Tuli hyvä mieli neuvolassa

[wiivi84]

Kysyivät miten jaksan ja totesin että väsymys on aika kova mutta pärjään kyllä, ainut vaan että tuntuu etten oikeesti kerkeä tekemään kotihommia ollenkaan.

siihen neuvolatäti vastas ihanasti että ei sun tarviikkaan, ei kukaan vaadi eikä oleta että kaikki tarvis olla tehtynä. että lapset tulee ensin sitten minä ja sit vasta kuulemma kaikki muu.

jotenki vaan tuntuu siltä että monet joilla vielä enemmän lapsia ni silti niillä on aikaa ja energiaa vaikka mihin.

lopuksi neukka vielä totesi että älä vaadi itseltäsi liikoja.

ehkä tää sit hiukan helpottaa kun tuolle kuopukselle tulee joku rytmi, nyt kun sen unet voi olla mitä vaan 2min-4h välillä

 

[viekku]

voimahalit sinne t 2v ja 4v yh äiti.muistan hyvin kun toinen oli 2 ja vastasyntynyt ,tiedätkö oma makkari toimi varastona ja muksujen vieressä nukuin oma jaksaminen on se mistä pitää huolehtia

 

[väärä järjestys]

Itseasiassa ääritilanteessa sun itses pitäisi vielä mennä lastenkin edelle. Eihän lapsetkaan voi selvitä, jos ei sua ole. Mutta anyway, ihan oikea henki oli keskustelussa.

 

[wiivi84]

joo no tässä on keskiviikosta asti koitettu lähes yksin pyörittää tätä härdelliä, mies kun on joutunu olee aamusta iltaan poissa. tänään pitäis onneks tulla ajoissa kotiin ja sitten on ainakin koko viikonlopun meijän kanssa ja toivottavasti pidempääkin.

Ainut oma aika on kun on saanu isommat unille, sit ei tarvii ku korkeintaan syöttää ja vaihtaa nuorinta kuiviin, mutta sit ois kuitenki pakko nukkua.

 

[wiivi84]

Itseasiassa ääritilanteessa sun itses pitäisi vielä mennä lastenkin edelle. Eihän lapsetkaan voi selvitä, jos ei sua ole. Mutta anyway, ihan oikea henki oli keskustelussa.

juu mutta siis lähinnä tarkotti että minä itse tulen ennen miestä, kotia tai mitään muuta.

mieskin tajus pikkasen enemmän mua kun jätin keskiviikkona kaikki lapset tänne ja lähin kauppaan, ni ei se olekkaan niin helppoa kuin hän oli luullut koska hänen äitinsä oli antanu aina ymmärtää että siinähän ne lapset menee sivussa, hän teki siis 2 työtä ja hoiti vielä lapset kotona, eli päivät oli lasten kanssa, ja hoiti kotihommat, sitten illaksi ja osaksi yötä töihin.

mä en vaa oo ainakaa mikää superäiti joka tollasta jaksais

 

[Liila]

Essimmäiset kuukaudet (ja vuosi) vauvan syntymän jälkeen on aina rankkaa, olipa niitä lapsia sitten yksi tai seitsemän. Sitä mukaa helpottaa, kun lapset kasvavat.

Meillä lapset kohta 2 v ja 4 v, eikä äidin väsymyksestä ole enää tietoakaan. Nyt ehtii taas harrastaa ja tehdä omiakin juttuja mielin määrin. Kannattaa muistaa, ettei se vauvavuosi kauaa kestä. Silloin ei haittaa, vaikka kaikki muu olisi retuperällä, kunhan vauva ja äiti (+muut lapset) voivat hyvin.

 

[s]

Olen kans huomannut et monilapsiset perheen äidit saa ihmeitä aikaan.. Niillä varmaan vaan on jo niin selkäytimessä talouden pyörittäminen ei kannata ottaa stressiä!

