Tulipa taas sammakko miehen suusta

Mä en tajua mun miestä miksi se mollaa meidän lapsia. Tytöt siis 13 ja 15 vuotiaita.

Esim. tilanne tänään; mies teki remppaa ja pyysi tyttöä (13 v.) tuomaan yhden työkalun. No, tyttö oli lähdössä kaverinsa luokse eikä ehtinyt/viitsinyt hakea sitä johon mies sanoi että "sä oot niin laiska ettei susta koskaan tule mitään ja äitis on opettanut sut tollaseksi" - sanoi siis oikein v ...:llä äänensävyllä. Johon tyttö vastasi kipakkaan tyyliinsä "jos me ollaan niin hirveitä etkä kestä meitä niin mikset lähde pois" ... Mies tähän että "jos joku täältä lähtee niin sinä voit kyllä häipyä". Näin miten tytön silmiin oikein kihahti kyyneleet. Tyttö on tosi kipakka sanoissaan ja murrosikä jyllää täysillä joten sanoo kyllä mitä sylki suuhin tuo mutta miksi aikuisen miehen pitää vastata tytölle noin

Muutenkaan ei juuri koskaan kannusta tyttöjä missään, ei kehu, tms. Kun tytär esim. keväänä sai stipendin englannin kielentaidoistaan niin mun piti sanoa miehelle että muista sitten kehua ko. saavutuksesta. Mies tuskin olisi mitään positiivista sanonut vaikka oli iso asia tytölle. Oli tehnyt sen stidentin eteen töitä koko vuoden.

Ja turha varmaan mainitakaan että mies on omasta mielestään ihan täydellinen ja sellaisen kuvan antaa myös ulospäin. Meidän ystäväpiiri & sukulaiset aina kehuu miten hieno mies mulla on. Hah, omiin lapsiinsa ei ainakaan osaa suhtautua oikein. Varsinkin nyt murrosiässä kun olisi äärettömän tärkeää että tytöt saisivat tukea, ymmärrystä, kehuja jne omalta isältään niin niitä on turha odottaa.

Mies osaa sanoa mullekin tosi pahasti, ja silloin vaan jään hiljaiseksi. En vaan osaa antaa samalla mitalla takaisin, sanat juuttuu kurkkuun ja kyyneleet tulee silmiin. Ei mies tietenkään aina ole tuollainen p-pää mutta silloin tällöin ja kyllä ne pahasti sanomiset jää vaivaamaan. Mies tuskin itse edes muistaa mitä on sanonut.

Tulipas purkauduttua

 

mies ei osaa suhtautua omiin kohta jo aikuisiin tyttöihinsä.. :/

 

Isän tuki on todella tärkeä. tuolla menolla tyttärenne hakee alistavaa parisuhdetta, jossa poikaystävä senkun kettuilee.

 

niin, sille on vaikeeta kun ne alkaa kasvaa naisiks, seksuaalisuus sun muut tulee kuvioihin, kai se isälle kova paikka. varmaan poikien kans miehillä helpompaa

 

Ei tuo ole sammako tuo on idiotismiä. Nyt kunnon kesksutelu miehen kansa pystyyn, ei isä saa puhua lapsilleen noin julmasti. Murrosikäisten kanssa pitää olla herkät tuntosarvet. :´(

 

Isän tuki on todella tärkeä. tuolla menolla tyttärenne hakee alistavaa parisuhdetta, jossa poikaystävä senkun kettuilee.

No tuskin nyt sentään. Kauheaa yleistystä.

 

Törkeästi sanottu omalle lapselle. :/
Nyt miehelle puhuttelu, jos ei ala tyyli muuttumaan niin pihalle ennenkuin saa suurempaa tuhoa aikaan.

 

Isän pitää kasvaa lastensa, myös tyttöjen, mukana eikä heittäytyä kakaraksi.

 

Isän tuki on todella tärkeä. tuolla menolla tyttärenne hakee alistavaa parisuhdetta, jossa poikaystävä senkun kettuilee.

No tuskin nyt sentään. Kauheaa yleistystä.

Näin se muuten tutkimusten mukaan menee minunkin mielestäni.

