Tsempatkaa mua, en saa mistään kiinni ja pelkään että kesä menee pilalle :(

[surkimus]

Niin, olen ollut todella väsynyt viime aikoina. Oikeastaan väsähdin jo syksyllä suuren projektin jälkeen.
Odotin innolla kesää ja päätin että olen ajoissa liikkeellä pihanlaiton ja kaiken kanssa. Mutta siis tilanne on nyt niin etten ole saanut itseäni pihalle raahattua vielä kuin pari kertaa hätäisesti samalla kun on ollut muuta menoa.

Nautin todella pihahommista, nyt vain en ole jaksanut, viitsinyt, pystynyt menemään. Ei oikein huvita mikään. En tunne itseäni sen kummemmin masentuneeksi, mutta masentaa tämä saamattomuus ja se etten pysty aloittamaan mitään hommaa

En jaksa raahautua edes pesulle.

Mulla on käytössä Sertralin, mtt:ssä en ole aikoihin käynyt juttelemassa koska en koe sitä hyödylliseksi. Turhaa jaarittelua vaan. En siis edes kaipaa mitään jutustelua kun ei tällä hetkellä ole mitään sellaista.

Ajattelin, että onkohan mun lääkitys nyt liian alhaalla, auttaisiko jos otan kaksi pilleriä sen yhden sijasta? Mulle välillä määrättiin kaksi, kun oli huonompi kausi ja en jaksanut mitään.
Miten pian sen pitäisi alkaa tehota kun annostusta nostaa kahteen?

En todellakaan jaksa tätä jaksamattomuuttani. Se tekee mut ärtyisäksi ja kun se on musta kiinni että tää koti saadaan kuntoon. Ukko on sen verran saamaton, vaikka on terve, että menee hermot tähänkin kun koti on kaaos, kaikki vaan sotkee muttei viitsi korjata jälkiään

Ja mä tosiaan haluan paljon tältä kesältä! Mä haluan ELÄÄ! Viime kesä oli niin surkea että se meni vähän harakoille. Jos tästä kesästä tulis säiden puolesta hyvä niin en halua hukata sitä pyörimällä sisällä onnettomana

Potkikaa mua nyt persuuksille, kiitos!!!!

 

[surkimus]

Ja vähän muutakin mietin. Mulla on siis kauhean vaikea aloittaa mitään ellen saa sitten jotain ihme puuskaa. Mun on vaikea keskittyä tekemään mitään. Joskus olen ajatellut että auttaiskohan mua joku ADHD lääkitys vaikkei sitä ehkä olisikaan?

Olen jossain vaiheessa epäillyt että mulla olis ADD, kerroin siitä myös psykiatrille, mutta se jäi sitten siihen eikä mitään tutkimuksia tehty. Se psykiatri tuntu muutenkin vähän onnettomalta tapaukselta.

Millaista lääkitystä ADHD:sta/ADD:sta kärsivillä on?

Liittyykö ADD:hen univaikeuksia? Ajatukset pyörii kehää eikä saa unta? Tai sitten saan jonkun ajatuksen josta innostun etten saa unta.
Ja jatkuvia syyllisyyden tunteita kaikesta aivan kuin pakkoajatuksina.

 

[Joxu]

Tunnetko itsesi ADD:ksi? Tässä ominaispiirteitä:

1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. "Asiat eivät vain pysy hallinnassani", on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.

3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.

4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.

5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.

6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.

7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.

8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.

9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.

10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.

11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. "Voi ei, taas käy näin", hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.

12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.

13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.

14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.

15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.

16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.

17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.

18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.

20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.

Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.

Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.

Tekstin lainasin vauva.fi:n foorumilta .

 

["vieras"]

Älä huoli, kuulostat ihan samalta kuin minä enkä minä myönnä potevani mitään mielenterveys ongelmia Nykyään kaikelle pitäisi olla diagnoosi. On erilaisia ihmisiä ja luonteita. Yksi on laiska, toinen saamaton, kolmas ylienerginen jne. Jos miehesi on saamaton myös niin miksi hän olisi "terve". Kyllä minuakin ottaa pannuun kun muu perhe sotkee ja minun pitäisi korjata jäljet. Toki siinä kokee itsensä saamattomaksi kun miettii miten paljon hommia rästissä ja yrittää pähkäillä mistä aloittaisi...

