Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!

Vauvan bilirubiinit nousseet täälläkin vaikka oltiin varhaisia kotiutujia ja silloin oli kaikki todella hyvin.
Kotona hoidamme valopatjalla vauvaa. Ei ole ihan helppoa ja on todella sitovaa. Mutta ei ole kaikkein vaikeintakaan. Olen silti vähän tuli hännän alla kun oli tarkoitus nauttia ulkoilusta perheen kanssa loppu yhteinen loma:/. Mutta lippu korkealle ja ilo siitä että vauva saa ilmaista hoitoa.

Onnittelut kaikille vauvan saaneille :heart:
Kiitos teille jotka jaatte synnytyskertomuksen! Kivaa lukea yksityiskohtaisia seikkailuja ja tunteita. opcorn:
Zemppiä muille bilirubiinin kanssa taisteleville ja muille pikkupotilaiden äideille :heart:
- Erityis zemppi sairaalahoidossa olevien lasten äidit -
Näitä tulee mietittyä..

Dragonfly77 ja V 6pv

 

Aurinkoista huomenta!

Tänään pitäisi tulla vielä lämpimämpi päivä, kuin eilen. Mitähän ihmettä ulos laittaisi päälle!? Ainoat mamma-caprit on liian tiukat, kun masu on paljon isompi, mitä edellisissä raskauksissa. Joku löysä rantamekko täytyy kai etsiä. Meidän takapiha on paahtavan kuuma, kun sinne ei käy tuuli just yhtään.

Mulla on jäänyt Mikkelistä pari aivan ihanaa hoitajaa mieleen
Esikon aikaan oli tosi nuiva kokemus, kukaan ei kertonut mitään osaston käytännöistä ja varsinkin yksi hoitaja tiuski vähän kaikesta. Olikohan sama hoitaja, joka myös väitti, ettei mun imetys tule onnistumaan... Toinen samassa huoneessa oleva, mua vanhempi äiti sai ihan erilaista kohtelua. Myötätuntoa ja vointien kyselyä. Mutta sitten oli yksi sellainen vähän vanhempi hoitaja, joka oli tosi mukava ja kyseli olinko käynyt kenenkään kanssa synnytystä läpi jne. Ja joka toi mulle sen istuinrenkaan, että kärsin edes jotenkin istua ja syödä.
Kuopuksen aikaan oli myös yksi vanhempi hoitaja, joka ei pitänyt turhaa hässäkkää. Hän oli ainut, joka ei herättänyt yöllä, eikä pitänyt siellä huoneessa ylimääräistä pulinaa muiden hereillä olevien äitien kanssa. Harmi, ettei ollut kuin yhden yövuoron. Sanoi, ettei viitsinyt turhaan herätellä, kun meillä näytti vauvan kanssa olevan kaikki hyvin ja rauhallisesti.

Mäkin olen ponnistanut kaikki puoli-istuvassa asennossa, ja nopeat ponnistusvaiheet (olikohan 8-23min) on olleet.

Kiitos KeepGoing synnytyskertomuksesta

Tsempit teille, kenen vauvoilla on bilirubiinit koholla!

Mitähän muuten Blommorille ja pienelle tyttöselle kuuluu...?

Cherrie_ 38+0 *poksis*

 

Huomenta. Täällä paistaa myös aurinko ja on annettu tälle päivälle ukkosvaroituksia.
Kohta lähdetään taas ulos lasten kanssa,jos iltapäivällä on jo kovin tukalaa...

Täälläkin Blommorin perhe ajatuksissa:hug:

Ponnistamisesta vielä,esikoista ponnistin melkein tunnin ja imukupilla autettiin ulos,toista ja kolmatta 10-15min,tulivat helposti ilman apuja

petronella ja toukotoukka 38+2:heart:

 

Tiivi-Taaville onnittelut pojasta :flower:

Vyöhyketerapia kuulostaa mielenkiintoiselta, te jotka sitä käytätte niin kertokaahan synnytyksen jälkeen oliko siitä mitään hyötyä.

Vammalassa oli muuten mös parkkikiekko käytössä, siihen laitettiin aika jolloin vauva oli syönyt niin eivät sitten suotta tulleet herättämään. Ainut vaan kun olen kohtuullisen herkkäuninen niin heräsin aina kun tulivat huoneeseen . Hassua kuinka tuollaiset asiat unohtuvat, en olisi noita yöherättämisiä ja parkkikiekkoja muistanut ollenkaan jos täällä ei siitä olisi ollut puhetta.

