Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

  • Viestiketjun aloittaja "Silja"
  • Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
[QUOTE="sama";26290957]Kun jatkuvasti kyseenalaistat kaikkia muiden tapoja toimia erilaisissa tilanteissa, teetkö sitä myös kyläillessä lapsiperheissä? Kyseenalaistat jatkuvasti, jos joku vanhempi kehtaakin suoraan sanoa "ei"?[/QUOTE]

Mä kyseenalaistan mielessäni (ja tällä palstalla) ihan jatkuvasti sekä omaa toimintaani että muiden toimintaa. Jos kyläilen jossain lapsiperheessä, saatan toki mielessäni ajatella jotain joistakin lastenkasvatustavoista, totta kai. Se tulee joskus ihan itsestäänkin. Samaa saatan tehdä ollessani töissä päiväkodeissa. En koskaan ala arvostelemaan tai haukkumaan tai tuputa omia mielipiteitäni kenellekään. Saatan tarjota kyllä apuani joissain tilanteissa.
 
[QUOTE="mmmm";26291131]Teillä ei siis suurinpiirtein samoihin aikoihin syödä joka päivä? ei meilläkään niin tarkkaa ole, mutta vaikka mentäisiin ihan nälän mukaan niin aamupala on klo 7-9 (ei siis kahta tuntia vaan noihin aikoihin), lounas n. klo 11-12, välipala n. klo 14-15 ja päivällinen n. klo 16-18, iltapala n. klo 20.[/QUOTE]

Ei todellakaan syödä suurinpiirtein samoihin aikoihin.

Joskus syödään kaksi lämmintä ateriaa, joskus vain yksi.

Joskus se ainoa lämmin ateria on kello 13, joskus kello 19.

Aamupala on koululaisella arkiaamuisin aina suht samaan aikaan (eli ennen kouluun lähtöä), päiväkotilaisella se on joskus kotona klo 7 jälkeen, joskus pk:ssa klo 8, joskus kotona klo 10...ja viikonloppuisin aamiainen (kattavampi sellainen) voi olla vaikka kello 11:30 ja sitä ennen lapset ovat syöneet vaikka hedelmät.

Joskus on iltapala, joskus iltaruoka.

Joskus välipala seuraa aamupalaa, joskus päivällistä, joskus lounasta, joskus sitä ei ole laisinkaan.

Joskus syödään kotona, joskus ihan jossain muualla.

Eletään kuin pellossa :xmas:. No ei kai. Joka päivä syödään kyllä, ja ihan hyvin syödäänkin, mutta ei ole ruoka-aikoja vaan mennään ihan tilanteen mukaan. Miehen vuorotyö selittää tätä aika paljon.
 
"Pikan"
Se lapsi on VASTA 3 vuotias. Ei voi sanoa kasvatuksen tuloksista vielä mitään. NinaTT:lle on sattunut kiva, reipas, kiltti tyttö. En usko että lopputulos olisi tuon kummempi, vaikka liinailut ja imetykset olisivatkin jääneet välistä! :)
 
"vieras"
Vanhemman tehtävä ei aina ole olla se kiva ja mukava. Kaikki ei voi olla aina hupia ja joskus on tehtävä semmoisia asioita joita voi lähinnä kutsua velvollisuudeksi. Mulle huolehtiminen ja välittäminen tarkoittaa myös sitä että välillä mun täytyy osata olla se joka lopulliset rajat asettaa vaikka lapsi itse olisi asiasta eri mieltä. Mä huolehdin siitä että lapsi syö tarpeeksi ja riittävän usein,huolehdin että lapsi saa riittävästi unta ja että henkilökohtainen hygienia on kunnossa.

Mä haluan kasvattaa lapseni niin että ymmärtävät että tietyt asiat helpottavat elämää ja joskus joutuu tekemään asioita jotka eivät välttämättä ole yhtä kivoja kuin vaahtokarkit ja trampoliini mutta edesauttavat pidemmällä tähtäimellä omaa hyvinvointia. Ei multa ainakaan työelämässäkään kukaan tule kysymään että haluaisitko sinä nyt mieluummin katsella telkkaria vai tehdä töitä..tai että tule sitten kertomaan kun jaksat ottaa asiakkaan vastaan.