Älä ota turhia paineita! Minä en aio laittaa pihaa tänä vuonna ollenkaan kun en suoraan sanottuna jaksa. Nurmi ajetaan jne. Mutta minäkin haluan elää ja nauttia kesän. Armahda itsesi pihan kanssa, jos ei nyt huvita tänä vuonna niin anna olla. Teet sitä mikä huvittaa Nauti ja teet asian kerrallaan minkä jaksat. Ei aina tarvitse olla tehokas, sekin on viisasta kun osaa levätä välistä. Saattaa alkaa jossain vaiheessa huvittamaan tuo puuhaaminenkin kun et tee siitä pakkopullaa.

 

[Joxu]

ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Lääkärikirja Duodecim
10.11.2011
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

ADHD:n oireet
ADHD:n itsehoito
Milloin lääkäriin

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö) on lapsilla ja nuorilla, mutta myös aikuisikään jatkuva häiriö, jolle on ominaista kehitystasoon sopimaton jatkuva tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus (hyperaktiivisuus) ja impulsiivinen käytös. Ennen kuin tilaa nimitetään varsinaiseksi häiriöksi, oireiden tulee kestää vähintään kuuden kuukauden ajan ja olla suhteellisen riippumattomia olosuhteista ja ajankohtaisesta tilanteesta.
ADHD:n oireet

Tarkkaavuuden ongelmat ilmenevät jatkuvina vaikeuksina keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, vaikeutena kuunnella toisen puhetta, vaikeutena seurata ohjeita ja saada koulu- tai työtehtäviä suoritetuiksi, usein toistuvina vaikeuksina tehtävien ja toimien järjestämisessä, pitkäkestoista keskittymistä vaativien tehtävien välttelynä, päivittäisten asioiden jatkuvana unohtamisena, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä ja häiriintymisenä pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä.

Yliaktiivisuus ilmenee jatkuvana hyperaktiivisuutena tai impulsiivisuutena, käsien ja jalkojen hermostuneena liikuttamisena, kiemurteluna paikallaan istuttaessa, toistuvana poistumisena tilanteista joissa edellytetään paikallaan oloa, ylettömänä juoksenteluna tai kiipeilynä, jatkuvana levottomuuden tunteena, usein toistuvina vaikeuksina leikkiä tai harrastaa rauhallisesti, ylettömänä puhumisena ja jatkuvana "menossa olemisena".

Oireyhtymään usein liittyvä impulsiivisuus ilmenee toistuvina vaikeuksina odottaa vuoroaan, toisten keskeyttämisenä, toistuvana tuppautumisena muiden seuraan, vastauksina kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla edes esitetty.

ADHD:lle ominaisten oireiden ja niiden seurausten tuloksena lasten tai aikuisten itsetunto kärsii, he kokevat itsensä huonoksi ja heidän on vaikea luoda kestäviä kaveri- ja ystävyyssuhteita.

Häiriön diagnoosi edellyttää sekä lapsilla että aikuisilla, että ainakin jotkin oireet ovat ilmenneet ja aiheuttaneen haittaa jo ennen seitsemän vuoden ikää ja että oireista on selvää haittaa kahdella tai useammalla elämän alueella (esimerkiksi kotona ja koulussa).

Eri lapsilla oireet korostuvat eri tavoin. Toisilla ilmenee kaikkia käytösoireita, toisilla lähinnä vain tarkkaamattomuutta ja toisilla enimmäkseen vain yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on varsin yleinen ongelma. Vaikea-asteisista oireista kärsii noin 1–2 % lapsista, lievistä jopa noin 10 % lapsista. Selvästi haitallisista oireista kärsii ehkä noin 5 % lapsista.

Noin kahdella kolmesta ADHD:stä kärsivästä lapsesta häiriön oireet jatkuvat aikuisiässä. Näin ollen aikuisista ehkä 2–3 % kärsii jatkuvista tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden oireista. Aikuisilla ADHD jää helposti diagnosoimatta. Oireyhtymä on selvästi yleisempää pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla.

ADHD asianmukainen diagnoosi on niin tärkeä lapsen tai aikuisen itsekuvan ja itsetunnon kannalta, koska erilaiset ongelmat selitetään muuten ”huonoksi” käytökseksi, tottelemattomuudeksi, laiskuudeksi, vastuuttomuudeksi, jne.

Häiriöön liittyy usein muita psykiatrisia ongelmia. Monet tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriöistä kärsivät erilaisista käytösongelmista sekä masennus- ja ahdistusoireista. Uhmakkuus- (ks. «Lasten uhmakkuushäiriö»1) ja käytöshäiriöt (ks. «Lasten ja nuorten käytöshäiriö»2) ovat varsin tavallisia näiden lasten keskuudessa. Häiriöstä kärsivät lapset ovat usein motorisesti kömpelöitä, ja he ovat oppineet siistiksi tavallista myöhemmin.

