Tulevalle äidille vinkkejä! vauvan nukuttamisesta ja omaan sänkyyn

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä kovasti suunnittelin ennen esikoisen syntymää että tietty vauva nukkuu omassa sängyssään ja mielellään hyvin pian omassa huoneessakin. NO sitte kuitenki huomasin että siitä ei tuu yhtään mitään. Vaikka vauva ei alussa herättäny kuin pari kertaa yössä mut ku sen herätyksen takia mun piti nousta, syöttää vauva ja taas nousta ja laittaa se omaan sänkyyn niin mäpä en enää saanutkaa unen päästä kiinni vaan valvoin jonku pari tuntia, sitte kerkesin just ja just nukahtaa kun vauva taas heräs syömään. Yritin tuota pari viikkoa ja olin niin univelkainen ja sekaisin ettei tosikaan. Päätin sitte ottaa vauvan viereeni nukkumaan ja kas, yöt alkoivat sujua kuin valettu. Kun vauva heräs niin mun ei tarvinnu nousta mihinkään, syötin siinä makuulta ja sain painaa silmäni kiinni heti ku vauva nukahti - ja sain unenpäästäkin samantien kiinni. Henk koht omalla kohdallani yöt on siis kaikkien 3 kohdalla sujuneet parhaiten kun vauva on mun vieressä - sillä tavalla oon saanu nukuttua riittävästi. Jos oisin kaikki 3 yrittäny sinnikäästi pitää omassa sängyssä ja nousta kerta toisensa jälkeen kesken unien ylös niin mä en ois jaksanu. En ois saanu tarpeeksi unta kun jokaisen nousun jälkeen valvon pari tuntia enneku uni tulee. Sama se on ihan vessareissunkin kanssa, jos käyn yöllä vessassa niin en saa unta pariin tuntiin sen jälkeen. Eri asia tietysti jos omaa sen taidon et nukahtaa samantien ku makuulleen menee, mä en oo sellanen. AP:kaan ei vielä tiiä minkälaisen vauvan saa ja miten itse reagoi niihin heräämisiin. Teet ap sitte niinku teidän perheelle on parhaaksi. Joillekin sopii paremmin se että vauvalla on oma sänky ja toisille taas se että vauva on vieressä. Tärkeintä on että kaikki osapuolet saisi levättyä tarpeeksi.

Niin ja noi meidän vieressä nukkuneet piltit on nukkuneet kokonaisia öitä esikoinen 6kk ikäisestä ja toinen 9kk ikäisestä alkaen ja ovat nukkuneet ihan täysiä öitä myös siellä mun vieressäni. Että se, että vauva nukkuu vieressä, ei automaattisesti tarkota että vauva sit heräilee koko ajan. ja ovat oppineet omaankin sänkyyn ja omaan huoneeseenkin noin 3vuotiaina eivätkä oo koskaan harrastaneet sitä että öisin kömpisivät meidän väliin, nukkuvat aamuun asti omassa huoneessaan.
 
[QUOTE="...";26091155]Ei kai sillä tuohon heräilytaipumukseen olekaan merkitystä, mutta siihen on, miten lapsi oppii itse nukahtamaan eli nukuttamaan itsensä. Ja tutkimuksien mukaan ja samoin mitä olen muilta äideiltä kuullut, niin lapsi oppii paremmin nukahtamaan itsekseen, kun alusta saakka nukkuu omassa sängyssä.
Vauvojen unirytmiinhän kuuluu luontaisesti se, että havahtuvat melkein hereille n. 40 minuutin välein, ja sen jälkeen joko herää tai vaipuu uudelleen uneen. Ja juuri tähän saumaan käsittääkseni toimii se, että jos lapsi on alusta saakka oppinut nukahtamaan uudelleen yksin, niin heräilyjä ei tule jatkossakaan.[/QUOTE]

Kyllä mun vauvat on oppineet nukuttamaan itse itsensä mun vieressäkin. mä en usko että silläkään on mitään tekemistä sen kanssa että missä se vauva nukkuu. Noi asiat on temperamenttikysymyksiä enemmänkin. Huonosti nukkuva vauva on huonosti nukkuva vauva, nukku se missä tahansa.
 
No me ei kyllä varmasti aiota antaa lapsen nukkua 3-vuotiaaksi meidän sängyssä, tulen hulluksi jo siitä kun koira nukkuu jalkopäässä. Kiitos hyvistä neuvoista, on se hyvä silti tietää mitä kannattaa KOKEILLA tehdä jos haluaa tietynlaisen lopputuloksen. Monella kumminkin on näyttänyt toimineen aika samanlaiset keinot.
 