Mitään armeijakuria meillä ei ole eikä ole ikinä tarvinnut sellaista edes harkita. Alusta asti on ollut itsestäänselvää miten toimitaan. Veikkaan että kolmen,neljän lapsen perheessä tulisi aika tukalat oltavat jos jokainen päättäisi itse milloin syö päivällisen ja milloin on valmis iltatoimiin ja nukkumaan. Toki isommat lapset osaavat jo toimia itsenäisesti mutta jos puhutaan alle kouluikäisistä lapsista.
 
[QUOTE="Pikan";26291321]Se lapsi on VASTA 3 vuotias. Ei voi sanoa kasvatuksen tuloksista vielä mitään. NinaTT:lle on sattunut kiva, reipas, kiltti tyttö. En usko että lopputulos olisi tuon kummempi, vaikka liinailut ja imetykset olisivatkin jääneet välistä! :)[/QUOTE]

Todella vaikea uskoa, ettei liinailu/pitkä imetys vaikuttaisi mitenkään. Mahdotonta. Eri asia sitten, kuinka paljon. Enkä nyt sano, ettei lapsuus voisi olla todella onnellinen ilman noitakin. Oli mullakin vaikka mua imetettiin vain 4kk eikä kannettu kantoliinassa.
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Todella vaikea uskoa, ettei liinailu/pitkä imetys vaikuttaisi mitenkään. Mahdotonta. Eri asia sitten, kuinka paljon. Enkä nyt sano, ettei lapsuus voisi olla todella onnellinen ilman noitakin. Oli mullakin vaikka mua imetettiin vain 4kk eikä kannettu kantoliinassa.
Mä en tiiätkö kykene sanomaan lapsen kavereista päällepäin että ketä on imetetty ja ketä ei :O

Enkä myöskään usko että nuo asiat PELKÄSTÄÄN vaikuttavat yhtään mitenkään. Jos äiti imettää pitkään mutta on muuten poissaoleva ja etäinen niin sehän on plusmiinusnolla. En jaksa uskoa sitäkään että kangaspalalla on mitään mahtavia taikavoimia jos lasta pidetään muuten paljon sylissä. Kätevähän tuo liina on,antaa molemmat kädet vapaaksi :) Mutta sen parantavaan vaikutukseen tai äo:n lisääntymiseen liinan myötä en usko..
 
Ilmeisesti eivät, kun niin monella on joku ihme nukkumaanmenoaika, jota noudatetaan orjallisesti päivästä toiseen, kesät ja talvet, arkena ja lomalla. Ja aika moni myös valittaa, että "lapsen nukuttaminen kesti taas kaksi tuntia!" tms.
Outo tuttavapiiri sulla sitten.

Mun lapsella on kyllä suurinpiirtein-nukkumaanmenoajat, mutta ne perustuvat tasan tarkkaan hänen omaan unentarpeeseensa, ei minun tai isänsä mielivaltaiseen päätökseen, että tuohon ja tuohon aikaan on mentävä nukkumaan. Noista ajoista poiketaan erityistilanteissa kyllä, eikä siihen mikään kaadu, mutta en ole toistaiseksi keksinyt yhtään syytä estää lasta noudattamasta omaa sisäistä kelloaan myös esimerkiksi lomalla.

Ja näin on ihan kaikissa muissakin tuntemissani perheissä.
 
"kirsi"
mikäs tämän ketjun tarkoitus oli?!?!?
Ap toi esille sen, kuinka häntä alkoi ahdistaa NinaTT:n blogikirjoitukset ja hän koki sen myötä syyllisyyttä ja huonoa vanhemmuutta. Niinkin voi käydä. Mutta, milloin vanhempi nyt ei kokisi syyllisyyttä - tai ainakin aiheita moiseen yhteiskuntamme kylvää melkoisesti.

Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ninan tapa toimia kasvattajana ja vanhempana omalle lapselleen on varmastikin hänen pienperheessään paras mahdollinenihan kokonaisuudessaan. Se, että itse olen joissain asioissa toisin, ei tee minusta omille lapsilleni sen huonompaa vanhempaa. Toki kaikki me voimme tehdä virheitä elämässämme ja peiliin on hyvä osata ihan jokaisen katsoa, mutta rehellinen täytyy olla niin itselleen kuin muille. Ninalla on hyvä malli toimia hänen perheessään. Ei siitä kenenkään muun vättämättä tarvitse sen suurempaa syyllisyyttä kokea.
 