 

mä pitäisin mieheleni kauhean puhuttelun ja pistäisin sen ruotuun
mutta tietysti jos et ap. osaa laittaa sitä niin vaikempi tilanne sitten..

yritä keskustella miehen kanssa tilanteesta ja kertoa että isän kaytös vaikuttaa murrosikäiseen todela paljon jatkossa..

 

Miehes on näköjään ensin alistanut sinut ja koittaa nyt samaa tyttärilleen...

ei voi tehdä hyvää tyttöjen minä kuvalle tulevaisuudessa..

 

ja sä kattelet tollasta touhua puuttumatta asiaan. tiedätkö kuinka pahasti tuo vaikutta tyttöjen itsetuntoon. isä on aina tytölle se vahvin itsetunnon kohottaja/latistaja. niin se vaan on. katoppa iteki vähä peiliin ja mieti haluatko todella elää miehen kanssa joka kohtelee teidän vaikeaa ikää eläviä teinityttöjä. tossa iässä se minäkuva vaihvistuu ja kehitetään. kotoa tyttö ottaa sen mallin millaisia miehet on ja hakee miehiltä samanlaista kohtelua jota on isältään saanut. haluatko todella tuon miehen vaikuttavan tyttöjen koko loppuelämään..

 

Isä on itsetunnon turva

- Lapsi tarvitsee isän joka ihailee ja jota voi ihailla. Silti siihen riittää ihan tavallinen isä, tiivisti Vaasan seurakuntien perheneuvoja Saara Kinnunen maanantai-iltana Kostian koululla järjestetyssä Eväät elämään -sarjan luentotilaisuudessa.
Kaukaisesta menneisyydestä aina viime sotien jälkeiseen aikaan asti isän ja äidin roolijako perheessä oli selkeä ja staattinen. Isän tehtävänä oli toimeentulon hankkiminen ja perheen, heimon tai isänmaan suojeleminen vihollisilta. Äidin piti huolehtia kodin asioista ja lasten hoidosta. Vaikka murrosvaihetta on eletty jo pitkään, vanhempien roolit eivät ole vielä täysin selkiytyneet.
- Äidit ovat lähteneet kodista poispäin, isät eivät ole vielä kerinneet ihan kotiin asti, Saara Kinnunen muotoili.
- Tämän päivän tilanne on jaettu vanhemmuus. Sellaisesta vanhemmuudesta meiltä puuttuu malli, eikä aina ole tietoa siitä, mihin isää tarvitaan.


Pikkulapsi kasvattaa vanhemman

- 1-3-vuotias lapsi elää molempien vanhempien kautta, Saara Kinnunen kertoi. Silloin ei ole kehityksellisesti suurta merkitystä siltä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta, kunhan lapsella on kiinteä ja pysyvä suhde yhteen vanhempaan. Isä-lapsi -suhteessa lapsen ensimmäiset vuodet ovat merkityksellisiä ennen kaikkea isän itsensä kannalta, sillä ne ovat tärkeää aikaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen synnyssä. Mitä varhaisemmin tunnesuhde lapsen kanssa syntyy, sitä luonnollisempaa on lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuminen.
- Nykyään isät löytävät lapsen jo vauvaiässä. Monet ovat innokkaasti mukana myös vauvan odotuksessa. Se on erinomainen asia, sillä meillä on ollut aivan liian paljon naisia, jotka ovat joutuneet olemaan raskautensa kanssa yksin, Saara Kinnunen totesi.


Välittävä isä suojelee tytärtä

Ikäkausi neljästä vuodesta murrosiän alkamiseen on lapsen kehityksessä vastakkaisen sukupuolen vaihe. Silloin lapsen identiteetti tyttönä tai poikana selkiytyy.
- Isä on kuin peili, josta tyttö katsoo omaa arvoaan, Saara Kinnunen sanoi. - Tämän ikäiset tytöt, joista isä tykkää, ovat saaneet syntyä hyvälle oksalle. Saara Kinnusen mukaan tyttö, josta isä ei välitä, kokee epäonnistuneensa isän huomion valloittamisessa ja hänessä kasvaa epävarmuus omasta viehätysvoimastaan.
Silloin on vaara eksyä harhapolulle kahta kautta: heikon itsetunnon vuoksi tyttö on valmis lähtemään ensimmäisen miehen mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota, koska *kukaan muu ei kuitenkaan huoli*. Suuri määrä epäonnistuneita parisuhteista on saanut alkunsa juuri tällä tavalla.
Toinen isän hyväksynnän puutteesta johtuva toimintamalli on lähteä testaamaan, saako jonkun välittämään itsestään. Halu kokeilla ja näyttää johtaa varhaisiin irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa kärsiä loppuelämänsä. Isän välittäminen on tyttären paras henkivakuutus tällaisia suhteita vastaan, Saara Kinnunen painotti.


