Tulisitko toimeen parisuhteessa harvasanaisen miehen kanssa?

Joka ei viihdy baareissa, vaan on ahkera ja käy töissä. Vapaa-aika menee kotona ollessa.
Rakkauden ilmaisee teoin, harvemmin sanoin.

 

No on tässä tullut jo useamman vuoden ajan oltua lähes vastaavanlaisen miehen kanssa naimisissa, joten mun on kaiketi vastattava, että "joo".

Mun mieheni kyllä ilmaisee rakkauttaan myös sanoin oikeastaan päivittäin, mutta muutoin on samanlainen, kuin tuo "esimerkkitapauksen" mies.

 

Joo. Itsehän olen hölösuu,"rakastan" puhumista ja kirjoittamista, olen ehkä vähän huono kuuntelija - mutten niin huono kuin aiemmin, enkä rakasta puhumista/kirjoittamista enää yhtä paljon kuin joskus.

Mieheni on vähäpuheisempi kuin minä mutta kun annan tilaa, hänkin avautuu enemmän, kuin aiemmin.
Mutta siis joo, tulisin luultavasti toimeen henkilön kanssa, kuka on (hieman) hiljaisempi, eikä viihdy baareissa (ei oma mieskään käy)...

Ahkeruus on aina hyväksi, minun mielestäni.
Vapaa-aika himassa on jees.
Rakkaudelliset teot on ihania.
Työssäkäynti, monelle peruskauraa, mutta mikäs siinä.

 

Olen naimisissa kyseisenlaisen miehen kanssa. Osaa kyllä myös sanoa rakastavansa, mutta ei ole kovin hyvä jos esim. alan kyselemään mitä rakastaa eli ei osaa pukea sitä sanoiksi sen paremmin. Mielummin tekee jotain minulle mieluista. Eikä ole ihan sosiaalisin tyyppi, ei juo ollenkaan ja on todella mahtava isä.

Tulenko toimeen? Kai mä tuun toimeen sellasen kanssa.

 

EN. Se ei riipu baareissa juoksemisesta, tai vieraiden naurattamisesta. Mutta miehen pitää pystyä puhumaan = keskustelemaan. Se ei tarkoita vain tunteista puhumista, vaan kaikesta: politiikasta, työstä, lastenhoidosta, ympäröivästä yhteiskunnasta ja elämästä. Se on fiksuutta. En voisi olla tyhmän kanssa.

 

Tuohan kuulostaa ihan unelmalta. Mulla kyllä onkin tuollainen mies <3

 

[QUOTE="kenguru";29219696]EN. Se ei riipu baareissa juoksemisesta, tai vieraiden naurattamisesta. Mutta miehen pitää pystyä puhumaan = keskustelemaan. Se ei tarkoita vain tunteista puhumista, vaan kaikesta: politiikasta, työstä, lastenhoidosta, ympäröivästä yhteiskunnasta ja elämästä. Se on fiksuutta. En voisi olla tyhmän kanssa.[/QUOTE]

Milloin harvasanainen on ollut synonyymi ihmiselle, jonka kanssa ei voi keskustella ja joka on tyhmä? :O

Mun mieheni on siis melko harvasanainen, eikä koe tarvetta selittää jotakin asiaa niin pitkästi ja perusteellisesti, kuin mitä minä. Jos kysyn hänen duunipäivästään, hän vastaa olleen kiirusta, mutta että työt saatiin tehtyä. Kun mies kysyy mun päivästäni, saa hän varautua olemaan kuulolla seuraavat puoli tuntia.

Mä puhun ihan helvetisti, mutta puheeni taitaa olla aika "tyhjää". Mieheni puolestaan puhuu vähän, mutta asiaa. Ja meistä minä olen se, jonka kanssa ei voi politiikasta tms. puhua.