[QUOTE="vieras";26291435]Mä en tiiätkö kykene sanomaan lapsen kavereista päällepäin että ketä on imetetty ja ketä ei :O

Enkä myöskään usko että nuo asiat PELKÄSTÄÄN vaikuttavat yhtään mitenkään. Jos äiti imettää pitkään mutta on muuten poissaoleva ja etäinen niin sehän on plusmiinusnolla. En jaksa uskoa sitäkään että kangaspalalla on mitään mahtavia taikavoimia jos lasta pidetään muuten paljon sylissä. Kätevähän tuo liina on,antaa molemmat kädet vapaaksi :) Mutta sen parantavaan vaikutukseen tai äo:n lisääntymiseen liinan myötä en usko..[/QUOTE]

En kykene mäkään enkä koe siihen tarvettakaan. Totta kai imetyksen kesto vaikuttaa silti lapsen terveyteen jollain tavalla, vähentää riskejä moniin asioihin jne.

Mikään asia yksistään ei (tietenkään) ole tae mistään. :) Parempi, että se muuten poissaoleva ja etäinen äiti imettää kuin, ettei tekisi sitäkään. Toki tärkeintä on, että lapsella on hänestä välittävä äiti. Luulisin, että lapsi on todennäköisemmin enemmän vanhempansa läheisyydessä, jos häntä kannetaan liinassa.
 
"vieras"
Tässä ketjussa on oikein tarjottimella se paska, mitä äitiydessä voi kohdata. Molemminpuolin. Mustavalkoista, omahyväistä, näsäviisastelua, ehdottomuutta ja suoranaista typeryyttä. Myötähäpeilen syvästi, tässä en tule surulliseksi mistään tietystä, vaan tästä vastakkainasettelusta ja itsekkäästä taistelusta jota vedätte väreinä musta ja valkoinen. Jos jotakin pitäisi äitiydestä poistaa mun mielestä, se olis tämä. Heittäisin tällaisen viemäristä alas.

Kuvottavaa keskustelutyyliä ja toisten vähättelyä piilovittuillen ja provosoiden. Aivan kuin pikkukakarat hiekkalaatikolla. Osaako teistä kukaan keskustella ilman näitä luettelemia piirteitä? :O

Ja sitten vielä kysymys, miten te jaksatte vääntää asiasta johon ei ole sitä vastausta, eli vastausta mikä on oikeasti paras tapa kasvattaa lapsi, sitä kun ei vaan ole olemassa! :D MITEN TE JAKSATTE? :D
Ihan täys peesi tälle :)
 
  • Tykkää
Reactions: tiiru
"kirsi"
Totta kai imetyksen kesto vaikuttaa silti lapsen terveyteen jollain tavalla, vähentää riskejä moniin asioihin jne.

Parempi, että se muuten poissaoleva ja etäinen äiti imettää kuin, ettei tekisi sitäkään. Toki tärkeintä on, että lapsella on hänestä välittävä äiti. Luulisin, että lapsi on todennäköisemmin enemmän vanhempansa läheisyydessä, jos häntä kannetaan liinassa.
Imetin ensimmäistä lastani reilun kaksi kuukautta. Toista vuoden. Ensimmäisellä ei ole ollut elämässään (nyt 4-vuotias) hyvinkään montaa korvatulehdusta. Koliikki kylläkin oli. Imetykseen en saanut opastusta juurikaan mistään ja vauvan koliikin vuoksi taisin itsekin hieman väsähtää.
Toisella lapsellani oli sen reilun vuoden verran melkoinen refluksitauti. Imetin silti sinnikkäästi, kun kerran onnistuin moisessa. Omat yöuneni toki jäivät minimiin kun heräilin sen parin tunnin välein ja vauva valitteli kipujaan.

Luulen, että äiti, joka ei imetä sitä paria kuukautta enempää voi silti tarjota sen parhaan mahdollisen vanhemmuuden ja lapsi tuskin traumatisoituu. Etenkin jos äiti pysyy mielenterveydeltään kuosissa. Jos vanhempi voi hyvin, useimmiten myös lapsikin voi hyvin.

Toki äidinmaidosta saa niitä kuuluisia vasta-aineita jne. mutta joskus äitejä ehkä syyllistetään suotta(?) siitä, että ei imetä jos ja kun sitä kokonaisuutta ei oteta huomioon. Eikö se kuitenkin ole pää-asia, että lapsesta välitetään ja huolehditaan sen mukaan mitä voidaan.

