tuloerot ja matkustelu

[sinetti]

Moi,
Olemme mieheni kanssa suunnitelleet tälle kesälle "ylimääräistä" lyhyehköä ulkomaan lomareissua. Olimme jo pidemmällä reissulla ja mieheni aloitteesta nyt suunnittelemme uutta. Meillä on melko isot tuloerot ja erityisesti säästöjen suhteen isot erot (minulle ei ollenkaan ja hänellä oikein mukavasti). haluaisin todella lähteä reissuun, mutta minulle reissu olisi taloudellisesti melko iso rasitus, kun taas hänelle se ei tuntuisi missään. Näin ollen olemme ottamassa halvimmat lennot ja halvimman hotellin, eli minun ehdoillani mennään. Ihan ok, olen aina ajatellut olevani tasa-arvon kannattaja, mutta jokin tässä tökkii. Hänelle ei tuntuis missään, vaikka maksaisi meidän molempien lennot ja hotellin, hänen ei tarvitsisi laskeskella pennejään eikä miettiä seuraavan kuukauden menoja matkan jälkeen. Miten te muut matkustatte yhdessä? Maksatteko kumpikin oman osanne vai jotenkin tulojen mukaan? Valitsetteko kohteen pienempien vai isompien tulojen mukaan ( en nyt tarkoita,että vaikka olisimme mitä kroisoksia, niin menisimme itsestäänselväsi 5-tähden hotelleihin ) ? jotenkin vain itsestä tuntuu, että jos minulla olisi varallisuutta enemmän, niin tarjoutuisin kyllä itse maksamaan toisenkin kuluista osan, jotta hänelle ei aiheutuisi niin paljon kuormitusta taloudellisesti. Kiinnostais tietää, miten teillä?-) Onkohan miehemi vain pihi vai vaadinko minä liikoja?

 

[Inhorealisti1]

Riippuu suhteen kestosta, laadusta ja ennen kaikkea siitä, mitä on yhdessä sovittu.

 

[Kissi]

Miksi olet lähdössä matkalle, jos kerran se on sinulle taloudellisesti iso rasitus? Olette jo yhden matkan tehneet ja kyllä pitäisi ihmisen osata elää varojensa mukaan. Jos kuitenkin haluatte pitää parisuhteessa rahat erillään, niin miehesi pitäisi kyllä ymmärtää se, että sinulla ei ole mahdollisuutta samalaiseen elämäntyyliin kuin hänellä. Saatat tarvita niitä rahoja yllättäen esim. sairauden tai muun vuoksi. Kaikkea ei kannata käyttää huvituksiin. Jos olette olleet jo pitempään yhdessä, niin minusta olisi kohtuullista, että mies maksaisi ainakin osan sinunkin matkastasi. Hänellä ilmeisesti on kovempi hinku matkalle. Jos taas suhde on tuore, niin suosittelen kummankin pitävän kiinni omista rahoistaan. Sinun varsinkin.

Meillä on enimmäkseen omat rahat kummallakin ja jos toisen (minun) rahat eivät johonkin riitä, niin se vain jätetään tekemättä. En haluaisi joutua ja mieskään ei haluaisi saattaa minua taloudelliseen ahdinkoon esimerkiksi jonkin huvimatkan vuoksi.

 

[mies]

En minä tajua lainkaan, että vähempivaraisen pitäisi kärsiä varakkaamman halusta käyttää rahojaan. Siis se maksaa, jolla on rahaa. En minä tajua lainkaa, että ihmiset istuvat rahojensa päällä, kun aivan varmasti kuollessaan tyhjinä lähtevät. Siis aivan ääliöiden hommaa.
Jos minä haluan matkalle ystäväni, niin minä myös maksan kulut ja varsinkin, jos tiedän hänen taloudellisen tilanteen.
Väitän, että kyseessä ei ole parisuhde, jos rahoilla pelataan.

