Tuli paha olo kummilapsen tokaisusta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lopen kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lopen kyllästynyt

Vieras
Vaikka pieni lapsi (3,5 v) vasta onkin... Oli todennut sukulaiselle, ettei pidä musta. Saman sisarusparven tyttö ollessamme aiemmin jollain reisulla pari vuotta sitten totesi, että "Onneksi lähdet kotiin, kun olet niin tylsä". Näitä lausahduksia on tullut myös muita vuosien varrella, koskaan oikeastaan lapset eivät ole olleet seurastani kovin innoissaan kun tarkemmin ajattelen...

Nämä lapset arvostelevat myös muita toisen vanhemman puolen sukulaisia.

Vaikka tiedän, että lapset ovat lapsia, alan olla väsynyt yrittämään lämpimiä suhteita kummilapseen. Jos ne aikuiset siellä eivät osaa olla minua arvostelematta (oikeastikaan en ole tehnyt mitään muuta pahaa kun ollut erotilanteessa toisen osapuolen sisarus) ja siirtämättä siten negatiivista suhtautumista lapsiin, ei kiinnosta jotenkin enää yrittää...

Olen yrittänyt olla hyvä kummitäti viettämällä lasten kanssa aikaa, viemällä huvipuistoon ja matkoille, ostamalla kalliit ja hienot lahjat, ajamalla vaikka 400 km päästä syntymäpäiville. Jos vuodesta toiseen vastakaiku on tuo, niin mitä järkeä missään on?
 
Huonoa kasvatusta vanhemmilta antaa lasten päästellä suustaan tuollaista ilman että siitä seuraa puhuttelu. Ja kenties kuvastaa myös sitä tapaa millä vanhemmat itse toisista ihmisistä puhuvat. Voit itse ojentaa tuolla lailla käyttäytyvää lasta, kun näin tapahtuu seuraavan kerran. Jonkun olisi ainakin syytä kertoa lapsille, että noin ei puhuta kenellekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Otatkohan nyt liian vakavasti pienen lapsen sanomiset. Lapset saattaa sanoa noin, jos et juuri sillä hetkellä miellytä. Ei sen tarvitse olla sen enempää.

Ymmärrän sen. Mutta jos ei ole muita kun näitä ei miellyttäviä hetkiä, niin jotenkin vaan alkaa usko hiipumaan...
 
Ei välttämättä ole aikuisten suusta kuultua! Mun muksuni on joskus myös tuollaista suustaan päästänyt (on kyllä saanut puhuttelun sitten) ja sellaisille ihmisille joita en takuulla ole lapsen kuullen haukkunut. Tyttö vaan osaa olla mustis jos näkee että äidillä on hyvä ystävä kylässä ja äiti juttelee sen kanssa eikä lapsi saa täyttä huomiota osakseen.
 
Olet ilmeisesti itsekkin ymmärtänyt että tuollaiset tokaisut siirtyvät yleensä aikuisten suista lasten suihin...

Kyllä. Ja siksi alan olla väsynyt. En ole koskaan riidellyt kummankaan lapsen vanhemman kanssa. En myöskään sen jätetyn. Olen tehnyt monia palveluksia ihan palkatta, ja ollut mielestäni reilu. Tuntuu siltä, että minua ei muuta kuin hyväksikäytetä ja kiitokseksi vielä mitä ilmeisimmin arvostellaan selän takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hisu:
Ei välttämättä ole aikuisten suusta kuultua! Mun muksuni on joskus myös tuollaista suustaan päästänyt (on kyllä saanut puhuttelun sitten) ja sellaisille ihmisille joita en takuulla ole lapsen kuullen haukkunut. Tyttö vaan osaa olla mustis jos näkee että äidillä on hyvä ystävä kylässä ja äiti juttelee sen kanssa eikä lapsi saa täyttä huomiota osakseen.

Näitä on sanottu myös äidin kuullen. Äiti ei sano asiaan mitään.
 
Ei sitä tarvi väkisellä pitää yhteyttä kummilapsiin!millaiset välit sulla on lapsen vanhempiin?Oletko keskustellut lapsen äidin kans?voithan reilusti kertoa mitä lapsi puhuu ja miltä sinusta tuntuu. Ei varmasti ole helppoa ottaa asiaa puheeksi,mutta kun asia sinua häiritsee niin kannattaa jutella! Lapset ovat lapsia,mutta ei ihan kaikkea tarvi sulattaa kuitenkaan!!!
 
Ei tarvitse olla välttämättä vanhempien suusta, TV:sta tai muusta voinut kuulla yhtä lailla. Mutta ojenna muksua, olet kuitenkin kummi jonka vanhemmat ovat valinneet mukaan kasvatustyöhön.. ;)
Tai kerro ettei ollut kivasti sanottu ja tuli paha mieli..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hisu:
Ei välttämättä ole aikuisten suusta kuultua! Mun muksuni on joskus myös tuollaista suustaan päästänyt (on kyllä saanut puhuttelun sitten) ja sellaisille ihmisille joita en takuulla ole lapsen kuullen haukkunut. Tyttö vaan osaa olla mustis jos näkee että äidillä on hyvä ystävä kylässä ja äiti juttelee sen kanssa eikä lapsi saa täyttä huomiota osakseen.

