*TOUKOKUU2006*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa18
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
sympatiat Miialle! vaikka tuunkin muutaman päivän jäljessä ni rupee usko mullaki loppumaan v.t.u:( harvemmin sitä on näin innolla odottamassa tuskaa ja kipua! joka kerta ku puhelin soi nii v...taa edes vastata ku joku taas soittelee joko joko puheluita ARRRRGGHH
 
Miira... tiedän tunteen! Nyt olo taas vähän kevyempi kun tirautin taas itkut tähän väliin. Ihan naurettavaa et on näin tuskastunut kun kyseessä on vain muutama päivä, mutta ei tätä kyl järjellä voikaan selittää. Enkä ois ikinä uskonut että voi käydä näin hankalaksi, mutta nyt on koettu enkä enää kenellekään samassa tilanteessa olevalle sano et ""kyl se sieltä pois tulee!!!"" Ihanaa et täällä on edes joku muu kohtalotoveri, tuntuu et kaikki synnyttää 38+ -viikoilla :)
 
jep pitää kyllä visusti turpansa kiini jos joku kaveri on joskus samassa tilanteessa just sanomiset ei sinne kukaan oo vielä koskaan jäänyt, eiköhän se kohta synny, no vastahan se on menny pari päivää yli jne. no itkut välillä helpottaa;)
 
1.5. Eeva, esikoinen, Helsinki
4.5. *E*, 29v, esikoinen, Uusimaa
*26.4 tyttö, 44.5cm ja 2550g
4.5. Mymmeli, 23, toinen, Keski-Uusimaa
* 8.5 poika, 50cm ja 3500g
7.5. Lilli, 20v,esikoinen
7.5. Antsukka, 20v, esikoinen
*17.5 tyttö, 3560g ja 52cm
7.5. Nanna -77, esikoinen, pks
10.5. Kakli, 29v, esikoinen Itä-Uusimaa
11.5. Tinnu, 25, esikoinen, Oulu
*5.5. poika, 2960 g/47 cm
13.5. Miia, 26, esikoinen, Espoo
15.5. Ritu, 29, esikoinen
16.5. Miira, 29, Porvoo
16.5. sinttu, 31v, esikoinen, satks
17.5. kevätkukkanen (ex-f), 24v, esikoinen, länsi-uusimaa
17.5. macadamia, 27v, eka lapsi
20.5. Kata, 28v, ensimmäinen, pks
20.5. Anzzu, 29v, toinen, Lahti
21.5. Siruli, 30v., eka, HKI
*15.5. poika, 3465g/50cm
22.5. Julietta, 38 v, eka, HKI/ulkomaa
26.5. VP, 26v, esikoinen, Oulu
27.5. Satu, 30v, esikoinen, KPKS

Vihdoinkin ja vielä kotona. Tyttö siis syntyi keskiviikkona ihan itsestään. Puolitoista tuntia sen jälkeen, kun olisi ollut se yliaikaiskontrolli elikkä 9.15.

Supistukset alko tiistaina neljältä ja kuuden aikoihin aloin tarkkailla aikaa. Väli oli max 10 minsaa ja minimissään neljä. Yhdeksän aikoihin ystäväni(jolla olin kylässä) heitti minut mieheni työpaikalle, josta me ajoimme vielä kotiin hakemaan tavaroita. Koksiin me saavutiin joskus kymmenen jälkeen. Silloin supistusten väli oli jo kolme minsaa. Tutkimuksissa olin kaks senttiä auki ja eikun ilokaasulle. Siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin. Kolmen aikoihin kätilö laittoi minulle lihaksia rentouttavaa ja joskus seitsemältä olin ihan, että en enää jaksa pelkällä ilokaasulla. tarkistus kuitenkin kertoi, että olin melkein kokonaan auki, joten mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut kuin epiduraali ja sitä en halunnut. Ja kummasti antoi lisää jaksamisvoimia tieto siitä, että kohta se olisi ohi. Kätilö vielä aika loppuvaiheessa laittoi niitä aqua-rakkuloita mahaan, joiden hyödystä en kyllä osaa sanoa. Paitsi että laitto sattui enemmän, kuin mikään muu. Ponnistusvaihe kesti puolisen tuntia ja kätilö leikkasi vauvalle vähän lisää tilaa. Repesin ihan vähän leikatusta kohdasta. Ja minusta ompeleminen sattui enemmän, kuin mikään muu. Ja siinä se ihana vauvveli sitten olikin.