 

[wiivi84]

ehkä mä oon vaan ottanu liikaa paineita ittelleni, kun anoppi ja sun muut jaksaa valittaa jos tavarat levällään jne.
ja varmaanki osakseen stressaa seki ku meillä remppa kesken ja kaikki nukutaan samassa huoneessa.

ja miestä oon tässä koittanu opettaa kaikki nämä vuodet, heillä kun ei kenenkään muun oo koskaan tarvinnu tehä mitään kun äiti on kaiken hoitanu, heillä imuroitiinkin ja pyyhittiin pölyt joka päivä.

appiukko meinas kerran mulle hermostua kun sattui olemaan vieressä kun ukolle nakitin muutamat kotihommat, ni rupes mulle paasaamaan että nainen tekee kaikki kotityöt.minä sitte vastasin että ei meillä, ja tokaisin vielä että tää asia ei varmaan hänelle edes kuulu

 

[Siiri]

Olen kans huomannut et monilapsiset perheen äidit saa ihmeitä aikaan.. Niillä varmaan vaan on jo niin selkäytimessä talouden pyörittäminen ei kannata ottaa stressiä!

No silloinko minulla oli ne yks kaks ja kolme lasta niin ei oikeesti kerenny yhtään mitään. kaikki paikat hukku tavaraan ja en jaksanu siivota mitään.
Nyt ko lapset on jo toisesta päästä jo jonku ikäsiä ja meillä on viisi. Niin mä saan tehtyä just sen mitä pitääkin.
Meillä on liki aina siistiä ja järjestyksessä paikat.
Jotenki siihen kasvaa ajan kans ja isommista on apua.

Mä ihmettelin ennen ihan samaa mut niin se vaan on.

 

[Siiri]

ehkä mä oon vaan ottanu liikaa paineita ittelleni, kun anoppi ja sun muut jaksaa valittaa jos tavarat levällään jne.
ja varmaanki osakseen stressaa seki ku meillä remppa kesken ja kaikki nukutaan samassa huoneessa.

ja miestä oon tässä koittanu opettaa kaikki nämä vuodet, heillä kun ei kenenkään muun oo koskaan tarvinnu tehä mitään kun äiti on kaiken hoitanu, heillä imuroitiinkin ja pyyhittiin pölyt joka päivä.

appiukko meinas kerran mulle hermostua kun sattui olemaan vieressä kun ukolle nakitin muutamat kotihommat, ni rupes mulle paasaamaan että nainen tekee kaikki kotityöt.minä sitte vastasin että ei meillä, ja tokaisin vielä että tää asia ei varmaan hänelle edes kuulu

Ihan oikeen ko sanoit Meillä joutuu mieskin tekeen kun on kotona.

Mut meidän anoppi on kans sellanen et ku tulee niiin alkaa aina kerään leluja ja komentaan lapsia. Mä kerran sanoin sit et meille voi tulla kyläänki et istu alas ja juo nyt ne kahvit. Anna niitten lelujen olla.

 

[tiedä en]

Millä jaksais tehdä vielä kotitöitä. Kaksoset on vuoden ja ite teen kolmivuorotyötä samoin kun lapsetkin ja koti hukkuu paskaan.

En jaksa pestä pyykkiä ku vasta sitte ku on pakko, viikkaamisesta puhumattakaan ja astiat... Huoh. Nyt käytetään kertakäyttöastioita....

 

[vieras]

nati nati valitusta...

 

[wiivi84]

nati nati valitusta...

mä en mielestäni valittanu missään kohtaa, totesin vain että oli ihana kuulla jonkun tuntemattoman suusta että ei tarvii tehä ja vaatia itteltään liikoja.

nyt just sain vuosikkaan ja vauvan nukkumaan, esikoinen leikkii omia leikkejään ja mä päätin että jonkun aikaa vain istun ja olen ja sitten menen laittamaan pyykinpesukoneen päälle ja laittelen jo viikatut vaatteet kaappiin jos kerkiän.mitään stressiä en aijo enää ottaa koska huomasin että siitä tulee muuten vaan todella kiukkuseks ja väsyneeks ja sit ei kuitenkaa mikään homma toimi.

 

[kuule]

nati nati valitusta...

jos noin koville ottaa pelkkä näiden lukeminen, niin painu ihmeessä muille palstoille/sivuille! :O

 

[wiivi84]

Millä jaksais tehdä vielä kotitöitä. Kaksoset on vuoden ja ite teen kolmivuorotyötä samoin kun lapsetkin ja koti hukkuu paskaan.