[QUOTE="vieras";26091323]No me ei kyllä varmasti aiota antaa lapsen nukkua 3-vuotiaaksi meidän sängyssä, tulen hulluksi jo siitä kun koira nukkuu jalkopäässä. Kiitos hyvistä neuvoista, on se hyvä silti tietää mitä kannattaa KOKEILLA tehdä jos haluaa tietynlaisen lopputuloksen. Monella kumminkin on näyttänyt toimineen aika samanlaiset keinot.[/QUOTE]

No ei meillä ainakaa oo 3 vuotiaaksi vieressä olleet. Esikoinen oli 6kk ja toinen 9kk ku siirtyivät mun vierestä pinnasänkyyn,joka oli aivan meidän ssängyssä kiinni. Ja siitä sitten vajaa 3vuotiaina tavis sänkyyn ja omaan huoneeseen. Kuopus tosin on nyt 1v9kk ja nukkuu edelleen meidän vieressä, tarkoitus kyllä lähiaikoina ostaa sille sänky ja laittaa se entiseen malliin meidän sängyn viereen ja siitä sitte, kun lapsi on valmis, omaan huoneeseen.

Lapset on temperamentiltaan erilaisia, toiset tarvii enemmän sitä läheisyyttä ja joku toinen lapsi taas voi hyvin tyytyväisenä nukkua täysiä öitä omassa sängyssä pienestä asti. Ei voi etukäteen tietää minkälaisella temperamentilla varustetun pakkauksen saa. Mutta jos saa sellasen joka tarvii paljon sitä lähellä oloa niin hirveetä kidutustahan se on sekä lapselle että itselleen jos yrittää väen väkisin sitä omaan sänkyyn ja yöt menee sitte siihen heräilyyn ja ramppaamiseen.
 
No, ne huonosti nukkuvat lapset päätyvät käytännön syistä nukkumaan äitinsä viereen, koska muuten sitä jatkuvaa heräilyä ei jaksa. Se vieressä nukkuminen ei itsessään altista vauvaa heräilyille. Toimiihan toi omassa sängyssä nukuttaminen, jos lapsi ei herää 20 kertaa yössä.
 
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears
 
Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=165
 
Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
 
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

--------------------------------------------------------------------------------

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
 
n paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia.

Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

ihmislapsi tarvitsee vastavuoroisen suhteen pääasiallisiin hoitajiinsa. Kiintymyssuhteen luominen vaatii aikaa ja aitoa vuorovaikutusta. Kiintymyssuhdetta ei luoda ns. laatuajalla, eikä siihen ole olemassa valmiita ohjeita.

Varhaisten kiintymyssuhteiden laatu määrittelee ihmissuhteita myös aikuisena. Välttelevästi tai ristiriitaisesti kiinnittyneestä lapsesta voi tulla tunnekylmä ja itseriittoinen tai pelokas ja aggressiivinen aikuinen. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi tarkkailee ja tutkii ympäristöään ja kasvattaa itse etäisyyttä hoitajiinsa.

Imetys, kantaminen ja yhdessä nukkuminen auttavat luomaan vahvan kiintymyssuhteen lapseen. Kiintymyssuhde vaikuttaa koko perheeseen: kun suhde lapsiin on tiivis ja tasapainoinen, vanhemmat nauttivat syvemmin vanhemmuudestaan ja toisistaan. Vahvan kiintymyssuhteen perheitä yhdistää myös erityinen herkkyys, joka näkyy kaikilla elämäaloilla. Turvallisesti ja vahvasti kiinnittyneistä lapsista tulee usein lapsia, jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, ovat oikeudenmukaisia ja välittävät enemmän toisista ihmisistä kuin tavaroista.

Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.
 
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus.

Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat.

***************Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. ************
 
On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.

Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Enemmän unta perhepedissä

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.

Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat

Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.

Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu.

Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
 
[QUOTE="vieras";26091386]Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

--------------------------------------------------------------------------------


Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"

."[/QUOTE]

Tiedän, ettet koskaan vastaa muuten kuin noilla lainauksilla (ilmeisesti sinulla ei ole omia ajatuksia), mutta olisi mielenkiintoista kuulla selityksesi sille, että meillä esim. 11kk vauva herää n 10 kertaa yössä, vaikka nukkuu äidin vieressä? Mistä tuo unihäiriö johtuu?
 