Aikuisilla ADHD ilmenee usein vaikeutena opiskella, vaikeutena keskittyä tarkkaavaisuutta vaativiin tai yksitoikkoisiin tehtäviin, unohteluna, motorisena levottomuutena ja vaikeutena saada tehtävät suoritetuksi loppuun. Myös aikuisilla häiriöön liittyy usein muita ongelmia, kuten masennustiloja ja ahdistuneisuushäiriöitä, impulsiivisuutta, alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, persoonallisuuden häiriöitä ja asosiaalista käytöstä.

Lasten ja nuorten ongelmat tarkkaavuudessa ja motorinen levottomuus eivät kuitenkaan läheskään aina johdu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä. Oireiden taustalla voi olla erilaiset oppimishäiriöt, sairaudet, masennustilat, luokan ilmapiiri, koulukiusaus tai perheen erilaiset sisäiset ongelmat ja kriisit. Hoidon suunnittelun kannalta on aina tärkeä pyrkiä selvittämään tarkkaamattomuutta ja levottomuutta mahdollisesti muuten aiheuttavat tekijät.

Aikuisten ADHD:n diagnosoinnissa käytetään aikuisille kehitettyä oirekyselyä. Tämä yksinkertainen oirekysely on varsin luotettava keino kartoittaa ADHD mahdollinen olemassaolo, mikäli samanlaisia oireita on ilmennyt jo lapsena.

Aikuisten käytös- ja muut ongelmat eivät johdu ADHD:stä, mikäli ADHD:lle ominaiset oireet eivät ilmenneet jo lapsena. Jos aikuisella ei lapsena ja koulussa ilmennyt ADHD:lle tyypillisiä oireita, aikuisen ongelmat eivät johdu ADHD:stä. Monilla, ehkä jopa useimmilla, ADHD:stä aikuisiällä kärsivistä ADHD:tä ei ole lapsena diagnosoitu. Jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien, päihteiden ogelmakäytön tai monien muiden psykiatristen häiriöiden tai käytösongelmien taustalla voi olla diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD.

ADHD:tä pidetään aivojen tarkkaavuutta säätelevien keskushermoston hermoverkostojen häiriönä. ADHD on kuitenkin taustaltaan monisyinen häiriö. Usein ADHD:sta kärsivien lasten vanhempi tai lähisukulainen on kärsinyt ADHD:sta. Useiden eri geenien onkin arveltu lisäävän alttiutta ADHD:n syntyyn. Sikiökehityksen aikaiset infektiot tai äidin runsas tupakointi tai alkoholin käyttö lisäävät lapsen riskiä ADHD:n ilmenemiseen. Lapsen altistuminen ympäristömyrkyille saattaa myös lisätä lapsen hyperaktiivisuutta. Mitä todennäköisimmin perinnöllisten tekijöiden, aivojen sikiökautiseen kehitykseen vaikuttavien tapahtumien, synnynnäisen temperamentin että erilaisten ympäristötekijöiden osuus ADHD:n synnyssä vaihtelee eri lapsilla.
ADHD:n itsehoito

Epäiltäessä lapsessa tai itsessä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä on aina ensin syytä pohtia, mitkä muut tekijät saattaisivat olla oireiden taustalla. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriölle on ominaista se, että oireet ovat jatkuvia ja suhteellisen riippumattomia ympäristön olosuhteista ja että oireet ovat alkaneet jo ennen kouluikää.

Jos kyseessä on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö sekä vanhempien että häiriöstä kärsivän on tärkeätä ymmärtää, että oireet ovat pitkälti tahdosta riippumattomia ja heijastavat hermoston erilaista toimintatapaa. Ongelmat eivät siten johdu lapsen tai nuoren laiskuudesta tai ilkeydestä eivätkä myöskään vanhemmista. Vanhempien ja oireista kärsivän on hyvä tietää, että tarkkaavuuden ja aktiivisuuden ongelmat ovat luonteeltaan pitkäaikaisia, joita voi kuitenkin vähitellen oppia ainakin osin hallitsemaan. Tieto ongelmien iän myötä tapahtuvasta lievenemisestä on sekä lapselle että vanhemmille tärkeä, vaikka kaikki oireet eivät välttämättä kokonaan häviäisikään.

Lapsen kärsimästä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ongelmasta on viisasta kertoa myös lapsen päiväkodin hoitajille ja koulun opettajille, jotta nämä voisivat huomioida ongelman suhteessaan lapseen. Pieni ryhmäkoko ja henkilökohtainen tuki ovat lapsen kehityksen kannalta edullisia. Vanhemmat voivat myös tukea lasten terapeuttien ja opettajien ohjaamisia oppimisstrategioita. Lapsen paheksuminen ja rankaisu ovat huonoja keinoja oireiden hallinnan opettelun kannalta, pienet palkinnot sopivien tavoitteiden saavuttamisesta ovat hyviä keinoja oireiden hallinnan kannalta.