Isän kanssa miesten kesken

Pienelle pojalle isä on tärkein samaistumisen ja ihailun kohde. Yhteenkuuluvuus isän kanssa vahvistaa pojan itsetuntoa: jos isä on ihailtava niin poikakin tuntee olevansa.
- Suuri riskitekijä pojan elämässä on, jos hänellä on mitätön isä. Se tarkoittaa isää, jota joutuu häpeämään, josta ei löydy mitään ihailemisen arvoista. Silloin poika saattaa samaistaa itsensä isän mitättömyyteen ja kokea rankasti huonommuutta esimerkiksi lapsiryhmässä.
- Tällaisen kohtalon kokeneita poikia täytyy auttaa erottamaan itsensä isästään. Hänelle täytyy tehdä selväksi, että hän on hyvä ja hyväksyttävä, vaikka isä ei olekaan. Poikaa auttaa myös, jos hän näkee isässä ongelmien ohella edes joitakin hyviä puolia, Saara Kinnunen muistutti.
- Jos miehinen identiteetti on jäänyt heikoksi, suhteiden solmiminen toisiin poikiin voi olla jo murrosiässä vaikeaa. Joitakin poikia vaivaa koko lapsuuden ja nuoruuden ajan epävarmuus siitä, miten miehet käyttäytyvät. Isätön poika omaksuu helposti filmisankarien karskin ja piittaamattoman miehenmallin, jolle tunteiden näyttäminen on vierasta. Lapsen pitäisi saada nähdä isässä aito ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja myöntää tehneensä väärin. Pojalle on arvokas oppi, että tosi mies osaa pyytää anteeksi.


Isän huomio ravitsee itseluottamusta

Tutkimuksissa on havaittu, että isällä on sekä tytön että pojan itsetuntoon suurempi vaikutus kuin äidillä. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalla tyrmäävältä, kun äidit kuitenkin viettävät lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Meneekö kaikki peseminen, niistäminen, pullien leipominen ja komentaminen siis ohi jälkiä jättämättä?
- Ei, ei suinkaan niin, Saara Kinnunen lohdutti. - Aikuisena lapset kyllä ymmärtävät äidin arvon.
Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että äiti kodin arkisena ylläpitäjänä ja kiukunpuuskien vastaanottajana on liian tuttu ja tavanomainen hahmo kelvatakseen oman lapsensa ihailijaksi tai sankariksi. Äiti on eräänlainen elämän perusturva, isä ennen kaikkea kannustaja ja rohkaisija. Isän rinnalla poika saa tuntea itsensä pikku sankariksi ja isän prinsessasta kasvaa omasta arvostaan tietoinen nainen.

http://www.palkane.fi/siv/evaat/Kinnunen.htm

 

Minulla oli samanlaista lapsuudessa. Koskaan ei kehuttu eikä kannustettu. Sen huomaa edelleen siitä että en luota itseeni, eikä minulla ole ollenkaan itsetuntoa. Syytän koko ajan kaikesta itseäni ja koen olevani aina muita huonompi.
Minulle painotettiin kun olin lapsi/nuori että "et koskaan löydä miestä kelle kelpaisit", "sinusta tulee äkäinen vanhapiika", "kukaan ei koskaan mene kanssasi naimisiin" jne.
Nyt koetan pitää huolta ettei kukaan koskaan sano minun tyttärilleni niin!!! Ollaan mieheni kanssa tästä puhuttu ja toivon että hän pitää mielessä sen mikä vaikutus tuolla kaikella minun maahan lyömisellä on ollut minuun vielä aikuisenakin vaikka olenkin löytänyt ihanan miehen joka rakastaa minua ja siltä osin minulla on kaikki hyvin :heart:

