Tulevia äitejä Varsinais-Suomesta?

Kajaanista asti ollaan Uuteenkaupunkiin muutettu. Mies muutti ensin ja minä tulin sitten myöhemmin perässä. Matkaa Kajaaniin on sellaiset 630 kilometriä, joten kovin usein ei pääse tapaamaan perhettä ja kavereita jotka asuvat siellä. Pakko myöntää että välillä on kyllä tosi ikävä Kajaaniin vaikka siellä asuessani en ajatellut Kajaanin olevan kovinkaan ihmeellinen paikka.

Lasta ehdittiin yrittää sellaiset kaksi ja puoli kuukautta kun tärppäsi. Emme uskoneet että se kävisi niin nopeasti.

 

Joo ehdottomasti nibander sitten vaan heti kertomaan synnytystarinaa tänne, mä taidankin sitten, ainakin toistaseks, olla seuraavana vuorossa, iiiks

Rakenneultrassa oli kaikki paremmin kun hyvin Pikkusen painoarvio oli 448g ja viikkoja oli sillon 21+3. Kaikki mitat vastas viikkoja ja kaikki muukin paikallaan Sukupuolta kysyttiin mutta ei saatu ihan varmaa vastausta. Tiedättekö te nibander kumpi sielä syntyy? Mä olisin onnellinen jos saisin painonnousun jäämään tohon sun 15kg, mulle on nyt tullut sellaset 6kg viime toukokuusta katsottuna nyt siis menossa rv 22+5. Vielä meinaan on aikaa niitä kiloja haalia ja pelkään että se luku nousee ihan tähtitieteellisiin mittoihin loppuvaiheessa

Tervetuloa joukkoon nopa Muutitteko te työn perässä vai minkä takia nii kaukaa Ukiin? Toivottavasti olo siitä paranee niin pääset ihmisten pariin...

 

Me ei kysytty lapsen sukupuolta, tiesin jo ennen kuin edes olin raskaana, etten halua kysyä sitä. Lähinnä ehkä siksi, että en kuitenkaan uskalla luottaa siihen. Ja vaikka sillä ei ole mitään väliä syntyykö tyttö vai poika, niin kuitenkin sitä valmistautuu jomman kumman tuloon, kumpaa sitä sitten luvatankaan. Joten parempi sitten odotella synnytykseen. Mies oli kyllä alussa sitä mieltä, että kysytään ja olisi saanut kysyäkin, mutta niin, ettei möläytä sitä mulle. Päätti sitten hänkin jättää kysymättä

Oli pakko tarkistaa tuota omaa painonnousua. Suunnilleen se 6kg mullakin oli rv 23 (lähin merkintä on rv 25, jolloin oli tullut 7kg). Ja nyt tosiaan olen hieman käyrän yläpuolella, mutta ei siitä kukaan ole neuvolassa mitään sanonut. Eiköhän ne ylimääräiset kilot saa pudotettua sit myöhemmin. Eikä itsellä ainakaan ole niin haitaksi, vaikkei ihan lähtöpainoon pääsisi. Tietysti se olisi kiva, mutta ei kuitenkaan vaaraa ylipainosta, vaikka jokunen kilo jäisikin.

Äidiksi2013: Hyvä juttu, että rakenneultrassa oli kaikki hyvin.

Mites muuten teillä, jotka olette ultrassa käyneet, onko LA muuttunut paljonkin? Itse kävin jo varhaisraskauden ultrassa, sillä en millään pystynyt uskomaan, että olisin oikeasti raskaana tai että kyseessä olisi normaali raskaus eikä esim. kohdunulkoinen tai tuulimuna. Laskettu aika aikaistui 10 päivällä, mikä oli melkoinen yllätys. Kuukautisten mukaan laskettu la osui samalle päivälle oman syntymäpäiväni kanssa. Että saapi nähdä ehdinkö viettää omia synttäreitäni ennen lasta!

 

Mun mies muutti Uuteenkaupunkiin työpaikan vuoksi. Hän halusi päästä töihin autotehtaaseen ja se toive toteutui. Itse olen oikeastaan muuttanut vain miehen perässä. Työasiat ovat mulla todellakin vaiheessa kun olen joutunut olemaan koko tämän alkuraskauden sairaslomalla.