Ai niin - ja vaikka tuota pienempää lasta tuli imetettyäkin se vuosi,on hänellä ollut huomattavasti enemmän korvatulehduksia kuin esikoisella... vaikka toisin kai jonkun tieteilijän mukaan olisi pitänyt käydä?

Kannoin lapsiani toki liinassa. Kakkosta ehkä enemmän kuin esikoista. Tämän pohjimmainen tarkoitus kuitenkin oli se, että sitä myötä oma elämäni helpottui ja sain käteni vapaaksi sekä saatoin juosta samalla sen esikoiseni perässä, jota ei toki voinut unohtaa... En minä liinailussa tai kestovaippailussa kuitenkaan ajatellut ensisijaisesti sitä, mitä viestitän yhteiskunnalle itsestäni vanhempana tai miten sen kautta pyrin vanhemmuuttani kehittämään. Kyllä se oli ihan omaa arjessaselviytymistäni.
 
lapsia 3-vuosikymmenellä
Nina TT:llähän on niin hyvär perustelut ja hyvä toiminta, joka toimii yhden lapsen kanssa. Mikäli tulisi pian uusi lapsi, ei se onnistuisi, mutta hän viisaana ei tee putkeen lapsia, vaan nauttii ensin yhdestä.
Vanhana äitinä luen mielelläni hänestä.
 
Kaikkein oudoin näkemys on se, ettei saisi muodostaa mielipiteitä lasten kasvatuksesta, jos ei ole omia lapsia. Tai yleisesti asioista, joista ei ole "kaikenkattavaa" kokemusta. En siis saisi olla sitä mieltä, että lapsen ruumiillinen kuritus on väärin, koska mulla ei ole lapsia? En saisi ajatella, että pettäminen on väärin, kun en ole ollut parisuhteessa?
 
"ninaTT"
Tai sitten he ovat sisäistäneet hyvin, miltä tuntuu, kun väsyttää ja mitä sitten tehdään, kun vanhemmat ovat sitä tarpeeksi sanoittaneet ja lapsilla on ollut riittävät rutiinit? Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan :D.

Kyllä minunkin lapseni osaa nyt 6-vuotiaana jo itsekin sanoa, että nyt väsyttää, mennään iltatoimiin.
Miun lapsi on mennyt ihan omasta tahdostaan nukkumaan (kotona etenkin hallitsee homman) ihan vauvasta asti. Aluksi on ns osoittanut väsymyksen merkkejä, jo 1-vuotiaana osasi viittoman nukkumiselle ja käytti sitä väsyneenä. Nyt vajaa nelivuotias ja tulee pyytämään, että harjaisin hampaat jotta pääsisi nukkumaan. Vapise :D



Ei mulla oikeastaan muuta just nyt tähän ketjuun ole, ku että onpa muuten vielä vahvoja ennakkoluuloja yksinhuoltajia kohtaan. Kun joka(toisessa)käänteessä pitää muistaa mainita, että se ninaTT on pelkkä YKSINHUOLTAJA, mitä sellanen saasta voisi kasvatuksesta tietää...
 
[QUOTE="heh";26292048]Tytsi nyt täysillä puolustaa ex-ihastustaan :))) Hanki niitä lapsiakin, niin on sullakin ihan käytännön kokemusta asioista[/QUOTE]

Ai, olenko mä puolustanut jotain tässä ketjussa? :D En tiennytkään. Käsittääkseni olen lähinnä ilmaissut omia mielipiteitäni lastenkasvatuksesta.
 
"ninaTT"
[QUOTE="heh";26292058]Ilmottiko tytsi sulle tästä ketjusta?[/QUOTE]

Ei. Mä satun olemaan sen verran viksu, että ku huomaan ilmestyneeni iltasanomien lööppeihin niin eksyn palstalle kuikuilemaan, että mitä täällä on musta puhuttu.

Sen lisäksi mulla on googlen sellanen systeemi, jonka kautta saan tietää onko blogiani tai nikkiäni mainittu netissä :cool: Se ei kyllä ole kamalan luotettava, mutta aina silloin tällöin tipahtaa posti, ja tähän mennessä plussa on aina ollu syypäänä ;)
 
"heh"
Mutta siis nostan hattua sulle ninaTT. Olen itsekkin yh, ja kyllä meistäkin löytyy niitä arjen sankareita, jotka eivät katkerana uikuta "kurjaa" tilannettaab; vaan on valmiita tekemään asioiden eteen jotain. ja muutokset ei tipu taivaasta valmiina, vaan niiden eteen on tehtävä töitä!
 
