Tuleeko muille neuvolassa oloa, että pitäisi keksiä huolia, valittamista yms.?

["Kaneli"]

Minulle tulee neuvolassa usein olo, että olisi pitänyt keksiä jotain kysyttävää tai valitettavaa etukäteen. Jos joku asia mietityttää tai huolettaa niin kerron tai kysyn sitä ihan oma-aloitteisestikin mutta yleensä ei neuvolakäyntien välillä oikein tule montaakaan asiaa mitä haluaisin kysyä tai mistä kokisin tarvetta puhua. Sitten kun terveydenhoitaja alkaa tivaamaan joka välissä onko jotain huolia tai kysyttävää alan miettimään onko lapsen kehityksessä jotain mikä on vialla mutta minä en vain sitä huomaa tai olisi pitänyt miettiä etukäteen kysymyksiä yms. Kun en äkkiä siinä tilanteessa keksi mitään. Viimeksikin 1,5 v tarkastuksessa laskin, että terkkari kysyi ainakin kuusi kertaa onko vielä jotain kysyttävää tai huolestuttaako joku.

Tiedän, että heidän kuuluu kysyä mutta eikö esim. Kaksi kertaa/ käynti riittäisi. Viimeksikin tulin ihan vainoharhaiseksi ja koitin jälkikäteen pitkään miettiä onko lapsen kehityksessä jotain mistä pitäisi olla huolissaan tai satuinko näyttämään jotenkin väsyneeltä

Meillä on siis perusterve lapsi, joka oppinut taitoja keskivertovauhtia, ruoka maistuu välillä paremmin, välillä huonommin (jos kipeä tai ikenet vaivaavat huonommin), kasvukäyrät nousevat tasaisesti, lapsi on nukkunut aina hyvin. Minä olen hoitovapaalla ja olen nauttinut suunnattomasti kotonaolemisesta. Huomaan olevani paljon pirteämpi ja levollisempi kuin töissä ollessa, päivät menevät mukavasti vaikkakin nopeasti jne. Eli eipä minulla useinkaan ole mitään suurempaa kysytyävää tai huolia kerrottavana. Yleensä jotain pientä kysymistä tulee mieleen mutta en nyt viitsisi ruveta valehtelemaankaan terkkarin mieliksi kuinka väsynyt olen yms.

 

[Ken guru]

Ihana .

Ei oikeastaan, höpötetään sen verran th:n kanssa aina kun nähdään. On aika kaverin oloinen.

Mutta niihin voimavaralomakkeisiin tuntuu joskus että olisi pakko keksiä jotain kuluttavaa tai muuten se ei vaikuta todelliselta . Taas pitää täyttää se lapsen 1,5v neuvolaan. Mutta meillä kun asiat sujuu, ei riidellä, talous on kunnossa, rakkautta riittää jne. Tekisi mieli sanoa että edellisestä kerrasta ei ole mikään muuttunut, että katso siitä lomakkeesta jos joku mietityttää, mutta kai ne vaan on pakko taaskin täyttää. Kovasti jaksaa siitä lomakkeesta muistutella. Eli ymmärrän kyllä mitä haet.

 

["Miemie"]

Kirjoituksesi todistaa itsensä oikeaksi. Sinulla ei todellakaan voi olla isoja ongelmia, jos tuollainen mietityttää.

Leppoisaa hoitovapaan jatkoa ja kaikkea hyvää. Niitä neuvoloita on kohta enää kerran vuodessa, joten eiköhän siitä tenttauksesta selviä.

 

[Madicken04]

Joskus juu. Tai siis lähinnä tuota väsymyspuolta ja valittamista ei juuri näiden pienempien kohdalla löytynyt eikä itseasiassa esikoisestakaan. Itseasiassa neljästä lapsesta vain yksi on ollut vauvana/taaperona niin vaativa että olisi väsyttänyt, muiden kohdalla on ollut rentoa ja mukavaa.

Jotain kysyttävää ja juteltavaa olen keksinyt aina. Jos sen hetkisessä tarkastettavassa lapsessa ei ole mitään mitä ihmettelisin niin käytän tilaisuutta hyväksi ja kyselen terkan näkemyksiä yleisempiin asioihin.

Kolmosen ja nelosen kohdalla eivät enää niin hirveästi ole odottaneetkaan että ihmeteltävää pitäisi löytyä. Toisaalta näissä lapsissa on minulle ollut paljon uutta joten jutunjuurta on silti löytynyt ja sitä kyseltävääkin. Väsymystä kysellessä ovat onneksi pian ymmärtäneet että meidän perheessä ei yksi vauva paljoa rasita. Esikoisen kohdalla sai aikanaan enemmänkin vakuuttaa ettei väsytä (tai sitten oli epävarmempi ja kuvitteli että piti vakuutella) ja että niihin meille tärkeimpiin kysymyksiin saatiin vastauksia muualta.

 

["Viiru"]

Minä oon joskus keksinyt jonkun pienen "ongelman".