Tiedän, ettet koskaan vastaa muuten kuin noilla lainauksilla (ilmeisesti sinulla ei ole omia ajatuksia), mutta olisi mielenkiintoista kuulla selityksesi sille, että meillä esim. 11kk vauva herää n 10 kertaa yössä, vaikka nukkuu äidin vieressä? Mistä tuo unihäiriö johtuu?

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta.

Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle.

Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista.

On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa.

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.
 
Minäkin olin etukäteen päättänyt, että vauav opetetan sitten ehti nukkumaan omassa sängyssään erillään vanhemmista.. Noh, en minä unenpöpperössä jaksanut nousta tunnin välein imettämään, helpompaa oli ottaa avuva viereen ekan syötän jälkeen. Siinä ei tarvinut paljoa herätä kun sai niin helposti imetettyä.

Meillä vaihtui rinta lopullisesti pulloon 3kk iässä. Silloin vauva muuttikin sivuvaunuun. Pari kertaa heräsi yöllä syömään. Helppo oli vaan ojentaa käsi ja pidellä pulloa itse maatessaan kuin nousta kokonaan, ei vauvakaan herännyt sen enempää.

Nyt lapsi on kohta 2v. ja nukkuu yhä ikäänkuin sivuvaunussa. Oma sänkyndä on meidön sängyssä kiinni. Jos olisi tilavempi asunto niin siirtäisimme hänet nyt omaan huoneeseen tai ainakin vähän erilleen meidän sängystä.

Etukäteen voi suunitella, mutta kannattaa antaa asioiden menä omalla painollaan ja toimia niinkuin milläkin hetkellä hyvältä tuntuu eikä yrittää väkisin pitää kiinni siitä mitä on muka päättänyt. :)
 
Tiedän, ettet koskaan vastaa muuten kuin noilla lainauksilla (ilmeisesti sinulla ei ole omia ajatuksia), mutta olisi mielenkiintoista kuulla selityksesi sille, että meillä esim. 11kk vauva herää n 10 kertaa yössä, vaikka nukkuu äidin vieressä? Mistä tuo unihäiriö johtuu?

No eihän se ole unihäiriö vaan se on sun vauvasi temperamentin mukainen tapa nukkua. Toiset nukkuu yönsä pätkissä ja toiset ei. Jotkut heräilee vielä jopa aikuisenakin. Mä itse oon sellanen että en koskaan nuku koko yötä putkeen vaan herään pari kolme kertaa yön aikana (siis ihan sillain että muistan vielä aamullakin heränneeni). Jotkut vaan on sellaisia.
 
Tiedän, ettet koskaan vastaa muuten kuin noilla lainauksilla (ilmeisesti sinulla ei ole omia ajatuksia), mutta olisi mielenkiintoista kuulla selityksesi sille, että meillä esim. 11kk vauva herää n 10 kertaa yössä, vaikka nukkuu äidin vieressä? Mistä tuo unihäiriö johtuu?

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne
 
Vain länsimainen ihminen kysyy missä lapseni nukkuu ja mitä lapseni syö.

Evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemen mukaan me olemme hukanneet luottamuksen vaistoon, tuntuman omaan biologiaamme. Samalla se on etäännyttänyt lapsen kasvatuksenkin pois luonnollisesta: sylistä, läheisyydestä ja lapsentahtisuudesta.

Entä jos on niin, että se mitä pidämme vauvassa ongelmallisena ja vaikeana, onkin meidän itse hoitotavoillamme aiheuttamaa?

Kuuntele radiohaastattelu tästä:

http://areena.yle.fi/audio/1301580129231
 
Hernekeppihihhuli iski jälleen. Voisitko jatkossa laittaa pelkän linkin, KUKAAN ei jaksa lukea noita copy-pasteja miljoonatta kertaa. Ja säännöissäkin kehotetaan välttämään ylipitkiä lainauksia. Kiitos....

Ap:lle sanoisin että kannattaa katsoa sitten kun vauva syntyy mikä tuntuu teille parhaimmalta järjestelyltä. Meillä esikoinen nukahti näpsäkästi omaan petiinsä meidän sängyn viereen. Siirtyi 6 kk iässä omaan huoneeseen ilman mitään ongelmia.

