~ TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 syksyllä 2011~

TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 joulun odotusta2011


Synttäripäivä...............Syntymä mitat..............3-v mitat

Jenni...............13.3......1380g/42cm/28,5cm... 13,8kg/97cm
Nemika.............21.4........2520g/47cm
Katrinainen........24.4..................................... 13kg / 98cm
Summer81........30.4.........3945g/50cm.......... 17,2 kg/ 100cm
poika04ja08......30.4.........3500g/50cm........... 14kg/96cm
Marimint81.........5.5.........2790g/49,5cm........
Weiss................7.5. .................................... 14,8kg / 94 cm
Edla-Mamma......7.5.........2965g/48cm........... 12,4 kg/92 cm
Naukuri..............8.5........3190g/49cm
London C...........10.5..........2500g/.................
Birdie.................10.5
Carmen.............12.5..........3972g/51cm
Sonja R..............13.5. ..................................
Liukumiina.........16.5.
Ani79...............16.5 ..................................... 16kg / 101,5cm
MsDevill88..........17.5...........3190/48cm
Jossu-71............20.5...........4440g/55cm.......... 15,6kg/ 100 cm
Kurpitsa.............21.5.........2465g/46cm............ 12,4kg/97cm
Hemuli79............21.5........3430g/49cm
Vilma..................22.5......3310g/49cm..............
Matamimimmi68.24.5...........3480g/50cm.......... 13,3kg / 90,8cm
Marmotta...........26.5................. ..................... 19kg/103cm
Repa..................26.5.......3400g/49cm.............. 14,9kg/96,5cm
Uskonpuute.........26.5
Iina72................28.5........3685g/51cm...........
Heinuli81...........29.5.
Puliina...............30.5.
Merika77...........30.5......4990g/56cm.............. 21 kg/ 103 cm
Elämän Ilo.....................3375g/49cm
Sarbba...............4.6. ....4000g/50cm............. 12,2kg / 91,5 cm
kriisi....................7.6......4045g/52cm
Majj.....................9.6.......3635g/51cm.......... 15,1kg / 96 cm

UUDET TULOKKAAT 2009

Jenni ~ tytttö 11.1.
Iina72 ~ tyttö 10.8
Liukumiina 20.8 ?
Naukuri ~ tyttö 14.9
Carmen ~ tyttö 27.9
Sonja R ~ poika 5.11
Katrinainen ~ tyttö 21.11


UUDET TULOKKAAT 2010
Keilis ~ tyttö 5.1
KiaralA ~ poika 6.2
Marimint ~ tyttö 7.3
Puliina ~ poika 16.4
Ani79 ~ poika 14.5
MsDevill88 ~ poika 20.5
Hemuli79 ~ tyttö 8.6
kurpitsa ~ poika 7.11

UUDET TULOKKAAT 2011
Repa ~ poika 1.2
majj ~ tyttö 30.7

 

Väsäilin taas ajankulukseni meille uuden pinon vaikka kovin on hiljaista viime aikoina ollut.

Joka päivä tulee käytyä kurkkaamassa onko joku kirjoitellut jotain uutta.

Meillä edelleen uhma menossa. Mulle-kaikki-heti ja varsinkin se mitä sattuu oleman jonkun muun kädessä.

Mä alan oleen jo epätoivoinen tuon vaippa touhun kanssa. Vessa jo sananakin on suuremman luokan kirosana. Seurauksena huutoa ja kiukuttelua. Mä niin toivon, että kesän aikana olis päästy vaipoista eroon, mutta kun ei niin ei. Kesällä käytiin ulkona puunjuurella kyllä pissalla, mutta toi vessassa käynti ei ota tuulta purjeisiin.

Pukeminen ja riisuminen sujuu reippaasti. Tosin ulos on juoksemassa ilman päällysvaatteita. Pelkät saappaat nappaa jalkaan ja menoks.

Nyt on pitänyt jo pari kertaa leivinuunia lämmittää, kun on toi kosteus pukannut sisään.

Voikaa hyvin.