Me päästiin miehen kanssa perhehuoneeseen. Ilman sitä en kyllä olisi jaksanut niin hyvin sitä sairaalamaailmaa. Olin pari ekaa päivää aika heikkona ja lähinnä keksityin vain imetykseen. MIes hoiteli kaikki juoksevat hommat, kuten ruoan haun ja vaipan vaihdon. Eilen pääsi sitten itku, kun ei vielä lupaa kotiin pääsystä tullut. Mutta tänään tajusin, että parempi näin. Sain nimittäin imetykseen tosi paljon varmuutta eilisen jälkeen. Vauvan paino on nousut mellkein takaisin syntymäpainoon vaikka nyton vasta neljäs vuorokausi menossa, joten maitoa todellakin riittää. Eilinen meni sairaalassa vauvan kanssa lähinnä vain syödessa, mutta yöllä se sitten nukkuikin tosi hyvin. Mielummin kyllä annan olla vaikka koko päivän rinnalla, jos tahtoo, kun, että valvoisin yöt läpensä.

Nyt se tuhisee tuolla omassa sängyssään jo toista tuntia ja me ollaan tuossa paikat laitettu kuntoon. Mulla kun kävi enemmän hermon päälle sairaalassa makoilu, kun se että tekisin jotakin. Kohta meille saapuu ruokalähetys, kun anoppi tulee käymään(näkee vauvan jo neljättä kertaa, on siis ravannut ahkerasti sairaalassa). Mutta on kyllä ihanaa saada valmista ruokaa kotiin. Ja vielä kaupasta maksamakkaraa ja homejuustoa, nami.

Lilli oli hyvin kysellyt mua juuri kun olimme lähdössä. Ihanaa oli minusta se, ettei tätä jouduttu käynnistämään, koska minäkin olen kuullut semmoisia juttuja että.

Mutta eiköhän tässä ollut jo riittävästi. Että jospa tästä lähtis vähän lepäilemään, ettei anopilta tulee saarnoja liiallisesta rehkimisestä(vaikka mitäpä niistä).
 
täällä kans olo ettei se tuu ikinä vaikka hyvin tietää tuon +/- 2 viikkoa jutun. Ainoa merkki lienee tuo painon laskeminen joka perjantaina todettiin neuvolassa. Vauva kyllä ilmeisesti asettelee itseään lähtövalmiiksi tai jotain kun ainakin kävellessä painaa ja vihloo tuolta jostain emättimestä/kohdunsuusta (?).

Olihan se ihan jännä juttu tuo Suomen voitto, itsekin jaksoin valvoa ihan hyvin ja katsoa. perjantainakin valvoin aika myöhään eikä lauantaina ees kaivannu päikkäreitä ja euroviisutkin siis katsoin eikä tuntunut missään. Tänään nukuin pienet päikkärit. Viime yönä nukuin tosi huonosti kun me kuultiin katon sisältä sellainen ääni illalla joka ei ihan hiireltä kuulostanu (visioin 2 metrisen rotan) niin se kammotti ja lisäksi vauva painoi hankalasti...

miehen veli tuossa eilen kertoi että kun oli yhden muun asian tiimoilta soitellut vähän heidän sukulaisiaan läpi niin olivat häneltäkin tentanneet että ovatko kuulleet mitään meistä. Ja tekstareita pukkaa välillä että joko joko ...

ei kai tässä auta kuin jatkaa odottelua... huomenna koittais taas arki ja joutuu oleen päivät yksikseen niin tympii vielä enemmän... ei jaksa oikein puuhatakaan mitään ja kylällä tulee aina joku kommentoimaan että eikö vieläkään...
 
Enpä olekaan pariin päivään kirjoitellut. Lueskelemassa olen kyllä käynyt. Onnea kaikille tuoreille nyytin saaneille!

Jotenkin muuten jännä lukea noita tuskailuja syntymättömistä lapsista. Jotenkin en ollut oman vauvan tuloon ehtinyt kunnolla ees varautua, kun tuo jo syntyi, niin nuo ""synny jo"" -tuskailut ovat ihan vieraita tunteita. Kovasti jaksamista teille, jotka vielä omaa kääröänne odottelette.

Suomihan sitten nappasi komean Euroviisu-voiton. Meidän neitikin taisi intoutua siitä niin paljon, että valvotti vanhempiaan n. klo 2.30 asti. Tänään nukuinkin sitten melkein puolille päiville asti.

Äsken oltiin vähän vaunuilemassa ja nyt neiti tuhisee vielä vaunukopassaan. Nukkuisi vaan öisinkin yhtä hyvin. Välillä kyllä nukkuukin, mutta on noita levottomia öitäkin kertynyt.
 
