Minäkin eksyin taas tänne

Jonkin verran oon tässä välissä yrittänyt seurata fb:n toukokuun vauvoja 2014, mutta ryhmä on niin suuri, että en jotenkaan viihdy siellä (vaikka yhden teistä sieltä tunnistinkin

)
Mutta ensinnäkin onnea
Ollakovai...? ja Milagro! 
On ne vauvat vaan niin ihania
Meidän "toukokuisesta" tuli isoveli elokuun alussa, tasan 1v 2kk ikäerolla. Alku on sujunut loistavasti. Ensimmäinen viikko oli melkoista mustasukkaisuusdraamaa (poika seisoi kirkumassa ja itkemässä vieressä kun imetin vauvaa), mutta siitä eteenpäin on arki sujunut taas oikein hyvin. Pikkuhiljaa poika on ilmeisesti myös unohtanut, että pikkusisko ei olekaan aina asunut meillä. Mun mies on kyllä vielä isyyslomalla, joten jännityksellä odotan aikaa jolloin arjesta pitää selvitä yksin ilman miehen tukea. Onneksi tässä on kuitenkin vielä kuukausi aikaa harjoitella. Nyt kuitenkin sujuu jo moni asia paljon paremminkin kuin olisin odottanut: lapset mm. nukkuvat jo suhteellisen hyvin samassa rytmissä (vauva tietysti torkkuu paljon muutenkin sen lisäksi) ja yön ensimmäiset 5-6h olen nukuttanutkin heitä kahdestaan tuolla lasten huoneessa. Aterialla annan vauvalle maitoa pullosta ja poika harjoittelee vieressä omaa syömistään.
Poika oppi kävelemään muutama tunti ennen pikkusiskon syntymää. Hän oli jo pitkään kävellyt niin, että piti tukea koko ajan jostain kalusteesta, mutta silloin viimeisenä iltana uudet lelut saivat pojan innostumaan niin, että tuen pitäminen unohtui. Siitä poika on sitten vähitellen tajunnut että kävely onkin ihan helppoa ja juokseminenkin alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa - samoin kiipeäminen
Tutista meillä luovuttiin onneksi jo keväällä, koska nyt pikkusiskon tutit kyllä kiinnostuvat, mutta poika ei juurikaan yritä laittaa niitä suuhun. Sen sijaan itsenäinen syöminen on meillä ihan hakoteillä. Suuhun menee kyllä leipää, raksuja, hedelmiäkin jne sormiruokaa, mutta lusikka ei kiinnosta, eikä sosemaisten ruokien syöminen mitenkään muutenkaan. Puhuminen pojalla sujui jo jossain vaiheessa paremminkin: sanoja oli keväällä aika montakin, mutta jo jonkin aikaa sitten määrä on korvannut laadun. Poika mongertaa sellaista jatkuvaa radiojuontoa ihan silkalla siansaksalla, jossa toisuu sanat äiti, isi, auto, sisko. Saa nähdä olisko noista syksyn kerhoista ja avoimesta päiväkodista apua, kun pääsis hiukan oman ikäisten lasten kanssa kokeilemaan leikkimistä ja vuorovaikutusta.
Harrastukset on meillä muuten ihan samoja kuin mitä te muut olette kertoneet: poika tykkää kanniskella tavaroita ympäri kämppää ja on kovasti tarkkana tahtomassa asioita oman mielensä mukaisesti - ja jos äiti määrää muuta, huutaa poika naama punaisena silmät katkerassa loisteessa kun asiat ei menneetkään oman mielen mukaan. Kyllä se on kovaa olla pieni uhmaikäinen taapero!