Ponnistusasennoista mulla ei ole kokemusta kun siitä puoli-istuvasta, se on mulle sopinut hyvin, ponnistusvaiheet ei oo ollut kovin pitkiä, esikoisesta tais olla 10min ja kuopuksesta 5min, oliko sitäkään. Ja kun noista molemmista oon epiduraalin saanut niin eipä mua varmaan muualle oltais päästettykään.

Olipa KeepGoingilla ja vauvalla varsin vaiherikas alkutaipale, kiitos synnytyskertomuksesta.

(.) Tänään on la ja vauva visusti mahassa eikä merkkiäkään siitä että haluaisi tulla tänne meidän iloksi. Ehkäpä jonain toisena vuonna sitten :headwall:
Kävin neuvolassa, alapaine oli hiukan laskenut ja pissa puhdas, ne oli ainoat mitä katsottiin. Uusi aika laitettiin tiistaille ja silloin laitetaan myös lähete yliaikaiskontrolliin. Epäili että käynnistävät sitten viimeistään seuraavana maanantaina jolloin viikkoja olisi 41+3. Mä oon jotenkin aatellut että alkavat käynnistellä vasta 42 viikolla, ja ilmeisesti Taysissa tehdäänkin näin, mutta Vammalassa sitten jo aiemmin.

Josko sitä lähtisi sitten tekemään jotain järkevää (jolla saisi synnytykseen vauhtia), voisi vaikka pestä ikkunoita, istuttaa omenapuuta ja siivota hevostallia :wave:

Armin 40+0 tasan

 

Heippa!

Onnea vauvautuneille!!! :flower: Mä haluun kans :ashamed:

Vitsit kuulostaa noi yöherätykset sairaalassa ärsyttäviltä! Ensisynnyttäjänä mulla ei ole mitään kokemusta noista, joten kaikkea sitä oppii näin jo etukäteen mitä voi tapahtua. Jorvissa huoneet on 2 hh tai perhehuoneita ellei Naistenklinikan väistön takia ole ruuhkaa ja huoneita joudutaan purkaan ja yhdisteleen eli voi olla että saadaan perhehuone ja voi olla että olen monen äidin ja vauvan kanssa samassa huoneessa...kaikki on siis mahdollista.

Ja kiitos synnytysasentokertomuksista, itsekkin olen sitä kovasti pohtinut. Kyljellään olo kuulostaa minulle jotenkin vieraalta...katsotaan mihin sitä lopulta päätyy

Ällövaroitus! Mites tuo peräruiske? Tarjotaanko sitä vai saako sen halutessaan ja ootteko ottanut/pyytänyt? Siitä ei mainittu mitään kun oltiin tutustumassa sairaalassa enkä tohtinut kyselläkään :ashamed:

Lääkäriterveiset (38+2):
Painoarvio 3220 g
Sykkeet ja liikkeet hyvät
Pissa +/-
Paineet hyvät
Sappi- ja maksa-arvot hyvät
Kohdunsuu pehmennyt ja 1cm jäljellä
Turvotus muhkeaa
Pää alhalla kiinnittyneenä eli lähtökuopissa alkaa olla

Menen nyt sitten maanantaina uudestaan Jorviin, silloin käyrälle, pissa ja paineet. Tiistaina labraan ja torstaina uudestaan lääkäriin, jolloin annetaan käynnistysaika (jos ei sikseen ole syntynyt ittekseen). Käynnistys joko ens to, pe tai sitten ma 27.5. Hurjaa! LA on siis 29.5. ja siihen ei noiden sappiarvojen + rd:n takia päästetä vaikka vauva on keskikäyrällä ja arvot on pysynyt kurissa lääkkeillä.

Lääkäri kehotti pysymään pystyssä ja liikkeessä niin saatais vauva ittekseen ulos! Eli kai sitä pitäis lähteä nauttimaan tuosta lämmöstä ja auringonpaisteesta kävelyn merkeissä...sisko vinkkas fyssarina, että jos olis trampoliini niin siinä kannattais joustella (ei siis hyppiä) niin se ainakin auttais....harmi kun ei ole sitä tramppaa...eli kaikki kenellä sellainen on niin sinne vaan lasten sekaan

Eilen sain muuten aloitettua ristiäistarjoilujen leipomiset pakkaseen....nyt on vaaleanpunaiset dominokeksit pakkasessa (toivottavasti siis se tyttölupaus pysyy!). Pitäis keksiä jotain kivaa mustikoista sillä niitä olis vielä rutkasti...

