Tuli mieleen tuosta koulukiusausketjusta, ajatteletteko että ihminen muuttuu ja voi aikuisena olla ihan erilainen?

Mutta eikö juuri ihmisen luonne ole asia, joka vaikuttaa siihen minkä valinnan hän tekee. Elämä on valintoja, mutta toiset tekevät valintansa muut huomioon ottaen, toiset vain itseään ajatellen. Itse ajattelen niin että ihmisen tietynlainen käyttäytyminen johtuu nimenomaan hänen luonteestaan. (Lukuunottamatta esim. tietylle ikävaiheelle ominaista käyttäytymistä pikkulapsilla jne.)

Minä voisin ajatella, että luonne on sellainen kuin on, kai sekin voi muuttua, mutta käytös on sitä luonteen päälle tulevaa pintaa, jota elämä opettaa, kullekin omassa tahdissa. Ja voihan sitä "käyttäytyä", esittää luonteensa vastaisesti vaikka mitä. Mutta se on sitten eri juttu.

 

Älykäs ihminen kykenee tekemään luonteensavastaisia valintoja.

Kykenee toki, eikä tuo nyt niin sitä älliäkään aina vaadi. Mutta jos ne samat arvot ja ajatukset on siellä pinnan alla edelleen, niin onko se ihminen muuttunut, vai vain hänen käyttäytymisensä. Hän on ehkä oppinut suodattamaan sanomisiaan ja käyttäytymään kuten on sosiaalisesti hyväksyttävää, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän olisi muuttunut ihmisenä. Aikuistunut ehkä? Tai elämän realiteetit tullut vastaan niin on ollut pakko muuttaa toimintatapoja?

 

Minä voisin ajatella, että luonne on sellainen kuin on, kai sekin voi muuttua, mutta käytös on sitä luonteen päälle tulevaa pintaa, jota elämä opettaa, kullekin omassa tahdissa. Ja voihan sitä "käyttäytyä", esittää luonteensa vastaisesti vaikka mitä. Mutta se on sitten eri juttu.

No näin, tätä hain takaa tuossa.

 

Kykenee toki, eikä tuo nyt niin sitä älliäkään aina vaadi. Mutta jos ne samat arvot ja ajatukset on siellä pinnan alla edelleen, niin onko se ihminen muuttunut, vai vain hänen käyttäytymisensä. Hän on ehkä oppinut suodattamaan sanomisiaan ja käyttäytymään kuten on sosiaalisesti hyväksyttävää, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän olisi muuttunut ihmisenä. Aikuistunut ehkä? Tai elämän realiteetit tullut vastaan niin on ollut pakko muuttaa toimintatapoja?

Kun ihminen muuttaa tekojaan, niin se edellyttää väkisinkin hiukan ajatustenkin muuttamista. Ilman ajatusta ei synny tekoja. Ja ajatusten muuttaminen kehittää myös luonnetta. Luonne ei ole täysin pysyvä ominaisuus. Toki nämä ovat osin näkemysasioita

 

Kun ihminen muuttaa tekojaan, niin se edellyttää väkisinkin hiukan ajatustenkin muuttamista. Ilman ajatusta ei synny tekoja. Ja ajatusten muuttaminen kehittää myös luonnetta. Luonne ei ole täysin pysyvä ominaisuus. Toki nämä ovat osin näkemysasioita

En minäkään ajattele niin, että ihmisen luonne ei voisi elämän varrella lainkaan muuttua. Mutta ajattelen, että ihmisellä on eräänlainen "perusluonne" joka on ja pysyy, ja se määrittää sen minkälaisiin tekoihin (esim kiusaaminen) ihminen kykenee.