 

kiitos jossu uudesta pinosta

meillä on tuota samaa jotta on vähissä vaatteissa ulos menossa tyyliin tossut jalkaan ja pipo+tumput, koko ajan saa olla muistuttamassa että tarttis olla jo ulkohousut ja takkikin. tyttö tulee kyllä aika nopiaan takasin sisälle jos on vähissä vaatteissa liikenteessä joten eiköhän se pian ymmärrä että olis hyvä laittaa vaatetta päälle

meillä oli yhdes vaihees kovasti tuota haluun sitä ja haluun tätä -meininkiä mutta olen aika hyvin saanut karistettua sitä pois. esim. ruokailutilanteissa ruokaa ja juomaa saa lisää vain kauniisti pyytämällä, tämä pätee kyllä myös muissakin päivän asioissa

aiemmin oli sellainen vaihe ettei saanut pahemmin auttaa pukemisessa kun tahtoi tehdä itse mutta nyt parin viikon sisään on sekin muuttunut ettei osaisi ollenkaan, odottaa vain palvelua mutta en auta kuin vetoketjun kiinni laitossa kun tiedän että osaa ja aina tyttö loppujen lopuksi ulkovaatteet/sisävaatteet päällensä saa vaikkakin välillä kitinän kanssa, mies tahtoo liian herkästi mennä apuun..

tyttö yllättäin innostui eilen käymään omatoimisesti pyttyllä ja nyt ei suostu käymään pottalla laisinkaan, mikä on tietty tosi hyvä juttu pidän tuolla yläkerran vessassa aina sitä jakkaraa ja pienentäjää paikoillaan niin käy sitten siellä näppärästi itekseen, vielä kun oppis vetämään vessan..

tukan pesu ei vieläkään ole se kaikkein miellyttävin koettelemus mutta sekin sujuu jo paljon hiljaisemmissa merkeissä kuin aiemmin

tällä viikolla tyttö on suostunut nukkumaan jo ilman tuota kirkkaampaa seinävalaisinta ja ollaan käytetty sellaista pistokkeeseen laitettavaa yövaloa, selkeesti on siis positiivisia muutoksia tullut tässä muutaman kuukauden sisään, huomaa että tytöstä on kasvanut jo iso tyttö

 

Huomenta,

En ookaan ehtiny vähään aikaan käymään, mut tänään on likka kuumeessa niin johan tässä joutaa. Tuossa tuo reppana nukkuu sohvalla vieressä :heart:

Jossu, ei meilläkään ihan putkeen tuo vessailu mene... pisut tekee suosiolla pottaan ja on aika kivasti kuiva. Vahinkoja sattuu todella harvoin. Mut kakat sitten tehdäänkin vain ja ainoastaan vaippaan tai pikkareihin. Oliskohan peräti kahdet kakas suostunut tekee pottaan... et joo, toivottavasti kouluikään mennessä. Niin ja yövaippa pitää kyl olla.

Pukee ja syö ite, niin kuin on jo kaks vuotta ihan näppärästi tehnyt, mut aina välillä tulee tuota kurpitsan mainitsemaa, et pitää auttaa ja riippuu vähän mielialasta ja väsymyksestä. Aamuisin haluaa että mä syötän puuron ja mieluusti et myös puen. Ja meidän aamukiire-asteella teen sen ihan mielelläni

Onkos teillä jotkut syyskengät ihan erikseen? Mä kun tuossa mietin, et josko olis vaan nuo lenkkarit ja sitten saappaat. Eikai tässä nyt enää mitään semmoisia tarvii?

Ja sit toinen kyssäri, onkos jollain ollu Ticketin North Baggie viime talvena käytössä? Mietin kun se fleecevuori ulottuu polviin asti, et onko se jotenkin vaikeampi pukea, et tarttuuko vaatteet siihen "jumiin"?

Mua itteäni nyt nyppii kyllä vähän tää kotona oleminen... olin jo ehtiny orientoitua töihin menoon. No toivottavasti saan seuraa

 

en oo aatellut ostaa syyskenkiä, pyritään kans pärjäämään lenkkareilla ja kumpareilla

 

Heips!

Itse syömisestä Meidän molemmat neidit syövät itse. Isompaa ei tarvi syöttää koskaan, pienempää tarvis joskus vauhdittaa, mutta kun ei anna : / . Neiti tahtoo itte!

Pukemisesta Isompi osaa kyllä suurimman osan vaatteista pukea itse, mutta aamuisin tulee kyllä auteltua. Oppinut pukemaan itse reippaammin hoidossa syksyn aikana.

syksykengät Meidän molemmilla on goretex -kengät. Ne on kyllä olleet jo useamman viikon käytössä. En ehkä enää ostaisi, jos ei ole jo ostettuna. Pianhan tässä saa talvikengät kaivaa esiin...hui!

Meillä arki pyörii mukavasti. Tytöt viihtyneet hoidossa ja äippäkin ihan ok:sti töissä. Pelottavaa, mutta totta...vauvakuumettakin ilmassa pikkuisen :O .