Nukkuminen on ihan tolkutonta puuhaa nykyään! Oon jo pitkään nukkunut huonosti mutta nyt nukun n. klo 02-05 välin ja siihen se sitten jää. Nuha on muuttunut flunssaksi ja kurkku on taas kipeä ja keuhkot painaa....ärsyttävää. Toivottavasti tää flunssa menis pian ohi koska muutenkin se nukkuminen on hankalaa puutuvien käsien takia.

Aurinkoista perjantaita!

Farkkutyttö ja Ihanuli 38+2

 

Naistenklinikalla kävi ekana iltana yökkö varmistamassa, että kaikki on hyvin, mutta öisin ei käynyt koskaan kukaan tsekkaamassa. Muutenkin siellä oli musta tosi hienovaraista se meininki, pari kertaa päivässä kävi hoitaja opettamassa perusjutut, vaipanvaihdon ja napajutut ja kuulostelemassa fiiliksiä, ja muuten jättivät täysin rauhaan. Sanoivat vaan, että aina voi soittaa kelloa, jos jokin asia mietityttää. Tykkäsin tosi paljon, siinä tuli sellanen fiilis, että luottavat taitoihimme, mutta kuitenkin ollaan lähellä apua ja turvaa, jos sitä kaivataan. Hoitajamme oli kirjannut neuvolaan meneviin papereihin "tyytyväinen perhe", mikä musta oli valtavan sympaattista.

Peräruiskeasiaa mietin itsekin etukäteen, ja siitä ei ollut mitään puhetta sairaalassa. Ei kyllä ollut tarvettakaan, supistukset toimivat tehokkaasti suolentyhjentäjänä. Ja oon aika varma, että ponnistusvaiheessa jotain kamaa tuli puserrettua samaan syssyyn, mutta eipä se tosiaan siinä vaiheessa kiinnostanut tai nolottanut pätkääkään, keskittyminen oli aika muualla.

Meidän poika kasvaa hurjaa vauhtia, viime neuvolasta paino noussut puoli kiloa! Kyllä me vähän kateltiinkin, että posket on pullistunu, mut huhhuh. Kohtahan tuo on jo nelikiloinen jässikkä, joutuu olemattomat hauikset koetukselle.

Ihania toukokuun aurinkoisia kesäpäiviä, naiset!

 

Täältä taka-alalata tervehdys ja pikainen kuuluminen.

Ihana, IHANA poikavauva syntyi rv 41+0. Raskaus meni kaikinpuolin loistavasti. Uskon, etten enempää olisi pystynyt nauttimaan tästä viimeisestä raskaudestani, takapenkki on nyt täysi, samoin lapsiluku.

Synnytys oli odotetusti nopeahko, vaikkakin tällä kertaa vietin sairaalassa synnytystä edeltävän yön odotellen supistuksia vesien menon vuoksi. Ensimmäiset kunnon supistukset tunsin klo 11:30, jolloin pääsin suoraan saliin. Vetelin aluksi ilokaasua, mutta jo klo 12:00 pyysin spinaalin. Ruuhkan takia kärvistelin n. 40 minuuttia ennenkuin lääkäri kerkesi paikalle. Spinaali heikensi supistuksia, joten niihin lisättiin voimaa oksitosiinilla. 14:50 supistukset olivat taas sietämättömiä, VAADIN toisen annoksen puudutetta, jonka sain. "Tahallani" pidätin ponnistamista vastaan, koska halusin olla varma, että puudutus kerkeää tehota. Ei mikään kovin järkevä teko, TUSKAISIMMAT minuutit. 15:20 en enää kestänyt painetta, käännyin puoli-istuvaan ja ponnistin yhdellä supistuksella vauvan ulos. Ja arvatkaas, täysin ilman kipua - hallelujah, se siis on mahdollista. Ilman minkäänlaisia vaurioita pääsin heti nauttimaan vauvasta.

Osastolla vietettii yksi yö, sitten oli jo kiire kotiin muun perheen luo.

Onnea hirmuisesti vauvan saaneille ja tsemppiä vielä odottaville, pian odotus palkitaan!

Huanita ja pikkuveli 5vrk

 

Joo, palattiin 15.5. iltapäivällä takaisin sairaalaan.
Kipeät, mutta melko tehottomat supistukset
Kestivät sen kuutisentoista tuntia. Sitten hieman
Ennen yhtätoista illalla poksahtivat kalvot ensimmäistä
Kertaa itse. Ja mä TYHMÄ en pyytänyt sitä spinaalia heti
Vaikka tiesin kuinka nopeasti siitä edetään.

