Lauantaihuomenta!
Nyt lienee mulla aikaa kirjotella synnytyskertomusta kun tiitiäinen vetäs maitoöverit ja hymy naamalla nukkuu sängyssään
FBläiset tietääkin miten tämä homma meni, mutta jaanpas sen muidenkin kanssa
Elikkäs kaikki alkoi siitä kun yhtenä perjantai-iltana en tuntenut enää vauvan liikkeitä.. vedin jäätävän määrän makeeta mehua ja aloitin liikelaskennan. Neljä liikettä sain kasaan, sillä hikkaahan ei lasketa. Siitä lähtö sitten Jorviin jossa käyrille, liikkeitä piirtyi hyvin, en vaan tuntenut niitä. Samoin supistuksia piirtyi. Hoitsun sanojen mukaan kovia supistuksia. En tuntenut niitäkään. Kun oltiin todettu että vauvalla on kaikki hyvin ja olin jo lähdössä kotiin, halusi hoitsu vielä pissanäytteen ja sepäs näyttikin sokereita kolmella plussalla! Huh. Koko raskausajan kaikki näytteet ollut puhtaat, samoin sokerirasitus. Pikaverensokeritesti näytti arvoksi yli 20!! Enpäs päässytkään kotiin. Ultralla kurkittiin vielä mahaan ja todettiin tytön kasvaneen siellä reippaanlaisesti ja lapsiveden määrän lisääntyneen myös runsaasti. Sain siis riesakseni loppuajaksi raskausdiabeteksen. Ja masussani kasvoi sokerivauva. Enkä päässyt kotiin. Aamulla tuli siirto Jorvista tsiljoonien kokeiden jälkeen Naistenklinikalle. Siellä mun oli tarkotus opetella katsomaan itse sokeriarvoja ja pistämään insuliineja. Homma meni hienosti ja parin päivän jälkeen sisätautilääkäri väläytti kotiinlähdön mahdollisuutta. Vituiksi meni, sillä synnärin lääkäri halusi varmistaa vielä että vauva ei ole kärsinyt tuosta äkkiä päälle pärähtäneestä diabeteksesta ja ottaa lapsivesipunktion! HYI OLKOON. Elämäni toisiksi kamalin kokemus. Lapsivesipunktio kertoi EPO-arvojen olevan koholla, ja koska viikot olivat jo 35+5 sinä päivänä, niin päätös sektiosta tehtiin sen enempää asiaa harkitsematta. Seuraavana aamuna 24.4 klo 9.00 syntyi siis meidän tyttö. <3 3297g ja 49cm täyttä rakkautta. <3 oma pullea sokerilapseni
Täydellinen synttärilahja mulle, vaikkakin päivän etuajassa.
Sektio itsessään oli mulle kamala kokemus, enkä olisi siitä selvinnyt ilman omaa äitiäni siellä leikkurissa. Mun verikammoinen aviomies odotteli synnärin olohuoneessa oman veljensä ja mun veljen kanssa. Isi saattoi tytön vastasyntyneiden valvontaosastolta lastenklinikan K7:lle, jossa tyttö vietti ensimmäisen yönsä sokeritipassa. Ja minä lähdin heräämöön. Olin melkein kahden litran verihukan jälkeen aika heikossa kunnossa enkä näin ollen saanut edes nousta sängyssä istumaan sinä päivänä, mutta seuraavana päivänä (mun synttärinä
) näin kunnolla ensimmäistä kertaa tyttäreni (näin jo leikkurissa mutta kyyneleiden läpi, joten aika hämärästi siis ;D) joka siirrettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle sokeritarkkailuun. Ja hengitystarkkailuun. Siellä me saatiin käydä pientä pötkylää hoitamassa niin paljon kun jaksettiin.
Kuuden päivän jälkeen tyttö siirrettiin vielä Jorvin lastenosastolle, ja minä olin kymmenen sairaalayön jälkeen päässyt vihdoin kotiin! Se oli tiistai kun siirryimme Jorviin, ja toivottiin kovasti että saataisiin tyttö kotiin viikonloppuna. Oli niin kamala tunne lähteä kotiin ja jättää tyttö sinne - vaikkakin hyviin ja osaaviin käsiin. Torstaina 2.5 oltiin menossa hoitamaan tyttöä puolenpäivän aikaan ja hoitaja siellä kertoi että he olivat jo syöttäneet tytön kotiinlähtötarkastuksen ohessa!! Me päästiin kotilomalle maanantaihin saakka! Tytsä ei ollut katkonut kahteen päivään hengitystään, eikä tarvinnut ilmaviiksiä stimuloimaan sitä hengitystä. (Happea ei tarvittu siis ollenkaan missään vaiheessa, keuhkot oli kuitenkin kypsät jo) Oli ihanan jännittävää viedä tyttö kotiin ensimmäistä kertaa. <3 Eikä me haluttu ajatella sen kummemmin tulevaa maanantaita ja lääkärintarkastusta. Mutta niin siinä vaan kävi että maanantaina sitten saatiin lopullinen kotiutus! Ja tyttö voi hyvin <3
Ensi viikolla meidän pirpana on jo kuukauden vanha, eikä tämä äiti vieläkään tajua miten joku niin pieni, kaunis ja täydellinen on tullut meidän elämään. Ja kasvanut mun sisällä. Useimmiten saan tehtyä hyvin parantuneen sektiohaavan kanssa paljonkin kaikkea, mutta joskus sitä huomaa tuijottaneensa nukkuvaa vauvaa jo kolmatta tuntia. <3 Ja kyllä sitä tulee kyyneleet silmiin, kun mies ääneen ihmettelee vauvasängyn vieressä että miten me on tehty jotain noin suloista. <3
Toista sektiota enkä noin shokeeraavaa raskauden loppua en enää halua, mutta jossain vaiheessa mielelläni haluisin toisen tuollaisen söpöliinin.
Tsemppiä kaikille vielä vauvaa odottaville!
citrus ja maailman ihanin tyttö 3vk 3pv