 

Meillä toivutaan korvatulehduksesta...eka kerta ettei kasper kummemmin oireillut,nuhaa oli mut en osannut ees epäillä...Akselia vein lääkärille kun yskä kesti niin kauan ja sit samalla katottiin kasperinkin korvat. Molemmilla siis tulehdus,mut nyt lääkitys päällä.

Kassu pukee itse nykyjään,aikansa se otti et suostu ja kieltäydyin pukemasta niin johan alko lyyti kirjottaan. Vaetoketjut yms laitan ja kengissä autan. Joskus enempikin jos kiire on. Harmia aiheuttaa se et pitää alkaa pukemaan enempi...viimevuonna oli sama.

Syömisessä on täysin omatoiminen,koittaa jo leipiäkin ite tehdä,mut siit ei kyl tuu vielä juuri mitään

Melko kovakorvanen kaveri...ei oikein ota kuuleviin korviin jos jotain kiellän,etenkin jos ollaan asioimassa esim.apteekissa viimeks. Räpläs jonotuslappukonetta ja juoma-automaattia kielloista huolimatta:/

Syksyt mennään lenkkareilla ja kumppareilla...en oo ees talvikenkiä vielä ostanut.

Potta on meillä pääasiallinen tarpeidentekopaikka,mutta pöntölläkin käydään ja enenevässämäärin...

Meilläkin arki pyörii kivasti,kerhoilua ja muskaria...siinä välissä äippä koittaa harrastaa

 

edla-mamma - meil oli tua haalari viime vuonna, eikä mulla ole kyllä mitään moitittavaa koko haalarista. Tykkäsin, ja menee vielä tänäkin vuonna päälle kun on niin reilua kokoa

 

.. ja siis ei jäänyt fleece tai muukaan vetskariin jumiin!

 

Sateista syksyä täältäkin. Itseä korpeaa joka ikinen kerta lähteä tonne sateeseen ja tuuleen, mutta lapsi nauttii ihan täysillä.

Syyskengät on tuollaiset Timberlandin vedenpitävät lenkkarit. Ostin viime keväänä yhdet ja nyt syksyllä toiset, on niin hyvät ja kovassa käytössä että pitää olla kahdet. Muut kengät pyöriikin hyllyssä, kumpparitkin on jalassa lähinnä rannalla kahlaillessa. Tänä vuonna päästäänkin ainakin alkutalvi aika vähällä kenkien ostamisella, näyttäis mahtuvan kaikki viime talvena ostetut jotain hienoja saappaita lukuunottamatta.

Itse pukeminen? Hah. Ei puhettakaan. Kai sitä vaan pitäis kieltäytyä pukemasta toista, korkeintaan autella ellei ihan oikeasti itse saa vaatteita päälle. Nyt se on vähän niin, että Eevalle on helpompaa jos minä puen eikä siksi viitsi edes yrittää itse. Mutta olen vaan niin väsynyt tuon lapsen kanssa tappelemiseen joka ikisestä asiasta aamusta iltaan nyt toista vuotta, että olkoon. Jokseenkin hukassa tässä kasvatusasiassa nyt, mulla on niin keinot loppu ja kaikki kokeiltu. Ei auta, ei mikään. Eevahan ei ole päivähoidossa kun itse olen vielä kotona, mutta kyllä mä joka päivä olen sillä rajalla että soitanko ja pyydän sille päiväkotipaikkaa. Ihan vaan siksi, etten itse jaksa tuota käyttytymistä, huutoa, kirkumista, lyömistä, repimistä, potkimista ja tavaroiden tuhoamista. Ja kun tätä on tosiaan jatkunut yli vuoden. Eeva osaa kyllä olla tosi herttainen ja kiltti, mutta se kääntöpuoli on jotain ihan karmeaa. Ja siitä on ihan turha yrittää missään sanoa mitään, kun ihmisten ilmoilla se on tosi nätisti. Osittain tuo menee luonteen piikkiin, mutta luulen että osittain se vaan on jotenkin kyllästynyt ja turhautunut. Esmes jos tehdään palapeliä, 25-30 palaa on liian helppo ja 60 liian vaikea. Siinä lentää palat aika vikkelään seinille ja samalla lyödään, sit kiellosta ja torumisesta seuraa kirkumista, itkua ja huutoa. Ja se jaksaa jopa tunnin samasta asiasta! Eeva tykkää myös kirjoittaa, jäljentää lehdestä/kirjasta kirjaimia paperille. Ja kun se niin kovasti haluaisi osata myös lukea mitä kirjoittaa, mutta turhautuu kun ei vaan osaa vaikka kirjainten äänteet tietääkin. Ei vaan osaa sanoa niitä pötkössä sanana. Ja sitten lentää kynät, paperit ja lehdet ja omaan huoneeseen marssiessa potkaistaan äitiä. Ja taas pitää kieltää, alkaa se kirkuminen.. jnejne. Kai se päiväkoti oikeasti vois olla paras paikka tuolle, siellä vois alan ammattilaisilla olla neuvo tähän. Tai ehkä Eeva siellä innostuisi leikkimään muiden kanssa sellaisia, mitä tän ikäiset nyt leikkii. Kerhoissa me käydään kyllä aika usein, mutta ei Eeva ainakaan siellä niin muiden kanssa touhua. "Tekee ruokaa" tai katselee kirjoja yksinään, puistossa sitten juoksentelee enempikin muiden kanssa. Kuitenkin Eeva on tosi sosiaalinen tapaus, mutta haluais lähinnä leikkiä 6-9 -vuotiaiden tai tehdä ruokaa aikuisten kanssa. En tiedä, 5 päivää viikosta aika avuton olo. Onneksi ne loput 2 on sitten tosi hyviä, muuten olisin jossain pyöreässä huoneessa jo..

