tuliko teille yövieraita kun eka vauva

kun ei ymmärretä, kuulema omaa väkeehän tulee ja avuksi vain...miehen mutsi jo vetäny herneet nenään kun kuuli etten tahdo yövieraita vielä kuukausiin...se lätkäs puhelimen korvaan.

 

Meillä oli mun äitini ja viipy viikon. Oli aika luxusta ku ei tarvinu muuta tehdä ku huolehtia itsestä ja vauvasta.

Hmmm... 'hieman' eri asia kuin puolituntemattomat sukulaiset... *pään hakkaamista seinään*

joo kait se oma äiti on hiukka eri asia, yleensä. JA sekin VAIN jos itse haluaa "avuksi"...siinäkin kun on eroja onko oikeasti avuksi vai "avuksi"...

toi eka avuksi-lainausmerkeissä tuli väärään paikkaan...piti tulla vain loppuun.

 

voisi luulla että meillä on sama mies,meillä ei yöjuttuja ollut meillepäin,mutta kun kotiuduttiin siitä lähtien täytyi rampata joka päivä anoppilassa kun hän niin halusi ja mies haukkui minua jollen olisi lähtenyt.oli ihan helvetin raskasta univelkoineen kaikkineen,siellä sitten miehen sisko(lapseton,tottakai)ja anoppi jeesusteli..joopa esim.lapsi oli vasta viikon ikäinen niin olisivat halunneet itse hoitaa jne.et voin mennä heillä nukkumaan(ja tämä siis kun en jaksanut edes syödä kun nukutti ja olisin halunnut omaan kotiini vauvan kanssa yms.)...mun mielestä 300km on ihan oikeasti sellainen matka jonka voi edes kerran vuodessa ajaa edes takas yhtenä päivänä...eikä jäädä vauvaperheen riesaksi.

 

Me muutettiin uudelle paikkakunnalle kun tyttö oli 2 viikkoa vanha. Silloin oli yksi sukulainen käymässä mun vanhempien luona, ja kyllä pyydettiin ihan suoraan, että tulisiko hän A) muuttoavuksi B) pariksi päiväksi meille, että saataisiin jotain edes laitettua uudessa asunnossa paikoilleen. Ja tämä sukulainen on semmonen, että itse otti ruokaa kaapista ja keitti kahvia, kun sille tuntu, ei siis mikään passattava tapaus. Ja muutenki minä en ole passaaja tyyppiä, eli siis jokainen, joka meillä kyläilee ja on yötä, niin saa osallistua esim. ruoan laittoon. Mulla on ihan tarpeeksi hommia jo muutenkin, niin en kyllä ehdi ketään palvelemaan.

 

Jaa no mä olen varmaan ainoa joka ei ymmärrä sitä, että pistetään sukulaiset hotelliin tai ajamaan pitkää ajomatkaa ees sun taas.... Ei kai niitä vieraita, varsinkin jos ovat sukulaisia tarviikkaan passata!!!?? En mä ainakaan ole passannut ja hyvin tyytyväisiä ovat olleet oloihinsa ja siihen, että ovat saaneet nähdä lapsen lapsiaan ja katon päänsä päälle. Siinä käy vain niin, että kun teet selväksi ettet halua niin kohta sieltä ei oo enää kukaan tulossakaan ja sitten alkaa narina siitä, kun ne ei käy ja lapset ei tunne mummiaan ja ukkiaan....
Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä, tiedän itsekkin oikein hyvin, että mitä on, kun ei jaksaisi millään, mutta on vain jaksettava, koska se kuuluu jo peruskäytöstapoihin.... ja sit kun vierailu on ohi niin monesti saa huomata, että ei se niin paha ollutkaan. Jaksamista! :hug:

Aha, olet siis itse niitä tolloja, jotka tuppautuu... *huokaus*

En ole tuppautunut yhtään mihinkään vaan olen niitä tolloja jotka eivät kehtaa pistää sukulaisiaan, vaikka kuinka ovat miehen puolelta ajamaan 600km yhden päivän aikana. Mutta mä en passaa niitä kun ne tänne tulee.
Ja ne eivät tosiaan usein tule ja kun ne harvoin suostuvat tulemaan niin en aio sanoa, että sori nyt ei oikeen sovi.... Apua voi pyytää niiltäkin jos tuntuu ettei jaksa, miksi teillä automaattisesti tarkoittaa sitä, että niitä pitää passata? Meillä sukulaiset on varmaan myös sen verta tolloja, että ne osaa käydä matkanvarrella syömässä, että täällä ei oo pakko olla ruoka lämpösenä kun ne tulee tai ne osaa itse vääntää safkat itselleen ja toisaalta sen hyvin mielellään tekevätkin.... Suurimman osan ristiäisten tarjottavistakin hoitivat ja jos he itse kokee, että tahtovat niin tehdä niin mikä mä olen vastaan panemaan...? Mutta tää nyt on vain mun kanta ja jos se sun mielestä on tolloa niin voi voi.... Meillä kun sukulaiset tuppaa jeesaamaan toinen toisiaan... vaikea ymmärtää....

 

Tuli, miehen veljen perhe tuli kun vauva oli vasta pariviikkoinen.
Minusta oli kivaa, kun sain vähän apua kotitöissä. Olin muutenkin masentunut ja rakkaitten ihmisten läsnäolo tuotti mielihyvää vähän. =)

 

törkeää porukkaa. -takuulla jostain löytyy hotelli tms, missä voi yöpyä. Jos ei sieltä paikkakunnalta, missä tuore vauva asuu, niin takuulla ainakin jostain matkan varrelta, jos monta sataa kilsaa on matkaa kotiin. Mä oon nytkin niin väsynyt, että en todellakaan ottais yövieraita meille ja lapset on sentään jo 1 ja 2 vee.

 

Ite olin niin huonossa kunnossa etten 2 kk päässyt juuri edes sängystä ylös. Tuskat oli niin valtavat etten todellakaan olis halunu ketään sitä vaikerrusta kuuntelemaan vaikka miten olisivat avuksi olleet.
Ap:lle: sano miehellesi että hänen tehtävänsä on saada sukulaisensa ymmärtäään ettei teille nyt tulla yökylään. Anopin kiukuttelun voit jättää omaan arvoonsa. Jos ei kerta kykene asettumaan toisen asemaan niin ei sitten.

 

Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, molempien sukulaiset asuivat 300 kilsan päässä, joten molempien vanhemmat ja sisarusten perheet vierailivat meillä ja olivat yötä. Minä koin että oli mukavaa kun tulivat meille katsomaan vauvaa ja koko perhettä. Tosin olin hyvä kuntoinen ja pirteä silloin. Ja mitään extraa en tehnyt; siisteystaso oli se mitä normaalisti ja ruuaksi ihan tavallista ruokaa.

 

Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, molempien sukulaiset asuivat 300 kilsan päässä, joten molempien vanhemmat ja sisarusten perheet vierailivat meillä ja olivat yötä. Minä koin että oli mukavaa kun tulivat meille katsomaan vauvaa ja koko perhettä. Tosin olin hyvä kuntoinen ja pirteä silloin. Ja mitään extraa en tehnyt; siisteystaso oli se mitä normaalisti ja ruuaksi ihan tavallista ruokaa.

Näin mäkin ajattelen. Tuntuu, että nykyisin on kaikki vieraantunut suvuistaankin. Ajatellaan passaamista, vaivaa ja kaikkea negatiivista. Miksi sitä ei voi ajatella positiivisesti? Sukulaisia, yhdessäoloa jne. Ja varmasti ne suvun naiset ainakin voi tehdä sen ruoan, antaa uuden äidin levätä.

Mihin on mennyt se vieraanvaraisuus ja yhteisöllisyys?

 

anoppi ja appi oli meillä kaksi yötä yökylässä kun tyttö oli kuukauden. miehen veli perheineen kun tyttö oli 2kk. mutta he ovat todella helppoja vieraita, ei siitä tarvinnut stressata. tekevät ruokaa, auttavat vauvanhoidossa jne.
mutta yksi tuttu oli meille tunkemassa vaan siksi että saisi ilmaisen yöpaikan (vaikka muitakin tuttuja asuu samassa kaupungissa) kun oli täällä jossain koulutuksessa. hän on todella rasittava vieras, koko ajan pitäisi olla passaamassa ja juttelemassa, eikä voi ymmärtää sitä että äidin on välillä pakko olla lapsen kanssa, aina ei voi olla vieraan viihdykkeenä. joten hänelle sanoin että menisi jonkun toisen luo yöksi.

