Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

[QUOTE="mimmi2";26285010]Luuletko sinä, SEKOPÄÄ, että olet ainoa äiti maailmassa, joka ei lyö, manipuloi, vähättele ja alista lapsia? Luuletko tosiaan että kaikki muut näin tekee ja mitään muuta tapaa kasvattaa lapsia ei ole kuin tämä ja tuo sinun hömpänpömppä tapasi?

[/QUOTE]

Tässä on loistoesimerkki asiallisesta keskustelusta vahvoin argumentein.

Sinuakin kehottaisin lukemisen ymmärtämisen treenaamiseen. En ymmärrä mistä sait sellaisen käsityksen, että kuvittelisin olevani ainoa äiti maailmassa joka ei lyö, manipuloi, vähättele tai alaista. Sen kuvitelman loit omassa päässäsi, syistä jotka pysynevät minulle täysin tuntemattomana.

Osuiko arkaan paikkaan vai miksi rupesit nimittelemään?

 

[QUOTE="vieras";26284069]Veikkaan että tervepäisellä tarkoitetaan sitä että elämä on hanskassa,itsensä kanssa hyvä olla ja prioriteetit kohdallaan. Ja tähän haarukkaanhan mahtuu noin miljoona erilaista tapaa olla ja elää.

Tästä olen erittäin samaa mieltä.

Se riittää että on riittävän hyvä vanhempi. Jos rakastaa,huolehtii ja välittää niin sillä pääsee jo aika pitkälle. En ymmärtänyt tuota kouluampumisjuttua,miten se liittyy tähän? Vai oliko tarkoituksesi tuoda esille oma mielipiteesi siitä että suurinosa suomalaisista on jotenkin kajahtaneita ja lasten kasvatus sen mukaista? Ethän voi tietää onko oma tyttäresi joskus tulevaisuudessa joku itsemurhapommittaja tai muu vastaava,ei kaikki paha aina kotoa lähde.

Ekat lauseet voin myös allekirjoittaa. Kouluampumisjuttu liittyy siihen, että joku tässä yhteiskunnassa voi huonosti. Lasten ja nuorten paha olo ei tule tyhjiöstä. Uskoisin sen kasautuvan useamman sukupolven ajan. Kyllä, minusta useimmassa suomalaiskodissa olisi reilusti parantamisen varaa kasvatuksen suhteen. (huomhuom, pakollinen palstadisclaimer kun täällä tykätään tulkita tekstejä miten sattuu: Tässä kohtaan EN ole sanonut, etteikö itselläni olisi mitään parantamisen varaa, että itse olisin täydellinen tms - se tapahtui taas omassa päässäsi jos niin luit)

Mun mielestä on kummallista tuomita ihmisten erilaiset elintavat ja vihjailla että ne ovat jotenkin huonompia kuin omat. Kaikki riippuu ympäristöstä,tottumuksista,perinteistä,persoonasta.. Kaikki vanhemmat eivät tykkää kaikesta ja se on hyväksyttävä. Siitäkin huolimatta kautta aikojen on kasvanut ihan hyviä ihmisiä jotka ovat pärjänneet elämässään hyvin.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että vanhempien kulttuuri, tapa olla, jne pitääkin näkyä siinä tavassa jolla he lapsiaan kasvattavat, ts niissä tavoissa mitä perheessä vaalitaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että anything goes ja kaikki on sallittua ja ok ja lapselle hyväksi. Eihän kovinkaan moni suomalainen enää pidä hyväksyttävänä fyysistä väkivaltaa lapsia kohtaan, vaikka ihan muutama sukupolvi sitten se oli yleinen normi, hyväksytyn lisäksi jopa suotavaa ja toivottua.

Tärkeintä on että lapsi tuntee olevansa turvassa ja rakastettu.

Tästäkin olen samaa mieltä. Ja siksi pyrin kertomaan sellaisista tavoista toimia lasten kanssa jotka tukevat tätä. Ei riitä, että VANHEMPI tuntee rakastavansa lastaan ja pitävänsä hänet turvassa. Sen pitäisi myös välittyä LAPSELLE.