Tulipa ihan vanhat hyvät ajat mieleen kun sai täällä avautua. Tosi paljon on kyllä poruka kadonnut ja hiljentynyt siihen verrattuna, mitä joskus oli. Muistatteko, kun päivässä tuli niin paljon tekstiä että kesti tunti lukea se kaikki?

 

Oi niitä aikoja

Suurin osa on ilmeisesti jo palannut työelämään tai uuteen vauva-arkeen joten jää nämä leikki-ikäisten jutut vähemmälle. Taitaa myös sillä olla vaikutusta ettei tämän ikäiset enään kehity niin nopealla tahdilla joten ei ilmene tarvetta käydä jakamassa kuulumisia uusista taidoista.

Mielelläni minäkin edelleen teidän jokaisen juttu lueskelisin. Päivittäin ainakin kerran käyn kurkkaamassa olisko uutta tekstiä tullut. Olen ilmeisesti jonkin sortin vertaistuki riippuvainen

Voikaa hyvin kurjista ulkoilukeleistä huolimatta.

 

Heippa!
Meillä on suurta surua elämässä, niin on jäänyt kirjoittaminen ja lukeminenkin. Mun mies kuoli kolme viikkoa sitten ja sumussa on menty nää viikot. :'( Järki tajuaa, mutta muuten ne olot tulee hetkittäin kun tunteet tajuaa todellisuuden. Mutta tässä mummulassa ollaan kolme viikkoa oltu ja nyt pitäs muuttoa jollain voimilla tehdä. Omakotitalo menee myyntiin. Onneks on nuo ihanat lapset koska muuten en tiiä missä laitoksessa jo olisin. Raskasta aikaa kaikin puolin, mutta kyllä ne on se voima joka kantaa.

 

Voi EI summer81. :'(

Otan osaa. Voima :hug: En tiedä mitä muuta sanoisin

 

summer81 Osannotoni, olen todella pahoillani :'( Yksi pahimmista mitä vain voi käydä. Paljon voimia sinulle ja lapsille :hug:

 

Summer: :hug: ei ole sanoja jotka lohduttaisivat mutta paljon voimia sinulle ja lapsillesi. :heart:

 

summer: paljon voimia surun keskellä :hug:

 

Voi hyvän tähden Summer:O Nyt vetää sanattomaks,aivan kamalia aikoja sulla ja lapsilla:hug: Osanottoni suureen suruun ja paljon,paljon jaksamista....:hug:

 

´summer itku tuli - ei, ei, ei... Kun jotenkin voisi antaa omaa jaksamista sinulle sinne.

Piti pitkästä aikaa kirjoittaa kaikkea mut nyt loppui sanat :'(

Täällä rullaa perus työ/hoitoarki. Neitit on jo kovin isoja - minne ne minivauvat hävisikään? Itse kun vessassakin kätvä, ovi vaan kolahtaa kun jompi kumpi kipittää pöntölle. Pienempi oli vielä keväällä vaipoissa eikä potalle suostunut - sit kun kerran tajusin laittaa pytylle (ilman pienentäjää) niin avot, se oli siinä. Kummallisen helposti.