Huomenna olisi vihdoin luvassa eka varsinainen ultra. On kyllä ultrattu jo kaksi kertaa kun oli epäselvyyttä siitä miten pitkällä raskaus on. Toisella kerralla olin lääkärissä hakemassa sairaslomaa ja hänellä sattui olemaan huoneessa ultra. Lääkäri halusi kaiketi piristää minua katsomalla miten vauva voi ja samalla myös mieheni näki vauvan eka kerran.

 

Me käytiin myös varhaisraskauden ultrassa, kun ei voitu uskoa neljän testin tulosta todeksi Siellä laskettu aika siirtyi sen 10 päivää eteenpäin, kun ei sikiön koko vastannut viikkoja. En tiedä miten maltan odottaa huhtikuuhun saakka Jännittääkö synnytys monia etukäteen? Onko jollain jotain toiveita synnytykseen ja mahdollisiin kivunlievityksiin liittyen?

 

Me ollaan käyty jo kuudesti ultrassa Meillä on siis lapsettomuushoidot taustalla ja paniikki on ollut suuri että onko sikiö tosiaan hengissä, joten muutamassa ylimääräsessä ultrassa on tullut käytyä :ashamed: Nyt kun rakenneultrakin on takana niin jaksan kyllä synnytykseen asti ellei tule enää mitään seurantaultraa tms, sitä osaa jo luottaa että vauvalla on kaikki hyvin, varsinkin kun liikkeet tuntuu päivittäin :heart:

Synnytysjännitys on alkanut vähentyä tässä raskauden edetessä, jotenkin ajatus siitä tuntuu koko ajan vaan luonnollisemmalta, joten en usko että mitään suurta paniikkia siitä enää myöhemminkään syntyy, heheh, saas nähdä kuin käy Ja kyllä mä ainakin varmasti kaikki mahdolliset kivunlievitykset tulen haluamaan

 

Itsekin ajattelin, että sitten osaa ottaa rennommin, kun tuntee lapsen liikkeet. No, kyllähän se paniikki nosti päätään, kun liikkeitä ei tuntunutkaan yhtä paljon joka päivä. Yleensä viikossa oli pari hiljaisempaa päivää ja sitten alkoi se kova myllerrys. Nyt liikkuminen onkin melko säännöllistä, että voi jo kellosta katsoa, että kuinkas kauan sitä vielä masussa nukutaan. Hieman se liikkuminen on aikaisempaa pienempää tilan puutteen vuoksi, mutta toisaalta iskut ovat voimakkaampia.

Mä toivon, että pärjäisin ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Ilokaasua otan jos siltä tuntuu, mutten haluaisi mitään tungettavan selkärankaan Eli ilman epiduraalia olisi tarkoitus pärjätä, mutta kun ekaa kertaa on menossa synnyttämään, niin ei sitä oikein tiedä, että miten sitä kipua sietää Muutoin en ole mitään suunnitelmia tehnyt synnytyksen suhteen, kun ei se välttämättä mene sitten niin kuin haluaisi. Epäilyttää hieman, että meneekö edes kivunlievityksen suhteen. Mutta mutta...positiivisella asenteella!

 

Tänään on sitten käyty ultrassa. Onneksi vauva voi hyvin kun äiti vointi ei ole kummoinen. Pakko myöntää että alkaa tämä pahoinvointi jo vaikuttaa mielialaan. Välillä on jopa syyllinen olo siitä kun pahoinvointi on saanut minusta yliotteen. Kaiken lisäksi raskaus on aiheuttanut sen että teini-iän ongelmat ovat palanneet eli siis finnit. Ei ole todellakaan mukavaa katsoa itseä peilistä. Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa ja onko joku löytänyt siihen ratkaisua? Huomasin juuri että mun kirjoitukset ovat tosi masentavia mutta minkä sille voi.