En jaksa pestä pyykkiä ku vasta sitte ku on pakko, viikkaamisesta puhumattakaan ja astiat... Huoh. Nyt käytetään kertakäyttöastioita....

just mietin, ku meille oli ensiks tulossa kaksoset mutta toinen ei jaksanu kasvaa, ni sit mä vasta pulassa oisinki ollu.mutta luulen että sillon täällä ois ravannu innokkaita auttajia kokoajan..tai ainaki toivon niin.

 

[wiivi84]

Anoppiki soitti että jos on tervehtyny ni vois tulla viikonloppuna siivoomaan, yleensä en oo tykänny et se tulee ku se sit hösää ja hääsää ihan turhia juttuja, mutta nyt otan kyllä avun avosylin vastaan.hän ois kuulemma tullu jo sillon ku olin sairaalassa mutta kun täällä ei ollu ketään kotona et ois päässy sisään eikä saanu kyytiä

 

[tiedä en]

kyllä meitäki moni lupas auttaa mutta kukaa ei vielä oo lupautunu.

ENKÄ VALITA. Mietin vain. Jaksaminen on aika tiukilla.

 

[wiivi84]

kyllä meitäki moni lupas auttaa mutta kukaa ei vielä oo lupautunu.

ENKÄ VALITA. Mietin vain. Jaksaminen on aika tiukilla.

ymmärrän kyllä hyvin, kyllä meilleki on lupailtu mutta sille asteelle ne on vielä jääny, mutta saahan sitä toivoa.
uskon että on rankkaa kun se tuntuu olevan täälläki vaikka toinen on jo vuoden ikänen. esikoinen on kuitenki jo sen verran iso että touhuilee yksikseen, mutta hän taas kaipaa todella paljon huomiota näinä hetkinä

 

[vieras]

kyllä meitäki moni lupas auttaa mutta kukaa ei vielä oo lupautunu.

ENKÄ VALITA. Mietin vain. Jaksaminen on aika tiukilla.

ymmärrän kyllä hyvin, kyllä meilleki on lupailtu mutta sille asteelle ne on vielä jääny, mutta saahan sitä toivoa.
uskon että on rankkaa kun se tuntuu olevan täälläki vaikka toinen on jo vuoden ikänen. esikoinen on kuitenki jo sen verran iso että touhuilee yksikseen, mutta hän taas kaipaa todella paljon huomiota näinä hetkinä

oisko kannattanu miettiä jaksamista monen pienen kanssa ennen lapsen tekoa..

 

[wiivi84]

kyllä meitäki moni lupas auttaa mutta kukaa ei vielä oo lupautunu.

ENKÄ VALITA. Mietin vain. Jaksaminen on aika tiukilla.

ymmärrän kyllä hyvin, kyllä meilleki on lupailtu mutta sille asteelle ne on vielä jääny, mutta saahan sitä toivoa.
uskon että on rankkaa kun se tuntuu olevan täälläki vaikka toinen on jo vuoden ikänen. esikoinen on kuitenki jo sen verran iso että touhuilee yksikseen, mutta hän taas kaipaa todella paljon huomiota näinä hetkinä

oisko kannattanu miettiä jaksamista monen pienen kanssa ennen lapsen tekoa..

juu varmasti sellanen kannattais, mutta ei osattu varautua että näin nopeesti tärppäis kun ei oo ollu helppo tulla raskaaksi, mutta nyt kaikki tapahtuikin nopeasti ja tiedän että kun alku helpottuu niin on paljon parempi kun lapsilla pieni ikäero niin niillä on seuraa toisistaan

 

[tiedä en]

Nii'i, ku mieski olis miettiny tekojansa eikä lähteny toisen naisen matkaan kuukautta ennen lasten syntymää ja nyt yh:na joudun tekemään töitä jotta saan elätettyä itseni ja lapset. En ole itse tietäni valinnut. Lapsia tehtiin useita vuosia ja nyt kävi näin. Enkä halua tällä sävyllä keskustella lapsistani koska rakastan heitä ehdoitta enkä voisi kuvitella elämää ilman heitä!!!!!!!!!