Pidä miehellesi kunnon puhuttelu asiasta :hug: :hug:

 

Isä on itsetunnon turva

- Lapsi tarvitsee isän joka ihailee ja jota voi ihailla. Silti siihen riittää ihan tavallinen isä, tiivisti Vaasan seurakuntien perheneuvoja Saara Kinnunen maanantai-iltana Kostian koululla järjestetyssä Eväät elämään -sarjan luentotilaisuudessa.
Kaukaisesta menneisyydestä aina viime sotien jälkeiseen aikaan asti isän ja äidin roolijako perheessä oli selkeä ja staattinen. Isän tehtävänä oli toimeentulon hankkiminen ja perheen, heimon tai isänmaan suojeleminen vihollisilta. Äidin piti huolehtia kodin asioista ja lasten hoidosta. Vaikka murrosvaihetta on eletty jo pitkään, vanhempien roolit eivät ole vielä täysin selkiytyneet.
- Äidit ovat lähteneet kodista poispäin, isät eivät ole vielä kerinneet ihan kotiin asti, Saara Kinnunen muotoili.
- Tämän päivän tilanne on jaettu vanhemmuus. Sellaisesta vanhemmuudesta meiltä puuttuu malli, eikä aina ole tietoa siitä, mihin isää tarvitaan.


Pikkulapsi kasvattaa vanhemman

- 1-3-vuotias lapsi elää molempien vanhempien kautta, Saara Kinnunen kertoi. Silloin ei ole kehityksellisesti suurta merkitystä siltä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta, kunhan lapsella on kiinteä ja pysyvä suhde yhteen vanhempaan. Isä-lapsi -suhteessa lapsen ensimmäiset vuodet ovat merkityksellisiä ennen kaikkea isän itsensä kannalta, sillä ne ovat tärkeää aikaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen synnyssä. Mitä varhaisemmin tunnesuhde lapsen kanssa syntyy, sitä luonnollisempaa on lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuminen.
- Nykyään isät löytävät lapsen jo vauvaiässä. Monet ovat innokkaasti mukana myös vauvan odotuksessa. Se on erinomainen asia, sillä meillä on ollut aivan liian paljon naisia, jotka ovat joutuneet olemaan raskautensa kanssa yksin, Saara Kinnunen totesi.


Välittävä isä suojelee tytärtä

Ikäkausi neljästä vuodesta murrosiän alkamiseen on lapsen kehityksessä vastakkaisen sukupuolen vaihe. Silloin lapsen identiteetti tyttönä tai poikana selkiytyy.
- Isä on kuin peili, josta tyttö katsoo omaa arvoaan, Saara Kinnunen sanoi. - Tämän ikäiset tytöt, joista isä tykkää, ovat saaneet syntyä hyvälle oksalle. Saara Kinnusen mukaan tyttö, josta isä ei välitä, kokee epäonnistuneensa isän huomion valloittamisessa ja hänessä kasvaa epävarmuus omasta viehätysvoimastaan.
Silloin on vaara eksyä harhapolulle kahta kautta: heikon itsetunnon vuoksi tyttö on valmis lähtemään ensimmäisen miehen mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota, koska *kukaan muu ei kuitenkaan huoli*. Suuri määrä epäonnistuneita parisuhteista on saanut alkunsa juuri tällä tavalla.
Toinen isän hyväksynnän puutteesta johtuva toimintamalli on lähteä testaamaan, saako jonkun välittämään itsestään. Halu kokeilla ja näyttää johtaa varhaisiin irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa kärsiä loppuelämänsä. Isän välittäminen on tyttären paras henkivakuutus tällaisia suhteita vastaan, Saara Kinnunen painotti.


