Tuli mieleen tuosta onnellisuudesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietin vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietin vain

Vieras
Kun itse en koe olevani kovinkaan onnellinen noin perus arjessa. Olen aika kova naputtamaan asioista. Tosin mulla on kyllä pari teiniä ja sit pari taaperoa joten kai se vähän niin kuin kuuluukin asiaan että sanomista tulee päivän aikana paljonkin.
Mutta kun en haluais olla mikään valittaja-akka.
Kaveruus suhteet on itsellä aika nollassa. En yksinkertaisesti kerkeä oikein näkemään heitä kuin ehkä kerran kuussa.
Miehen kanssa suhde tasapaksua. Kahdenkeskistä aikaa ei ole. Tuntuu jo että olemme pikemminkin kavereita. Seksiä on suhteessa korkeintaan kerran kuussa.

Toisaalta kun mietin niin kai mun pitäis olla onnellinen. Mulla on terveet lapset. Olen itsekin perusterve. Mies rakastaa minua, ei lyö, ei ole paha suustaan, rakastaa myös lapsia ja osallistuu arjen askareisiin.
Taloudellisesti menee vähän nihkeästi mutta pärjätään. On oma talo ja pari lemmikkiäkin.

Mutta miksi sitten olen päivät pitkät niin ärsyyntynyt?
 
Nimenomaan, teinit joutaa tekemään jotain askareita ja kattomaan pienempiäkin ja alatte nyt miehes kanssa järjestää jotain arkea rikkovaa tekemistä, meette vaikka leffaan tai muuta.
Ihan tuollaset pienetkin jutut varmasti jo piristäis.. Älä anna kaiken kasautua niskas päälle.
Varmasti tuo ärsyyntyminenkin vähentyy siinä ohessa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mee ulos lenkille niin piristyt. Laita teinit siivoamaan niin kaikki ei jää sun harteille.

Kyllä minä lenkkeilen päivittäin pienempien kanssa. Teinit osallistuu kotitöihin vähän niin ja näin mutta kuitenkin sen verran että kuukausirahansa ansaitsevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Mulla tuli mieleen että onko sulla mitään omaa juttua, harrastusta tai muuta? Ettet vaan kokoajan hoida ja huolehdi muista, vaan välillä itsestäsikin.

Ei ole ei. Tai no joskus saatan ommella jotain kivaa kotiin mutta aika harvoin.
Mies on yrittäjä ja paljon poissa kotoa. Siksi en voi oikein ottaa mitään vakituista harrastusta missä pitäis sitten päästä käymään säännöllisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mee ulos lenkille niin piristyt. Laita teinit siivoamaan niin kaikki ei jää sun harteille.

Kyllä minä lenkkeilen päivittäin pienempien kanssa. Teinit osallistuu kotitöihin vähän niin ja näin mutta kuitenkin sen verran että kuukausirahansa ansaitsevat.

No mitä sitten kitiset? Sulla on terveet lapset kuten sanoit itsekin, mulla on lopun ikäänsä sairaudesta kärsivä lapsi ja silti koen olevani onnellinen. Eikä mieskään ole noin ihanan kuuloinen kuin sulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mee ulos lenkille niin piristyt. Laita teinit siivoamaan niin kaikki ei jää sun harteille.

Kyllä minä lenkkeilen päivittäin pienempien kanssa. Teinit osallistuu kotitöihin vähän niin ja näin mutta kuitenkin sen verran että kuukausirahansa ansaitsevat.

No mitä sitten kitiset? Sulla on terveet lapset kuten sanoit itsekin, mulla on lopun ikäänsä sairaudesta kärsivä lapsi ja silti koen olevani onnellinen. Eikä mieskään ole noin ihanan kuuloinen kuin sulla.

En kitise. Mietin vain omaa elämääni.
 
Samanlaisia mietin minä myös. Ei ole vielä teini-ikäisiä, mutta naputusta joka päivä, myös miehelle.
Kyllä sitä ymmärtää, että asiat on itsellä hyvin, mutta joku estää nauttimasta täysin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja peesailen:
Samanlaisia mietin minä myös. Ei ole vielä teini-ikäisiä, mutta naputusta joka päivä, myös miehelle.
Kyllä sitä ymmärtää, että asiat on itsellä hyvin, mutta joku estää nauttimasta täysin.

Just tätä hain. Eli just se antautuminen elämään ja elämiseen on hukassa.
 

Yhteistyössä