Tuleeko teille ikinä riidan jälkeen sellainen olo ettette enää jaksa mitään, haluatte vaan lopettaa kaiken, lähteä pois, kuolla?

[epätoivoinen ainakin välillä]

Meillä on miehen kanssa harvoin riitoja mutta ne on sitten ihan kauhean ahdistavia. Ikinä en ole itsemurhaa harkinnut, mutta kyllä mä hirveästi haluaisin vaan pois, tavalla tai toisella, sellaisen riidan aikana ja jälkeen. Tuntuu ettei millään ole mitään väliä. Etten vaan jaksa enää.

Sit se olo jatkuu ehkä iltaan, ehkä vielä seuraavana päivänä on vähän krapula, sit on taas ihan normaalia. Ja riitoja on ehkä vaan kerran kuussa tai jotain.

Ja sit taas haluaisin kuolla...

 

[Huopatossu]

EI tuu

 

[Istafra]

Viimeksi viime viikolla pakkasin matkalaukkuni mennäkseni hotelliin yöksi pienen riidan jälkeen :wave: Seisoin bussipysäkillä matkalaukkuni kanssa, kunnes mies soitti ja sai minut ylipuhuttua takaisin kotiin.

Mutta kuolla en haluaisi.

 

[no]

EI!

 

[Beep]

Ei. Aika pahoilta riidoilta kuulostaa, jos tulee tollanen fiilis.

 

[Kamala]

Ei tuu.

Mulle tulee hetki riidan jälkeen olo, että haluan sopia ja käpertyä miehen kainaloon. :ashamed:

 

[v i e r a s]

Jeesus kuoli siinä ristillä, ja lähti silloin sieluna toimittamaan muutaman tehtävän, kuten kävi tuonelassa kertomassa Evankeliumia, ja vei sen toisen rikollisen siitä ristiltä paratiisiin. Jumala herätti hänet kolmantena päivänä kuolleista, ja hän meni käymään ruumiineen ensin Jumalan luona, ennenkuin tuli opetuslastensa luokse ja antoi koskettaa itseään, että nämä uskoisivat että hän siinä tosiaankin on. Hän lähetti heidät kertomaan kaikkialle maailmaan Evankeliumia, että jokainen Häneen uskova pelastuisi, ja saisi iankaikkisen elämän.

 

[ap]

Mulla noi tuntemukset ei mitenkään liity riitoihin. Niitä tulee ja menee.

Mä olen yleensä hirveän positiivinen ja iloinen, siis sen tyylinen ihminen joka hymyilee kadulla kävellessään ja tapaa vain mukavia ihmisiä joka paikassa, yleensä varmaan sanoisin että mulla on kymppimiinus elämä.

Ja sit tosiaan mulla on noi aivan tolkuttomat aallonpohjat, joita nyt yleensä tulee riitojen yhteydessä. Eipä juuri muuten.

 

[o]

Jeesus kuoli siinä ristillä, ja lähti silloin sieluna toimittamaan muutaman tehtävän, kuten kävi tuonelassa kertomassa Evankeliumia, ja vei sen toisen rikollisen siitä ristiltä paratiisiin. Jumala herätti hänet kolmantena päivänä kuolleista, ja hän meni käymään ruumiineen ensin Jumalan luona, ennenkuin tuli opetuslastensa luokse ja antoi koskettaa itseään, että nämä uskoisivat että hän siinä tosiaankin on. Hän lähetti heidät kertomaan kaikkialle maailmaan Evankeliumia, että jokainen Häneen uskova pelastuisi, ja saisi iankaikkisen elämän.

No voihan hellanlettas taas

 

[ap]

Jeesus kuoli siinä ristillä, ja lähti silloin sieluna toimittamaan muutaman tehtävän, kuten kävi tuonelassa kertomassa Evankeliumia, ja vei sen toisen rikollisen siitä ristiltä paratiisiin. Jumala herätti hänet kolmantena päivänä kuolleista, ja hän meni käymään ruumiineen ensin Jumalan luona, ennenkuin tuli opetuslastensa luokse ja antoi koskettaa itseään, että nämä uskoisivat että hän siinä tosiaankin on. Hän lähetti heidät kertomaan kaikkialle maailmaan Evankeliumia, että jokainen Häneen uskova pelastuisi, ja saisi iankaikkisen elämän.

Mikä tää nyt oli?

Luulen että mun haluni kuolla liittyy juuri uskonnolliseen kasvatukseen, siihen ajatukseen että kuoleman jälkeen vihdoin kaikki on hyvin, kaikki on täydellistä.

 

[Blushing]

Ihan tuli mieleen, että voisko siinä riitelemisessä olla jotain sulla taustalla, menneisyydessä, joka aktivoituu ja se ahdistus tulee siitä? Eli riitely muistuttaa sua ehkä tiedostamattomasti jostain kauheasta hetkestä ja sen hetken ahdistus siirtyy tähän riitatilanteeseen.

