P
"päärynä"
Vieras
Joo olen vähän vittuuntunut, ärsyyntynyt, masentunut, stressaantunut ja mitä kaikkia voi vaan olla ja joo olen nyt todella negatiivisella päällä joten pyydän jo etukäteen anteeksi. 
Onko tässä elämässä mitään järkeä?
Todennäköisesti mulla jää opinnot kesken kun en vaan saa niitä kasaan ja nyt oon pahasti jäljessä, keskittymiskyky täys nolla.
Se siitä sitten työttömyys jatkuu sitten varmaan ikuisuuden.. Mulla on yks ammattitutkinto, jolla voi yhtä hyvin heittää vesilintua, eli merkonomin tutkinto. En saa sillä mitään töitä, yritin 1,5-vuotta eikä napannut. Sekin vaikuttaa että viimeisin työkokemus merkonomin hommista on 10-vuoden takaa. Kävin kaiken maailman työkkärin työharjoittelut ym jutut ei auttanut mihinkään.
Noiden uusien opintojen myötä oon saanu aika hyvin sijaisuuksia ja työpätkiä, yhdes välissä oli jopa 6kk kokopäivätyö.
Harmi vaan että kun en saa noita opintoja kasaan niin jossain vaiheessa varmaan loppuu nuo vähäisetkin pätkät eikä pitempi aikaista anneta kun kuitenkin se alan tutkinto puuttuu.
Rahat on aina vähissä ja perheenlisäyksen hankkiminen senkun vaan siirtyy eteenpäin.
Välillä tekis mieli vaan lysähtää maahan vetää kunnon itkupotkuraivarit.. turhaahan se olis ei se mitään muuttais. Tai sitten pitäis turruttaa ittensä johonkin millään ei oo väliä tunne tilaan... maata vaan..
en tiedä.. tulevaisuus on synkkä...
Onko tässä elämässä mitään järkeä?
Todennäköisesti mulla jää opinnot kesken kun en vaan saa niitä kasaan ja nyt oon pahasti jäljessä, keskittymiskyky täys nolla.
Se siitä sitten työttömyys jatkuu sitten varmaan ikuisuuden.. Mulla on yks ammattitutkinto, jolla voi yhtä hyvin heittää vesilintua, eli merkonomin tutkinto. En saa sillä mitään töitä, yritin 1,5-vuotta eikä napannut. Sekin vaikuttaa että viimeisin työkokemus merkonomin hommista on 10-vuoden takaa. Kävin kaiken maailman työkkärin työharjoittelut ym jutut ei auttanut mihinkään.
Noiden uusien opintojen myötä oon saanu aika hyvin sijaisuuksia ja työpätkiä, yhdes välissä oli jopa 6kk kokopäivätyö.
Harmi vaan että kun en saa noita opintoja kasaan niin jossain vaiheessa varmaan loppuu nuo vähäisetkin pätkät eikä pitempi aikaista anneta kun kuitenkin se alan tutkinto puuttuu.
Rahat on aina vähissä ja perheenlisäyksen hankkiminen senkun vaan siirtyy eteenpäin.
Välillä tekis mieli vaan lysähtää maahan vetää kunnon itkupotkuraivarit.. turhaahan se olis ei se mitään muuttais. Tai sitten pitäis turruttaa ittensä johonkin millään ei oo väliä tunne tilaan... maata vaan..
en tiedä.. tulevaisuus on synkkä...