 

[Paula]

Siitä asti kun muutimme saman katon alle ovat rahamme olleet yhteisesti molempien käytössä. Mieheni on huomattavasti suurituloisempi kuin minä, mutta jotenkin kävi vain niin että automaattisesti meillä on käyttöoikeudet ja kortit toistemme tileihin ja käytämme niitä myös lupia kyselemättä. Menee ne kuitenkin... Tosin suurimmista ostoksista ja hankinnoista (kuten auto, lomamatkat tms.) neuvottelemme tyyliin että jos todella haluat niin kyllä se jotenkin maksetaan.. Oli sitten kyse kumman ostoksista vain...

ps. Luottokorttikin vinkuu toisinaan ihan lahjakkaasti, mutta sitten pihistelemmekin yhdessä että saamme raha-asiat taas tasapainoon.

 

[Kaappi seisoo]

Mieheni on lääkäri, enkä itse edes ole työssä. En jaksanut aikanaan käydä koulua ja etsin rahakkaan miehn ihan siitä syystä.Arvaa pääsisinkö ikinä ulkomaille, jos minun rahoillani elettäisiin?.Päinvastoin meillä on niin, että minä hoidan kaikki raha-asiat, eikä miehellä ole rahaa koskaan. Ei hän edes osaisi sitä käyttää. Olen taitavampi ja hoidan kaiken. Meillä on aina ruhtinaallisesti rahaa, vaikka mies ei viitsi tehdä yhtään ylitöitä ja pinnaa vähän-suoraan sanottuna-tavallisesta tuntityöstäänkin, niin saamme olla enemmän yhdessä. Hyvä me.

 

[sinetti]

Tulin eilen siihen tulokseen, että en reissuun lähde, koska ei ole rahaa tarpeeksi. Sanoin siitä miehelleni ja hän sitten heti ehdotti, että hän voisi maksaa lentoliput. Eli aivan turhaa vatvoin tätäkin asiaa, hyvinhän tämä homma sujuu. Tosin vähän enemmän voisi olla kommunikaatiota, niin ei tarvitsisi itsekseen pähkäillä ja ahdistella

En kyllä suostuisi luopumaan omasta tilistäni ja omista (vähistä) rahoistani. Tykkään shoppailla ja olen turhamainen, ei mulla riittäis pokkaa käyttää mieheni rahoja moiseen. Taloudenhoitoon (ruoat jne) meillä on oma tili jolle laitamme rahaa kuukausittan tulojemme mukaisesti ja sitä tiliä voi sitten käyttää yhteisiin menoihin. Mä en edes haluaisi että mieheni tietäisi mitä summia käytän minkäkinlaisiin ostoksiin.

 

[Kaisu]

kahdeksan vuotta avoliittoa takana ja yhä edelleen molemmilla on omat rahat, mikä on toisaalta todella hyvä ratkaisu...mutta..
Itse olen opiskelija, eli tulot on opintotuki, toisen lapsen elatusmaksu ja lapsilisät tulevat minun tililleni (maksan myös lähes kaikki lasten vaate yms.menot) ja mies taas on hyvätuloinen ja saanut juuri perintöä kahdelta eri taholta ja jumalattoman itara!

Maksamme puoliksi vuokran, sähkön ja ylipäänsä kaikki yhteiset laskut, mies saattaa silloin tällöin maksaa kyllä jonkun laskun kokonaan itsekkin..heh!!

Tilanne ottaa päähän aika rankasti välillä kun matkoille ei tosiaankaan lähdetä kun mulla ei yksinkertaisesti ole varaa! joskus mies on maksanut jonkun tukholma risteilyn ja siitä on sitten saanut kuulla jälkeenpäin: kun hän maksoi sen reissun niin voisitko maksaa vaikka laskuja enemmän?!

Suhteemme alkuaikoina olimme molemmat opiskelijoita ja häneltä opintotukikuukaudet lopussa, eli minä maksoin silloin kiltisti suurimman osan kuluistamme, mieheltä tämä tuntuu kyllä unohtuneen..

