kun moni katuu teininä tekemiään juttuja, niin aiotteko kertoa niistä teini ikäisille lapsillenne varoittavana esimerkkinä vai oletteko niin kuin ette olisi ikinä itse sekoilleet?
en ainakaan tarkasti. saatan jotain esimerkkejä kertoo kaunisteltuna ja pääpointti siinä, miltä tuntuu kun on tehny jotain mikä jälkeenpäin kaduttaa, eli kuin tärkeetä ois aina ajatella etukäteen mahd. tarkkaan...
mjaa, jos tulee kerrottua niin sitten tulee. enkä itse asiassa kadu edes mitään tehtyä. kaikki on opettanu jotain ja hengissä ollaan. puhun aika avoimesti lapsilleni muutenkin.
hmmn. Että kertoisin heille ennen kuin ovat valmistuneet ylioppilaiksi/ammattiin pitäväni edelleen halussani lukioni lintsausennätystä? Tai siitä kun karkasin 16-vuotiaana? Tai siitä mitä tein silloin kun olisi pitänyt olla lukiossa kemian tunnilla? Tai siitä kun...
Luultavasti kerron heille kun he ovat aikuistuneet ja kasvaneet isommiksi. Pitäisi muuten nuo suulaat täti-ihmisetkin vannottaa pitämään suunsa kiinni vielä pari vuotta.