Ellielena: Voimia sinulle! :hug: Olen käynyt verikokeessa, jossa selvisi etten ole parvorokkoa sairastanut. Siksi olen ollut asiasta aivan hermona... No, tänään soitin tutulle lääkärille, ja hän oli sitä mieltä etten missään nimessä saa mennä töihin. Aikoi vielä kysellä toiselta lääkäriltä miten kauan minun kannattaisi olla pois töistä. Ilmoittelee minulle huomenna miten pitkän s-loman kirjoittaa.
Tänään kerroin omille vanhemmilleni, koska tarvitsin tukea myös heiltä tämän parvorokon takia. Vanhempani ovat molemmat sairaanhoitajia, ja hekin sanoivat etten saa lähteä töihin. Ja olivat aivan haltioissaan kun kerroin raskaudesta! Oli ihana kun kerroin asiasta, niin nyt voin jutella myös heille kaikista mieltä painavista asioista. Ja myös yksityisen neuvolan terkkarin saan kiinni myös iltaisin ja viikonloppuisin, joten asioiden kanssa ei tarvitse pähkäillä kahdestaan miehen kanssa.
Nyt on tosi helpottunu olo, kun ei tarvinnut mennä töihin. Aamullakin tirautin itkut kun ajattelin että jos en saisikaan s-lomaa. Mutta onneksi asia selvisi. Mietiskeltiin vaan vanhempieni kanssa että mistä ihmeestä sen tietää milloin voin mennä taas töihin, kun parvon oireet ovat niin piileviä. No, jospa lääkäri osaisi tehdä tässä ratkaisun.
Voi ihanaa, perjantaina alkais ultramittojen mukaan 10 viikko! Ja huomenna mulla on eka neuvola omassa neuvolassa, sitten varaan taas uuden ultran yksityiselle. Haluan niin kovasti taas nähä pikkusen.
On kyllä todella surullista lukea miten monella raskaus menee kesken. Voimia kaikille!
Uneksija ja Mussukka 8+5 (8+2)
Tänään kerroin omille vanhemmilleni, koska tarvitsin tukea myös heiltä tämän parvorokon takia. Vanhempani ovat molemmat sairaanhoitajia, ja hekin sanoivat etten saa lähteä töihin. Ja olivat aivan haltioissaan kun kerroin raskaudesta! Oli ihana kun kerroin asiasta, niin nyt voin jutella myös heille kaikista mieltä painavista asioista. Ja myös yksityisen neuvolan terkkarin saan kiinni myös iltaisin ja viikonloppuisin, joten asioiden kanssa ei tarvitse pähkäillä kahdestaan miehen kanssa.
Nyt on tosi helpottunu olo, kun ei tarvinnut mennä töihin. Aamullakin tirautin itkut kun ajattelin että jos en saisikaan s-lomaa. Mutta onneksi asia selvisi. Mietiskeltiin vaan vanhempieni kanssa että mistä ihmeestä sen tietää milloin voin mennä taas töihin, kun parvon oireet ovat niin piileviä. No, jospa lääkäri osaisi tehdä tässä ratkaisun.
Voi ihanaa, perjantaina alkais ultramittojen mukaan 10 viikko! Ja huomenna mulla on eka neuvola omassa neuvolassa, sitten varaan taas uuden ultran yksityiselle. Haluan niin kovasti taas nähä pikkusen.
On kyllä todella surullista lukea miten monella raskaus menee kesken. Voimia kaikille!
Uneksija ja Mussukka 8+5 (8+2)