Tämän hetkinen tilanne tuntuu kyllä jo naurettavalta, olisi kyllä oikeudenmukaisempaa jos yhteiset menot olisi suhteutettu tuloihin..mutta tästä tulee vain jatkuvaa taistelua, joten antaa vaan olla

Mies suunnittelee perheen yhteistä lomareissua tälle kesälle: pari yötä kavereiden luona ja pari hotellissa ja lisäksi tietysti kaikki syömiset, huvipuistot yms. Ei kauhesti jaksa innostua, siihenhän ne minun kesätyöstä ansaitut palkkani sitten hupenevatkin((

 

[sinetti]

kaisu, miksi et ehdottaisi yhteistä tiliä, jolle laitatte kuukausittain rahaa tulojenne suhteen? Siltä tililtä sitten maksatte matkoja jne. En kyllä ymmärrä, että mitä vaikeutta siinä olisi jos asia järjestettäisiin näin. Sen jälkeen ei enää olisi taistelua asiasta. Kyllä pitäis tyhmemmänkin miehen tajuta, että näin on oikeudenmukaista.

 

[sinetti]

kaisu, miksi et ehdottaisi yhteistä tiliä, jolle laitatte kuukausittain rahaa tulojenne suhteen? Siltä tililtä sitten maksatte matkoja jne. En kyllä ymmärrä, että mitä vaikeutta siinä olisi jos asia järjestettäisiin näin. Sen jälkeen ei enää olisi taistelua asiasta. Kyllä pitäis tyhmemmänkin miehen tajuta, että näin on oikeudenmukaista.

 

[mies]

sinetti:

Kaisun mies matkustaa säästämillään rahoillaan taivaaseen..

 

[cynic]

Suhteemme alkuaikoina olimme molemmat opiskelijoita ja häneltä opintotukikuukaudet lopussa, eli minä maksoin silloin kiltisti suurimman osan kuluistamme, mieheltä tämä tuntuu kyllä unohtuneen..

Näinhän se menee. Mitä itse on maksettu muistetaan pennilleen, mutta jos joku muu on maksanut jotain, se unohtuu 15 minuutissa. Tämän ihmisen muistin ominaisuuden ansiosta varmasti tapellaan ja soditaan vielä maailman tappiin asti.

 

[mies]

Kuinka kauaksi ihminen on pudonnut puusta?
Ennen maanviljelystä harrastettiin keräilytaloutta, jostain syystä kuulostaa siltä, että kaikki apinan tavat eivät ole unohtuneet, tai sitten he ovat seurailleet liian pitkään oravien touhuja puiston penkiltä.

Uusi laji: HOMO SÄÄSTÄJÄ

 

[Kaisu]

Onhan tuosta yhteinen tili asiastakin joskus keskusteltu, mutta epäilen sen toimivuutta!menis varmasti vaan ihan kamalaks kyyläilyks!
Mies laskee kauppakuitistakin pennilleen mikä on minun, sinun ja mikä puoliksi maksettava ostos, olen kylläkin lopettanut noiden noteraamisen ihan kokonaan kun en itse todellakaan viitsisi alkaa häneltä ostoksista ruinata joka hel**tin senttiä mikä ei kuulu minun maksettavakseni. Mulle ei tuo raha ole niin kauhean tärkeää, kunhan saa laskut maksettua ja ruokaa pöytään..
Joskus ajattelin ettei tuo ukko voi tuollainen aina olla, mutta mitä enemmän sillä on rahaa sen enemmän se pihistelee..

Joululahjaksi sain muuten viime vuonna lahjakortin jossa se lupasi viedä minut valitsemaani paikkaan (suomessa) viikonlopuksi, lopussa luki: huom! saa maksaa korkeintaan 150eukkoo, tosi romanttista))..eikä ole tuokaan vielä toteutunut!

 

[mies]

Kaisu:
Jos tuo ei ollut vitsi, niin miehesi ei ole terve.

Mitäpä jos ostaisit kaupasta itsellesi kaikkea hyvää ja kun toinen kuolaa vieressä, niin sano, että tee itse omat hankintasi. Tee ruokaa vain itsellesi, paista lettuja itsellesi ja myy sitten niitä miehellesi, ota tiskauksesta palkkaa, imurointi vasta kallista on.
Sano hänelle, että kauppalaskua ei jaeta enää, kummatkin ostaa omat ruokansa. Osta sinä raaka-aineita ja tee itsellesi halvalla herkkuja.