Pukevat jos jaksavat/viitsivät... Arkiaamuisin ei oikein ole aikaa jahkailla haalareiden kanssa ja tunnustan että tulee autettua ehkä liiankin helposti. Osaamisesta tuo ei ole kiinni, vaan ihan tahtojen taistoa.

Riitoja - niitä on aina välillä. Mutta myös paljon hetkiä kun leikkivät kaksin pitkiäkin tovia. Ko´vasti myös auttavat toisiaan, vallankin riisumisessa =) se on aika hauskaa seurattavaa kun touhottavat yhdessä haalareita pois päältä tai kenkiä jaloista.

Tänne ei muuta sen kummempaa - masennus on menneen talven lumia, toki pelko uusimisesta on läsnä. Mutta koitan pitää itsestä huolta.

 

Heippa. kiitos kaikille :hug: Kauheetahan tää on ollut ja on, mutta eteenpäin on mentävä. Ollaan vieläkin mummulassa illat ja yöt vaikka meillä on jo uusikin koti. Kai sitä pikku hiljaa siirrytään sinne, mutta ei oikein ole vielä innostanut olla iltoja ja öitä ilman aikuista seuraa. Mutta vähitellen. Ei elämästä näköjään yhtään tiedä mitä tapahtuu. Mulla onkin aina mennyt liian hyvin ja helposti. Niin en maininnutkaan, mutta mun mies teki itsemurhan
Mutta hei kirjotelkaa ihmeessä kuulumisia! ei nyt jäädä tähän mun suruun.

 

Summer...sanattomaksi saa kyllä tuo sun asia, joudut kyllä taistelemaan päivän kerrallaan ...jaksamista voi vain toivotella. Hyvä asia, että sulla on siellä tukijoita, kun yksinolo tuossa tilanteessa on tosi vaikeeta eli anna vaan aikaa itsellesi siihen muuttoon...oloasi voi vaan arvailla, kun ei ole omalle kohdalle sattunut mitään noin surullista, voimia surutyöhön :hug:

Meillä elämä pelkkää arkea...opiskelut jätin jäihin, kun ei enää riittänyt aikaa perheelle. Sain vakituisen työpaikan tosi mukavasta paikasta ja olen siitä kiitollinen.

Edith on päiväkodissa melko vähän, kun ollaan saatu sovittua vuorot niin hyvin. Enemmän kyllä saisi olla...alkaa välillä tylsistyä koton ja kaipaa kavereita. Aikamoista tahtojen taistelua on vieläkin....odotan milloin loppuu Meillä semmoinen ongelma, et ei saada tuota neitiä nukkumaan omaan sänkyyn ja nukkumaan meno on muitenkin yhtä kikkailua.

Käyn usein lukemassa, mutta ei ole itsellä mitään kummempia asioita...kiva kuitenkin kuulla teistä :heart:

 

Summer :hug: Oon myös täysin sanaton. Voimia!

 

matami: meillä oli jossain vaiheessa ihan mahotonta tuo tytön nukkumaan meno, yhtä ramppaamista mutta sitten alkuvuodesta muokkasimme huonejärjestystä niin että isommat lapset saivat omat huoneet niin sen jälkeen tyttö on nukahtanut ilman kikkailuja.
silloin kun nukkui isoveljen kans samassa huoneessa niin kikattelivat ja pitivät toisiaan hereillä pelleilyillään, olis vaan pitänyt tajuta se jo aiemmin ettei tuo yhteinen huone tule onnistumaan niin olis välttynyt monilta hermojen kiristelyiltä toivottavasti teilläkin pian helpottaa unillemeno, se on kyllä niin hermoja raastavaa...niin ja onnittelut työpaikasta

meillä on tytöllä ollut jonkinlaista huomionhakua, itkee ja kitisee ihan pienistä asioista mutta olen koittanut tehdä tytön kanssa kahden jotain silloin kun pienempi lapsista nukkuu päikkäreitä ja isompi on siellä eskarissa niin tuntuu että se on auttanut ja kitinä on selvästi vähentynyt, toki sitä on edelleen mutta kaipa se loppuu sitten kun ikää karttuu enempi, toivossa hyvä elää

 

Summer,Toi on varmasti asia mitä joutuu työstämään lopun ikäänsä,kysymyksiä ilman vastauksia...jaksamista kauheesti:hug:

