Whitey jos sulla vaan on vaikka imettäessä mahdollisuus lukea tuota Anna Wahlgrenin kirjaa, niin suosittelen! Se auttoi mua aina tosi paljon ensikertalaisena äitinä.
Tietenkin siinä on todella paljon juttuja, joita en menisi kokeilemaan, mutta yhtä lailla paljon aivan loistavia pointteja. Voin laittaa tähän pähkinänkuoressa tiettyjä juttuja siitä, ja toivon koko sydämestäni että kukaan ei loukkaannu, koska tiedän tosiaankin että aina asiat ei ole näin helppoja, ja toiset vauvat eivät vaan nuku yhtä hyvin.
Eli siis ranskalaisilla viivoilla tulee joitain lainauksia kirjasta:
-Tulkitse lapsen huudot kysymyksiksi. Sinun tehtäväsi on antaa vastaus. Yöllä nukutaan. Pieni lapsesi ei voi heti ymmärtää tätä, sillä hänellä ei vielä ole käsitystä siitä, mikä yö on.
-Lapsilla on geneettinen henkiinjäämisahdistus (tällä Wahlgren tarkoittaa sitä, että iltaisin lapsilla tulee esiin pelko siitä, jäävätkö he henkiin) johon auttaa vain ahdistuksen lievittäminen. Sitä ei voi tehdä kuin yhdellä tavalla: antamalla ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa. Tuntuu mahdottomalta, että pikkuinen voisi tosiaan olla nälkäinen: hänhän söi vastikään, hän syö käytännöllisesti katsoen jatkuvasti. Lapsessasi ei ole vikaa. Ruoka on tie elämään. Lähtökohdaksi on aina otettava, että huutava pieni vauva tarvitsee ruokaa.
-Aivan ensimmäinen tavoite: Anna lapselle enemmän ruokaa kuin hän sinun mielestäsi voi kaiken kohtuuden nimissä tarvita tai tahtoa. Sinulta vaaditaan kärsivällisyyttä. Jotta pieni vauva nukkuisi yönsä hyvin, on hänen oltava päivän päättyessä tarpeeksi väsynyt, kylläinen, iloinen ja tyytyväinen.
Okei, sitten tähän vähän omaa pohdintaa: Eli meidän poika tosiaan aloittaa iltakuudelta aina sen syömismaratonin. Mua ärsytti se yhdessä vaiheessa tosi paljon, ja taistelin sitä vastaan. Eli jos poika halusi syödä 1.5h putkeen, multa meni hermot ja vauva varmasti aisti sen. Ja nukkui sen seurauksena huonosti, heräsi joka toinen tunti. Sitten kun aloin antaa hänen rauhassa syödä niin kauan, kunnes hän itse irroittaa otteen rinnasta, vauva nukkui 7h putkeen. Joskus hän söi kaksi tuntia putkeen. Anna Wahlgren sanoo, että myöhäisen illan syöttöjen pitääkin olla juuri 1,5h tai 2h, jotta vauva nukkuu hyvin. Toki joillakin uni tulee vähäisemmälläkin syömisellä. Ei meillä vaan.
Eli heti kun lakkasin stressaamasta noita maratonisyöttöjä, niin vauvan unirytmi muuttui paljon paremmaksi. Lisäksi hän sanoo, että kannattaa kahden maratonisyötön välissä antaa vauvan nukkua esim. 20min levot, vaikka olisikin ilta. Koska jos vauva on liian väsynyt, hän ei nukahda helposti. Eli esim. 1.5 h syöttö, 20 min lepo, herätys, 1.5 h syöttö, nukkumaan. Mutta siinä kirjassa on tarkemmat ohjeet.
Hän puhuu tosi paljon sellaisesta ilta-ahdistuksesta, eli että vauvoilla on niin valtava kuolemanpelko ihan geeneissä, että ne ei saa nukuttua. Pelkäävät, että ruokaa ei enää tule. Siksi vauvoille pitää ensimmäisten kuukausien aikana osoittaa, että ruokaa todellakin tulee niin paljon kuin he vaan haluavat, jotta he uskaltavat nukkua. Tää toimi meillä ihan loistavasti. Eli imetin parin viikon ajan tasan tarkkaan niin usein kun vauva halusi, vaikka se oli päivisin joka tunti ja iltaisin jatkuvasti. Se helpotti, ja nyt vauveli ei ime päivisin ihan yhtä usein, ja yöt nukkuu rauhallisesti. Tähän toki vaadittiin myös se, että annoin iltaisin lisäravintoa, eli Tuttelia, koska kun vauva halusi imeä jatkuvasti, multa tuntui maito loppuvan kesken. Kun olin antanut Tuttelia pullosta, vauva nukahti melkein samantien. Annoin siis pulloa silloin, kun vauva ei enää tuntunut rauhoittuvan rinnalle vaan imi ja oli tosi levoton.
Sori, nyt tuli tosi pitkä selostus..
Tosi paljon tsemppiä sulle
Whitey!
