Tulipa taas kerran kurja olo

[Triplaäiti]

kun olen miehelle sen sata ja tuhat kertaa sanonut että olisin iloinen pienestäkin muistamisesta että olen hänen lastensa äiti. Orvokki tai vaikka edes kortti ois ollut kiva, joku yökkäripaita tosi mukava ja joku lahjakortti jo ybermahtavaa. Mies tietää tämän kaiken ja lähtikin eilen kauppaan. Olin iloinen, toiveikas. Mies tuli kaupasta mukanaan puku, housuja, paitoja, sukkia ym ja näytti kuitinkin. Yli 400 euron arvosta vaatetta itselleen. (Mies inhoaa vaateostoksia ja ostaa aina kerralla enemmän sit kun käy ostoksilla.) Äitienpäivälahjani - ei mitään. Ei edes sitä euron orvokkia tuosta kukkakaupasta, jonka vieressä kävi vaateostoksilla. Petyin pahasti kun en edes onnitteluja saanut, vaikka eilen illalla leivoin kakkupohjan, aamulla heräsin sen täyttämään ja kuorruttamaan ja koristelemaan. Keitin kahvit ja tarjosin aamukahvitja kakut miehelle ja lapsille. Ja isänpäivänä viimeksi miehelle ostin hierontaan lahjakortin, joka kyllä kelpasi.

 

[..]

Ällöttävä mies, en mä haluaisi kyllä asua tuollaisen kanssa.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Sanoisin suoraan ukolle. Jos ei muuttuis tavat... Noh. Meillä muuttuis tavat. =)

 

["tööt"]

Tee sinä samanlainen liike isänpäivänä, mutta jätä kakut laittamatta

 

[suurenmoinenelämä]

Ei minullakaan mies muistanut (ja lapsi on vasta vauva), mutta en kyllä niille mitään kakkua alkanut tekemään Miehen tehtävä sekin olisi ollut... tuo on jo vähän niinkuin "muun perheen päivä" enemmän..

Otapas miehesi puhutteluun.

 

["vieras"]

Mies ei ekana äitienpäivänä tuonut lapsen kanssa sänkyyn kahveja, no koitti sitten isänpäivä ja kovasti odotti että saa sänkyyn kahvit. Oli sitten niin pettynyt että sanoi siitä ääneen. Sanoinpa siihen että eipä niitä kahveja tainnut tulla äitinpäivänäkään sänkyyn. No siitä saakka on lasten kanssa tuonut ne kahvit ja sai sitten itsekin ne kahvinsa seuraavana vuotena sänkyyn. Lahjojen kanssa meillä ei ole ollut mitään ongelmaa ikinä.

 

["seppä"]

Minä juhlin nyt toista äitienpäivääni äitinä. Viime vuonna mies tohkotti kovasti, että mun pitää tyttömme kanssa "askarrella" hänen äidilleen kortti + käydä ostamassa lahja ja kukka. Niin sitten teimme. Piirustelimme tytön kanssa kortteja enemmänkin (tyrkylle), jotta mieheni olisi helppo sitten "kirjoittaa" tyttömme kanssa minullekin kortti. Äitienpäivänä minut sitten herätettiin ja tuotiin lahja oiken sänkyyn. Mies oli ostanut minulle lapsemme nimissä uuden paistinpannun ja kyseli kovasti, että onko meillä lettutarpeet kaapissa, että voisin alkaa paistaa heille lettuja :O Siitä se päivä käynnistyi ihan niin kuin ennenkin; laitoin perheelle aamupalan, löin pyykit koneeseen jne. Minä kun olisin ollut ikionnellinen, jos mies olisi antanut tytön kanssa yhden niistä askartelemistani korteista ja luksusta olisi ollut saada kimppu itsepoimittuja kukkia (niitä löytyy 20 metrin päästä ulko-ovesta) kortin lisäksi. Anopille veimme kyllä itsetehdyn kortin, kukkia ja mieleisen lahjan

No tänä vuonna otin varman päälle Tilasin itselleni kirjakerhosta kirjan lahjaksi ja paketoin sen yhdessä tytön kanssa. Leivoimme neidin kanssa eilen kakun ja kävimme illalla vielä poimimassa kukkakimpun aamun kahvipöytään. Askartelimme kortin (samalla myös anopille ja kirjoitimme siihen isolla ONNEA ÄITI! Aamulla laitoin kortin jääkaapin oveen, josta sitä ei voi olla näkemättä Eipä harmittanut yhtään, kun mies oli hätäpäissään käynyt huoltiksella ostamassa minulle aivan järkyttävän ruman (lasten) T-paidan. Mulla oli siis tänä vuonna ihana äitienpäivä, etenkin siksi, että teimme noita juttuja yhdessä tytön kanssa :heart: Sitä kun taitaa olla itse oman onnensa seppä.