Meillä ei onneks oo tarvinut ton nukkumaanmenon kanssa tapella sitten vauva-aikojen. Mut tärkeetä on että päivässä on ollut sopivasti aktiviteettia,mut illat rauhotettu ja et on varmasti väsynyt kun laitan unille,muuten saattaa olla et pyörii ja höpöttelee vaikka kuinka kauan. Ei kuitenkaan tuu sängystä pois tms. Nyt vaan on yhä haastavampaa laittaa nuo yhtäaikaa nukkumaan,voin kuvitella millasta siitä tulee kun aksu tosta vielä kasvaa. Mutta jotenkin siitä olis selvittävä koska loppujenlopuiks jakavat huoneen kuitenkin keskenään. Nyttemmin kasper vois olla omassa huoneessa,mut ei vielä halua sielä nukkua...kaikki aikanaan

Meillä on kans ollut kiukkua ja huomion hakua,kasper vaatii aika paljon sitä että leikittäs ja luettas yhdessä
...ei juur tee mitään itsekseen. Pikkuveikka on jo nyt erimaat,viihtyy tuninkin itekseen lattialla leluja tutkien

Mulla on ihan joulufiilis jo... johtunee siitä että kassu on nyt sen ikänen että ymmärtää joulun päälle ja puhuu jo kovasti lahjoista ja joulukalenterista,kuusenpalloista ja riisipuurosta,pipareista ja herkuista Saa nähä tuleeko sitä lunta nyt kun poika siitä jo osais kunnolla riemuita.

Muutenkin on mennyt hyvin,itsellä mieli korkeella tän liikuntaharrastuksen takia...jalka vaan temppuilee eikä antais juosta:/

Repa ja Kassu 3,5v ja Aksel 9kk

 

Voi summer, todella ikävä juttu. Itsemurha on niitä kamalimpia juttuja kun on niin vaikea ymmärtää miksi. Mä suosittelen että otat jossain kohtaa yhteyttä ryhmään, jossa on muita itsemurhan tehneiden omaisia. Sitten kun jaksat. Noiden ajatusten läpikäynti on helpompaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat käynneet läpi saman. Voi puhua juuri sitä mitä sylki suuhun tuo. Me ihmiset tupataan välillä olemaan varovaisia puheiden kanssa, kun joitain tunteita pidetään "tilanteeseen epäsopivina". Eihän kaikki ymmärrä - vain ne jotka ovat asian kokeneet.

Mä olen paljon joutunut noita läpi käymään, mun isä yritti keväällä taas kerran itsemurhaa. Eihän asia ole ihan sama kuin sinulla, mutta minua on auttanut se että olen saannut puhua mm. terapeutilleni asiat niin kuin ne koen. Kaunistelematta. Toisinaan olen vihannut vanhempiani yli kaiken (molemmat yrittäneet itsemurhaa) toisinaan olen itkenyt toivottomuutta kun en osaa/voi tehdä heidän pahalle ololle mitään. Joskus olen halunnut vaan unohtaa - ja joskus jopa nauranut että "huonoa tuuria kun eivät onnistu" (tuo on juuri niitä epäsopivia tunteita, joita tulee mieleen jostain) vaikka en toki sitä ole tarkoittanut. Tärkeää on ollut vaan päästää kaikki tunnot pintaa ja siten pikkuhiljaa löytänyt hieman jotain järkeä sieltä kaaoksesta. Ja jaksamista tähän kun elää jatkuvasti veitsi kurkulla.

 

jenni, raskaita juttuja sullakin :hug: Oon joo huomannu että tunteet menee laidasta laitaan ja nyt vasta ensimmäisiä vihan tunteita havaittavissa. Vaikee on selittää omia tuntemuksia. Tän vaan käsittelee niin omalla tavalla.

Mutta onhan nuo ihanat lapset se voima joka auttaa eteenpäin! vaikka huomaan etten jaksa kauheesti ja iltapäivästä oon jo ihan puhki vielä kun tuo Peppi on niin kauhea puhumaan ja touhuamaan. Mutta ihania ovat ja yhdessä mennään eteenpäin vaikka sattuu. Pepistä huomaa, että on oppinut hyvään palveluun kun ollaan tässä mummulassa oltu jo yli 6 viikkoa...ei haluis yhtään pukea/riisua ite jne. mummu ja pappa palvellut ja itekin varmaan tässä sumussa. Vierekkäin nukutaan kaikki kolme ja se on asia mikä pitää taas alottaa sitten jossain vaiheessa alusta....mutta ei vielä. Nukutaan niin kauan vierekkäin kun on meille kaikille tarpeen.