Tulipa olo, ettei alkoholiongelmainen voi yrittää pelastaa suhdettaan

["vieras"]

Etkö tyhmä akka tajua, että sinulla kyse on teidän suhteestanne, mutta miehellä voi kyse olla hengestä. Lakkaa nyt helvetissä sabotoimasta miehen raitistumista ja vinkumasta huomiota, kun mies tarvitsisi kaiken tuen. Jauhaminen, painostaminen ja lupauksien kerjääminen eivät häntä nyt auta.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";27637308]Siis ongelma on se, ettei mulla kestää pää odottaa kuukausia. se on joko tai. Mun jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä.

Mä kuitenkin tunnen oman mieheni myös sen verranhyvin, ettei lähde huvikseen mihinkään terapioihin ja myönnä alkoholiongelmaansa. On niin korkea kynnys hänellä niellä se ylpeys. Joten mä ehkä olen valmis ottamaan sen riskin, että palaisin yhteen siinä vaiheessa kun miehellä on vielä hoito alussa. Kuitenkin tietoisena siitä, että yksin kerta, ja se olisi siinä.[/QUOTE]

tuo on aika väärin miestäsi kohtaan, että sinne terapiaan mennään siksi ettei SINUN pääsi kestä vaikka sinä se terve tässä olet toisin kuin miehesi.
Yritä nyt ymmärtää, että alkoholismi on sairaus. Miehesi on sairas. Miehesi tarvitsee apua vaikean asian käsittelyyn. Sitä asiaa ei käsitellä parisuhdeterapiassa. Sairaudesta ei parannuta yhdestä yöstä joten voin melkein luvata että hoidon aikana mies vielä ratkeaa. Paraneminen tapahtuu pikkuhiljaa ja askel askeleelta, mutta et voi ottaa sairasta ihmistä kotiisi asumaan ja kieltää häneltä sairauteen kuuluvia oireita ulos heittämisen uhalla.
Vähän sama kuin jos ottaisit vaikka vasta hoitonsa aloittavan anorektikon kotiisi asumaan ja sanosit että jos kerrankin lasket kaloreita niin lennät pihalle.

 

[pölp]

Kirjoituksistasi jää hoeman se kuva että haluat apua ensisijaiseti itsellesi. Jos olet esittänyt asian samalla tavalla myös hakiessasi pariterapiaan en oikeastaan ihmettele että sinut on ohjattu eroryhmään.

Luottamus on hankala asia ja ikävää jos puoli vuotta sen suhteen on pitkäaika. Tuossa tilanteessa sinusta ei kuitenkaan ole tukemaan miehen toipumista alkoholimista, joka minun mielestäni olisi ensisijaisesti hoidettava asia.

 

[Big Bang Theory]

Ensin hoidetaan alkoholismi ja vasta sitten voidaan keskittyä parisuhteeseen. En usko, että rakkaus puolessa vuodessa katoaa kuin tuhka tuuleen jos haluatte yhdessä pysyä ja perheen pitää koossa.

 

[Big Bang Theory]

Ajattelitko, että alkoholismista parannutaan alle puolessa vuodessa. Voihan se toki olla mahdollista, mutta ei yllensä mene ihan noin.

 

["vieras"]

kuulostat ap aika itsekkäältä....terapiaan pitäisi päästä siksi että SINÄ et jaksa odottaa jne. Miehesi pitää parantua ennen kuin voitte mennä mihinkään pariterapioihin, ja sinun on vain kestettävä ja jaksettava odottaa. Paranemiseen voi mennä sitäpaitsi paljon kauemmin kuin puoli vuotta, eikä samaan aikaan voi parantua alkoholismista ja selvitellä parisuhteen kiemuroita. Alkoholismi on luonnollisesti hoidettava ensin pois päiväjärjestyksestä.

 

["suru"]

[QUOTE="vieras";27637205]Sehän on ihan oikein, ettei mitään parisuhdeterapiaa saa silloin kun alkoholiongelma on vielä päällä. Miehen täytyy hakeutua ensin omaan henkilökohtaiseen hoitoon hoidattamaan tuota alkoholiongelmaa ja sinä voit hakeutua omaan terapiaasi puhumaan muuten vaan pahasta olostasi asian tiimoilta. Sitten kun mies alkaa olla ok, tuon alkoholiasian kanssa, niin sitten voitte alkaa puimaan pariuhdettanne ja käymään siellä pariterapiassa. Ei se alkoholiongelma yhdessä yössä parane pelkällä miehen sanalla...[/QUOTE]