Kakkonen taas nukkui huomattavasti paremmin mun kyljessä kiinni, omassa sängyssään ähisi ja puhisi ja heräili. Hän siirtyi siinä 10 kk iässä omaan huoneeseen kun alkoi vaatimaan seurustelua keskellä yötä nähdessään mut siinä vieressä. Toisena syynä oli se että siinä vaiheessa mies oli jo aikaa sitten paennut toiseen huoneeseen, raukka kun on niin huonouninen ettei tosikaan. Kakkonenkin kyllä nukkui sen jälkeen yöt läpeensä saadessaan oman unirauhan.
 
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta tässä kokemukseni meidän kahdesta pojasta.

Esikoinen nukkui perhepedissä noin 4 kk ikäiseksi, jolloin siirtyi pinnasänkyyn. Söi vauvana usein öisin, joten tuo vieressä nukuttaminen oli kaikista helpointa. Pinnasänky siirrettiin sitten aika nopeasti pois vanhempien makkarista ja kävin öisin syöttämässä pojan siellä toisessa huoneessa.Tuolloin yösyömisiä oli ehkä pari kertaa yössä. Omaan huoneeseen siirrettiin siksi, että hänestä muotoutui aika äänekäs nukkuja ja kaikki nukuttiin paremmin, kun hän oli toisessa huoneessa. Tiheän imun kausina tai hampaita tehdessään nukuin pojan kanssa vierashuoneessa vierekkäin; hän reagoi noihin em. juttuihin hyvin voimakkaasti ja usein heräillen. Yösyötöt jätettiin pois 6 kk iässä, joskin heräilyt jatkuivat edelleen ja jatkuvat vieläkin (nyt 2v 3kk).

Kakkosen kanssa nukuin samassa sängyssä parisen viikkoa. Hän vähensi hyvin nopeasti yösyömisiä ja siirrettiin nukkumaan "ylimääräiseen" vaunukoppaan, jota siirreltiin milloin minnekin tarpeen mukaan :) Alle 2 kk ikäisenä siirrettiin nukkumaan pinnasänkyyn omaan huoneeseen; jätti siis tuolloin yösyömiset kokonaan pois. Ja on siitä lähtien nukkunut yönsä pääsääntöisesti heräämättä. Nyt ikää 10 kk.
 
No eihän se ole unihäiriö vaan se on sun vauvasi temperamentin mukainen tapa nukkua. Toiset nukkuu yönsä pätkissä ja toiset ei. Jotkut heräilee vielä jopa aikuisenakin. Mä itse oon sellanen että en koskaan nuku koko yötä putkeen vaan herään pari kolme kertaa yön aikana (siis ihan sillain että muistan vielä aamullakin heränneeni). Jotkut vaan on sellaisia.

Älä nyt sölkötä siellä omiasi mistään temperamentista. Ihmisten unta on tutkittu sen verran tarkkaan, että tiedetään tasan tarkasti, että tunnin välein heräily ei ole a) luonnollista eikä b) hyväksi aikuiselle ihmiselle.
 
[QUOTE="vieras";26091445]Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne[/QUOTE]

Jos kyse on vain vauvan luontaisesta ominaisuudesta, niin miten sitten unikoulu toimii ja saa nämä lapset nukkumaan täysiä yöunia? Jos kyse olisi temperamentista, eivät unikoulut saisi aikaan muutosta niin nopeasti. Esim. jos lapsen temperamentti on sisäänpäinkääntynyt, ei sitä muuksi muuteta muutaman päivän koulutuksella. Unirytmiä ja nukahtamistaipumusta sen sijaan voidaan muuttaa jo yhden yön unikoululla, eli kyse ei todellakaan ole mistään temperamentista.
 
Meillä lapsi on nukkunut syntymästään saakka omassa huoneessa omassa sängyssä. Olen itse herkkäuninen enkä tosiaankaan olisi pystynyt nukkumaan vauvan vähdätessä vieressä. Ja lapsi on tullut minuun eli hänkin herää vähäisestäkin äänestä ja liikkeestä. Omassa sängyssä nukkuminen oli siis luonnollinen valinta. Lastenhuone on meillä omaa makkariamme vastapäätä ja lapsen ollessa ihan pieni pidimme väliovet auki. Silloin havahduin itse juuri sopivasti kitinöihin mutta sekä vauva että äiti saivat riittävästi unirauhaa. Lapsi nukkui alusta asti pitkiä pätkiä, yöimetyksiä varten hain vauvan viereeni, syötin, röyhtäytin ja kannoin omaan sänkyyn jonne nukahti oikopäätä. Minä taas nukahdin heti uudestaan. Ehdottomasti sain eniten ja laadukkainta unta tällä systeemillä.
 

Yhteistyössä