 

nopa oliko teillä tänään niskaturvotusultra? Voiko muuten siellä Uudessakaupungissa synnyttää vai tuletko Turkuun vai Raumalle synnyttämään? Hienoa että kaikki oli hyvin pikkusella, toivonmukaan sunkin olo kohenee, kyllä ne kirjotukset sitten muuttuu positiivisempaan suuntaan kun olokin on parempi

Mä olisin odottanut että mulla ois iho puhjennut kukkaan kun oli myös teini-iässä sitä ongelmaa mut ei, ei niin mitään, mul on ollu ehkä kaks finniä tän 24 viikon aikana, todella outoa, siks olinkin ihan varma että odotan poikaa kun en ole mistään tollasista iho- tai muistakaan oireista kärsinyt, olen päässyt ihan liian helpolla... Katotaan vaan niin se kostautuu tavalla tai toisella

 

Juu kyseessä oli niskaturvotusultra. Sain mukaani kahdeksan kuvaa pikkuisesta, mutta silti tuntuu vähän epätodelliselta että mun masussa on pieni asukas. Ehkä sen tajuaa sitten kun alkaa tuntea vauvan liikkeitä. Jospa sitä silloin pystyy ihan nauttimaan raskaudesta. Jännä miten ajatukset lapsesta ovat ihan erilaiset ennen raskautta kuin nyt kun todella raskaana. Olen halunnut lapsesta asti neljä lasta mutta kunhan selviäisi ensin tästä yhdestä.

Kaikenlaisia pelkoja on tullut nyt kun paljon on yksinään, on liikaa aikaa ajatella. Synnytys mua välillä suorastaan kauhistuttaa. Välillä en saa nukuttuakaan kun mietin sitä. Viime aikoina olen miettinyt eniten episiotomiaa, repeytymiä ja niiden ompelua. Olen nähtävästi lukenut liikaa synnytyskertomuksia joissa on kerrottu ettei ole puudutettu ennen episiotomiaa ja ompelua. Saa nähdä millainen paikka Tyks on synnyttää, sinne kun pitää mennä synnyttämään Ukista.

 

Onnea plussasta MelkeinPrinsessa!! Meneekö sun laskettuaika kesäkuun loppupuolelle? Minkä ikänen odottaja oot ja ehdittkö pitkään yrittää ennen plussausta?

No siis laskurin mukaan se olis siinä 16-17 kesäkuuta 24-vuotias olen, jossain vaiheessa yritettiin muutama kk,mutta nyt ollaan oltu jo muutama kk silleen että tulee jos on tullakseen, mutta jos joku aika pitäisi sanoa että miten kauan meni plussaan sen jälkeen kun lopetettiin ehkäsy, niin joku 7 kk. Keväällä lopetettiin ehkäsy.

 

Jätettiin ehkäisy pois vappuna ja annettiin vauvalle lupa tulla jos on tullakseen ja aika nopeesti se sitten tärppäsi. Eli kyllä raskaus oli suunniteltu ja tiesin tuolloin jo vaihtoon lähdöstäni, mutta en nähnyt sitä esteenä raskaudelle tai päinvastoin. Tätä vauvaa odotetaan kyllä kovasti saapuvaksi. Mites MelkeinPrinsessa, oliko raskaus suunniteltu? Miten on alkuraskaus sujunut?

Kyllähän se oli suunniteltu sillä tavalla, että tulee jos on tullakseen Alkuraskaus on sujunut aika hyvin kyllä, vähän etova olo on ollut, ja väsymystä ja ruokahalu on kasvanut, mutta onneksi pahemmalta oksentelulta oon välttynyt. Mies ei oo kyllä välttynyt miun hormoonihuudoista(kutsun niitä sillä nimellä) välilä vaan on mennyt hermot ihan mitättömästä Mites siula on raskaus sujunu?