Isän kanssa miesten kesken

Pienelle pojalle isä on tärkein samaistumisen ja ihailun kohde. Yhteenkuuluvuus isän kanssa vahvistaa pojan itsetuntoa: jos isä on ihailtava niin poikakin tuntee olevansa.
- Suuri riskitekijä pojan elämässä on, jos hänellä on mitätön isä. Se tarkoittaa isää, jota joutuu häpeämään, josta ei löydy mitään ihailemisen arvoista. Silloin poika saattaa samaistaa itsensä isän mitättömyyteen ja kokea rankasti huonommuutta esimerkiksi lapsiryhmässä.
- Tällaisen kohtalon kokeneita poikia täytyy auttaa erottamaan itsensä isästään. Hänelle täytyy tehdä selväksi, että hän on hyvä ja hyväksyttävä, vaikka isä ei olekaan. Poikaa auttaa myös, jos hän näkee isässä ongelmien ohella edes joitakin hyviä puolia, Saara Kinnunen muistutti.
- Jos miehinen identiteetti on jäänyt heikoksi, suhteiden solmiminen toisiin poikiin voi olla jo murrosiässä vaikeaa. Joitakin poikia vaivaa koko lapsuuden ja nuoruuden ajan epävarmuus siitä, miten miehet käyttäytyvät. Isätön poika omaksuu helposti filmisankarien karskin ja piittaamattoman miehenmallin, jolle tunteiden näyttäminen on vierasta. Lapsen pitäisi saada nähdä isässä aito ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja myöntää tehneensä väärin. Pojalle on arvokas oppi, että tosi mies osaa pyytää anteeksi.


Isän huomio ravitsee itseluottamusta

Tutkimuksissa on havaittu, että isällä on sekä tytön että pojan itsetuntoon suurempi vaikutus kuin äidillä. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalla tyrmäävältä, kun äidit kuitenkin viettävät lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Meneekö kaikki peseminen, niistäminen, pullien leipominen ja komentaminen siis ohi jälkiä jättämättä?
- Ei, ei suinkaan niin, Saara Kinnunen lohdutti. - Aikuisena lapset kyllä ymmärtävät äidin arvon.
Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että äiti kodin arkisena ylläpitäjänä ja kiukunpuuskien vastaanottajana on liian tuttu ja tavanomainen hahmo kelvatakseen oman lapsensa ihailijaksi tai sankariksi. Äiti on eräänlainen elämän perusturva, isä ennen kaikkea kannustaja ja rohkaisija. Isän rinnalla poika saa tuntea itsensä pikku sankariksi ja isän prinsessasta kasvaa omasta arvostaan tietoinen nainen.

http://www.palkane.fi/siv/evaat/Kinnunen.htm

Kiitos! Tässä on paljon asiaa ja luin nämä ääneen miehellenikin!

 

[Sillä sitähän se on.

 

Minuukin on lapsena/nuorena haukuttu lehmäks ja ties miksikä, ikinä ei ole kannustettu mihinkään vaan päinvastoin, aina sanottu suoraan ettet kumminkaan osaa eikä siusta ikinä mitään tule. :/

Itsetunto mulla on huono ja syytän itteäni aina jos jotain vastoinkäymisiä tulee. Omille lapsilleni ei kukaan tuu tommosta paskaa puhumaan.

 

Isän pitää kasvaa lastensa, myös tyttöjen, mukana eikä heittäytyä kakaraksi.

Joo, sanoin sille että koita käyttäytyä kuin aikuinen äläkä taannu lapsen tasolle. Tottakai murkkuikä koettelee, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Tämä nuorempi kyllä osaa itsekin sanoa aika kärkevästi mutta mun mielestä aikuisen ihmisen pitää käyttäytyä kuin aikuinen. Toki, sitä itsekin tulee suutuspäissään joskus sanottua vaikka mitä mutta en mä koskaan ole käskenyt lastani häipymään kotoa ... päinvastoin, olen sanonut että kotiin saa ja pitääkin tulla vaikka sitten tapahtuisi ihan mitä vaan. Ovi on aina avoinna.

Tuskin mies itse edes tajuaa kuin pahasti sanoo tai ainakaan ei muista sanojaan enää viiden minuutin päästä kun silloin käyttäytyy jo ihan normaalisti. Mut niinhän se on että meillä naisilla on tippaleipäaivot ja me murehditaan ja vatvotaan asioita vaikka kuinka ja miehillä on taas putkiaivot - ne ei mieti mitään !

 

Isän pitää kasvaa lastensa, myös tyttöjen, mukana eikä heittäytyä kakaraksi.