 

["asdf"]

Mä tilasin itelleni Escadan kesätuoksun äitienpäivälahjaksi ja ostin kukkakimpunkin. Tosin lapset ovat jo sen verran vanhoja, että tekevät koulussa ja hoidossa kortit/lahjat. Mies ostaa mulle äitienpäivälahjan yleensä vain silloin, jos mulla oikeesti on tarvetta jollekin, kuten esimerkiksi pyöräilykypärälle viime vuonna. Muutoin mies saattaa ihan ex temporekin ostaa mulle korun tai hajuveden eli en mä pidä tätä äitienpäiväjuttua niin pahana. Sitä paitsi lasten tekemät kortit, savityöt ja istutettu kukka olivat oikein upeita lahjoja!

 

["vieras"]

Kannattaa varmaan ensi vuonna pyytää suoraan että hankkii lahjan tai sitten kun olette yhdessä kaupassa, käyt etsimässä jotain kivaa itsellesi ostoskärryyn ja sanot, että saat sen äitienpäivälahjaksi

Kurjaa että mies ei muistanut sua, mutta ehkä se oppii kun kädestäpitäen opettaa. Muistuta vaikka, että eikö siitäkin ollut mukava saada isänpäivälahja sulta.

 

[mmilia08]

Ehkä mä olen tosi tyhmä, mutta en vaadi mieheltäni mitään enkä tosiaan suutu kun hänellä ei ollut minulle mitään: en ole hänen äitinsä.

muoks. toki isäntä oli sen verran kohtelias että siivosi keittiön eilen niinkuin pyysin jos jotain haluaa "antaa"

Meidän tyttökin on niin pieni (2v) ettei ymmärrä erikseen äitienpäivästä mitään: anoppia en muistanut, ei mieskään kun anoppi ei piittaa kaupallisista juhlista.
Omalle äidilleni & mummalleni askarreltiin tytsyn kanssa kortit ja vietiin ruusukimput ja suklaalevyt.

 

[näitä nämä]

Tyypillinen marttyyri-äiti. "Keitin äitienpäiväkahvit miehelleni ja lapsilleni enkä itse saanut mitään" "Minä kyllä ostin viime vuonna...". Mitä jos lopettaisit tuon toisten passaamisen ja omasta kohtelusta valittamisen? Jos minä en saisi mitään erityistä huomiota äitienpäivänä mieheltäni, tuskin alkaisin hänelle kahveja keittämään! Tekisin kaikkeni, että päivä olisi sitten edes jollain tapaa minulle mukava, vaikka lötköttelisin sängyssä pidempään tai jotain muuta.

 

["vieras"]

Minun mies ei edes muistanu/tienny et nyt on äitienpäivä. Olin hänen äidille ja omalleni varannu kukat ja lahjat kun tiesin ettei mies muista muistaa kumiskaan.
No sit edellisenä päivnä tajus et onko huomenna äitienpäivä pitääkö minun nyt lähtä ostaa vaimolle lahjaa. Tuumasin,et lähde minun kans siivoamaan varastotaustaa ja pihaa niin parempaa lahjaa en vois edes saada.(kun en jaksa raahata niitä painavia lavoja). Ja minusta on toisekseen ihan hölmöä ollu et mies olis ajanu 40km ihan vaan sen takia et olis jotain rihkamaa tai yöpaitaa lähteny ostaan.

Kaikkein parasta oli et olivat lapset ostanu suklaata ja tehneet kortit. Kahveja mä en edes sänkyyn halua ku ne on kirjaimellisesti sitten SÄNGYSSÄ. ku Kaikki lapset hyppii siinä vieressä. Nätisti olivat laittaneet kahvit ja valmiit leivät pöytään.

 

["vieras"]

Ehkä mä olen tosi tyhmä, mutta en vaadi mieheltäni mitään enkä tosiaan suutu kun hänellä ei ollut minulle mitään: en ole hänen äitinsä.

muoks. toki isäntä oli sen verran kohtelias että siivosi keittiön eilen niinkuin pyysin jos jotain haluaa "antaa"

Meidän tyttökin on niin pieni (2v) ettei ymmärrä erikseen äitienpäivästä mitään: anoppia en muistanut, ei mieskään kun anoppi ei piittaa kaupallisista juhlista.
Omalle äidilleni & mummalleni askarreltiin tytsyn kanssa kortit ja vietiin ruusukimput ja suklaalevyt.

Tuskin muidenkaan miehet ostaa lahjoja siksi, että luulevat vaimon olevan heidän äitinsä...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23729789]Tuskin muidenkaan miehet ostaa lahjoja siksi, että luulevat vaimon olevan heidän äitinsä...[/QUOTE]

Juu, meillä lapset ihan antaa sen lahjan ja ihan omissa nimissä, mutta kyllä se on mies sen hankkinut. Nyt oli kysynyt lapsilta mitä he haluavat äitille ostaa ja sitten netistä sen katselleet ja tilanneet.

 

[petyin kans]

Mullekkaan ei keitetty ees kahveja, saati et oisin saanu nukkua ees tunnin pidempään.. :/ kuudelta ylös vaan ja mie senkun kääns vaan kylkeä.. ei ees toivottanu hyvää äitienpäivää.. mut me sovittiin nyt sit 2 viikon päähän uus äitienpäivä mulle.. kun petyin kans aika pahasti... sit se saa olla semmonen päivä et saan aamupalan miehen ja lasten laittamana ja nukkua pidempään ja et mies hoitaa kerrankin ne lapset...