 

Nina tt on sitä mieltä että hänen tapansa kasvattaa on oikea, ja toisinaan hän tekee äitinä virheitä. Sallittakoon se.

Minä kasvatan oman lapseni eri lailla kuin Nina, mutta olen sitä mieltä että oma tapani on oikea. Toisinaan teen äitinä virheitä. Sallittakoon se.

Josko kaikki ajattelisivat, Nina mukaanlukien, näin, vältyttäisiin tältäkin vänkytykseltä.

 

[QUOTE="Äiti";26286445]Nina tt on sitä mieltä että hänen tapansa kasvattaa on oikea, ja toisinaan hän tekee äitinä virheitä. Sallittakoon se.

Minä kasvatan oman lapseni eri lailla kuin Nina, mutta olen sitä mieltä että oma tapani on oikea. Toisinaan teen äitinä virheitä. Sallittakoon se.

Josko kaikki ajattelisivat, Nina mukaanlukien, näin, vältyttäisiin tältäkin vänkytykseltä.[/QUOTE]

Toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta en näe pahana sitä, että lastenkasvatuksesta puhutaan ja asiaa pohditaan. Ihmettelen, minkälaisella välinpitämättömyydellä asiaan suhtaudutaan. Onko siitä tosiaan haittaa, että pohtii ihmissuhteita tarkemmin, että ottaa selvää tärkeistä asioista ja vieläpä jakaa niitä omia pohdintoja? Miksi ihmiset kokevat niin vahvana uhkana sen, että lastenkasvatuksesta puhutaan/kirjoitetaan? Ainakin viime vuosisatoina ollaan edetty monessa asiassa - mutta ei se edistys ole tapahtunut niin, että kukaan ei sano mitään. Edistystä on tapahtunut siksi, että ihmiset ovat avanneet suunsa ja ruvenneet puhumaan keskenänsä. Keskusteluun ovat osallistuneet myös lääkärit ja pyskologit. Pitäisikö tämä kehitys nyt lopettaa?

 

Mitä kukaan välittää juri tämän ihmisen kasvatusperiaatteista, en käsitä?? Kasvatan itse todella eri tavalla ja periaatteeni sekä arvotkin selvästi eroavat, en silti näe syytä kolahtaa kun kävin jotain mielestäni kyseenalaista kasvatustapaa lukemassa. Niistä suurin osa oli sellaista jota en tee tietoisten valintojen takia ja tapani on todellakin oikea, näkeehän sen lapsistanikin.

Tuollainen kasvatus on hänen mielestään oikea ja hyvä niin, eikös vanhemman pitäisikin kasvattaa lapsensa niillä periaatteilla jotka ovat oikeita? Ei kai kukaan halua kasvattaan lastaan väärin? Toisenlainen on taas minulla ja mielestäni todella oikea, vaikka en toki täydelinen olekaan, kuten ei kukaan.

Kasvattakaa lapsenne kuten oikeasti koette olevan parasta lapselle, uskon että sillä tulee hyvää tulosta, nämä ongelmatapaukset ovat hyvin suureksi osaksi niitä joiden vanhemmat eivät ole heitä jok välittäneet tai jaksaneet kasvattaa parhaansa mukaan, ei niitä joilla jäänyt joku liinailu välistä tai lasta on kielletty suoraan, c'mon ihmiset. Itseluottamusta!

 

c'mon ihmiset. Itseluottamusta!

Tää on kyllä sellanen jota voisin itsekin antaa neuvoksi Lapset kun ei tykkää siitä, että vanhemmat ovat totaalisen epävarmoja eivätkä tiedä mistään mitään.

 

[QUOTE="ninaTT";26286290]
Tästäkin olen samaa mieltä. Ja siksi pyrin kertomaan sellaisista tavoista toimia lasten kanssa jotka tukevat tätä. Ei riitä, että VANHEMPI tuntee rakastavansa lastaan ja pitävänsä hänet turvassa. Sen pitäisi myös välittyä LAPSELLE.[/QUOTE]

Mutta niitäkin tapoja välittää rakkautensa lapselle on noin miljoona. Lapsi voi tuntea olonsa rakastetuksi ilman pitkää imetystä,perhepetiä,kotihoitoa tms. Kokonaisuus ratkaisee.