Näitä on sanottu myös äidin kuullen. Äiti ei sano asiaan mitään.

Kannattaa tällaisessa tilanteessa juuri sanoa että eipäs ollut kivasti sanottu, tuli paha mieli ja katsoa miten äiti reagoi ja miettiä uudelleen kannattaako pitää välimatkaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja nn:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hisu:
Ei välttämättä ole aikuisten suusta kuultua! Mun muksuni on joskus myös tuollaista suustaan päästänyt (on kyllä saanut puhuttelun sitten) ja sellaisille ihmisille joita en takuulla ole lapsen kuullen haukkunut. Tyttö vaan osaa olla mustis jos näkee että äidillä on hyvä ystävä kylässä ja äiti juttelee sen kanssa eikä lapsi saa täyttä huomiota osakseen.

Näitä on sanottu myös äidin kuullen. Äiti ei sano asiaan mitään.

Kannattaa tällaisessa tilanteessa juuri sanoa että eipäs ollut kivasti sanottu, tuli paha mieli ja katsoa miten äiti reagoi ja miettiä uudelleen kannattaako pitää välimatkaa..

Tämä on muuten ihan käyttökelpoinen ajatus. Tuntuu jotenkin ainoalta, jota voisi kokeilla. En suoraankaan halua/ pysty asiasta äidille mainitsemaan. En ole konfliktinhakuinen tyyppi, ja konfliktitilanne tuosta voisi helposti syntyä...
 
Lapsi vaan sanoo sen, miltä siitä just sillä hetkellä tuntuu. Kyllä miullekin välillä veljen lapset sanoo, vaikka meillä on oikein hyvät välit. Aina ei vaan jaksa antautua heidän leikkeihin mukaan, ja sitten vie tietysti huomiota vanhemmilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja social:
Ei lapsi saa sanoa aikuiselle noin vaikka niin ajatteleekin. Vanhempien vika, ei sinun.

Näin minunkin mielestäni. Siksi aionkin tehdä tuossa jonkun ideoimalla tavalla, että huomautan lapselle seuraavan kerran asiasta niin että äiti kuulee. Ja katson, miten lapsen äiti reagoi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Lapsi vaan sanoo sen, miltä siitä just sillä hetkellä tuntuu. Kyllä miullekin välillä veljen lapset sanoo, vaikka meillä on oikein hyvät välit. Aina ei vaan jaksa antautua heidän leikkeihin mukaan, ja sitten vie tietysti huomiota vanhemmilta.

Se oliskin eri asia, jos vastapainona olis ne lämpimät välit lapsiin:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja lopen kyllästynyt:
Olen yrittänyt olla hyvä kummitäti viettämällä lasten kanssa aikaa, viemällä huvipuistoon ja matkoille, ostamalla kalliit ja hienot lahjat, ajamalla vaikka 400 km päästä syntymäpäiville. Jos vuodesta toiseen vastakaiku on tuo, niin mitä järkeä missään on?

Älä yritä liikaa olla näennäisesti hyvä kummitäti. Rahan ja huvitusten sijaan lapsi kaipaa sitä että hänelle tärkeistä asioista ollaan kiinnostuneita, 3,5 vuotiaskin saattaa olla vaikka intohimoinen peppi pitkätossu-fani tai rakastaa dinosauruksia. Yritä tutustua lapseen oikeasti. Lapsi ei varmasti tarkoita haukkua sinua tylsäksi pahalla, mutta on ehkä turhautunut, sekä tietysti voinut imeä negatiivisiä vaikutteita vanhemmiltaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja lopen kyllästynyt:
Olen yrittänyt olla hyvä kummitäti viettämällä lasten kanssa aikaa, viemällä huvipuistoon ja matkoille, ostamalla kalliit ja hienot lahjat, ajamalla vaikka 400 km päästä syntymäpäiville. Jos vuodesta toiseen vastakaiku on tuo, niin mitä järkeä missään on?

Älä yritä liikaa olla näennäisesti hyvä kummitäti. Rahan ja huvitusten sijaan lapsi kaipaa sitä että hänelle tärkeistä asioista ollaan kiinnostuneita, 3,5 vuotiaskin saattaa olla vaikka intohimoinen peppi pitkätossu-fani tai rakastaa dinosauruksia. Yritä tutustua lapseen oikeasti. Lapsi ei varmasti tarkoita haukkua sinua tylsäksi pahalla, mutta on ehkä turhautunut, sekä tietysti voinut imeä negatiivisiä vaikutteita vanhemmiltaan.

Voin taata, että olen ollut aidosti kiinnostunut lapsesta rahan ja huvitusten LISÄKSI. Olen yrittänyt oikeasti tutustua. Toisen (perheen) kummilapsen kohdalla on ihan toiminutkin.

Ei häiritsisi satunnainen kiukuttelu, kuten olen tuolla aiemminkin kirjoittanut, jos vastapainona olisi niitä hyviäkin hetkiä.
 

Yhteistyössä