No nyt edettiin supervauhtia. Synnytyssaliin ja pyysin spinaalin
Jota ei koskaan keritty laittamaan. Anestesialääkäri vasta selkään piirteli
Kun poika änki pihalle. Enpä tuskaistmpaa tuntia ole elämässäni kokenut,
Ilokaasu oli ainoa lohtu.

Draamaa ei puuttunut muutenkaan. Viimeisen tunnin aikana
Sydänäänet katosi vauvalta useita kertoja. Oli anestesialääkäriä, toinen
Lääkäri ja 3 kätilöä. Tippaan jo laittoivat kai leikkurin varalta,

Aika totiset paikat taisi ajoittain olla, mutta järkyttävän 2 minuutin ponnistusvaiheen
Jälkeen (vauvalla taas hätä) syntyi 9 pisteen poika 3085g ja 50,5 cm. Eli 16.5. puolella maailmaan tupsahti.

Onneksi oli vika synnytys, tuskin olisi lapsia muuten näin
Kertynyt Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pari tuntia sitten päästiin kotiin, meinasi pää hajota sairaalassa 5 hengen huoneessa. Toissayönä nukuin 0,5 h ja viime yönä pari tuntia. Jos ens yönä onnistuis paremmin

 

Onnittelut pojista Huanita ja Chrissy72 :flower:

Farkkutyttö kiitos! Tää ryntää nyt heti trampoliiniin =)

 

Hei, te jotka ette ole vielä synnyttäneet lastanne!
Synnytystähän edeltää nollasta sataan erilaisia merkkejä.
Minulla tuli rintaan ylös laaja alue tummaa punoitusta sekä kasvoihin lähes koko naamaan samaa tummaa punoitusta kuin olisin "palanut auringossa" tai saanut allergisen reaktion.
Tämä siis alkoi 10 tuntia ennen kuin synnytys alkoi. Minulla ei ole aiemmin tullut vastaavia reaktioita esim. ruoasta tai muusta. Joten se taisi olla joku kehon merkki alkavasta synnytyksestä. Kuka ties. Sitä ihmettelin kun se tuli ja kirjoitin päiväkirjaankin että onkohan minulla alkamassa synnytys vai olenko äkisti allerginen jollekin mitä olen syönyt.

Dragonfly77

 

Onnittelut vauvan saaneille :heart:

Farkkutytölle piti kommentoida, että Jorvissa on 2 hengen huoneita ja sit niitä isompia, oliskos sit 4 hengen huoneita. Melkonen ruuhka oli ainakin viime viikolla siellä. Kysyin kätilöltä ruuhkatilannetta ja silloin ainakin oli tunkua saleihin ja saleista taas ei päässyt kovin nopeeta osastolle, kun paikkoja ei vapautunu niin nopeesti. En tiiä perhehuoneiden tilanteesta, että ovatko joutuneet niitä purkamaan.

Jorvissa ei koskaan oo tarjottu peräruisketta enkä ite oo sellasta pyytänytkään. Mulla on suoli tyhjentynyt synnytystä edeltävästi tai supistusten alettua. Mutta jos kokee tarpeelliseksi, niin varmasti antavat pyydettäessä.

Omat jutut: kotisairaala kävi taas tänään ottamassa bilirubiiniarvot vavelta ja pari tuntia sen jälkeen soittivat sieltä, että näyte oli mennyt jotenkin pilalle (punasolut hajonneet tjtn) ja näinollen arvoja ei saatu selville. Huomenna TAAS uudet labrat |O

Valopatja on edelleen täällä meillä, mutta onneks ei ainakaan nyt tarvii sitä käyttää. Kaikkein vaikeinta siinä oli se hiton silmäpanta, joka ei tuntunut pysyvän ollenkaan kohallaan ja vave ois viihtyny vaan sylissä eikä minkään typerän patjan päällä. Muutamat itkut tuli ite väännettyä sen valohoidon takia.

Ai joo, ihanat ilmat nyt. Ollaan käyty kävelyillä ja kyllä vaan on mukavaa kun mahan jälkeen pääsee taas liikkumaan ilman kaikkia inhottavia vaivoja =)

Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville :hug:

 

minäkin pikaisesti kirjottelen pitkästä aikaa..

Meille syntyi sektiolla pieni poika 6.5. klo 11:15 rv 37+4. Herran mitat 3340g, 52cm ja päänympärys 34cm. Kirjottelen tarinaa myöhemmin

 

Onnea pojista Huanita,Chrissy72 ja tikimi:heart::heart::heart:


Peräruiskeesta: kaikki kolme lasta synnyttänyt TAYS:ssa ja siellä ainakin minulta kysyttiin saako laittaa ruiskeen,kaikista sen saanut,ei niin mukava tunne,mutta minulla se ruiske saanut aikaan sen,että supistukset koventuneet ja synnytys alkanut etenemään.