 

[QUOTE="kenguru";29219696]EN. Se ei riipu baareissa juoksemisesta, tai vieraiden naurattamisesta. Mutta miehen pitää pystyä puhumaan = keskustelemaan. Se ei tarkoita vain tunteista puhumista, vaan kaikesta: politiikasta, työstä, lastenhoidosta, ympäröivästä yhteiskunnasta ja elämästä. Se on fiksuutta. En voisi olla tyhmän kanssa.[/QUOTE]

komppi... puhumaton mies on juntti.

 

[QUOTE="kenguru";29219696]EN. Se ei riipu baareissa juoksemisesta, tai vieraiden naurattamisesta. Mutta miehen pitää pystyä puhumaan = keskustelemaan. Se ei tarkoita vain tunteista puhumista, vaan kaikesta: politiikasta, työstä, lastenhoidosta, ympäröivästä yhteiskunnasta ja elämästä. Se on fiksuutta. En voisi olla tyhmän kanssa.[/QUOTE]

Eihän harvasanainen tarkoita tyhmää tai sitä ettei osaa mistään puhua. Samalla logiikalla hölösuu on sitten automaattisesti tooosi fiksu?

 

komppi... puhumaton mies on juntti.

Kaikesta hölöttävä akka se vasta onkin.

 

Tota, enköhän mä ole munannut enemmän asioita ja tehnyt itsestäni pellen puhumalla yhtä sun toista, kuin vähäsanaisempi.

Älykkyys ei riipu siitä puhuuko paljon vai vähemmän.
Mutta ymmärrän hyvin sen, että monet kaipaa vierelleen keskustelukykyistä ihmistä.
Siinä että joku on ääripään tuppisuu, on omat haasteensa.

Suurin osa ihmisistä taitaa sijoittua tuohon välille; ei ihan tuppisuuksi, muttei hölöttäjäksikään.

 

Nimimerkki kenguru se päästikin suustaan melkoisen sammakon. Samallahan voidaan tässä alkaa yleistää, että kaikki ujot ihmiset ovat tyhmiä, hiljaiset ihmiset vatipäitä, puheliaat viisaita, kotiäidit laiskoja, uraohjukset itsekkäitä...

Introvertti ihminen (johon itsekin lukeudun) ei siis voi olla mitenkään älykäs. En tiennytkään, että älykkyysosamäärääni mitataan suustani tulevan puhetulvan mukaan. Taas opin jotain uutta tältä palstalta.

 

Itse olen melkoinen hölösuu, mies harvasanaisempi, mutta kyllä mä tuota miestäni aika älykkäänä pidän, parempi keskiarvo sillä oli päästötodistuksessa (8,9) kuin minulla ja kolmen laudaturin ylioppilas. Koulutusasteemme on sama (ammattikorkeakoulu), mutta mies tienaa tuplaten omaan palkkaani nähden.

 

Tulen toimeen ja rakastankin. Välillä meinaa kyllä hermo mennä vastauksia odotellessa tai kun kertoo jonkun tärkeän asian vasta päivien päästä.
Suurin ongelma riidellessä tulee, kun keksin itse sanoja sille, ennen kuin toinen ehtii sanoa yhtään mitään
Välillä tytärkin huutaa sille: "Isi, voitko puhua mulle!"

 

Olin sellaisen miehen kanssa suhteessa kaksi vuotta. Jos jostain harva se kerta vaihdettiin mielipiteitä, niin se jäi miehen puolelta todella pinnalliseksi tai oli lähinnä töksäyttelyä. Loppuakohden ei enää vietetty ollenkaan aikaa yhdessä. The end.

 

Riippuu siitä, mitä ne harvat sanat olisivat. Baareissa en viihdy itsekään, enkä tunnusta rakkautta sanoin, joten nuo asiat eivät toisessakaan häiritse, päinvastoin.

 

No en oikein tule. Lapsikin hätääntyy ja juoksee perään, kun toinen aina häviää pihalle sanomatta mihin menee ja kestääkö sekunteja vai minuutteja vai enempikin. Ja samasta syystä pidän tarkkaan huolta, että lapsen kanssa tulee kommunikoitua ja hän oppii puhumaan tekemisistään ja kokee sen palkitsevaksi. Ettei tule pojasta kuten isänsä, ja ettei koe irrallisuutta ja ripustaudu itseriittoisuuteen. Poika kun on hyvin itsenäinen myös ja helposti uppoutuu omiin puuhiinsa.