Joo, sanoin sille että koita käyttäytyä kuin aikuinen äläkä taannu lapsen tasolle. Tottakai murkkuikä koettelee, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Tämä nuorempi kyllä osaa itsekin sanoa aika kärkevästi mutta mun mielestä aikuisen ihmisen pitää käyttäytyä kuin aikuinen. Toki, sitä itsekin tulee suutuspäissään joskus sanottua vaikka mitä mutta en mä koskaan ole käskenyt lastani häipymään kotoa ... päinvastoin, olen sanonut että kotiin saa ja pitääkin tulla vaikka sitten tapahtuisi ihan mitä vaan. Ovi on aina avoinna.

Tuskin mies itse edes tajuaa kuin pahasti sanoo tai ainakaan ei muista sanojaan enää viiden minuutin päästä kun silloin käyttäytyy jo ihan normaalisti. Mut niinhän se on että meillä naisilla on tippaleipäaivot ja me murehditaan ja vatvotaan asioita vaikka kuinka ja miehillä on taas putkiaivot - ne ei mieti mitään !

lässyn lässyn lässyn, puolustat kusipää ukkoas :O
todellakaan mitkään putkiaivot ei tee isästä tolasta eikä tossa ole mitään normalia. ja tottakai murkut on vaikeita, ite olin ihan helvetin vaikee muttei mua koskaan oo tolla tavalla haukuttu ja arvosteltu kotona, enkä ikinä antais mieheni puhua meidän tyttärelle noin, en todellakaan antaisi miehen lannistaa lasta ja tuhota itsetuntoa. suthan ukko on jo alistanut sen näkee siit kuinka miestä puolustat ja kuinka annat hänen lapsia kohdella vaikka sinun pitäisi suojella lasta ei huonoa isää

 

Nuo putkiaivo-läpät ei todellakaan selitä tai tee hyväksyttäväksi tuollaista käytöstä. Kumma, että minulla on ollut kannustava, rakastava ja hyvä isä, vaikka "putkiaivoinen mies" onkin...

 

Nuo putkiaivo-läpät ei todellakaan selitä tai tee hyväksyttäväksi tuollaista käytöstä. Kumma, että minulla on ollut kannustava, rakastava ja hyvä isä, vaikka "putkiaivoinen mies" onkin...

Enkä myöskään antaisi kenenkään käyttäytyä noin omia tyttöjäni kohtaan!

 

...tottakai murkut on vaikeita, ite olin ihan helvetin vaikee...

Tyypillinen nainen, joka ei itsessään ikinä näe mitään vikaa.

Tyypillinen yksisilmäisyys ja kyvyttömyys oman käytöksensä arviointiin siis jo vuodesta x...

 

Olkoon sitten kusipää mutta ei se sentään aina tollanen ole.

Lasten ollessa pieniä, mies oli se joka lähti useammin pihalle leikkimään ja pulkkamäkeen. On myös läsnä perheen arjessa ts. kotona lähes aina (paitsi silloin kun töissä). Nyt ei kyllä taida selvästikään oikein tajuta miten murrosikäisten tyttöjen kanssa ollaan ja miten heitä pitäisi kohdella. Häntä kun ei mitkään sanat satuta mutta toista se on tyttöjen kohdalla. Taidanpa tulostella pari sivua tekstiä täältä netistä, josko tuo paperilla oleva teksti menisi paremmin perille ...

 

...tottakai murkut on vaikeita, ite olin ihan helvetin vaikee...

Tyypillinen nainen, joka ei itsessään ikinä näe mitään vikaa.

Tyypillinen yksisilmäisyys ja kyvyttömyys oman käytöksensä arviointiin siis jo vuodesta x...

kaada lässyn lässyn kusipäätä itsellesi siis vain - tai edes vähintään yhtä paljon

 

...tottakai murkut on vaikeita, ite olin ihan helvetin vaikee...

Tyypillinen nainen, joka ei itsessään ikinä näe mitään vikaa.

Tyypillinen yksisilmäisyys ja kyvyttömyys oman käytöksensä arviointiin siis jo vuodesta x...

mitä??? irrotitpa asia yhteydestä nyt ihmeellisesti lauseen. ja näenhän mä itessäni vikaa. mähän sanoin olleenki todella vaikea ja inhottava murkku, mutta mun vanhemmat oli ihania ja hoiti asiat hyvin. tottakai vika oli mun, kenes sitte. en nyt tajua mitä ajoit tolla takaa :/