"vieras"
Kaikkein oudoin näkemys on se, ettei saisi muodostaa mielipiteitä lasten kasvatuksesta, jos ei ole omia lapsia. Tai yleisesti asioista, joista ei ole "kaikenkattavaa" kokemusta. En siis saisi olla sitä mieltä, että lapsen ruumiillinen kuritus on väärin, koska mulla ei ole lapsia? En saisi ajatella, että pettäminen on väärin, kun en ole ollut parisuhteessa?
Tottakai saat olla sitä mieltä. Mutta on eri asia olla jotain mieltä jostain kuin tulla neuvomaan miten jonkun toisen pitäisi omassa parisuhteessaan elää. Kun ei ole ollut siinä tilanteessa. Kun ei pysty näkemään toisen pään sisään ja tietämään mitä se toinen käy läpi. On niin helppo huudella että "sitku mulla on lapsia niin mä en koskaan tee niin ja näin ja mun lapset ainakin sitä ja tätä".

Sä voit olla ihan vapaasti sitä mieltä että lapsi ei tarvitse nukkumaanmenoaikoja tai ateriarytmiä tai että helpoimmalla pääsee kun antaa joka asiassa periksi. Kuitenkaan sulla ei ole kokemusta siitä vanhemmuuden arjesta 24/7 vuosien ajan jolloin vasta oikeasti punnitaan ne hyvät ja huonot konstit. Jokainen perhe kehittää omat tapansa jotka pohjautuvat heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa. Et voi vähätellä jonkun oamkohtaista kokemusta toteamalla että sä tunnet liudan lapsia jotka käyttäytyvät eri tavalla. So what? Sitten käyttäytyvät,eli samat metodit eivät ilmeisesti pure heihin.

Ei ole mitään yhtä kaavaa jonka mukaan toimimalla saa aikaan täsmälleen saman lopputuloksen lapsesta riippumatta. Sä voit kertoa miljoona esimerkkiä jostain tilanteesta ja siihen voi ihan yhtä monta kertaa todeta että mitäs jos käykin niin tai näin. Kun ihan kaikki on mahdollista.

Ihmettelen vähän sun logiikkaa,kun kuitenkin ilmeisesti lasten parissa työskentelet. Päiväkodissa on yhteiset säännöt ja niitä noudattavat kaikki. Kuitenkin kotona lapsi saisi vapaasti valita huvittaako nukkua vai ei tai syökö päivällisen keskellä yötä. Meillä on ainakin lapsen päiväkodissa painotettu yhteistyötä päiväkodin ja kodin välillä ja pyritty pitämään samoista käytöstavoista kiinni myös kotona.
 
"vieras"
[QUOTE="ninaTT";26291969]Miun lapsi on mennyt ihan omasta tahdostaan nukkumaan (kotona etenkin hallitsee homman) ihan vauvasta asti. Aluksi on ns osoittanut väsymyksen merkkejä, jo 1-vuotiaana osasi viittoman nukkumiselle ja käytti sitä väsyneenä. Nyt vajaa nelivuotias ja tulee pyytämään, että harjaisin hampaat jotta pääsisi nukkumaan. Vapise :D



Ei mulla oikeastaan muuta just nyt tähän ketjuun ole, ku että onpa muuten vielä vahvoja ennakkoluuloja yksinhuoltajia kohtaan. Kun joka(toisessa)käänteessä pitää muistaa mainita, että se ninaTT on pelkkä YKSINHUOLTAJA, mitä sellanen saasta voisi kasvatuksesta tietää...[/QUOTE]

No meillä ei oo käyny näin :) Mutta kaikki on sujunut hyvin kun olen sanonut että nyt on ilta ja nyt käydään nukkumaan,ei siitä sotaa ole tarvinnut järjestää :) Meillä toimii tämä erinomaisesti.
 