 

[QUOTE="ninaTT";26286627]Tää on kyllä sellanen jota voisin itsekin antaa neuvoksi Lapset kun ei tykkää siitä, että vanhemmat ovat totaalisen epävarmoja eivätkä tiedä mistään mitään.[/QUOTE]

En usko että kukaan ihminen tykkää jos joku tulee olan yli opastamaan että tee näin ja noin. Mun mielestä pitäis luottaa myös siihen kanssaihmiseen ja uskoa siihen että aikuinen ihminen kykenee tekemään itsenäiset päätökset oman perheen elämää koskevissa asioissa. Mätämunia ja yhteiskunnan holhokkeja löytyy aina mutta onneksi suurinosa on kuitenkin ihan tavallisia,tylsiä keskivertoperheitä ja vanhempia. En tunne olevani pätevä neuvomaan kavereitani lastenhoidossa pelkästään sillä perusteella että he toimivat eri tavoin kuin minä.

 

Mielen pahoittaminen ja omien lapsien leimaaminen "pilalle menneiksi" siksi että on kasvattanut näitä eri tavalla kuin joku blogin pitäjä...?

Joskus ihmettelen ninaTT:n saamaa asemaa kasvatusguruna täällä, siis niin että ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat ihan tosissaan. Tosin, jos oikein muistan niin juttunsa ärsyttivät itseänikin enemmän joskus vuosia sitten, todennäköisesti juuri siksi että olin tuolloin vielä itse jollain lailla epävarmempi äitiydessäni. Nyttemmin niitä on ihan kiva lukea ja toisaalta taas voi halutessaan jättää lukematta ilman tarvetta väittää vastaan jos joku juttu ei minusta kuulosta hyvältä.

Nina ajattelee paljon asioita, kyseenalaistaa yleisesti hyväksyttyjä tapoja jne. Itse en jaksaisi noita niin syvällisesti miettiäkään ja siksi olen oikeastaan iloinen siitä että joku muu tekee sen puolestani. Laiskempana tyyppinä voin sitten vaan tyytyä lukemaan noita ja poimimaan sieltä käyttöön ne jutut jotka tuntuvat meille sopivilta. Lapsi lapselta olen löytänyt yhä enemmän omaa sisäistä hörhöäni ja samalla kuitenkin se "huono omatunto" niistä asioista mitä teen toisella lailla on kokoajan pienentynyt. Kai sitä on oppinut olemaan itselleen armollisempi ja samalla voi ilman pakkomielteitä panostaa niihin juttuihin mitkä tuntuvat mielekkäiltä.

 

[QUOTE="ninaTT";26286547]Toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta en näe pahana sitä, että lastenkasvatuksesta puhutaan ja asiaa pohditaan. Ihmettelen, minkälaisella välinpitämättömyydellä asiaan suhtaudutaan. Onko siitä tosiaan haittaa, että pohtii ihmissuhteita tarkemmin, että ottaa selvää tärkeistä asioista ja vieläpä jakaa niitä omia pohdintoja? Miksi ihmiset kokevat niin vahvana uhkana sen, että lastenkasvatuksesta puhutaan/kirjoitetaan? Ainakin viime vuosisatoina ollaan edetty monessa asiassa - mutta ei se edistys ole tapahtunut niin, että kukaan ei sano mitään. Edistystä on tapahtunut siksi, että ihmiset ovat avanneet suunsa ja ruvenneet puhumaan keskenänsä. Keskusteluun ovat osallistuneet myös lääkärit ja pyskologit. Pitäisikö tämä kehitys nyt lopettaa?[/QUOTE]

No minä taas en ole pysäyttänyt koko elämääni saadessani lapsen. Lapsi syntyy perheeseen ja omaksuu perheen tavat toimia ja elää, ei lapsen tule olla maailman napa, mihin mielestäni kiintymyysvanhemmuudessa monesti mennään. Aikuisella tulee olla auktoriteettia ja lapsen tulee kunnioittaa vanhempiaan, rakkautta ja rajoja, siitä on hyvä vanhemmuus tehty.