 

Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, molempien sukulaiset asuivat 300 kilsan päässä, joten molempien vanhemmat ja sisarusten perheet vierailivat meillä ja olivat yötä. Minä koin että oli mukavaa kun tulivat meille katsomaan vauvaa ja koko perhettä. Tosin olin hyvä kuntoinen ja pirteä silloin. Ja mitään extraa en tehnyt; siisteystaso oli se mitä normaalisti ja ruuaksi ihan tavallista ruokaa.

Näin mäkin ajattelen. Tuntuu, että nykyisin on kaikki vieraantunut suvuistaankin. Ajatellaan passaamista, vaivaa ja kaikkea negatiivista. Miksi sitä ei voi ajatella positiivisesti? Sukulaisia, yhdessäoloa jne. Ja varmasti ne suvun naiset ainakin voi tehdä sen ruoan, antaa uuden äidin levätä.

Mihin on mennyt se vieraanvaraisuus ja yhteisöllisyys?

No eihän siinä mitään jos itsestä se hyvältä tuntuu mutta kuten sanoin minä en jaksa.

Ja se yhtesöllisyys, mainitsin myös sen ettei olla läheisiä muutenkaan. Ei miehen puolelta esim. kukaan raskausaikana kyselly mun vointia, kukaan ei soittanu tai laittanu edes onnitteluviestiä suoraan mulle.

 

Mulla oli ensin sisko sitten paras ystävä ja sitten serkku. Ja ihan itse halusin, yksinhuoltaja, sektio, kaksi koiraa, eikä talossa hissiä ja ylimmässä kerroksessa asuin.

 

Jos ei jaksa ei jaksa ja piste.Itteensä pitää kuunnella tässä asiassa.Että pysyt hyvässä kunnossa ja jaksat vauvan kanssa...Sanot siis edelleen ettet jaksa ja sano tämä miehellesikin niin että asia tulee hänelle kunnolla selväksi.
Tsemppiä!

 

Jos miehesi väkisin vetää tämän läpi niin pistä hänet laittamaan ruokaa, seurustelemaan sukulaistensa kanssa tms.
Lisäksi hän voi myös järjestää ristiäiset kerta haluaa niistä isot ruokapippalot. Näppärä mies hoitaa siivoamiset vasemmalla kädellä samalla kun seurustelee vieraitten kanssa. =)

 

En jaksana lukkee koko ketjua, mutta vastoon silti.

Tuli meille vieraita yökyllään, mutta lähisukua vaan. Joku tykkee, että porukkoo käy ja jotakuta se haittoo kovastikin.

Teijän pittää tehdä niin kuin parhaaksi koette. Jos ette halua vieraita, niin vieraihen on se ymmärrettävä ja kunnioitettava vauvaperheen toiveita. Kyl vieraat kerkee vauvaanne hyysäämään sittenkin, kun teillä on tarpeeksi jaksua hyysätä heitä (Niin, vaikka vieraat sanois, että ei heitä tartte passata, niin eihän sitä ossoo olla täysin kuin kotonaan, jos kylässä on porukkaa. Vaikka ois ihan lähisukuakin.)

Niin ja loppuun vielä: iloa vauva-arkeenne :heart:

 

Tuli yövieraita esikoisen ja kuopuksenkin ollessa ihan pikkuvauvoja, parin viikon ikäinen tais esikoinen olla ku tuli miehen veli ja tyttöystävä ja anoppi. Mutta mä kyllä annoin hyvin ymmärtää että mä en heitä passaa, ite saivat laittaa lakanat ja tehdä ruuat . Meillä on sen verran läheiset ja "kursailemattomat" välit että ihan hyvin sujui noinkin.

 

Älä yritä pärjätä itseäsi läkähdyksiin...ethän sä nyt hyvä ihminen voi kaikkea yksin pyörittää. Mies passaamaan omia sukulaisiaan mikäli passausta tarvitsevat. Jos tulee nälkä niin kai teiltäpäin pizzerioita tms. paikkoja löytyy.
Ristiäisiin voi ostaa valmistakin!!!! Mäkään en tajunnut, etten ole elämäni kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja erehdyin rehkimään liikaa..nyt sitä maksellaan tässä rintatulehduksen ja kiukkuilun merkeissä. Ei järkevää!
Just kaveri sano, että esim. Kreikassa äidit ja vastasyntyneet ihan yleisesti viettävät nelisenkymmentä päivää sisätiloissa huilaamassa..heillä luultavasti on sukua sitten apunaan. Täälläpäin me ollaan aika yksin, pärjätään vaikka hammasta purren...mutta eihän meidän pakko ole!!!!!!!!!!!!!

