Eskapismi Hienoo kuulla hyvästä hoitotasapainosta, niin moni näitten juttujen kanssa elävä tasapainoilee vuosikaudet sopivan lääkityksen etsimisen ja järkyttävien olojen kanssa. Ite tasapainoilin lähes sen kymmenen vuotta, hermo meinas mennä mutta kyl se 10 vuoden kärsimys kannatti koska mullakin on elämässä asiat tosi hyvin (vaikkei kaikki oliskaan täysin) ja tosiaan elämä on ihanaa ja kivaa kaikkine kakkajuttuineenkin kuitenkin
kun olo on ees joltisenkin normaali niin se on ihan mahtavaa... Mulla nykyään enempi somaattisen puolen kummia vaivoja ja mieliala on pysynyt aisoissa.
Ongelma mulla on lähinnä ollut n 5krt vuodesa masennuskausi ja lääkitysten aikaan noi kaudet nivoutu jotenkin yhteen ,tunnesiirtymät ei vaan jotenkin onnistunu et olis menny siinä surussa eteenpäin vaan kaikki paskafiilikset jäi päälle. No ei mikään ihme, mun aivot lamattiin aika tehokkaasti mm 1000mg deprakinella joka vaihdettiin 200mg Lamotrigiinilla + muita hörhelöitä päälle et ei ihme ettei pääkoppa toiminu ihan kunnolla
oon aina ollu lääkkeille tosi herkkä ja noi keskushermostoon ja aivoihin vaikuttavat vie mut pienilläkin annoksilla ihan sairaaks. Viime vuonna pääsin tosiaan sit unitutkimuksiin ja sieltä sain sellasen avun jo nyt että masennuskaudet jäi unholaan :O Sanoin mun psykologillekin että oli melkein tylsä joulunaikakin kun ei yhtään masentanu
Tais olla reilu 3v sitten kun alettiin tiputtaa lääkkeitä veke ja viimevuoden marraskuussa otin vikan pillerin eli kohta kokonainen vuosi ilman. Mulla siis tosiaan oli se tuki monelta taholta että uskalsin lähteä kkokeileen lääkkeetöntä elämää. Mun pääargumentti oli nämä vauvahaaveet joista puhuin jo nuorempana aiemmilla paikkakunnilla asuessani mutta mun toiveet ja kokemukset sivuutettiin usein kylmäti lauseella "no mutta tää lääkitys on elinikäinen" niin jooo ja kukaan ei ollu voinut selvittää että kyseinen lääkitys oli täysin epäsopiva ja invalidisoi muta monella tapaa aivan turhaan
Kofeiinille oon herkkä, hypomaniaan viittaavaa oireilua mulla ei ole ollut muuten kun kahvimukin jälkeisenä puolena tuntina ja varmaan suuri osa suomalaista jakaa saman kokemuksen että tolla ei kannata diagnoosia tehdä
Mut joo, mielenkiintosta nähdä että miten raskaus ja synnytys vaikuttaa, puhkeeko mulle kuitenkin elämäni ensimmäinen psykottiinen mania tms ja bipo diagnoosi oliskin ihan paikkansapitävä. Me ollaan mieheni ja lähipiirin kanssa niin moneen kertaan asiat puhuttu senkin varalta että kaikki on sitä mieltä että turha manata ennenkun nähdään mitä tapahtuu. Ja sit jos tapahtuu niin se sit vaan menee niin ja asiat hoidetaan. Elämää kun ei voi loppupelissä hirveesti suunnitella tarkkaan muutenkaan.
Onko sulla mustanhuumorin lahja? meillä miehen kanssa on välillä aika kipeetäkin mustaa huumoria, kiitos kummankin elämänkokemuksen, osataan kyllä pitää toi huumori lähipiirissä mutta jutut on välillä vähän samoja kuin ambulanssikuskeilla-hautausurakoitsijoilla-sairaanhoitajilla-lääkäreillä ja poliiseilla on tauoilla kun rajut jutut puretaan huumoriin.
Anteeksi pitkä sepustus :ashamed: mulla poksuu tänään 8+0 ja oon yksin kotona ja siis innoissani tästä poksumisesta ja huomisesta neuvolasta eikä ketään kelle jutella niin täytyy pälättää sitten täällä virtuaalimaailmassa