Kuitenkin täysin tasapainossa elelevä ihminen ei toivo omaa loppuaan kovin herkästi eikä räjähdä tai ahdistu ns. pienestä jutusta täysin ylireagoidusti ilman syytä.

Sinuna lähtisin selvittelemään omaa sisimpääsi ja sitä, mikä saa sulle tuon olon aikaan.

 

[ap]

Mulla noi tuntemukset ei mitenkään liity riitoihin. Niitä tulee ja menee.

Mä olen yleensä hirveän positiivinen ja iloinen, siis sen tyylinen ihminen joka hymyilee kadulla kävellessään ja tapaa vain mukavia ihmisiä joka paikassa, yleensä varmaan sanoisin että mulla on kymppimiinus elämä.

Ja sit tosiaan mulla on noi aivan tolkuttomat aallonpohjat, joita nyt yleensä tulee riitojen yhteydessä. Eipä juuri muuten.

Niin mäkin, tai ainakin sen kuvan haluan antaa itsestäni. Ja mua sanotaan vahvaksi, kestän mitä vaan. Niinhän ne luulevat.. Enää ei vaan saata kertoa, että joskus mullakin tulee se "jäteämpäri" täyteen.

Just noin. Usein mietin että jos multa kuolisi lapsi tai tapahtuisi jotain muuta kamalaa, niin kyllä mä aina pärjäisin mutta entä mun vanhemmat? Mun mies? Kaikki muut?

Olen miettinyt viime aikoina mistä se lähtee. Lapsuudesta? Ison perheen vanhin lapsi, vannoin jo nuorena etten ikinä näytä vanhemmille heikkouttani, en itke. Muistan miten joskus itkin ruokapöydässä (olin toki kiukutellut) ja muistan sen isän kouran tukassani että ole kunnolla...

Ja silti vaan vannon että mulla oli hyvä lapsuus. Mikä monella tapaa olikin varmaan totta.

 

[-]

viimeks tänään. nostin lainaa, että saan ostettua auton. mies siihen että hän ei sitten maksa puolta vuokrasta ja lapsen hoitomaksusta koska mulla on rahaa... siis onko tämä nyt oikein??????

 

[ap]

viimeks tänään. nostin lainaa, että saan ostettua auton. mies siihen että hän ei sitten maksa puolta vuokrasta ja lapsen hoitomaksusta koska mulla on rahaa... siis onko tämä nyt oikein??????

Ei mun tunteeni yleensä mitenkään liity sen riidan syyhyn. Kyllä niihin riitoihin on aina joku ihan hyvä syy, mutta ei yleensä mitään kovin isoa.

 

[Blushing]

Mulla noi tuntemukset ei mitenkään liity riitoihin. Niitä tulee ja menee.

Mä olen yleensä hirveän positiivinen ja iloinen, siis sen tyylinen ihminen joka hymyilee kadulla kävellessään ja tapaa vain mukavia ihmisiä joka paikassa, yleensä varmaan sanoisin että mulla on kymppimiinus elämä.

Ja sit tosiaan mulla on noi aivan tolkuttomat aallonpohjat, joita nyt yleensä tulee riitojen yhteydessä. Eipä juuri muuten.

Niin mäkin, tai ainakin sen kuvan haluan antaa itsestäni. Ja mua sanotaan vahvaksi, kestän mitä vaan. Niinhän ne luulevat.. Enää ei vaan saata kertoa, että joskus mullakin tulee se "jäteämpäri" täyteen.

Just noin. Usein mietin että jos multa kuolisi lapsi tai tapahtuisi jotain muuta kamalaa, niin kyllä mä aina pärjäisin mutta entä mun vanhemmat? Mun mies? Kaikki muut?

Olen miettinyt viime aikoina mistä se lähtee. Lapsuudesta? Ison perheen vanhin lapsi, vannoin jo nuorena etten ikinä näytä vanhemmille heikkouttani, en itke. Muistan miten joskus itkin ruokapöydässä (olin toki kiukutellut) ja muistan sen isän kouran tukassani että ole kunnolla...

Ja silti vaan vannon että mulla oli hyvä lapsuus. Mikä monella tapaa olikin varmaan totta.

Juuri jotain tälläistä tarkoitin aiemmassa tekstissäni. Hyvä lapsuus ei tarkoita sitä, etteikö siihen olisi voinut kuulua jälkiä jättäviä tai jopa traumatisoivia tapahtumia. Kokonaisuus ei ole koskaan yksistään hyvä tai huono.

 

[ap]

Ihan tuli mieleen, että voisko siinä riitelemisessä olla jotain sulla taustalla, menneisyydessä, joka aktivoituu ja se ahdistus tulee siitä? Eli riitely muistuttaa sua ehkä tiedostamattomasti jostain kauheasta hetkestä ja sen hetken ahdistus siirtyy tähän riitatilanteeseen.

Kuitenkin täysin tasapainossa elelevä ihminen ei toivo omaa loppuaan kovin herkästi eikä räjähdä tai ahdistu ns. pienestä jutusta täysin ylireagoidusti ilman syytä.