ADHD:stä kärsivän lapsen kannalta on hyvä, jos perheen jokapäiväinen elämä on mahdollisimman rauhallinen, jossa pyritään noudattamaan säännöllisiä rutiineita. Odottamattomat tapahtumat ja hälinä vaikeuttavat lapsen kykyä keskittyä lisäten siten lapsen levottomuutta ja impulsiivisuutta. Vanhempien kyky säilyttää rauhallisuutensa antaa ADHD:stä kärsivälle lapselle hyvän käytösmallin. Tätä päämäärää ei kuitenkaan ole kovin helppoa saavuttaa etenkään yksinhuoltajille tai monilapsisissa perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Lapsen kannalta ei ole hyväksi, jos vanhemmat syyllistävät toinen toisiaan lapsen kasvatukseen liittyvissä riidoissa. ADHD:stä kärsivän lapsen kannalta on myös tärkeää, että vanhemmat antavat niin toisilleen kuin itselleen riittävästi omaa aikaa.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ADHD:n oireita voidaan lievittää poistamalla dieetistä keinotekoiset lisäaineet tai väriaineet, kahvi, liika sokeri tai vehnävalmisteet, maito tai muna. Ainakaan toistaiseksi tutkimus ei ole kyennyt toistaiseksi osoittamaan selvää yhteyttä erilaisten suositeltujen dieettiohjeiden ja ADHD:n oireiden lieventymisen välillä. Tässä suhteessa poikkeus saattaa olla 3-omegarasvahapot, joiden lisäys dieettiin on joissakin tuoreissa kontroloiduissa tutkimuksissa lievittänyt jonkin verran ADHD:n oireita. ADHD:stä kärsivät aikuiset saattavat hyötyä joogasta tai muista meditaation muodoista. Tämä mahdollinen hyöty perustunee säännöllisen meditaation stressiä yleisesti lievittävään vaikutukseen
Milloin lääkäriin

Jos epäilee lapsensa tai itsensä kärsivän tarkkaavuuden ja aktiviteetin häiriöstä, on aina viisasta kääntyä lääkärin tai lastenpsykiatrin puoleen. Häiriön oireita ja sen aiheuttamia ongelmia voidaan auttaa monin erilaisin keinoin. Lääkehoidon ohella lapsi ja nuori tarvitsee usein koulussa erityisopetusta, usein hän hyötyy erilaisista keinoista hallita käytöstään. ADHD:n lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti joko metyylifenidaattia tai atomoksetiinia. Näiden lisäksi ADHD:n hoidossa voidaan joskus käyttää masennuslääkkeitä tai klonidiinia. Lääkkeiden teho, sopiva annos ja mahdolliset haittavaikutukset vaihtelevat suuresti eri lapsilla ja aikuisilla. Vaikka metyylifenidaatti on amfetamiinin tapaan vaikuttava psykostimulantti, niin ADHD:sta kärsivillä lapsilla ja aikuisilla se on vaikutukseltaan levottomuutta vähentävä ja tarkkaavaisuutta parantava. Jotkut ADHD:sta kärsivät lapset tai aikuiset voivat hyötyä 3-omegarasvahappojen käytöstä.

ADHD:stä kärsivän lapsen vanhemmat voivat hyötyä sekä valistuksesta ja opastuksesta ja erilaisista yksilöllisen tilanteen mukaisesti räätälöidyistä psyko-, pari- tai perheterapioista. Lapset, heidän vanhempansa, sisaruksensa tai opettajansa voivat hyötyä suuresti hankalien tilanteiden hallintaan tähtäävistä strategioista. Vertaisryhmät tarjoavat osapuolille tukea, tietoa ja hallinnan ohjausta. ADHD:stä kärsivät aikuiset voivat hyötyä pelkästään siitä, että oireiden tausta ymmärretään oikein ja että ne voidaan huomioida työtehtävien järjestelyssä ja suunnittelussa. Lääkehoidon merkitys korostuu etenkin hankalammista oireista kärsivien lasten, nuorten ja aikuisten kohdalla. Onnistunut lääkehoito lisää ADHD:stä kärsivän kykyä hyötyä käytöshallintaan tähtäävistä käyttäytymis- ja psykoterapioista.

Paras hoitotulos saavutetaan, kun hoito voidaan toteuttaa kaikkien osapuolten - vanhempien, puolison, opettajien, terapeuttien ja lääkärin – välisenä yhteistyönä.