 

Mutta joo siis, tänään on ollut huono päivä. Aamusta asti on ollu tosi huono olo, ja olin ihan väsynyt koko päivän. Ensin nukuin joku 10 tuntia yöllä ja päivällä jonkun tunnin. Melkein kokopäivä on mennyt makuuasennossa. Aamulla en olis päässy sängystä ylös jos en olis syöny ensin pilttiä(ainut melkein mikä maistuu aamulla) illalla päätettiin käydä kahvilla,mutta eipä tarvii enää juua jatkossa kahvia, koska tuli huono olo ja kävi närästää. Ennen oon pystyny juomaan kahvia,mutta nyt sekin saa jäädä sit pois. Nyt täytyy siirtyä makuuasentoon, jotta tää olo vähän helpottaisi. Eka neuvola on muuten 15.11. Jännittää.

 

On kyllä hyvä, että saat edes jotain aamuisin alas MelkeinPrinsessa. Monella sitä pahoinvointia on eniten silloin, kun ei ole vähään aikaan syönyt mitään. Ja siksi siis aamuisin yleensä pahinta (jos ylipäätään on muulloin kuin aamulla).

nopa: Pelot on tietysti täysin normaaleja, kun on niin paljon uutta. Ensimmäisen lapsen ja raskauden kohdalla kaikki on uutta. Toivottavasti pelot eivät kuitenkaan kasva niin suuriksi, että alkaa jo haitata elämistä ja olemista. Ja noista vauvan liikkeistä. Itsehän olen tuntenut ne jo pitkään, mutta silti välillä tulee todella epätodellinen olo siitä, että voiko mun sisällä oikeasti kasvaa ja kehittyä toinen ihminen. Jollei mitään paikkaa kolota eikä pikkuinen myllerrä, niin saattaa tulla hetkellisesti mietittyä, että olenko edes raskaana

Itse sain np-ultrasta vain kolme kuvaa. Varhaisraskauden ultrasta ja rakenneultrasta niitä saikin sitten senkin edestä.

 

Niimpä onneksi saa ees vähän alas. Tyyliin jonkun banaanin ja piltin saan alas, en vois kuvitellakaan syöväni jotain leipää tai puuroa:/ Liikuntaa oon onneksi pystynyt harrastamaan jonku verran, ptää vaan aina syyä ennen lenkkiä ja yleensä kesken lenkin alkaa väsyttää ihan hurjasti on sellanen olo, että voisin nukahtaa pystyyn

nibander mitenköhän olis mahollista päästä varhaisultraan? kun miule mei neuvola sano ettei pääse vasta ku viikol 11,ku otetaan se niskaturvotusjuttu.

 

MelkeinPrinsessa: Mä menin varhaisultraan yksityiselle, eli mullakin oli np-ultra eka kunnallinen ja ilmainen ultra. 80e siihen meni rahaa, mutta oli kyllä sen arvoista, kun oli niin epävarma olo. Todennäköisesti menen kyllä seuraavistakin, jos lisää lapsia vaan saadaan. Näkee sitten heti, jos onkin vaikka kiinnittynyt väärään paikkaan.

Voi kun pääsisi itsekin jo liikkumaan.. Niin pitkään on syystä taikka toisesta joutunut vähentämään liikuntaa.

 

MelkeinPrinsessa: Mulla on mennyt raskaus tosi hyvin tähän asti Pientä etovaa oloa oli viikoilla 6-9, muuten on ollut vain väsymystä ja vessassa ravailua eli tosi helpolla ollaan päästy. En sitten tiedä enteileekö tää vaikeaa synnytystä, mutta toivottavasti ei.

 

Kiitos Nibander rohkaisevista sanoistasi. On kiva hyvä tietää että ei ole yksin ajatustensa kanssa vaan joku toinenkin ajattelee samoja asioita.
Onko kellään ollut alkuraskaudessa kovia selkäkipuja? Mulla on ollut parin viikon ajan ajoittain ja viime yönä oli aivan järkyttävää kipua. Yritin saada kivun pois vaihtamalla asentoa mutta ainoa asia joka auttoi siihen oli että mieheni hieroi selkääni kunnolla. Luulin että selkäkivut kuuluvat loppuraskauteen eikä alkuun.