Harmi,kun meillä ei ole trampoliinia,olisin mennyt minäkin sitä kokeilemaan

Koko päivän ollut liikkeessä,haravoinut,imuroinut,pessyt pari ikkunaa.Mahaa kovetellutkin aika säännöllisesti ja koko maha jotenkin arka,mutta ei kovin kipeitä supistuksia saanut aikaan....

 

Eilen en jaksanut muuta kuin lukea uudet viestit läpi. Menin eilen vasta neljältä aamulla takaisin nukkumaan, kun selkää ja mahaa särki noin klo 23: sta asti, mut jossakin vaiheessa virkistyin vain liikaa ja aloin syömään vielä puoli kolmen jälkeen yöllä :E
Aamulla noin kolmen tunnin unien jälkeen tunne selässä oli kuin sitä olisi kunnolla murjottu.

Neuvolassa terkka sanoi, että ihan lupaavan oloisia merkkejä olivat nuo säryt ja ihme jos ei syntyisi vauva viikonlopun aikana. Vauvakin on jo niin alhaalla kuin vain voi olla, että tässä sitten vain odotellaan lisää särkyjä ja kolotuksia Mutta en nyt superpettynyt ole jos maanantai aamuna neuvolaan käy tie. Mutta sikäli olen noista säryistä "iloinen" jos näin voi sanoa, sillä olin jo kerinnyt mielessäni manailemaan, että varmaan taas pitää käynnistää synnytys, kun kroppa ei vain kertakaikkiaan tuota omia supistuksia. Parempi tietysti jos täällä spontaanisti lähtee.

Esikoiselta kysyin voisiko vauvaa sanoa vaikkapa Torstiksi ja poika vastasi, että kyllä. Tulin kysyneeksi, että jos vauva onkin tyttö niin voiko vauva silti olla Torsti, niin kuulemma voi Vauvan sukupuoli on loppuun asti meille arvoitus, jänskättää!

Vielä viimeiseksi eiliset lasketun päivän neuvolakuulumiset:

Painonmuutos: +1,4 kg /vk
Turvotus: +
RR: 103/74
Pissa puhdas
sf: 30 cm
Lapsiveden määrä normaali
Tarjonta: RT
Syke: 140
Liikkeet: ++

Eilen tosiaan oli oikea poksupäivä, eli laskettu aika saavutettu ja ohitettu!

Rapunen ja "Torsti", 40+1

 

Paljon onnea poikavauvoista Huanita, Chrissy72 ja Tikimi :heart:

Onnittelut LA:n saavuttamisesta Armin ja Rapunen :flower:

Varmaan trampoliinin päällä humpsuttelun lisäksi saman asian ajaa jumppapallon päällä "pomppiminen". Muistelen jostain lukeneeni sellaisen vinkin joskus...?!

Paranemisia flunssaisille!
Ja tsemppiä huonounisille :hug:

Kiva kuulla, että affenin pikkuinen kasvaa hyvää vauhtia

Sellaista on pitänyt muistaa kysyä, että onko muilla häntäluu kipeä? Mulla ei aiemmissa raskauksissa ole vaivannut, mutta nyt tuntuu, kuin olisi hyppyrimäessä käynyt liukurin kanssa. Särkee istuessa ja seisoessa. Ärsyttävä pikkuvaiva...

 

Tyttäremme syntyi 15.5 rv 41+1, paino 3508g, pituus 50cm ja pipo 35,5cm

Aikoihin en ole tänne kirjoittanut, tulee tuolla fb:n puolella kirjoiteltua, mutta ajattelin tulla jakamaan synnytyskertomusta tännekin, eli tyttäreni syntyi yllättäen ammeeseen sairaalassa

Epäsäännöllisiä supistuksia oli illanmittaan, mutta n klo 21 aloin kellottamaan supistuksia, välit heittelivät 7-15 minuuttiin, mitään säännöllisyyttä ei ollut, supistusten kesto piteni hiljalleen minuutista puoleentoista ja kivut alkoivat muuttua todella koviksi, soitin sairaalaan yhden aikaan yöllä, kätilö kehoitti odottamaan kotona että supistukset muuttuvat säännöllisiksi, reilun tunnin olin vielä kotona mutta sitten oli lähdettävä sairaalaan, kipu oli mittarina, supistukset olivat yhä epäsäännöllisiä.