Sinuna lähtisin selvittelemään omaa sisimpääsi ja sitä, mikä saa sulle tuon olon aikaan.

Joo, tää on hyvä pointti, tuolla aiemmin kuvailenkin mietteitäni tästä asiasta.

Mulle tuo kuoleman toivominen on aina ollut sellainen viimeinen pakopaikka, vaikka tiedän että se on raukkamaista ja henkistä laiskuutta. Että siihen on aina helppo paeta.

 

[Blushing]

Ihan tuli mieleen, että voisko siinä riitelemisessä olla jotain sulla taustalla, menneisyydessä, joka aktivoituu ja se ahdistus tulee siitä? Eli riitely muistuttaa sua ehkä tiedostamattomasti jostain kauheasta hetkestä ja sen hetken ahdistus siirtyy tähän riitatilanteeseen.

Kuitenkin täysin tasapainossa elelevä ihminen ei toivo omaa loppuaan kovin herkästi eikä räjähdä tai ahdistu ns. pienestä jutusta täysin ylireagoidusti ilman syytä.

Sinuna lähtisin selvittelemään omaa sisimpääsi ja sitä, mikä saa sulle tuon olon aikaan.

Joo, tää on hyvä pointti, tuolla aiemmin kuvailenkin mietteitäni tästä asiasta.

Mulle tuo kuoleman toivominen on aina ollut sellainen viimeinen pakopaikka, vaikka tiedän että se on raukkamaista ja henkistä laiskuutta. Että siihen on aina helppo paeta.

Mä en sanoisi sitä raukkamaiseksi tai laiskuudeksi. Ei mitkään vahvat tunteet ole sellaisia vaan yleensä suht luonnollisia reagointitapoja joilla suojaa omaa itseään. Älä aliarvioi näitä tunteita vaan puutu niihin. Niistä pääsee kyllä eteenpäin vaikka joskus tie voikin olla pitkä ja kivinen

 

[ap]

Kiitos, Blushing. Olet ihanan rohkaiseva ja viisas

Olen huomannut että lapsen saaminen on saanut miettimään paljon aiempaa enemmän omaakin lapsuutta. Markku Envall sanoi jossain esseessään että "se jolla ei ole lapsia, jää lapseksi. Se jolla on, saa kokea lapsuuden toiseen kertaan." En tiedä tarkoittiko hän aivan tällaista, mutta ainakin minulle lapsen saaminen on tuonut oman lapsuuden kysymyksiä esiin ihan uudella tavalla.

 

[Blushing]

Lapsen saaminen vaikuttaa aivan ehdottomasti äidin psyykseen monella tavalla. Varsinkin jos itsellä on ollut omassa äitisuhteessaan jotain minkä haluaa tehdä oman lapsen kanssa eri tavalla, asiat joutuu rakentamaan ihan alusta asti uudestaan kun ihannetilanteessa on omaksunut äitinsä hyvät tavat kasvattaa lasta.

Lapsen saaminen ja raskausaika muutenkin herkistää kaikelle psyykessä nukkuneelle heräämisen. Asiat joita ei lapsena mitenkään ajatellut, vaikuttavat äitiydessä hyvin vahvasti. Esim. miten äiti on suhtautunut lapsen suuttumiseen tai turhautumisen tunteisiin pienenä.

Jos sinulla on mahdollista, hakeudu johonkin juttelemaan. Oikea terapeutti olisi todennäköisesti paras, mutta ihan psykiatrinen sairaanhoitajakin voi olla iso tuki.

 

[Joxu]

Ei oo tullu mitään tollasta. Meijän riidat kun on enempi sanailua ja nahistelua.

 

[Blushing]

Niin ja hyvää jatkoa! Ole avoin itsellesi ja tunteillesi Mitkään niistä ei ole huonoja vaan todella tärkeitä jotka koittavat kertoa sinulle jotain!

 

[ap]

Niin ja hyvää jatkoa! Ole avoin itsellesi ja tunteillesi Mitkään niistä ei ole huonoja vaan todella tärkeitä jotka koittavat kertoa sinulle jotain!

Kiitos

 

[sipsi]

Ei, yleensä olen niin kamalan raivoissani, että kuolla viimeiseksi haluaisin. Yleensä alan raivoissani siivota, tai painun lenkille.

 

[sipsi]

Ei, yleensä olen niin kamalan raivoissani, että kuolla viimeiseksi haluaisin. Yleensä alan raivoissani siivota, tai painun lenkille.

 

[ei]

Ei mulla tule, mutta jos olen loukannut toista (siis 99% varmasti kohde on mieheni, niin läheinen, että uskallan riidellä enkä pelkää että kohde jättää minut tai välit menee), niin olen kyllä todella pahoillani kun suuttumus häipyy. Pyydän herkästi anteeksi ja kova syyllisyys vaivaa.
Mies ei koskaan loukkaa tahallaan kuten minä, ei suuttuessaankaan sano pahasti tai ilkeästi mulle.