Iltaa vain täältä meidän vauva arjesta.

Huomenna se sitten oikeesti alkaa, mies lähtee töihin ja me jäädään päiväksi kolmestaan tänne. Luulen, että aamut tekee työtä kun kumpainenkin poika pitää saada puettua. Ja miehen iltavuoroja odotan kauhulla. Meillä kun hieman huudetaan vatsavaivoja, no hankin rintarepun ja nyt ollaan harjoiteltu sitä. Tällähetkellä hyvin nukkuu, jää kädet isommalle pojalle.

Keskiviikkona neuvola, nähdään miten psino nousee, vai nouseeko. Se aina jännää tässä alussa, vaikka kyllä alkaa jo kaksoisleuka muodostua ja jalkoihin tulla makkaraa =)
 
Onneaonneaonnea! Näin niitä tyttöjä syntyy loppukuulle. Helpottavaa, ettei Antsukan pikkuinen ollut ehtinyt jättiläiseksi, vaikka yli menikin. Kyllähän se vähän ristiriitaiselta tuntuu, että hinkuu kipua, mutta saisi täälläkin jo tapahtua. Oon niin kärsimätön, etten varmaan pysy housuissani, jos yli menee. Niin tuosta kivusta: Missä vaiheessa sulla Antsukka alkoi supparit sattua? Silloin neljältäkö jo?

Satu: Mun vasen jalka muistuttaa alkavaa elefanttitautia. Ja olo on sen mukainen. Tänään tuskailin miehelle ja pikkusiskolle, etten ikinä koskaan halua olla lihava! Jos ylipainoisen olo on tällainen, niin no thanks. Mulla on kyllä melkoiset riskit paisua näillä elintavoilla: rakastan ruokaa, enkä oikein liiku tarpeeksi. Mutta jospa tästä olosta saisi vähän pontta muutokseen.

Sovin uhkarohkeasti vielä ens viikolle töitä, mutta ainahan voi perua, jos lähtö tulee.
 
VP: En tiedä osaanko oikein vastata siihen, että millon supparit alko tuntua kivuliailta. Sillon neljältä alkaneet tuntuivat kyllä enemmän kuin aiemmin olleet, mutta ei niitä kuitenkaan tarvinu koko ajan miettiä. Kun me tultiin sairaalasta kotiin, muistin että taisi mulla mennessä olla autossa jo muutamia pahojakin supistuksia. Joten kai ne silloin kymmenen maissa alkoivat. Ja kyllä musta tuntui, että menin oikeaan aikaan sinne sairaalaan. Joten kai ne siis silloin. Mutta musta sietämättömiä ne alko olemaan vasta sillon aamulla seittemältä.

Kumma kun mies ja vauva vaan uneksii ja itse pitää olla jo pystyssä. Oon kyllä enemmän aamuvirkku, mutta kyllä tämä sitten päivän mittään kostautuu. Mutta onneksi minnekkään ei ole kiire ja päiväunia voi otella vaikka usemapaan otteeseen jos siltä tuntuu.

Nukkuuko teiän vauvat samassa vai omassa sängyssä? Me nukutaan kaikki samassa, ainakin näin aluksi. Kun musta on helpompaa imettää ja tietysti ihana katsella vauvan unta<3 Ja meillä vauva nukahtaa melkein aina rinnalle.

Meinattiin tänään käydä sitten ostamassa se hoitopöytä tohon pinnasängyn päätyyn. Mies oli sitä mieltä, että hän sen haluaa. Mutta lähdenpä tästä vielä pötköttelemään, jos se uni vaikka vielä tulisi.
 
huomenta täältäkin

poika nukkuu pinniksessä ja itse nousin juuri ylös. olen kyllä ollut hereillä jo aamulla, kun mies lähti töihin, mutta menin sit vielä takas sänkyyn pötköttelemään.

meillä kekkeruusi siis nukkuu omassa sängyssään. nukahtaa kyllä tissille, mutta sen jälkeen kun röyhytellään niin usein vielä herää hetkeksi (joskus pidemmäksikin hetkeksi...). sitten joko nukahtaa uudelleen syliin tai sitten laitetaan hänet sellaisena puolipökkyräisenä sänkyyn, niin nukahtaa yleensä kiltisti sinne itsekseen. on ainakin vielä tosi helppo lapsi. tosin isänsä syliin rauhoittuu paremmin kuin minun, mistä lie johtuu ;o)

meillä oli koko viikonlopun ajan vieraita. oli tosi ihanaa, mutta samalla aika raskasta. poikakin sai osakseen niin paljon ihailua, että ihan hymyilytti.. mutta onhan hän ihana! vaatelahjoja tuli kassikaupalla, sellaisia vähän isompia vaatteita syksyä varten.
harmi, ettei se syntyneet.fi-sivusto ole suostunut toimimaan, en saa kuvaa sinne läpi vaikka päälläni seisoisin. lähetin jo sähköpostiakin viime viikolla, mutta ei siihenkään kukaan ole reagoinut - ihme sivusto..............