lastensuojelun tt.
Näin lastensuojelun työntekijän näkökulmasta, pidän Ninan juttuja hieman erikoisena mutta en pahana. Hän selkeästi haluaa tehdä lapsen parhaaksi. Mailmaan mahtuu niin monenlaista kasvatustyyliä. Nina kuitenkin kohtelee lastaan kirjoitustensa perusteella hyvin. Tosin täytyy todeta, että lapset tarvitsevat rajoja. Uskon vakaasti, että lapsesta tuntuu kamalalta, jos kukaan ei aseta rajoja, koska hänellä ei itsellään ole vielä keinoja säädellä omaa toimintaansa. Rajat ovat välittämistä. Liian tiukat rajat ovat myöskin ahdistavia. Kohtuus kaikessa :)
 
[QUOTE="vieras";26292148]Tottakai saat olla sitä mieltä. Mutta on eri asia olla jotain mieltä jostain kuin tulla neuvomaan miten jonkun toisen pitäisi omassa parisuhteessaan elää. Kun ei ole ollut siinä tilanteessa. Kun ei pysty näkemään toisen pään sisään ja tietämään mitä se toinen käy läpi. On niin helppo huudella että "sitku mulla on lapsia niin mä en koskaan tee niin ja näin ja mun lapset ainakin sitä ja tätä".

Sä voit olla ihan vapaasti sitä mieltä että lapsi ei tarvitse nukkumaanmenoaikoja tai ateriarytmiä tai että helpoimmalla pääsee kun antaa joka asiassa periksi. Kuitenkaan sulla ei ole kokemusta siitä vanhemmuuden arjesta 24/7 vuosien ajan jolloin vasta oikeasti punnitaan ne hyvät ja huonot konstit. Jokainen perhe kehittää omat tapansa jotka pohjautuvat heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa. Et voi vähätellä jonkun oamkohtaista kokemusta toteamalla että sä tunnet liudan lapsia jotka käyttäytyvät eri tavalla. So what? Sitten käyttäytyvät,eli samat metodit eivät ilmeisesti pure heihin.

Ei ole mitään yhtä kaavaa jonka mukaan toimimalla saa aikaan täsmälleen saman lopputuloksen lapsesta riippumatta. Sä voit kertoa miljoona esimerkkiä jostain tilanteesta ja siihen voi ihan yhtä monta kertaa todeta että mitäs jos käykin niin tai näin. Kun ihan kaikki on mahdollista.

Ihmettelen vähän sun logiikkaa,kun kuitenkin ilmeisesti lasten parissa työskentelet. Päiväkodissa on yhteiset säännöt ja niitä noudattavat kaikki. Kuitenkin kotona lapsi saisi vapaasti valita huvittaako nukkua vai ei tai syökö päivällisen keskellä yötä. Meillä on ainakin lapsen päiväkodissa painotettu yhteistyötä päiväkodin ja kodin välillä ja pyritty pitämään samoista käytöstavoista kiinni myös kotona.[/QUOTE]

Eikös ihan samoilla perusteilla kenen tahansa ole typerää neuvoa toisia siinä, miten heidän tulisi elää perheissään ja parisuhteissaan tai muuten elämässään? Kaikki ihmisethän ovat erilaisia eikä kenelläkään ole kokemusta kuin niiden omien lastensa vanhemmuudesta. Mä en usko, että me ihmiset olisimme geeneiltämme niin totaalisen erilaisia etteikö kaikilla lapsilla (ja vanhemmillakin ihmisillä..) olisi monissa asioissa hyvin samankaltaisia tunteita ja tarpeita. Yksilökohtaisia eroja toki on, mutta yksikään vastasyntynyt vauva ei kaipaa pitkää erossaoloa ensisijaisesta hoitajastaan, näin esimerkkinä.

Missä mä sanoin, että joka asiassa pitäisi antaa periksi? Mielestäni sekä vanhempi että lapsi voi joustaa joskus tilanteen mukaan. En ole myöskään sanonut, että tilanteisiin olisi olemassa yksi ainoa oikea toimintatapa. Päiväkodissa on yhteiset säännöt, kyllä. Kaikki säännöt ja tavat eivät ole ihanteellisia, mutta resurssit eivät aina riitä muuhun. Se, että lapsi menee nukkumaan, kun väsyttää, ei tarkoita, etteikö lapsi nukkuisi ollenkaan. Minun ei ole mikään pakko laittaa päivällistä keskellä yötä, miksi olisi? Jos lapsi olisi yöllä nälkäinen, voisin tarjota vaikka hedelmän. Kotioloissa kuuluukin olla erilaista kuin päiväkodissa. Olisi surullista, jos näin ei olisi.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä