V
vierailija
Vieras
Minulla on kaksi ihanaa poikaa, esikoinen syntynyt 26.7.2013 ja kuopus 15.8.2018
Tässä tarinani kuinka tulin nuorena äidiksi. Tapasin aviomieheni jo ollessani 13v ja hän 15v, seurusteltiin tuolloin vuoden verran ennen kuin suhde päättyi eroon. Ollessani 16v ja mieheni 18v niin aloitettiin seurustelemaan uudestaan, tajuttiin että ollaan toisillemme ne oikeat, en voi elää ilman häntä ja hän ei voi elää ilman mua. Molemmat haluttiin nuorena vanhemmiksi, alettiin yrittämään vauvaa kun olin 17v ja mies 19v, tulin raskaaksi, ollessani 6kk raskaana muutimme yhteen, heinäkuussa 2013 mentiin maistraatissa naimisiin, ollessani 18v ja mies 20v meistä tuli onnelliset vanhemmat!
Mies kerkesi valmistua sähköasentajaksi ja itselläni jäi tarjoilijan opinnot kesken, mutta ei opiskelujen kesken jääminen haittaa mitään tai ole maailman loppu! Olin kotiäiti 21v asti ja poikamme meni 3v päiväkotiin, palasin hetkeksi opiskelemaan, 22v valmistuin ammattiin ja pääsin suoraan baariin töihin. Pian aloin odottamaan toista lastamme, muutimme kaksiosta kolmioon, toisen kerran minusta ja miehestä tuli vanhempia 23v/25v ja esikoisesta isoveli 5v! Aion olla kotiäiti 26v saakka, kuopus myös 3v päiväkotiin ja palaan työelämään.
Kaksi lasta riittää meille, enempää ei tule. En kokenut äitinä opiskelua rankaksi, nämä on järjestelykysymyksiä ja riippuu myös asenteesta. Suosittelen jokaiselle nuorena äidiksi tuloa koska siinä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia jos olet vaan henkisesti valmis, palautuu paremmin raskaudesta/synnytyksestä, saa terveempiä lapsia, jaksaa paremmin yövalvomiset ja muutenkin riittää enemmän energiaa puuhastella lapsen kanssa... Rahaa voi olla hetkellisesti vähemmän, mutta ei suomessa kukaan perheellinen kadulle tai täysin rahattomaksi joudu, toimeentulotuki on olemassa.
Tukiverkko on hyvä olla olemassa vanhempien iästä riippumatta eli isovanhemmat, kummit, ystävät, muut sukulaiset.
Huolissani olen siitä ryöpytyksestä jonka kohteeksi nuoret vanhemmat joutuvat. Nuori on vielä muutenkin herkässä iässä ja etenkin äidillä hormoonit sekasin niin kaikista vähiten tarvitsee sillon halveksuntaa! Jokaisella ilkeilijällä on peiliin katsomisen paikka. Ei ole väärin jos poikkeaa massasta, kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia 25-35v ja sekin on ookoo jos ei halua tehdä lapsia, samalla tavalla on ookoo saada lapsensa 18v tai vaikka 41v ja 43v, pääasia että on rakastava ja huolehtiva vanhempi! Kaikki ollaan erilaisia, meillä on erilaiset ajatukset ja toiveet, toimimme niiden mukaan.
Aborttiakaan mulle ei onneksi ikinä suositeltu ja olisin haistatellut heille päin naamaa jotka ois kehottaneet mua tappamaan lapseni. Nuori kertoo itse jos haluaa abortin, ketään ei saa painostaa.
Pystyn olemaan ystävä lapsettomien ja perheellisten kanssa. Pystyn puhumaan lapsiin liittyvistä asioista ja muustakin. Viihteellä pystyn edelleen käymään, harrastamaan, viettämään aikaa ystävien kanssa myös ilman lapsia, ainut eroavaisuus on että joutuu enemmän suunittelemaan menojaan mutta se ei haittaa mua. Nuoruus ei jää multa elämättä vaan elän sitä tässä samalla ollessani äiti, mulle nuoruus ei oo sitä että pitää kännätä joka viikonloppu ja sekoilla, se on idioottimaista eikä pitäisi kuulua mihinkään ikään. Vaikka lapsiarki on välillä raskasta niin mulla on kaikkea: hyvä terveys, rakkautta, ihanat lapset, ystäviä ja myöhemmin todennäköisesti myös töitä. Koen elämäni nyt tasapainoiseksi ja mottoni on ollut elää aina täysillä, niinpä olen halunnut saavuttaa kaiken haluamani heti kun se on mahdollista, elämä on elämistä varten ja olkaa oma itsenne, tehkää niitä asioita mitkä tekee teidät onnelliseksi muiden mielipiteistä välittämättä.
Tässä tarinani kuinka tulin nuorena äidiksi. Tapasin aviomieheni jo ollessani 13v ja hän 15v, seurusteltiin tuolloin vuoden verran ennen kuin suhde päättyi eroon. Ollessani 16v ja mieheni 18v niin aloitettiin seurustelemaan uudestaan, tajuttiin että ollaan toisillemme ne oikeat, en voi elää ilman häntä ja hän ei voi elää ilman mua. Molemmat haluttiin nuorena vanhemmiksi, alettiin yrittämään vauvaa kun olin 17v ja mies 19v, tulin raskaaksi, ollessani 6kk raskaana muutimme yhteen, heinäkuussa 2013 mentiin maistraatissa naimisiin, ollessani 18v ja mies 20v meistä tuli onnelliset vanhemmat!
Mies kerkesi valmistua sähköasentajaksi ja itselläni jäi tarjoilijan opinnot kesken, mutta ei opiskelujen kesken jääminen haittaa mitään tai ole maailman loppu! Olin kotiäiti 21v asti ja poikamme meni 3v päiväkotiin, palasin hetkeksi opiskelemaan, 22v valmistuin ammattiin ja pääsin suoraan baariin töihin. Pian aloin odottamaan toista lastamme, muutimme kaksiosta kolmioon, toisen kerran minusta ja miehestä tuli vanhempia 23v/25v ja esikoisesta isoveli 5v! Aion olla kotiäiti 26v saakka, kuopus myös 3v päiväkotiin ja palaan työelämään.
Kaksi lasta riittää meille, enempää ei tule. En kokenut äitinä opiskelua rankaksi, nämä on järjestelykysymyksiä ja riippuu myös asenteesta. Suosittelen jokaiselle nuorena äidiksi tuloa koska siinä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia jos olet vaan henkisesti valmis, palautuu paremmin raskaudesta/synnytyksestä, saa terveempiä lapsia, jaksaa paremmin yövalvomiset ja muutenkin riittää enemmän energiaa puuhastella lapsen kanssa... Rahaa voi olla hetkellisesti vähemmän, mutta ei suomessa kukaan perheellinen kadulle tai täysin rahattomaksi joudu, toimeentulotuki on olemassa.
Tukiverkko on hyvä olla olemassa vanhempien iästä riippumatta eli isovanhemmat, kummit, ystävät, muut sukulaiset.
Huolissani olen siitä ryöpytyksestä jonka kohteeksi nuoret vanhemmat joutuvat. Nuori on vielä muutenkin herkässä iässä ja etenkin äidillä hormoonit sekasin niin kaikista vähiten tarvitsee sillon halveksuntaa! Jokaisella ilkeilijällä on peiliin katsomisen paikka. Ei ole väärin jos poikkeaa massasta, kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia 25-35v ja sekin on ookoo jos ei halua tehdä lapsia, samalla tavalla on ookoo saada lapsensa 18v tai vaikka 41v ja 43v, pääasia että on rakastava ja huolehtiva vanhempi! Kaikki ollaan erilaisia, meillä on erilaiset ajatukset ja toiveet, toimimme niiden mukaan.
Aborttiakaan mulle ei onneksi ikinä suositeltu ja olisin haistatellut heille päin naamaa jotka ois kehottaneet mua tappamaan lapseni. Nuori kertoo itse jos haluaa abortin, ketään ei saa painostaa.
Pystyn olemaan ystävä lapsettomien ja perheellisten kanssa. Pystyn puhumaan lapsiin liittyvistä asioista ja muustakin. Viihteellä pystyn edelleen käymään, harrastamaan, viettämään aikaa ystävien kanssa myös ilman lapsia, ainut eroavaisuus on että joutuu enemmän suunittelemaan menojaan mutta se ei haittaa mua. Nuoruus ei jää multa elämättä vaan elän sitä tässä samalla ollessani äiti, mulle nuoruus ei oo sitä että pitää kännätä joka viikonloppu ja sekoilla, se on idioottimaista eikä pitäisi kuulua mihinkään ikään. Vaikka lapsiarki on välillä raskasta niin mulla on kaikkea: hyvä terveys, rakkautta, ihanat lapset, ystäviä ja myöhemmin todennäköisesti myös töitä. Koen elämäni nyt tasapainoiseksi ja mottoni on ollut elää aina täysillä, niinpä olen halunnut saavuttaa kaiken haluamani heti kun se on mahdollista, elämä on elämistä varten ja olkaa oma itsenne, tehkää niitä asioita mitkä tekee teidät onnelliseksi muiden mielipiteistä välittämättä.
