Synnytysvalmennukseen menin ensimmäistä lasta odottaessa. Siitä ei oikeastaan ollut hirveästi hyötyä, mutta vähän sai käsitystä miten synnytys etenee jne. Silloin olin aika ummikko.
Neuvolassa tyrmäsivät kaikki pelkoni ja esimerkiksi esikoisen kanssa kun olin pahimmillaan aivan lamaantunut synnytyspelosta, minulle tehtiin hyvin selväksi, etten missään nimessä tule pääsemään sektioon synnytyspelon takia. Ensimmäinen raskauteni tuli silloin yllätyksenä, enkä ehtinyt varautua tai kasvaa raskauteen ollenkaan. Onni oli, että ehkä koulutuksenikin ansiosta pystyin itse käsittelemään pelkojani ja toipumaan järkytyksestä ennen H-hetkeä ja synnytys sujui hyvin. Olin myös kiinnostunut vesisynnytyksestä ja toisen lapsen kanssa harkitsin myös kotisynnytystä (onneksi tulin järkiini), mutta kysymykseni torpattiin neuvolassa hyvin tehokkaasti, niistä ei suostuttu edes puhumaan.
Tahdon silti sanoa, että neuvolassa oli muutoin ystävällistä väkeä ja synnytysvalmennustakaan ei kannata jättää väliin ainakaan ensimmäistä odottaessaan. Synnärille tutustuminen valmennuksen aikana oli tosi hyvä juttu ja kätilön kokemusten kuuleminen.