Voi vitsit mutta mua ottaa päähän tuollaiset ääliöt, kuin miehesi. Sorry.

 

[46 vee]

Jos minulla ei olisi rahaa lähteä reissuun omillani, en kyllä lähtisi miehen rahoilla. Jotenkin se ylpeys ei antaisi periksi...

Meillä on yksi yhteinen + molemmilla omat tilit. Yhteiselle laitetaan molemmat sama summa joka kuukausi ja sieltä maksetaan lainat, ruuat, laskut + kaikki muu mitä kotiin ostetaan tai yhdessä tehdään. Molemmilla on siihen pankkikortti ja sitä höylätään ruokakaupassakin (kävi siellä kumpi tahansa) eikä sitä niin katsota mitä sieltä ostetaan. Jos sinne kertyy jotain ylimääräistä, sitten voidaan mennä reissuun.

Omalle tilille jää sitten palkasta loput, jotka käytetään omiin menoihin (vaatteet, kampaajat, ystävien kanssa reissut) tai mihin vaan. Niistä ei tiliä tehdä eikä ne kuulu toiselle mitään, vaikka antaisin ukko mustalaiselle.

 

[yhteistä]

Kovinpa tuntuu olevan yhteiselämä vaikeaa nykyään kun molemmat ovat ansiotyössä.

Osaan nyt olla onnellinen, ettei meilläole moista ongelmaa. Kun menimme naimisiin, kaikki muuttui yhteiseksi ja hyvin on toiminut.

Mies tienaa rutkasti enemmän, ja hyvä niin. hänen asenteensa on, eettä miehen kuuluu elättää perustamansa perhe. Vaimon tienestit on hyvä lisä yhteiseen kassaan.

ikinä ei ole laskettu kumman rahoilla mikin on hankittu.

 

[Jaana]

Olen samoilla linjoilla kuin "yhteistä". Jos asutaan yhdessä ja varsinkin jos on lapsia, on myös elintaso oltava kaikilla sama. Jos toinen on kotona lasten kanssa, niin luonnollisesti tulot on lähes nollassa, kyllä silloin on toisenkin vastuulla elättää muuta perhettä.

Meillä on yhteenmuutosta lähtien ollut yhteiset rahat ja muusta ei ole edes keskusteltu. Omat tilit on silti. Moni nainen sanoo, ettei suostuisi yhteisiin rahoihin, koska sitten ei voi "törsätä" vaatteisiin, meikkeihin tms. Meillä kyllä kumpikin voi ostaa mitä katsoo tarpeelliseksi, eikä mieheni ole koskaan valittanut, että kampaaja maksoi liikaa tai että tuo takki oli turhan kallis. Itse asiassa emme ole koskaan riidelleet rahasta, vaikka mitään kroisoksia ei olla. Tulot on aina laskettu meillä niin, että huomioidaan kummankin tulot ja sitten mietitään mihin meillä perheenä on varaa. Ei niin, että mihin mulla on varaa ja mihin sulla on varaa.

Nämä ovat sellaisia asioita, jotka pitäisi selvittää ja keskustella ennen yhteiselämän aloittamista. Myöhemmin voi olla vaikea muuttaa toisen tapoja.

 

[sinetti]

Jaanalle, kirjoitit, että kumpikin teistä voi ostaa mitä katsoo tarpeelliseksi. Tuo "tarpeellinen" on hieman suhteellinen käsite. Mä katson tarpeelliseksi käyttää omia rahojani kalliiseen harrastukseen, kalliisiin vaatteisiin, jotka eivät ns. ole monen mielestä tarpeellisia. Eipä olis pokkaa miehen rahoilla näitä hoitaa, eikä mielestäni hänen tarvitsisi sellaista edes hyväksyä. Vaikka suhde muuten toimisi hyvin, voi rahankäyttötavat olla hyvinkin erilaisia. Kyllä mekin huomioimme molempien tulot sillä yhteisellä tilillä, eli sinne laitetaan tulojen mukaan rahaa ja sitä tiliä käytetään sitten kaikessa yhteisessä maksamisessa. Asunnon ostossa jne muissa yhteisissä isoissa ostoissa tietenkin katsomme molempien tulot ja mihin niillä pääsee...