Olimme sairaalassa klo 2.35, kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi että olen 4cm jo avautunut eli saliin kävi käsky, olin puolisen tuntia käyrällä, sinne piirtyi muutamia supistuksia, sitten pääsin ammeeseen lillumaan, kolmannen supistuksen jälkeen tuli tunne että lapsi olisi tulossa, vaistomaisesti tuli koitettua kädellä ja todettua että pää on tulossa, mies soitti kelloa että kätilö tulisi paikalle, kun kätilö ehti paikalle oli lapsi jo syntynyt ja olin ottanut hänet syliini, tytär syntyi klo 3.35 ja hän syntyi sikiöpussissaan, hetkeä myöhemmin ammeen ympärillä pyöri kolme kätilöä ja kaikki olivat yhtä hämmentyneitä tilanteesta, näinkin voi tosiaan käydä, mutta en olisi ikinä uskonut että näin luomu synnytys osuu omalle kohdalle

 

Huomenta.

Onnea Manta81 tyttösestä :heart:
Vau millainen synnytys:O

Täällä flunssa sen kun jatkuu ja maha on kipeä eilistä supisteluista,illalla kun menin nukkumaan ne taas hiipuivat ja nyt on vaan siis maha ihan arka: /

Tänään voisi vaikka grillata,jos hyvä ilma

petronella ja toukotoukka 38+3:heart:

 

Lauantaihuomenta!

Nyt lienee mulla aikaa kirjotella synnytyskertomusta kun tiitiäinen vetäs maitoöverit ja hymy naamalla nukkuu sängyssään FBläiset tietääkin miten tämä homma meni, mutta jaanpas sen muidenkin kanssa

Elikkäs kaikki alkoi siitä kun yhtenä perjantai-iltana en tuntenut enää vauvan liikkeitä.. vedin jäätävän määrän makeeta mehua ja aloitin liikelaskennan. Neljä liikettä sain kasaan, sillä hikkaahan ei lasketa. Siitä lähtö sitten Jorviin jossa käyrille, liikkeitä piirtyi hyvin, en vaan tuntenut niitä. Samoin supistuksia piirtyi. Hoitsun sanojen mukaan kovia supistuksia. En tuntenut niitäkään. Kun oltiin todettu että vauvalla on kaikki hyvin ja olin jo lähdössä kotiin, halusi hoitsu vielä pissanäytteen ja sepäs näyttikin sokereita kolmella plussalla! Huh. Koko raskausajan kaikki näytteet ollut puhtaat, samoin sokerirasitus. Pikaverensokeritesti näytti arvoksi yli 20!! Enpäs päässytkään kotiin. Ultralla kurkittiin vielä mahaan ja todettiin tytön kasvaneen siellä reippaanlaisesti ja lapsiveden määrän lisääntyneen myös runsaasti. Sain siis riesakseni loppuajaksi raskausdiabeteksen. Ja masussani kasvoi sokerivauva. Enkä päässyt kotiin. Aamulla tuli siirto Jorvista tsiljoonien kokeiden jälkeen Naistenklinikalle. Siellä mun oli tarkotus opetella katsomaan itse sokeriarvoja ja pistämään insuliineja. Homma meni hienosti ja parin päivän jälkeen sisätautilääkäri väläytti kotiinlähdön mahdollisuutta. Vituiksi meni, sillä synnärin lääkäri halusi varmistaa vielä että vauva ei ole kärsinyt tuosta äkkiä päälle pärähtäneestä diabeteksesta ja ottaa lapsivesipunktion! HYI OLKOON. Elämäni toisiksi kamalin kokemus. Lapsivesipunktio kertoi EPO-arvojen olevan koholla, ja koska viikot olivat jo 35+5 sinä päivänä, niin päätös sektiosta tehtiin sen enempää asiaa harkitsematta. Seuraavana aamuna 24.4 klo 9.00 syntyi siis meidän tyttö. <3 3297g ja 49cm täyttä rakkautta. <3 oma pullea sokerilapseni Täydellinen synttärilahja mulle, vaikkakin päivän etuajassa.

