Ä
"äiree"
Vieras
vielä muutamia viikkoja massussa, että ei ole mitään kiirettä tulla tänne?
Itsellä on tuollainen tunne iskenyt päälle, kun aika vain vähenee ja vähenee vauvan tuloon. En tiedä mistä tämä tunne johtuu. Koko ajan pieni on ollut valtavan odotettu ja toivottu tapaus, mutta nyt sitten koen, että hyvä jos pieni olisi vielä jonkin viikon ajan massussa. Myönnän, että mahd. alatiesynnytys pelottaa ja hirvittää ja jännittää tuhottomasti. Mutta kai tuohon on vain suostuttava, jos pieni on alle 4kg. Sektio on kyllä iso ja vaarallinen operaatio.
Jännittää myös millaiseksi arki mahtaa vauvan ja pienen koululaisen kanssa muodostua kesän mittaan? En vain tykkää yhtään hyvää, jos isompi alkaa kehitellä jotain metkuja ja kepposia. On tässä tarpeeksi sitten muutakin tekemistä.
Sekin monasti harmittaa, kun isompi on kova sotkemaan legojaan pitkin tänne olkkarin lattiaa ja tietysti hänen omakin huoneensa on aina kuin pommin jäljiltä. Mutta siivous ei hältä maita - ei yhtään. Enkä minäkään jaksa enää hänen jälkiään raivata. Eli sekin taatusti minua harmittaa ja tympäisee kesällä, jos tämä huusholli pikku hiljaa ajautuu kaaoksen valtaan.
Nyt päivittäin järjestän ja raivaan paikkoja siistiksi, mutta eipä ehkä ole energiaa sitten moiseen järjestämiseen, kun uusi tulokas on kanssamme. Ja mitä enemmän tämä huusholli menee kaaokseen, sitä ärtyneempi olen itse. Tuo ei ole yhtään mukava juttu - sen tiedän jo etukäteen.
Senkin pelkään kuluttavan energiani täysin loppuu, kun tiedän, että on herättävä vauvan kanssa useita kertoja yössä. Miehellekin kun asiasta mainitsin, niin ei hän ymmärtänyt ajatuksiani yhtään. Tokaisi vain, että juu puoli vuotta olet masiksen kourissa ja hän hoitaa vauvan. Myönnän, että olihan se arki aluksi ekan kanssa tuollaista, että mies hoiti vauvaa, mutta ei sentään puolta vuotta, vaan sellaiset reilun kuukauden verran. Mutta nyt pitäisi olla jaksavampi äiti mitä olin ekan kanssa - ei passaa liikaa jäädä tuntemuksiaan märehtimään.
Itsellä on tuollainen tunne iskenyt päälle, kun aika vain vähenee ja vähenee vauvan tuloon. En tiedä mistä tämä tunne johtuu. Koko ajan pieni on ollut valtavan odotettu ja toivottu tapaus, mutta nyt sitten koen, että hyvä jos pieni olisi vielä jonkin viikon ajan massussa. Myönnän, että mahd. alatiesynnytys pelottaa ja hirvittää ja jännittää tuhottomasti. Mutta kai tuohon on vain suostuttava, jos pieni on alle 4kg. Sektio on kyllä iso ja vaarallinen operaatio.
Jännittää myös millaiseksi arki mahtaa vauvan ja pienen koululaisen kanssa muodostua kesän mittaan? En vain tykkää yhtään hyvää, jos isompi alkaa kehitellä jotain metkuja ja kepposia. On tässä tarpeeksi sitten muutakin tekemistä.
Sekin monasti harmittaa, kun isompi on kova sotkemaan legojaan pitkin tänne olkkarin lattiaa ja tietysti hänen omakin huoneensa on aina kuin pommin jäljiltä. Mutta siivous ei hältä maita - ei yhtään. Enkä minäkään jaksa enää hänen jälkiään raivata. Eli sekin taatusti minua harmittaa ja tympäisee kesällä, jos tämä huusholli pikku hiljaa ajautuu kaaoksen valtaan.
Nyt päivittäin järjestän ja raivaan paikkoja siistiksi, mutta eipä ehkä ole energiaa sitten moiseen järjestämiseen, kun uusi tulokas on kanssamme. Ja mitä enemmän tämä huusholli menee kaaokseen, sitä ärtyneempi olen itse. Tuo ei ole yhtään mukava juttu - sen tiedän jo etukäteen.
Senkin pelkään kuluttavan energiani täysin loppuu, kun tiedän, että on herättävä vauvan kanssa useita kertoja yössä. Miehellekin kun asiasta mainitsin, niin ei hän ymmärtänyt ajatuksiani yhtään. Tokaisi vain, että juu puoli vuotta olet masiksen kourissa ja hän hoitaa vauvan. Myönnän, että olihan se arki aluksi ekan kanssa tuollaista, että mies hoiti vauvaa, mutta ei sentään puolta vuotta, vaan sellaiset reilun kuukauden verran. Mutta nyt pitäisi olla jaksavampi äiti mitä olin ekan kanssa - ei passaa liikaa jäädä tuntemuksiaan märehtimään.
Syntyi rv 40+1 käynnistettynä. Toisen laskettu aika syyskuun puolivälissä, ja toivon että ei synny paljon ennen sitä.