En itsekään ole mikään kommunikaatioihme, joten joudun keskittymään, että täällä yleensä puhuu kukaan. Eikä älystä pitäisi olla pulaa. Jostain yritteliäisyydestä ehkä vähän onkin, ja parisuhde ei ole oikein onnellisella tolalla, vaikkei suurempaa riitelyäkään ole. Paitsi kun poika pompottaa isäänsä ja tämä aikansa yrittää miellyttää kunnes lopulta suuttuu ja alkaa räyhätä. Ehkäpä mies tuosta joutuu kasvamaan ja aikuistumaan, kun minä en sitä loputonta miellyttämisentarvetta kykene katkaisemaan. Poika on joko minua taitavampi tai epätoivoisempi, koska vähäpuheisen lapsena tarvitsee toisen aitoa reaktiota minua kiihkeämmin. Minua lapsi ei kiusaa niin paljon, koska vastakaikua saa minusta vähemmällä pakottamisella.

Joskus kauan sitten olin jo niin epätoivoinen tuon puhumattomuuden äärellä, että rakastuin suupalttimieheen, jossa oli kaikki tältä puuttuvat hyveet. Oli vain sitten myös tältä puuttuvat paheet. Ei tullut mitään siitäkään. Mieluummin kuitenkin yrmy, kuin neuroottinen paskanpuhuja.

 

Mulla on monisanainen kotimies. Ahkeraksi hän ei varmaan suostuisi itseään kuvailemaan, baareissa ei hän oo pahemmin käynyt tässä yhdessäoloaikanamme (kotona paremmat tarjoilut?). Rakkauttaan näyttää teoin, mutta julistaa myös sanoin joka päivä.

On mukava kuulla mieheltä kehuja ja rakkaudentunnustuksia, mutta enköhän mie selviäisi, vaikka hän vain näyttäisi tunteensa. Niinhän mie itekin teen, harvemmin sanoiksi puen sitä mitä tunnen ja enemmän tuon sitä muuten esiin. Jäisin kovasti kaipaamaan pitkiä keskustelujamme, jos ne lakkaisivat olemasta totta. Mieheni kanssa voi tätä nykyä puhua ihan mistä tahansa.

 

Itse naimisissa harvasanaisen mihen kanssa, ja joskus se ottaa päähän. Esim lappset puhuvat hänelle, eikä toinen vasta puheeseen...tai jotain kerrot jha tuntuu et ei se edes kuullut sitä. Kun keskustelu on tuon kanssa monesti aika vaikeaa. Ja älykkydestä ei ole kyse,asianominen on suomen huippu tietäjä omalla alallaan.

 

En ole toimeen. Yhteisiä vuosia takana yli 10 vuotta ja tympii kun joka ikinen sana pitää kuulustella miehestä ulos. Olenkin aikeissa jättää eropaperit heti joulun jälkeen. Mies on muuten hyvä puoliso ja hyvä isä, mutta olen valmis vaihtamaan vaikka huonompaan mieheen. Olisin valmis kuuntelemaan valheita tai haukkuja, kunhan edes jotain sanoisi!

 

Milloin harvasanainen on ollut synonyymi ihmiselle, jonka kanssa ei voi keskustella ja joka on tyhmä? :O

Mun mieheni on siis melko harvasanainen, eikä koe tarvetta selittää jotakin asiaa niin pitkästi ja perusteellisesti, kuin mitä minä. Jos kysyn hänen duunipäivästään, hän vastaa olleen kiirusta, mutta että työt saatiin tehtyä. Kun mies kysyy mun päivästäni, saa hän varautua olemaan kuulolla seuraavat puoli tuntia.