Lisäksi on otettava huomioon, että se parisuhteenkin intensiivinen puiminen kaikkine syytöksineen ja virheiden myöntämisineen voi olla miehelle psyykkisesti niin raskasta että retkahdus on hyvinkin mahdollinen. Mun mielestä ap:n omat ajatukset kuulostaa hyvin epärealistisilta, ensin ei voi puolta vuotta odottaa, ja sitten seuraavaks toteaa ettei osaa tai halua olla ilman miestään. Eikö tuo teistäkin kuulosta siltä että tämä nainen tulee palaamaan miehensä luo vielä kymmeniä kertoja, oli tämä raitis tai alkoholisti, sillä hän on ilmiselvästi läheisriippuvainen?

 

["suru"]

[QUOTE="a.p";27637218]no mä kuvittelin, että kun alkoholisti hakeutuu hoitoon, hoidettaisiin yhdessä koko perhettä, tänään saamani vastaus ei sitä kuvitelmaa tue.

Niinkö ne siellä hoidossakin suhtautuu, odottaa vain milloin jokainen alkoholisti repsahtaa uudestaan :O[/QUOTE]

Meinaat että te pääsette sinne katkolle kanssa, kivasti omaan perhehuoneeseen asumaan? Ei itku, sulla on nyt vähän auvoiset unelmat tästä asiasta. Sinä voit edelleen aloittaa oman terapiasi, tai käydä vaikka alkoholistien läheisten tukiryhmässä tai jossain puhumassa omista tunteistasi miehen alkoholinkäyttöön liittyen. Huomaatko yhtään näistä vastauksista etä sä olet itsekin sairastunut, etkä näe enää todellisuutta sellaisena kuin me muut. Läheisriippuvainen haluaa aina uskoa vain hyvää ihmisestä joka on kaikkien muiden silmään epäluotettava ja holtiton.

 

["vieras"]

Ap, luulen, että miehesi raitistuu tehokkaammin ilman sinua..

 

["Maisa"]

Voi kuule ei se apu aina tule silloin ja sillä tavalla kuin itse haluaisi.
Itse olen monen läheisen tukena ollut yrittämässä saada hoitoa ja on jouduttu itkemään ja rukoilemaan ja silti ei aina pääse hoitoon vaikka kuinka haluaisi.
Tänä päivänä pidän ihmeenä ylipäätään että joku saa apua päihdeongelmaan (tai muuhunkaan)
Tuttavallani esim. ollut ero - alkoholi ja lääkeongelma - itsemurhayritys josta selvisi -> halusi päästä hoitoon, niin ainut apu oli VIIKKO katkasussa!!
Ole iloinen jos mies pääsee hoitoon. Sinä voisit etsiä itsellesi keskusteluapua joltain muulta taholta, esim. mielenterveystoimisto, kriisikeskus, Al-anon, jne

 

["a.p"]

Ilmeisesti en kirjoittamalla itseäni tosiaan osannut ilmaista oikein. Mutta kiitos vaan teille "kannustamisesta".

Aa:n auttavassa puhelimassa sitä vastoin sain apua ja neuvoja tilanteeseen.
Sain kuulla, että jos mä haluan olla miehelle tukena raitistumassa, mitä mun kannattaa tehdä, ja kuinka voin koittaa rakentaa sitä luottamusta uudestaan.

 

[Sassykatti]

A-klinikalla ainakin on mahdollista jo hoitosuhteen alussa käydä puolison kanssa juttelemassa.

 

["a.p"]

Kiitokset parille viimeiselle vastaajalle.

Mutta tohon vielä haluan sanoa, tuohon hoidon aloitukseen. Tarvitseehan se alkoholistikin jonkun, joka uskoo siihen, että hän haluaa onnistua ja toipua, ketäpä se kannustaisi,jos jokainen lähtökohtaisesti olettaa, että ei tuo kuitenkaan yritä tosissaan?

 

["Maisa"]

Ap:lle rohkaisuksi... Oma mieheni lopetti sekä alkoholin että huumeiden käytön, kun menimme yhteen. Kaikki ei käynyt hetkessä, mutta tärkein tekijä onnistumisessa oli varmaan hänen oma motivaationsa ja toinen se, että oli meitä, jotka uskoivat ja tukivat häntä.
Hän oli päihdehoitopaikassa kuukauden ja sen jälkeen osallistuimme mm. yhdessä johonkin seurakunnan ryhmään.
Eli tsemppiä teille, kaikki on mahdollista