 

["Kaneli"]

Kiva kuulla, että muillakin samoja "ongelmia"

Kai pitäisi kysyä terkkarilta ne samat asiat mitä tulee pohdittua kavereiden kanssa joilla samanikäisiä tai vanhempia lapsia saimme lapsen vasta reilu kolmekymppisinä eli äitejä kenen kanssa tulee kokemuksia vaihdettua ja asoita ihmeteltyä kyllä lähipiirissä riittää ettei tarvitse yksin pohtia. Lisäksi mieheni on sairaanhoitaja ja työskennellyt aluesairaalan lastenosastolla 10 vuotta eli hoitanut keskosita lähtien kaikenlaisia lapsia jotka eivät kuitenkaan vaadi ihan tehohoitoa. Hänelläkin siis kokemusta ja tietoa varmaan keskivertoa esikoisen isää enemmän.

 

[hm....]

Kanttattaa kuitenkin muistaa, että neuvolassa ei milloinkaan saa puhua masennuksesta, väsymyksestä tai voimattomuudesta, koska tekevät lastensuojeluilmoituksen. Mitään apua ei sosiaalitoimesta sitten heru, vaan lapset huostaanotetaan usein kiireellisesti.

 

[joojooo]

Välillä tuntuu ihan samalta. Joskus olen sanonut, että jos minulla on jotain kysyttävää, selvitän sen heti enkä odota neuvolakäyntiin asti. Joskus on sitten ihan tuore ongelma neuvolakäynnin yhteydessä, ja silloin taas tuntuu,että kyselen liian vaikeita kun pitää alkaa erikseen selvittelemään.

 

[Pin]

Ei todellakaan, enemmän tekee mieli hehkuttaa hyviä asioita ja tämä on ongelmani ollutkin kun tämä toinen ON ollut tosi hankala. Silti mulla on jokin sisäsyntyinen tarve kertoa yleensä hyvistä asioista ja olla sellainen pirteä siellä vaikka olisin umpiväsynyt ja kotona itkettäisi vaan.

Pitääkin erikseen psyykata itseään, että kertoisi rehellisesti miten asiat on ja mihin kaipaan neuvoja. Pitää yrittää pitää aina mielessä, että KERRO NIISTÄ HUONOISTA ASIOISTA.

Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi esittää väsyneempää mitä on.

Esikoisen kohdalla ei tosiaan ollutkaan mitään valittamista eikä tullut koskaan mieleen silloinkaan keksiä mitään "ongelmia". Hehuteltiin ristiin terkan kanssa. Minusta sellainen on ihanaa kun voi vain säteillä onnea. Tietyllä tavalla nolostelinkin sitä toisen kohdalla, ettei kaikki olekaan niin kultaista ja en aina jaksa iloisena ja onnellisena, ongelmiakin voi olla. Nyt onneksi näyttäisi siltä, että tuohon hehkutukseen pääsee taas rehellisesti kun tämä oikea ongelma on löydetty. =)

 

["mimmi"]

Päinvastoin. Sanon aina että kaikki on hyvin enkä kovin helposti huolista kerro kun tuntuu että terkkari ylireagoi kaikkeen.

 

["tii-"]

Vaikutatko ihmiseltä, jolla oikeasti olisi kysyttävää muttei uskalla? Ja siksi terkka tivaa paljon? Tai sitten se on vaan terkan tyyli varmistaa, että asiakas varmasti saa kysymyksensä kysyttyä, kakki kun ei välttämättä kysy vaikka olisi kysyttävää. Itsekin ammatissani saatan välillä kysyä asiakkaalta useinkin, että onko kysyttävää (en ole terveydenhoitoalalla), se on minun tapani varmistaa, että tämä asia on ymmärretty ja siirrytään seuraavaan. Välillä saatan myös papattaa tekstiä nopeammin, joten kysymällä osoitan hetken jolloin olen hiljaa ja toinen voi saada suunvuoron.

Minusta riittää rehellinen vastaus, jos ei ole kysyttävää niin ei niitä hatusta tartte keksiä, eikä valittaa tartte jos ei valittamista ole.

 

[Madicken04]

Nämäkin varmaan riippuu siitä miten rankkaa se arki on. Jos oikeasti on väsynyt niin silloin ei varmaan tarvi enää keksiä ongelmia. Toisaalta jos jaksaa hyvin ja arki on sujuvaa eikä oikein keksi mitään valitettavaa voi tulla olo että terkka jo ihmettelee ja ehkä epäileekin ettei kaikki voi olla niin hyvin. Silloin tulee olo että pitäisiköhän tässä nyt sanoa että kyllähän sitä välillä väsyttää kun vauva kuitenkin herää öisin useamman kerran syömään tms (missä pitää siis paikkansa nuo heräilyt mutta ei väsymys, ts "keksittyä" valittamista).

Silläkin lienee merkitystä millainen suhde on tuohon terkkaan. Jos toinen vaikuttaa luotettavalta ja ymmärtäväiseltä maalaisjärki-tyypiltä on helpompi avautua kuin silloin jos kemiat ei kohtaa tai terkka vaikuttaa jo ylireagoivalta.