Heissan pitkästä aikaa!
En edes kaikkea jaksanut lukea, mitä on viikon/toisenkin varrella tänne kertynyt, mutta onnea kaikille uusille tulokkaille ja halit niille, jotka ovat joutuneet poistua joukostamme :hug:
Olen siis ollut pahoinvoinnin vuoksi sairaalassa perjantaista lähtien ja tänään halusin tulla kotiin, vaikka ihan varma en ole selviänkö ilman tippaa. Syöminen ja juominen kun on vähän nihkeää ja heti kotiin palatessa ensi kättelyssä kävin pönttöä halimassa, mutta toivossa on hyvä elää. Ja jollei onnistu voin palata osastolle takaisin.
Rannekkeetkin ostin ja käytin aikani, mutta ei ne mulla tehonneet. Pitää kokeilla niitä joskus muulloin matkatessa tai vaikka huvipuistossa, mutta tähän raskauspahoinvointiin en ei kyllä tepsineet.
Osastolla tehtiin myös ultra ja jotain positiivista, niin en ainakaan turhaa voi pahoin, vaan pieni sydän sielä möykyssä löi.
Ja neuvola-ajankin varasin ja sain jo muutaman viikon päähän ja nykyään meilläkin tarjotaan kaksi ultraa eli niskapoimu-ultran (johon mut ultrannut lääkäri sanoi, ettei niskapussia tarvitse mitata, jollei halua, vaan voi tulla ihan ultraan vain) vk 12 ja sitten myöhemmin rakenneultra vielä.
Myös sain aikaiseksi soitettua neuvolanperhetyöntekijälle, joka on meillä käynyt edellisen raskauteni aikana ja ensimmäinen vapaa aika hänellä oli vasta 3 viikon päästä. On se vain vaikea saada akuuttiin tarpeeseen apua :/ Kuulemma sosiaalipuolellekin pitäisi ensin tehdä paperit ja alkaa asiakkaaksi. Siinäkin menisi aikansa, ennenkuin sieltäkään apua saisi. Me kun tarvittaisiin sitä apua nyt, eikä vuoden päästä (tai toivottavasti ei enään vuoden päästä apua tarvita).
Nyt on siis osa mun kavereista, mun vanhemmat ja perhetyöntekijä saaneet tietää raskaudesta ja aika moni on kysynyt, että eikö mulle sitä sterilaatiota tehtykkään... Mutta kaikki on olleet ihan iloisesti yllättyneitä asiasta kuitenkin.
rv 7+2