On vaikea suhtautua näihin kaikenlaisiin vaivoihin kun olen ennen raskautta ollut hyvin terve. Kuntokin on ollut ihan hyvä ja nyt hengästyttää kun käy vähän kävelemässä tai kiipeää portaita kolmanteen kerrokseen. Hyvin harvoin sairastan edes flunssaa mutta raskaana ollessa särkee päätä, selkää ja välillä jalkoja ja sitten oma lukunsa on tämä pahoinvointiasia. En kyllä toivo tätä pahoinvointia kenellekään. Yritän pysyä toiveikkaana että parin viikon päästä kun viikkoja on 14, olisi tämä pahoinvointikin historiaa. Nukkuminenkin on nykyään hankalaa kun joutuu ravaamaan vessassa ja mun täytyy nykyään syödäkin pari kertaa yössä ettei tule huono olo. Miten te muut saatte nukuttua öisin, jääkö yöunet vähiin?

 

Jotenkin oikeestaan on ihan hassua, että miusta tulee äiti. Jotenkin tuntuu vaan niin hassulta,vaikka maailman ihanin asia onkin. <3 Mutta silti, en osaa oikein kuvailla tätä olotilaa, pitäisi vaan nauttia kun on helppo raskaus (ainakin näin aluksi vielä) Mutta silti. Hassua ja ihanaa<3

Kävin tänään muuten vaa-alla. Painoa oli tullu lisää noin kilo. Aika paljon kun viikkoja on kasassa 5+4. Onkohan tää huolestuttavaakun on tullut noin paljon ja noin lyhyessä ajassa? Johtuu varmaan osaksi siitä, että syön ku hevonen nykyään Mutta kuitenkin,kun yhden laskurin mukaan painoa pitäs olla tullu noin puolkiloa lisää äidille tässä vaiheessa.

 

MelkeinPrinsessa: Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia kun sulla On toisaalta niin epätodellinen olo että mitä tuleeko musta oikeesti äiti ja sit toisaalta odotan niin kovasti ja olen niin onnellinen<3 Ja mulla on nyt viikkoja 14+5 ja painoa on tullut 6kg että ihan rauhassa vaan Nopa: Mä olen siitä onnekas myös, että nukun tosi hyvin ja sikeästi ja paljon en enää herää edes vessaan, mutta aamulla onkin sitten kiire!

 

Heippa täältäkin Bongasin tämän vasta nyt, vaikka aika ahkerasti palstoja luenkin. Meille odotetaan toista rv 15, esikoinen on nyt 1v7kk ja ollaan myös Uudenkaupungin liepeiltä. Ikää on 28v. ja kotiäitinä.

nopa: Me ollaan muutettu pk-seudulta viime talvena, mutta ei olla vieläkään tutustuttu oikein paikallisiin :/ Perhekahviloissa ollaan käyty, mutta ei oikein ole hyvänpäiväntuttuja kummempia saatu, joka harmittaa, kun olisi kiva täälläkin käydä kahvilla tai leffassa jonkun kanssa.

Paha olo tai sellainen kesto-kuvotus mulla meni ohi, kun tuli 12viikkoa täyteen, samoin pahin väsymys laantui, vaikka kyllä mulle nytkin maistuu 2h päikkärit 9-10h yöunien lisäksi... Ruoka maistuu myös huomattavasti paremmin ja etenkin kaikkea roskaruokaa tekee mieli Mielialat vaihtelee äärilaidasta toiseen nanosekunnissa edelleen, miesparka Itku tulee päivittäin ihan mistä vaan, pienimmästäkin riidanpoikasesta tai kauniista sanoista jossain biisissä, huoh.