Jotenkin tuntuu, että ne vanhemmat, jotka pysäyttää sen elämisen lapsen tuloon, on niitä, joiden lapset pysyy todella pitkään "vauvoina". Esimerkkinä äskettäin kaupassa näkemäni kohtaus, jossa 5-6vuotias yritti saada karkkia ja kun ei saanut, heittäytyi ihan vauvaksi, laittoi peukalon suuhun ja könysi vaunuihinsa nyyhkyttäen ja voivottaen, isä ja äiti melkein nyyhkytti mukana kun oli niin paha mieli lapsella. Halutti oikeasti kysyä, että mitä ihmettä te teette, aikuista lasta paapotte ihan vauvana. Mielestäni se ei ollut lapsen kehitystä tukevaa kasvatusta, kovasti koetettiin kiintymysvanhemmuutta käytännössä, mutta metsään meni. Meillä lapselle sanotaan, ettei nyt osteta karkkia kun ei ole herkkupäivä ja lapsen on tyytyminen siihen. Jos alkaa itkeä, niin ei todellakaan aleta voivottelemaan, että kylläpä sinua nyt kohdellaan kaltoin pieni raukka... vaan jatketaan ostosten tekoa, jolloin lapsi huomaa että eipä tyyli tehoa ja ostosreissu voi jatkua ilman kitinää.

Jokainen voi puolestaan kasvattaa lapsensa miten haluaa, mutta ihan turha urputtaa toisten menetelmistä. Meidän lapsuudessammekin (itse nyt 35v) oli kunnon rajat ja meistä tuli kunnon ihmisiä. Ikätovereistamme ne, jotka elelivät vapaan kasvatuksen merkeissä, ovat nykyään työttömyys/alkoholikierteessä tai vankilassa. Että se siitä vapaudesta.

 

Ei ninaTT blogissaan ole mikään ehdoton kasvatusuguru, mutta kun on palstalla suurin piirtein haukkunut kaikki eri tavalla tekevät epäkelvoiksi äidiksi niin se vaikuttaa mielipteeseen hänestä.

 

Ihan oikeesti jollain on noin vahva itsetunto, että voi kumota koko uhmaiän. Suurimmalla osalla maailman lapsista se on, mut nyt kaikki tutkijoita myöden on väärässä ja joku nuori äippä on keksinyt totuuden. No mullakin esikoinen meni ite nukkuun ja neuvotteli aina asioista mutta.....toka ei sit enää tehnytkään niin vaan oli tempperamenttinen ja paljon räväkämpi lapsi. Oli näet isäänsä tullut. Kolmonen oli taas sellainen jonka kanssa voi neuvotella ja menee ite nukkuun. Epäilen ettei kasvatustyyli niin paljoa vaihtele joka lapsen välillä. Mutta jokaisella on se oma lanka jota seurata ja jonka mukaan elämäänsä elää. Myöskin niillä jotka katsovat tekevänsä oikein kun pieksävät lapsiaan. Aina kuitenkaan toisen sillmin se ei ole yhtähyvä vaihtoehto.

 

Kuka tää NinaTT on? Joku kuuluisuus?

 

Aikamoinen guru tää ninatt-

tais Mahlerit ym olla täysin hukassa kun kirjoittivat ja tutkivat lapsen kehitystä ja esim. uhmaikää.

 

[QUOTE="vieras";26287973]Aikamoinen guru tää ninatt-

tais Mahlerit ym olla täysin hukassa kun kirjoittivat ja tutkivat lapsen kehitystä ja esim. uhmaikää.[/QUOTE]

Historian kirjoihin tullaan jatkossa varmaan painamaan että 2000-luvulla ninaTT, yksinhuoltaja, kumosi Mahlerin teoriat minäkäsityksen kehityksestä.