 

[Levoton Strutsi]

on oikeasti rankkaa olla itsellensä armollinen :ashamed:
Minulla on myös ollut tapana välittää hieman liikaa siitä miltä koti näyttää. Koko kevään taisin vauvamahani kanssa stressata kun en jaksanut enkä pystynyt tekemään kaikkea mitä halusin, rähjäsin myös muulle perheelle ja tunsin syyllisyyttä siitä etten pystynyt pitämään huolta kodista. Kukaan ei koskaan ole sanonut että meillä olisi likaista tms. eli ihan on omassa päässäni kaikki.
Kesäkuussa kun tyttö vihdoin syntyi en vieläkään pystynyt tekemään mitään koska minulle tehtiin keisarinleikkaus. Kun tulimme kotiin oli miehelläkin paineita että piti minut tyytyväisenä, vaikken kertaakaan avannut suutani ja sanonut että jotain pitäisi tehdä paremmin tms. Olin oikeasti tyytyväinen miehen käden jälkeen, mutta harmissani että hänkin otti kodin siisteydestä niin kovan stressin.
Nyt alan vihdoin olla kunnossa jotta pystyn tekemään. Ja tämän kokoisessa perheessä on kyllä ollut pakko tehdä jotain joka päivä, jos arkena jättää kaiken tekemättä on viimeistään viikonloppuna täysi kaaos käsillä. Ja viikonlopun haluan pyhittää ihan muulle kuin kodin siivoamiselle.
Mutta se armollisuus itseään kohtaan.. siinä on vielä minullakin opittavaa.
Hyvä kun sinulle joku ulkopuolinen sanoi ne sanat että kaikkea ei pidä jaksaa!!!!
ensin lapset, sitten sinä, parisuhde ja koti tulee ihan viimeiseksi :hug: :hug: :hug:

 

[wiivi84]

on oikeasti rankkaa olla itsellensä armollinen :ashamed:
Minulla on myös ollut tapana välittää hieman liikaa siitä miltä koti näyttää. Koko kevään taisin vauvamahani kanssa stressata kun en jaksanut enkä pystynyt tekemään kaikkea mitä halusin, rähjäsin myös muulle perheelle ja tunsin syyllisyyttä siitä etten pystynyt pitämään huolta kodista. Kukaan ei koskaan ole sanonut että meillä olisi likaista tms. eli ihan on omassa päässäni kaikki.
Kesäkuussa kun tyttö vihdoin syntyi en vieläkään pystynyt tekemään mitään koska minulle tehtiin keisarinleikkaus. Kun tulimme kotiin oli miehelläkin paineita että piti minut tyytyväisenä, vaikken kertaakaan avannut suutani ja sanonut että jotain pitäisi tehdä paremmin tms. Olin oikeasti tyytyväinen miehen käden jälkeen, mutta harmissani että hänkin otti kodin siisteydestä niin kovan stressin.
Nyt alan vihdoin olla kunnossa jotta pystyn tekemään. Ja tämän kokoisessa perheessä on kyllä ollut pakko tehdä jotain joka päivä, jos arkena jättää kaiken tekemättä on viimeistään viikonloppuna täysi kaaos käsillä. Ja viikonlopun haluan pyhittää ihan muulle kuin kodin siivoamiselle.
Mutta se armollisuus itseään kohtaan.. siinä on vielä minullakin opittavaa.
Hyvä kun sinulle joku ulkopuolinen sanoi ne sanat että kaikkea ei pidä jaksaa!!!!
ensin lapset, sitten sinä, parisuhde ja koti tulee ihan viimeiseksi :hug: :hug: :hug:

kiitos tästä :hug: :heart:

juu oikeesti oli ihana että joku ihan vakavissaan selitti ettei oo mikään pakko, yleensä ainut mitä kuulee ni on moittimista ja tee sitä tee tätä.
kaikista paras ois ollu jos mieski ois sattunu olemaan mukana, ni ehkä hänki ymmärtäis mua jos kuulis ulkopuolisen suusta tollasta