Tukiketju naisille ja miehille, jotka turhaan odottavat vastarakkautta huonoissa suhteissa.

No joo...?

Todellisuus kyllä puhuu toista.Aika monikin nainen pyörii varatun tai eroamassa olevan miehen kanssa.

Niinpä... Ja toiste päin.
Harvalla on pöytä tyhjä ja puhdas, ja jos on niin ehkäpä sinne ei ole tulijoita sitten...

 

Olisi kiva saada heräteltyä tätä ketjua henkiin, varmasti samassa tilanteessa olevia on edelleen useita, kuten muutama vuosi sittenkin kun tämä on aloitettu Ainakin omalta osaltani voin sanoa ettei tälläistä turhaan odotuttavaa miestä ole helppo tunnistaa. itselleni on käynyt niin että tämä roikottava henkilö piti varsinkin alussa todella tiiviisti yhteyttä ja halusi nähdäkin aktiivisesti, sekä puhui välillä yhteisestä tulevaisuudesta. Muutaman kuukauden jälkeen alkoi tahti hieman hiipua, mutta siinä vaiheessa olin jo itse niin ihastunut etten millään halunnut hyväksyä ajatusta että tästä ei ehkä tulekaan mitään. Ajan pelaamisen alkoi huomata oikeastaan vain siitä että mies halusi vain tapailla ja tapailla, eikä viedä juttua yhtään eteenpäin vaikka kuukausia kului. Minulle hän selitti hitauden johtuvan erityisesti hankalasta eksästä (heidän erostaan oli tapailumme aikoihin kulunut 6 kk- 1vuosi), mutta onhan toki myös mahdollista että herraa ahdisti minkäänlainen sitoutuminen minun kanssani lopullinen karkuun juoksemisen paikka hänelle oli kun kerroin haluavani ihan kunnollista seurustelua - siitä aiheutuneiden kriisien myötä sain vihdoin repäistyä itseni irti. Aluksi oli aivan kamalaa, mutta suosittelen sitä silti kaikille!! Mikään ei ole raskaampaa kuin tunteellinen roikkuminen ihmisessä joka on epävarma siitä mitä haluaa. Nyt olen siinä tilanteessa että olen taas valmis tapailemaan uusia ihmisiä, voi kunpa nyt osuisi joku ihana ja sitoutumishaluinen kohdalle kyllä sen täytyy osua!

 

Minun tarinani voi lukea myös "Suhteen päättämisen problematiikkaa" -ketjusta, mutta halusin kuitenkin sanoa tännekin sanaseni, kun samassa veneessä on oltu. Ja ihan kiva että tällainen ketju laitettiin pystyyn. Viisi vuotta siitä tuli tämän kuun alussa, kun ensimmäisen kerran tavattiin. Tässä välissä oli pari eroa, mutta nyt kuitenkin yli kolme vuotta seurusteltu tiiviisti. Niin se minunkin mies sanoi, hän vain aina toivoi että ne tunteet heräisi minun kanssani ja sitä hänkin kai odotti. Mutta kun en ole se kenen kanssa hän haluaa sitoutua, niin en ole. Tulevan suunnittelu aiheutti suurta ahdistusta hänelle, ja monet riidat saatiin aikaiseksi kun minulla saattoi olla kuukauden ainoa vapaa viikonloppu (josta olin maininnut ainakin viisi kertaa hyvissä ajoin aina edelliseen viikkoon asti) ja silti sinne oli aina yhtäkkiä ilmestynyt jotain muuta ohjelmaa. Kerrankin sovimme yhteisen illan, katsomme elokuvaa, juomme viiniä, teemme ruokaa. Sitten juuri kun leffa oli katsottu soitti miehen kaveri että lähdetäänkö kaljalle. Ja arvatkaa lähtikö, no tottakai lähti?! Eikä ymmärtänyt miksi suutuin, koska "leffa oli jo katsottu ja ruoat syöty"?!?! Olisin voinut lähteä mukaan, mutta mies vihjaili useaan otteeseen, että "viihtyisitkö nyt siellä kuitenkaan" tai "ethän sinä juo kaljaa" (kyseessä oli jotkut olutfestarit joille miehen kaverin tyttöystävä lähti kyllä mukaan, mutta minun mies lähti mieluummin ilman minua).

Tulipahan taas purettua sydäntä. Noh, nyt tosiaan neljä viikkoa erossa oltu.

No toivottavasti olet todella eronnut tuosta miehestä ja kenties löytänytkin jo paremman. Ihmettelen kuinka joku voi ODOTTAA 5 vuotta miehen "tunteiden heräämistä". Kyllä ne tunteet tulee jo ensimmäisen kuukauden aikana tai heti, on turha jäädä odottelemaan vuosikausiksi.

Joku järki pitää näissä suhdehommissakin olla. Tuolla toivottomalla odotuksella tuhoatte itsetuntonne ja ehkä jopa mahdollisuuden löytää jonkun tervepäisen miehen. Ryhtiä naiset!

 

Kiitos tästä ketjusta! Puoli vuotta tuli täyteen ja eilen erottiin. Tuntuu vaikealta, mutta huomenna juttelemme kasvotusten lisää. Mietin jo ehdotustani jatkosta, kuinka voisimme tehdä asiat toisin -onhan meillä samat arvot, huumorintaju, fyysisyys ja harrastukset. Yhteinen aika on mahtavaa ja hauskaa. Tästä huolimatta tämän ketjun tuttuja piirteitä on meilläkin ollut kuvioissa jo monta kuukautta: ei tunteet tarpeeksi korkealla, tykkää tosi paljon, mutta ei sano sitä oma-alotteisesti, vain tapailua, eikä muuksi näyttäisi muuttuvan. Sanoi juuri puhelimessa, että on helpottunut tästä erosta, vaikka se sattuu. Tämän vuoksi en usko, että enää kannattaa jatkaa, vai mitä? Hän ei ryyppää ja yhteistä aikaa on paljon. Arvostaakin, mutta rakkaus puuttuu.