 

[Hope60]

Oma kokemukseni toimivasta rahasta on ehdottomasti,että yhteinen tili ruuille+laskuille+asumiselle sekä yhteiselämälle.
Molemmat laittaa sovitun summan yhteiselle tilille,josta sitten käytetään.
Sitten jää molemmille vielä omaa käyttörahaa,vaimolle kampaajat ja muut
naisten kulut ja mulle sitten kalareissut miesporukassa.
Hommaa toimii,voin suositella,olen todella onnellinen kaikin puolin nykysellä "toisella kierroksella".

Toinen asia edelliseen "kierroksen" rahanjakoon.
Puhutaan paljon yhteisistä rahoista.
Meillä minä tein vuosikausia ylitöitä ja tinkin kaikista menoistani edellisen vaimon ollessa kotona lasten kanssa.
Arvostan kyllä,vaimo teki kovasti töitä huushollin kanssa.
Eron tullessa olikin mielenkiintoinen paikka;vaimo sai 10 000 Euron perinnön vähän ennen eroa.
Silloin ostimme niillä kotiin tarpeellisista pesukonetta,Tv,sänkyjä jne...
Erossa vaimo vaati niitä tietenkin itselleen,koska Hänen perintörahoillaan
ne maksettiin,minä sain muuta "hilpetööriä" sitten enemmän.
Valitettavan kylmä tosiasia on:
Rahat ovat yhteisiä,kun miehen tulot ovat joko ainoat,tai naisen on vähän pienemmät.(En tarkoita tietenkään sitä,jos miehellä on 2 kertaa suuremmat tulot,niin tottakai se on huomioitava,mies maksaa enemmän).
Miellä oli sopuero,minä maksan korkeaa 360 euron elatusmaksua 1 lapsesta
"tavallisen konttoritoimihenkilön" palkalla.
Olen nähnyt näillä palstoilla paljon kirjoittelua tästä,jos naisella isommat
tulot,niin hän pitää sen kyllä,tasajakoa ei suoriteta,mutta jos toisinpäin,
niin kyllä vaaditaan yhteistä tiliä,valitettavasti !

 

[Jaana]

Myönnän, että meillä tilanne on helppo, koska olemme hyvin samoilla linjoilla rahan käytön suhteen. Harrastuksiin uppoaa kummallakin karkeasti ottaen saman määrä. Mitään ylikalliita harrastuksia ei kummallakaan ole. Meillä myös on tulot suunnilleen samalla tasolla. Mutta kun olin hoitovapaalla ja tuloja ei juuri ollut, niin oli päivänselvää, että miehen tuloilla pääasiassa eletään. Kotihoidontuesta ei olisi mitenkään pystynyt maksamaan puolia yhteisestä asuntovelasta, lapsenmenoista, ruoasta etc. Ja onhan se lapsen hankkiminen yhteinen projekti myös taloudellisessa mielessä! Yhtä hyvin mies olisi voinut jäädä kotiin ja sitten olisi pärjätty mun tuloilla. Usein meillä menee jopa niin, että itse pihistelen enemmän ja mietin jotain hankintaa niin, että raaskinko ostaa vai en. Mies yleensä kannustaa, että ostat sen laadukkaamman/mieluisamman vaihtoehdon, vaikka se onkin kalliimpi.

 

[nainen80]