 

Älä yritä pärjätä itseäsi läkähdyksiin...ethän sä nyt hyvä ihminen voi kaikkea yksin pyörittää. Mies passaamaan omia sukulaisiaan mikäli passausta tarvitsevat. Jos tulee nälkä niin kai teiltäpäin pizzerioita tms. paikkoja löytyy.
Ristiäisiin voi ostaa valmistakin!!!! Mäkään en tajunnut, etten ole elämäni kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja erehdyin rehkimään liikaa..nyt sitä maksellaan tässä rintatulehduksen ja kiukkuilun merkeissä. Ei järkevää!
Just kaveri sano, että esim. Kreikassa äidit ja vastasyntyneet ihan yleisesti viettävät nelisenkymmentä päivää sisätiloissa huilaamassa..heillä luultavasti on sukua sitten apunaan. Täälläpäin me ollaan aika yksin, pärjätään vaikka hammasta purren...mutta eihän meidän pakko ole!!!!!!!!!!!!!

meilläkin mies sellanen että jos sukuansa tulee ni ei tuu kuuloonkaan että he kävis vaikka pitsalla, vaan kotiruokaa niille on tarjottava...tai sitten hän maksaa ne niitten ruoat...

 

kyllä meillä oli appivanhemmat yötä.. pitkäänkin.. anopistahan oli apua vaikka kuin... tietty pari ensimmäistä viikkoa tahdottiin olla rauhassa, kun mieskin oli isyyslomalla. sen jälkeen olin ihan tyytyväinen et oli seuraa. eikähän niitä vieraita tarvi passata...!

 

No ei tullut yövieraita, onneks. Poika oli 3 viikkonen, kun nimiäiset pidettiin ja perheet näki (siskoani lukuun ottamatta) ekaa kertaa vauvan. Mun vanhemmat majottu siskolle ja miehen porukat hotelliin. Ei meillä tungeta yökylään, jos ei ite pyydetä... Siis tässä tilanteessa, kun vauva on pieni.

Sano suoraan, että käydä saa, mutta yöpaikan voivat järkätä muualta. Ei sulla o velvollisuutta jaksaa majotuspuuhia. :hug:

*Muoks* Lisään vielä, että tietysti kannattaa toimia tilanteen ja oman voinnin mukaan. Mäkin tykkään, että porukka käy kuläilemässä, mut tässä vaiheessa en haluu ketään majottaa. On niin vähän tilaakin, ettei se kellekään ole mukavaa. Mielelläni myös rauhotun illalla ihan oman perheen kesken. Jollekin toiselle joku muu tapa on parempi... Ei meidän tarvi olla samanlaisia. :hug:

 

Voi luoja! Ei vieraiden vastaanottaminen ole niin vaikeaa! Ei yövieraita tarvi yöllä viihdyttää! Nehän nukkuu silloin. Ootte itsekkäitä. Missä perheen kanssa jaettu ilo ja onni on? Kärsikää yksinöisyydessä.

 

Voi luoja! Ei vieraiden vastaanottaminen ole niin vaikeaa! Ei yövieraita tarvi yöllä viihdyttää! Nehän nukkuu silloin. Ootte itsekkäitä. Missä perheen kanssa jaettu ilo ja onni on? Kärsikää yksinöisyydessä.

Ootko itse aina menossa/mennyt yökylään----

 

Ootko itse aina menossa/mennyt yökylään----

En, vaan itse ollaan niitä, jotka ottaa vastaan. Surullista, jos perheen kokee taakkana. Perhe on osana kaikissa elämän vaiheissa. Ei vaan silloin kun itse haluaa ja jaksaa. Perheen kuulu olla voimavara, just silloin kun itse ei jaksa.

 

Jos miehesi väkisin vetää tämän läpi niin pistä hänet laittamaan ruokaa, seurustelemaan sukulaistensa kanssa tms.
Lisäksi hän voi myös järjestää ristiäiset kerta haluaa niistä isot ruokapippalot. Näppärä mies hoitaa siivoamiset vasemmalla kädellä samalla kun seurustelee vieraitten kanssa. =)