Noista peloista sen verran, että mulla meni esikon odotusaika tosi simppelisti, ei ollut juuri mitään vaivoja eikä muita, en osannut mitenkään edes pelätä, että joku olisi ollut huonosti. Synnytykseen menin ihan avoimin mielin. Tiesin ennalta, että kipukynnys on aika matala, joten kivunlievitykseen en ottanut kummemmin kantaa, sanoin vaan kätilöille, että mennään tilanteen mukaan. Alkuun kun supistukset alkoi olemaan säännöllisiä ja pikkuhiljaa tuntumaan, niin otin ilokaasua, joka oli mulle koko loppuajan oikea henkireikä ja lisäksi pahimmassa hetkessä laitettiin epiduraali, jota ilman olisin varmaan menettänyt järkeni En missään nimessä halua pelotella ketään, mutta hemmetin kipeäähän se tekee, sitä ei voi kukaan kieltää ja kannattaa tosiaan olla mieli avoimena eikä pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, mitä on etukäteen ajatellut, koska tilanne on ihan uusi eikä voi tietää, miten itse kipuun ja muuhun suhtautuu sitten kun on sen aika. Mulle tehtiin myös episiotomia paikallispuudutuksessa, koska lapsi tuli avotarjonnassa (kasvot ylöspäin, enkä mä siinä tilanteessa tiennyt enkä edes huomannut, että se leikattiin, olin niin kipeä ja sekaisin ja halusin penskan vaan pihalle ), johon tuli runsaasti tikkejä, mutta ne parani loppujen lopuksi tosi nopeasti ja jäi ihan siisti arpi. Seuraavassa synnytyksessä en sitä kyllä haluaisi, jos ei ole pakko, kun kyllähän tikit aina on tikit ja haava isohko ja pitkittää paranemista ja olotilan kohenemista. Mä olin sairaalassa 5päivää, joka oli ihan sopivasti, sain parannella rauhassa, nukkua ja syödä ja opetella käsittelemään vauvaa kunnolla.

Oho, tulipa pitkä stoori, sori

 

Täällä turkulainen ensiodottaja 21v ilmoittautuu
Suhteita myös ukiin, vehmaalle, laitilaan ja sinne päin.

 

Naneni ja -Lily- tervetuloa joukkoon! :wave:

Mulla alkoi pahoinvointi (oksentelu) loppua siinä rv 16-17 paikkeilla. Kokonaan huono olo ja kuvotus katosi puoleen väliin mennessä. Ja mulla tosiaan se pahoinvointi oli ihan ympärivuorokautista, että ei mitään aamupahoinvointia. Pahimmillaan se yleensä oli päivisin.

Painonnousu useammalla tasoittuu alun jälkeen. Pahoinvointi kun pysyy loitolla/helpottuu monella sillä, että syö usein, niin eipä se ole ihme, että siinä voi painoa jo vähän kertyä Että ei siitä kannata huolehtia. Ja tosiaan ehtii sitä raskauden jälkeen sitten pudottaa painoa, jos on tarvetta. Raskauden aikana tulee stressattua vaikka ja mistä, niin eipä kannata siitä painosta ottaa yhtä stressin aihetta lisää.

Nukkuminen sujuu täällä vielä ihan hyvin. Oli tuossa aiemmin vaihe, jolloin heräilin useaan kertaan yön aikana ilman mitään syytä. Paljon olen kuullut sanottavan, että se valmistaisi yöheräilyihin, mutta tiedä sitten. Nyt ne heräilyt on jäänyt pois ja herään yöstä riippuen 1-4 kertaa vessareissua varten.

 

Naneni: Kiva kuulla vähän jo mitä edessä häämöttää On tullut aika paljon luettua blogeista ja eri sivuilta synnytystarinoita. Mua ei sinänsä synnytys pelota et tietenkin jännittää mut olen kans aika avoimin mielin (vielä toistaiseksi ainakin) kaiken suhteen.

 

Kävin tänään seurakunnan tapahtumassa jossa oli eri vapaaehtoistyötä tekeviä järjestöjä. Siellä oli myös MLL:n paikallisyhdistys. Kysyin heiltä vertaistukiryhmistä, varsinkin halusin tietää raskaustreffeistä. Valitettavasti sellaista ei Ukissa ole kun ei ole löytynyt ryhmään vetäjää. Harmittaa kovasti kun Ukissa ei järjestetä mitään juttuja raskaana oleville kuten jumppia tms.. Mä kaipaisin sellaista, kun olisi kiva nähdä muita samassa tilanteessa olevia ihan kasvotusten. Onneksi on kuitenkin tämä sivusto. Olen kokenut tämän todella hyväksi väyläksi keskustella raskauteen liittyvistä asioista.