meillä myös mieheni on tosi hyvä palkkainen, itse oon opiskelija (jolta opintotuki loppuu syksyllä). meillä molemmilla omat rahat. asutaan mieheni omistamassa asunnossa. kevään sain opintotukea ja olin töissä, kesän olin töissä joten tällöin talous on mennyt nätisti tulojen mukaan. minä olen maksanut sähköt ja yhtiövastikkeet kun mies taas maksaa mm. auton käyttökulut, vakuutukset yms. molemmat on ostanu omat ruokansa aina (minä kasvissyöjä+ tykätään niin eri ruoista) mutta yhteistäki ruokaa ostetaan ja niiden perään ei ole kateltu et kumpi ne maksaa (mies tarjoutuu useimmiten maksamaan varsinkin kalliimmat herkut). kun mennään ulos syömään, mies tarjoaa koska tietää että minulla muuten ei ole varaa. joskus hän ostelee minulle vaatteitakin. hän tietää et kun olen töissä (esim. kesällä) osallistun kyllä yhteiseen talouteen. matkat yms. hän tietää että mulla ei ole varaa, siksi ei olla matkusteltu ku hieman kotimaassa (ja kun on ulkomaanmatkaa harkittu niin hän on kyllä lupautunu maksamaan minunkin kulujani mut matkat on kaatunu ajan puutteeseen). kun valmistun ja pääsen töihin, sit perustetaan yhteinen taloustili =) hyvin on menny ku kumpiki laittaa rahojaan sekä yhteiseen elämään ja itseensä tulojen mukaan =)

 

[Heidi]

Meillä on se tilanne, että minulla kaksi kertaa suuremmat tulot kuin miehellä eikä tulisi mieleenkään laittaa kaikkia rahoja yhteisiksi. Yksi yhteinen tili on ja sinne molemmat laittavat saman summan joka kuukausi ruoka ym. ostoksia varten. Sähkö ym. laskut maksetaan puoliksi ja talon ylläpitokustannukset.
Meillä on avioliiton alussa jo puhuttu asioista ja mietitty, mitkä on ne yhteiset hankkeet, jotka ovat molemmille tärkeitä. Kaksi tärkeintä ovat talo järven rannalla ja matkustelu. Niinpä esim. kallis talo on puoliksi molempien nimissä, vaikka minä olen siitä suurimman osan maksanut. Kaksi kaukomatkaa vuodessa tehdään niin, että molemmat osallistuvat kustannuksiin ja kohteet valitaan yhdessä, mutta minä maksan suuremman osan kustannuksista. Tiedän, että mieheni nauttii hienoista hotelleista ja business-luokan lennoista ja koska itsekin nautin niistä, niin olisi tyhmää olla tarjoamatta niitä pelkästään sen takia, että toisella ei ole varaa maksaa puolia niistä. Samoin talon kanssa. Olisi typerää asua jossain sellaisessa asunnossa,jossa kumpikaan ei mielellään tykkää asua, vaikka varaa olisi parempaan. Mieheni maksoi suurimman osan asumiskuluista opiskeluaikoinani ja mahdollisti opiskeluni ilman lainoja. Nyt teen n. 65 tuntia töitä viikossa ja mielelläni tarjoan sekä itselleni, että toiselle edellämainitut asiat. Muut meno ovat sitten erikseen.

 

[Gaia]

Meillä on ollut alusta saakka yhteiset rahat, vaikka alussa vain minä tienasin ja mies opiskeli vielä monta vuotta. Nykyään 8 vuoden jälkeen tienaamme suunnilleen yhtä paljon. Minulle raha ei ole koskaan ollut itsenäisyyden tai elämänarvojen mitta, eikä miehellenikään, joten niin kauan kuin rahat riittävät asuntoon (oma asunto yhteisomistuksessa), ruokaan ja laskuihin niin hyvä on, ja aina on ollut vähän ylimääräistäkin että ollaan voitu käydä yhdessä vaate- tai muilla ostoksilla (mies tykkää shoppailusta! ). Eli ei lasketa sinun-minun, ostetaan mitä tarvitaan ja matkustellaan niillä rahoilla mitä on ja kumpikin ovat tyytyväisiä.

 

[46 vee]

Jaana:
"Usein meillä menee jopa niin, että itse pihistelen enemmän ja mietin jotain hankintaa niin, että raaskinko ostaa vai en."

Tuo on just se syy, miksi en halua yhteisiä rahoja. En ikinä raaskisi ostaa itselle mitään, ainakaan luksusta, en käydä niin usein kampaajalla tms., miettisin joka vaatetta, että onko tämä nyt välttämätön ostos, jos se olisi yhteisestä rahasta pois. Kun on selkeästi se "oma potti", ei tarvitse miettiä tuollaista.