Mä puhun ihan helvetisti, mutta puheeni taitaa olla aika "tyhjää". Mieheni puolestaan puhuu vähän, mutta asiaa. Ja meistä minä olen se, jonka kanssa ei voi politiikasta tms. puhua.

Mä meinasin just vastata, että en todellakaan voisi, mutta sitten mun täytyykin vastata että voisin kai mä jos säkin vastasit että olet sellaisen kanssa naimisissa Mullekin tuli ekana aloituksesta mieleen että no joo, sitten en mä voisi pitää sille palopuheitani enkä keskustella politiikkaa mutta kai se harvasanaisuus ei sitten tarkoita sitä :xmas:

 

Mä meinasin just vastata, että en todellakaan voisi, mutta sitten mun täytyykin vastata että voisin kai mä jos säkin vastasit että olet sellaisen kanssa naimisissa Mullekin tuli ekana aloituksesta mieleen että no joo, sitten en mä voisi pitää sille palopuheitani enkä keskustella politiikkaa mutta kai se harvasanaisuus ei sitten tarkoita sitä :xmas:

Harvasanaiselle voi oikeen vaan hyvin pitää palopuheita, koska harvasanainen harvemmin menee ja keskeyttää Mikä sota siitä syttyisikään, jos olisin naimisissa yhtä puheliaan ihmisen kanssa, kuin mitä itse olen, kun kumpikin taistelisi siitä omasta suunvuorostaan ja olisi pakko puhua vähän päällekin, koska aika loppuu muutoin kesken

Politiikasta me ei tosiaan voida keskustella, sillä en ymmärrä siitä mitään. Joskus mies yrittää viritellä poliittista keskustelua, mutta tuolloin osamme muuttuvaj ja musta tulee se harvasanainen. Mitä siinä puhumaan, kun ei aiheesta mitään ymmärrä?! Tosin voin mä siltikin puhua, mutta se puhe on sitten entistäkin tyhjempää

 

Milloin harvasanainen on ollut synonyymi ihmiselle, jonka kanssa ei voi keskustella ja joka on tyhmä? :O

Mun mieheni on siis melko harvasanainen, eikä koe tarvetta selittää jotakin asiaa niin pitkästi ja perusteellisesti, kuin mitä minä. Jos kysyn hänen duunipäivästään, hän vastaa olleen kiirusta, mutta että työt saatiin tehtyä. Kun mies kysyy mun päivästäni, saa hän varautua olemaan kuulolla seuraavat puoli tuntia.

Mä puhun ihan helvetisti, mutta puheeni taitaa olla aika "tyhjää". Mieheni puolestaan puhuu vähän, mutta asiaa. Ja meistä minä olen se, jonka kanssa ei voi politiikasta tms. puhua.

Ihan tismalleen sama juttu meillä. Mies puhuu melko vähän mutta asiaa, minä taas pälätän ihan pälättämisen riemusta. Yksinkertaiseenkin kysymykseen vastaan vartin vastauksella. Minusta olisi työlästä ja ärsyttävää jos mies olisi samanlainen. Lisäksi miehellä on meistä laajempi yleistietous sekä tietämys juurikin politiikasta, taloudesta ja vaikka mistä. Itse luen lähinnä Seiskaa sekä Iltalehteä, hömppäromaanien lisäksi.

Minusta ihminen joka väittää että harvasanainen ihminen olisi aina tyhmä, on itse aika tyhmä ja suppeakatseinen.

 

Olen aivan erinomaisesti tullut toimeen viimeiset 5 vuotta.

 

Olis aika vaikeeta. Tosin täysi hölöttäjä olisi vielä pahempi. Itse en ymmärrä semmoista että esim. työpäivästä pitää kertoa ummet lammet - mun miestäni häiritse se että en kerro tarpeeksi, vaikka muuten en olekaan mitenkään erityisen harvasanainen, ei vaan huvita puhua aiheista joita ei huvita ajatella, tai aiheista jotka ei kiinnosta pätkääkään.
Mut se että toisestas ei meinaa saada mitään irti, mulla menis hermo....