V
vierailija
Vieras
Hei!
Jokainen meistä haluaa aina omalle lapselleen hyvän elämän. Minua kuitenkin huolestuttaa suuresti. Itse olen ollut varsinkin teininä rasavilli ja lapsenakin yleensä kiinnostunut pienestä pahanteosta. Aikuisiällä toki rauhoittunut tavalliseksi työssäkäyväksi ihmiseksi jonka suurin rikos on ylinopeussakko. Minulle on kuitenkin viimevuosina selvinnyt että mieheni suvussa on todella paljon rikollisuutta. Miehen siskolla, äidillä, veljellä. Nykyään sisko työtön 3 lapsen äiti ja rauhoittunut. Mieheni isä on ollut todella väkivaltainen mieheni äitiä kohtaan ennen näiden eroa. On äkkipikainen yhä. Oma isäni on myös aikoinaan ollut väkivaltainen äitiäni kohtaan. Nyt minulle myös selvisi että mieheni menneisyydestä löytyy peikkoja. Mieheni on reilu 18 vuoden iässä lyönyt humalassa silloista tyttöystäväänsä niin että tämä on saanut aivotäräyksen. Ja nykyään kun ajattelen niin hänellä ei myöskään ole parhaat mahdolliset tavat ajatella asioiden syy-seuraus suhdetta vaan on ihmisenä äkkipikainen ja välillä ajattelematon. Nyt jyllääkin huoli siitä tuleehan omasta lapsesta aikuisena hyvä ihminen. Onko teillä ollut esim. väkivaltaisia miehiä ja onko oma lapsi myöhemmin ollut väkivaltainen? Tällaiset taipumuksethan todistetusti periytyy. Toki myös ympäristö ja kasvatus vaikuttaa. Stressi ja huoli on kuitenkin suuri.
Jokainen meistä haluaa aina omalle lapselleen hyvän elämän. Minua kuitenkin huolestuttaa suuresti. Itse olen ollut varsinkin teininä rasavilli ja lapsenakin yleensä kiinnostunut pienestä pahanteosta. Aikuisiällä toki rauhoittunut tavalliseksi työssäkäyväksi ihmiseksi jonka suurin rikos on ylinopeussakko. Minulle on kuitenkin viimevuosina selvinnyt että mieheni suvussa on todella paljon rikollisuutta. Miehen siskolla, äidillä, veljellä. Nykyään sisko työtön 3 lapsen äiti ja rauhoittunut. Mieheni isä on ollut todella väkivaltainen mieheni äitiä kohtaan ennen näiden eroa. On äkkipikainen yhä. Oma isäni on myös aikoinaan ollut väkivaltainen äitiäni kohtaan. Nyt minulle myös selvisi että mieheni menneisyydestä löytyy peikkoja. Mieheni on reilu 18 vuoden iässä lyönyt humalassa silloista tyttöystäväänsä niin että tämä on saanut aivotäräyksen. Ja nykyään kun ajattelen niin hänellä ei myöskään ole parhaat mahdolliset tavat ajatella asioiden syy-seuraus suhdetta vaan on ihmisenä äkkipikainen ja välillä ajattelematon. Nyt jyllääkin huoli siitä tuleehan omasta lapsesta aikuisena hyvä ihminen. Onko teillä ollut esim. väkivaltaisia miehiä ja onko oma lapsi myöhemmin ollut väkivaltainen? Tällaiset taipumuksethan todistetusti periytyy. Toki myös ympäristö ja kasvatus vaikuttaa. Stressi ja huoli on kuitenkin suuri.