Sektio itsessään oli mulle kamala kokemus, enkä olisi siitä selvinnyt ilman omaa äitiäni siellä leikkurissa. Mun verikammoinen aviomies odotteli synnärin olohuoneessa oman veljensä ja mun veljen kanssa. Isi saattoi tytön vastasyntyneiden valvontaosastolta lastenklinikan K7:lle, jossa tyttö vietti ensimmäisen yönsä sokeritipassa. Ja minä lähdin heräämöön. Olin melkein kahden litran verihukan jälkeen aika heikossa kunnossa enkä näin ollen saanut edes nousta sängyssä istumaan sinä päivänä, mutta seuraavana päivänä (mun synttärinä ) näin kunnolla ensimmäistä kertaa tyttäreni (näin jo leikkurissa mutta kyyneleiden läpi, joten aika hämärästi siis ;D) joka siirrettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle sokeritarkkailuun. Ja hengitystarkkailuun. Siellä me saatiin käydä pientä pötkylää hoitamassa niin paljon kun jaksettiin. Kuuden päivän jälkeen tyttö siirrettiin vielä Jorvin lastenosastolle, ja minä olin kymmenen sairaalayön jälkeen päässyt vihdoin kotiin! Se oli tiistai kun siirryimme Jorviin, ja toivottiin kovasti että saataisiin tyttö kotiin viikonloppuna. Oli niin kamala tunne lähteä kotiin ja jättää tyttö sinne - vaikkakin hyviin ja osaaviin käsiin. Torstaina 2.5 oltiin menossa hoitamaan tyttöä puolenpäivän aikaan ja hoitaja siellä kertoi että he olivat jo syöttäneet tytön kotiinlähtötarkastuksen ohessa!! Me päästiin kotilomalle maanantaihin saakka! Tytsä ei ollut katkonut kahteen päivään hengitystään, eikä tarvinnut ilmaviiksiä stimuloimaan sitä hengitystä. (Happea ei tarvittu siis ollenkaan missään vaiheessa, keuhkot oli kuitenkin kypsät jo) Oli ihanan jännittävää viedä tyttö kotiin ensimmäistä kertaa. <3 Eikä me haluttu ajatella sen kummemmin tulevaa maanantaita ja lääkärintarkastusta. Mutta niin siinä vaan kävi että maanantaina sitten saatiin lopullinen kotiutus! Ja tyttö voi hyvin <3

Ensi viikolla meidän pirpana on jo kuukauden vanha, eikä tämä äiti vieläkään tajua miten joku niin pieni, kaunis ja täydellinen on tullut meidän elämään. Ja kasvanut mun sisällä. Useimmiten saan tehtyä hyvin parantuneen sektiohaavan kanssa paljonkin kaikkea, mutta joskus sitä huomaa tuijottaneensa nukkuvaa vauvaa jo kolmatta tuntia. <3 Ja kyllä sitä tulee kyyneleet silmiin, kun mies ääneen ihmettelee vauvasängyn vieressä että miten me on tehty jotain noin suloista. <3

Toista sektiota enkä noin shokeeraavaa raskauden loppua en enää halua, mutta jossain vaiheessa mielelläni haluisin toisen tuollaisen söpöliinin.

Tsemppiä kaikille vielä vauvaa odottaville!

citrus ja maailman ihanin tyttö 3vk 3pv

 

Pikainen päivitys täältä; Synnytys käynnistyi su ja ma välisenä yönä kuitenkin itsestään ja terve tyttömme syntyi maanantaina klo 18:21. Mitat 3760g ja 51 cm, pipoa 37cm

Synnytys kesti 16h ja oli kyllä haastava johtuen tuosta perätilasta mutta loppupeleissä kaikki meni hyvin. Päivittelen lisää kuulumisia myöhemmin, nyt ollaan niin jumissa ettei oikein pysty

Tsemppiä odottelijoille ja onnea jo vauvautuneille!!!!

 

Onnittelut taas vauvan saaneille :heart:

Meillä vave joutui takaisin valohoitoon, biliarvot oli siis nousseet taas vaihteeksi. Eli huomenna aamupäivästä taas uudet labrat, onneks on toi kotisairaala...

Miten muut joiden vauvoilla bilirubiinit koholla ja saavat valohoitoa (olikos ainakin Dragonfly77?), kauanko saatte pisimmillään pidettyä vauvaa valossa? Entä kuinka pitkiä ovat maksimissaan syötöt ja hoidot eli tauot valosta? Täällä kärsin huonoäiti-fiiliksestä, kun tuntuu että vave ei saa sitä valoa tarpeeks kuitenkaan :ashamed: Nyt on reilun tunnin ottanut unta tuolla valossa, se on kuitenki hyvä alku eiks joo? Viimetteeks ku oltiin valossa niin yöllä sai pisimmillään muutaman tunnin kerrallaan ja se oli musta hyvin. Anteeksi tää valitus :ashamed:

 

Onnea uutukainen tyttövauvasta:heart:
Hienoa,että kaikki sujui hyvin perätilasta huolimatta=)

 