 

Hohhoijaa.. Luin tänään ekaa kertaa blogia ja minusta ninan kirjoitukset oli kivoja, sain paljn vinkkejä. Itse olen yrittänyt hoitaa lapsiani mahdollisimman hyvin ja käyttänyt näitä samoja/samantapaisia toimintatapoja omien lasteni kanssa.

En tiennyt että sitä voidaan kutsua vaikka vaistovanhemmuudeksi!


Miksi nämä jotkut äidit luulevat että jokaiselle lapselle PITÄÄ tulla uhmaikä? En mä koe että mun 2 vuotias uhmaa mua jos hän ilmaisee tyytymättömyyttään johonkin asiaan.. Mulle on ihan sama miten muut kasvattavat lapsiaan, ja otan kaikista ohjeista ideoita omaan elämääni jos se tuntuu olevan järkevä idea/ohje.

 

[QUOTE="noname";26287988]Hohhoijaa.. Luin tänään ekaa kertaa blogia ja minusta ninan kirjoitukset oli kivoja, sain paljn vinkkejä. Itse olen yrittänyt hoitaa lapsiani mahdollisimman hyvin ja käyttänyt näitä samoja/samantapaisia toimintatapoja omien lasteni kanssa.

En tiennyt että sitä voidaan kutsua vaikka vaistovanhemmuudeksi!


Miksi nämä jotkut äidit luulevat että jokaiselle lapselle PITÄÄ tulla uhmaikä? En mä koe että mun 2 vuotias uhmaa mua jos hän ilmaisee tyytymättömyyttään johonkin asiaan.. Mulle on ihan sama miten muut kasvattavat lapsiaan, ja otan kaikista ohjeista ideoita omaan elämääni jos se tuntuu olevan järkevä idea/ohje.[/QUOTE]

Luulevat?

Siksi kun se kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Se on sitten eri asia haluaako sitä vaihetta kutsua uhmaiäksi vai vääntää sille vaiheelle jonkun oman hörhönimen.

 

[QUOTE="vieras";26288031]Luulevat?

Siksi kun se kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Se on sitten eri asia haluaako sitä vaihetta kutsua uhmaiäksi vai vääntää sille vaiheelle jonkun oman hörhönimen.[/QUOTE]

Mutta eihän uhmaikä ole sama asia kuin tyytymättömyydenilmaisemisikä. Daa!

 

[QUOTE="vieras";26288031]Luulevat?

Siksi kun se kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Se on sitten eri asia haluaako sitä vaihetta kutsua uhmaiäksi vai vääntää sille vaiheelle jonkun oman hörhönimen.[/QUOTE]

Miten kuvailisit "uhmaikää"? Mitä erityista siinä ikävaiheessa on, mikä erottaa sen muista ajoista?

 

Mutta eihän uhmaikä ole sama asia kuin tyytymättömyydenilmaisemisikä. Daa!

Kiitos, hörhönimi = tyytymättömyydenilmaisemisikä.

Daa. Oikeen uraauurtavaa

 

Mielen pahoittaminen ja omien lapsien leimaaminen "pilalle menneiksi" siksi että on kasvattanut näitä eri tavalla kuin joku blogin pitäjä...?

Joskus ihmettelen ninaTT:n saamaa asemaa kasvatusguruna täällä, siis niin että ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat ihan tosissaan. Tosin, jos oikein muistan niin juttunsa ärsyttivät itseänikin enemmän joskus vuosia sitten, todennäköisesti juuri siksi että olin tuolloin vielä itse jollain lailla epävarmempi äitiydessäni. Nyttemmin niitä on ihan kiva lukea ja toisaalta taas voi halutessaan jättää lukematta ilman tarvetta väittää vastaan jos joku juttu ei minusta kuulosta hyvältä.

