TUleeko se rakkaus elämään, vaikka ei etsi?

[Rima korkealla]

Olen ollut kohta 10 vuotta sinkkuna ja ihan vakaasti päättänyt elää loppuelämäni yksin. Eilen kuitenkin tavoistani poiketen piipahdin siiderille ja tapasin siellä miehen, joka jäi kyllä erityisellä tavalla mieleeni. Ei me vaihdettu yhteystietoja eikä me varmastikaan ikinä enää tavata, mutta ymmärsin että eipä se parisuhde ja rakkaus niin huono juttu taitaisi ollakaan..

Eli siis mä oon valmis rakkauteen ja parisuhteeseen, mutta en todellakaan halua alkaa etsimään yhtäkään miestä. En halua nettideittijuttuja enkä halua mennä jonnnekin pienoismallikurssille vain siksi, että metsästän itselleni kumppania. Mutta voiko se rakkaus tulla vastaan vain elämällä omaa elämäänsä? Ei mulla ainakaan tähän astisen sinkkuilukauden aikana ole niin käynyt, mutta en mä kyllä mitään olisi halunnutkaan.

Vai onko niin, että jos ei itse aktiivisesti etsi, niin mitään ei saakaan?

 

[Rima korkealla]

Ilmeisen tylsä aloitus lauantai-iltapäivään..

 

[mismina]

Kyllä mä olen sitä mieltä, että rakkaus tulee ihan etsimättä. Aina ei edes tiedä mitään etsivänsä, mutta huomaa silti löytäneensä.

 

[Mythago]

Voi hyvinki tulla. Mutta voipa olla tulemattakin, mää olen ollut sinkku pitempään ku aapee enkä oo siis vahingossa parisuhteeseen kompastunut

 

["näin on"]

Kyllä se tulee jos on tullakseen.

 

["aapee"]

Niinpä kai se on. Siispä jatkan elämääni, mutta tällä kertaa mä oon valmis ottamaan vastaan myös romanttiset tunteet ja asiat elämääni Tulkoon niitä tai ei.

 

["LOve"]

mie tapasin sattumalt miesystävän lappeenrannan chatis eka en meinannu vastata sille mut sit vastasin ja se oli menoa joulukuus tutustuin ja tammikuus ruvettiin oleen yhes ( etäsuhde)