Synnytyskertomus: Rsv 36+2, helatorstain vastaisena yönä alkoi klo 3 supistelemaan säännöllisesti, 2-6 min välein, 1,5 h kellotin supisteluja ja sitten soitin synnytysvastaanotolle, josta kehottivat lähtemään sairaalaan. Ja hyvä niin, kun täältä lossin takaa lähtee. Klo 6 olimme Tyks:ssä. Ensin käyrille puoleksi tunniksi.Sitten sisätutkimus: kohdunsuu auki 3 cm ja kanavaa jäljellä 2 cm. Klo 8.30 lapsivesi meni. Avautumisvaiheen kivunlievityksenä pcb-puudutus ja spinaalipuudutus.Klo 15.35 Kohdunsuu auki 10 cm. Klo 16.04 syntyi tyttäremme, jonka sain salissa vain hetkeksi syliini, tästä hänet vietiin virvotteluhuoneeseen ja lastenlääkärin tarkistettavaksi. Hengitys hiukan vaikeaa, lapsiveden nielemisen vuoksi. Joten tytär lähti keskolaan saamaan apuja elämän alkuun. Muutaman päivän hän siellä vietti ja minä olin synnyttämättömien osastolla ja pumppailin maitoa rakkaalle lapselle. Sitten olimme muutaman päivän vierihoito osastolla.Jossa seurailtiin bilirubiiniarvoja, kunnes ne osoittivat laskusuuntaan. Kokonaisuudessaan olimme viisi päivää sairaalassa.

 

Keepgoing>
Jokainen kerta kun saat vauvaa pidettyä valohoidossa, niin se auttaa vauvaa bilirubiinin puolesta parantumaan. Muista... jokainen meistä tekee aina parhaansa silloin kun on omasta lapsesta kyse. Kukaan ei ole yli-ihminen vaan rakastava äiti / isä. Älä vertaa itseäsi muihin sen suhteen vaan katso lasta, rakasta, hoida, rauhoittele itsesi ja rauhoita lasta rakkautesi mukaan.

Dragonfly77

 

Paljon onnea tyttövauvoista Manta81 ja Uutukainen :heart:

Melkoinen synnytys Mantalla!

Kiitos synnytyskertomuksista citrus86 ja Myy_76

Tsemppiä KeepGoingille valohoidon antamisen kanssa :hug:

Vähän yllätyin tänä aamuna peilin edessä. Vauva on tainnut laskeutua lisää, mun kumpareen yläosa on painunut kuopalle! En muista, että olisi aiemmissa raskauksissa noin erottunut. Piti ottaa muutama masukuva, on niin hassun näköinen.

Jokohan Armin on lähtenyt, kun ei ole tänään kirjoittanut mitään...?

Cherrie_ 38+1

 

Täällähän tapahtuu paljon, ei sinänsä mikään ihme kun on toukokuu Lämpimät onnittelut taas synnyttäneille! :flower:

Sekä hyviä ja rauhallisia ensipäiviä ja -viikkoja vauvojensa kanssa kotiutuneille!

Myy_76, mulla oli esikoisen kanssa just samanlainen tilanne, ja sattumalta tyksissä myös synnytin. Muistan että oli se tosi ikävän tuntuista kun ei saanut vauvaa syliin synnytyksen jälkeen, ja synnyttämättömien osastolla yksinään maatessa huoli oli aluksi kova. Onneksi tilanne teilläkin koheni nopeasti ja pääsitte jo kotiin!

Täällä on nautittu Oulun ihanasta kesäsäästä, ja tutustuttu taas uuteen neuvolantätiin. Vauva on nyt jo laskeutunut selvästi alemmas, mutta muuten ei mitään kummempia merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Toisaalta esikoisestakin kunnon supistukset alkoi sitten kerralla, ei ollut suuremmin mitään ennakoivia merkkejä totaalista tilanteeseen kypsiintymistä lukuunottamatta

Tänään kävin kaupoilla hommamassa pari imetystoppia lisää ja muuta pientä, sekä laitoin vihdoin hoitonurkkauksen ja korisängyn kuntoon Sairaalakassin pakkaus odottaa vielä, ja pienimmän koon vaippojakin pitäisi ostaa paketti valmiiksi...Ei vaan ole edelleenkään ollut kovin kiireinen olo, mutta tänään huomasin kävelemisen muuttuneen selvästi hankalammaksi, ja tuli tunne että ehkä olisi hyvä olla jättämättä loppujärjestelyjä ihan viimeiseen minuuttiin... Jännät ajat menossa

Olgamaria + Nuppu 38+6