Nina ajattelee paljon asioita, kyseenalaistaa yleisesti hyväksyttyjä tapoja jne. Itse en jaksaisi noita niin syvällisesti miettiäkään ja siksi olen oikeastaan iloinen siitä että joku muu tekee sen puolestani. Laiskempana tyyppinä voin sitten vaan tyytyä lukemaan noita ja poimimaan sieltä käyttöön ne jutut jotka tuntuvat meille sopivilta. Lapsi lapselta olen löytänyt yhä enemmän omaa sisäistä hörhöäni ja samalla kuitenkin se "huono omatunto" niistä asioista mitä teen toisella lailla on kokoajan pienentynyt. Kai sitä on oppinut olemaan itselleen armollisempi ja samalla voi ilman pakkomielteitä panostaa niihin juttuihin mitkä tuntuvat mielekkäiltä.

Sisäinen hörhöys täälläkin. Mä en ole muuten koskaan uskonutkaan koko uhma-ikään. Tokihan lapselle tulee kiukkua ja muuta, mutta sitähän se kasvaminen on, vähempikin kiukuttaisi. Ikäkausi tmv olis parempi nimike tai jotakin. En mä näe, että tyttäreni esimerkiksi saisi uhmakohtauksen jossakin kaupassa, vaan ihan suoraan sanottuna itkupotkut se saa joskus jos ei saa haluamaansa. Sitten se menee ohi, joko kantamalla ulos kaupasta, tai keskustelemalla. Thats it, ei se vaadi sen kummempaa tietotaitoa, enkä menetä yöuniani jos joku muu toimii toisella tavalla.

 

Miten kuvailisit "uhmaikää"? Mitä erityista siinä ikävaiheessa on, mikä erottaa sen muista ajoista?

En todellakaan ala sulle kuvailemaan yhtään mitään, kirjoita googleen uhmaikä niin saat sivukaupalla tietoa mistä näkökulmasta vaan katsottuna.

 

[QUOTE="vieras";26288031]Luulevat?

Siksi kun se kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Se on sitten eri asia haluaako sitä vaihetta kutsua uhmaiäksi vai vääntää sille vaiheelle jonkun oman hörhönimen.[/QUOTE]


Mistä sinä tiedät että uhmaikä kuuluu normaaliin kehitykseen? Oletko tutkinut asiaa tarkemmin, vai riittääkö sinulle yleinen käsitys tästä(kin?) asiasta?

Miksi minun pitäisi vääntää jokin hörhönimi? Pidätkö sinä minua hörhönä, koska haluan ottaa asioista laajemmin selvää?

 

Sisäinen hörhöys täälläkin. Mä en ole muuten koskaan uskonutkaan koko uhma-ikään. Tokihan lapselle tulee kiukkua ja muuta, mutta sitähän se kasvaminen on, vähempikin kiukuttaisi. Ikäkausi tmv olis parempi nimike tai jotakin. En mä näe, että tyttäreni esimerkiksi saisi uhmakohtauksen jossakin kaupassa, vaan ihan suoraan sanottuna itkupotkut se saa joskus jos ei saa haluamaansa. Sitten se menee ohi, joko kantamalla ulos kaupasta, tai keskustelemalla. Thats it, ei se vaadi sen kummempaa tietotaitoa, enkä menetä yöuniani jos joku muu toimii toisella tavalla.

No se nyt vaan on se kuuluisa uhmaikä. Jos uhmaikä sanana on sulle joku hirvee peikko niin voithan sä sitä kutsua vaikka kiukkuiäksi, aevan sama. Mutta se on vaan sanahelinää, ei uuden keksimistä.

 

[QUOTE="noname";26288094]Mistä sinä tiedät että uhmaikä kuuluu normaaliin kehitykseen? Oletko tutkinut asiaa tarkemmin, vai riittääkö sinulle yleinen käsitys tästä(kin?) asiasta?

Miksi minun pitäisi vääntää jokin hörhönimi? Pidätkö sinä minua hörhönä, koska haluan ottaa asioista laajemmin selvää? [/QUOTE]

No miksi sinun pitäisi? ei mun mielestä ainakaan tarvitse. Uhmaikä on oikeen osuva nimi sille ikäkaudelle mitä lapsi käy tietyssä vaiheessa läpi. Mutta jos joku haluaa kutsua saapasta työpöydäksi, niin pidän sitä hörhöilynä enkä suinkaan merkkinä asioiden laajemmasta ymmärtämisestä.