pumppasin eilistä varten maitoa pulloon, jotta saatiin olla enemmän vieraiden kanssa, eikä tarvinnut imettää tuntitolkulla. poitsu vetäisi kaikki 80ml tyytyväisenä kitusiinsa, eikä tainnut tehdä edes tiukkaa ;o) aikamoinen syömäri... meiltäkin alkaa jo kaksoisleuka löytymään..
ja housuissa turisee kyllä kans melko tiuhaan, vaipanvaihto sujuu jo rutiinilla.

nyt taidan lukaista päivän lehden, jos ehtis ennenkuin kekkeruusi herää ;o)
mukavaa maanantaita kaikille!
 
Tunnin päästä pitäisi alkaa lähtemään sinne synnärille jututtamaan niitä lääkäreitä. Mies tuossa ottaa vielä pikku päikkäreitä, kun nousi jo neljältä töilleen, että ehti vielä jotain tällekin viikolle tekemään. Ei sen puoleen, ei hän kyllä tule koko viikkoa synnärillä olemaan. Hulluksihan se siitä tulisi, jos ei välillä pois pääsisi. Yrittäjänä kun kymmeneen vuoteen ei ole lomapäiviä nähnyt, niin sehän sekoaisi jos viikon joutuisi pinnistelemään.

Tämä on kyllä aika ilkeästi sanottu, mutta sanonpa kumminkin, että on se nyt vaan ihana kuulla, että ette te kaikki käy viimeiseen asti kymmenen kilometrin lenkeillä. Meikä kun on ollut heikommassa kunnossa jo kuukausikaupalla. Sitä tunsi aikaisemmin itsensä aika toivottomaksi, kun luki näiden ihmenaisten juttuja. Ei oikein luottanut itseensä, että voiko sitä tosiaan olla noin heikko.

Mutta nyt alkaa miestä niin hermostuttaa naputteluni, että kerron sitten illalla tai loppuviikosta, tilanteen mukaan, miten meidän reissu sujui. Saa nähdä onko se meidänkin nyytti jo silloin tuhisemassa vieressä:) Jaksamisia muille vielä odottaville ja onnea Antsukalle!
 
Miia hoi! täälä vielä eikä mitään merkkejä mistään:( ainut lohtu on se että synnytys voi alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta! onkos sulla ollu mitään suppareita tai limatulppa irronnut ?ja monesti yli ajan syntyneet lapset on jo heti hieman tarkkaavaisempi (kuulemma)
 
Miira... ei oo merkkejä mistään täälläkään. Selkää on jomotellut kolmatta viikkoa mut enpä usko et sekään on mikään merkki kun ei ole mitään kerran tapahtunut. Lauantaina oli vähän aikaa sellainen olo et ""nyt lähdetään"" mut meni ohi. Supistelee kivuttomasti kuten jo viimeisen kuukauden. Ei vuotoja, ei limatulppia, nothing!

Joo tarkkaavaisempia ja enemmän hereillä, ja isompia pungertaa ulos =D Mä näin viime viikolla neuvolan jälkeen unen (olin siis nähnyt siel neuvolassa sellaisen ihanan noin viikon ikäisen vauvan) että en saanutkaan sellaista pientä nyyttiä vaan meidän vauva oli syntyessään jo sellainen ½-vuotiaan kokoinen mötkylä :)
 
Neuvolaterveisiä: Kaikki edelleen hyvin, jos turvotusta ei lasketa. Sellainen tuomio kyllä tuli, että lähtö on lähellä. Vauva on niin alhaalla kuin pääsee, sf-mittakin tullut alas, eikä päätä tahtonut enää tuntuakaan. Olo on sen mukainen... Urhoollisesti menin kävelemällä neuvolaan ja viikonloppunakin tehtiin pieniä kävelylenkkejä, mutta ei tosiaan ole mitään herkkua enää.

Satu olikin heti aamulla ajatuksissa. Peukut on pystyssä sun puolesta. Toivottavasti pääset mahdollisimman helpolla ja toivut nopsaan. Jos oikein oon ymmärtänyt, niin siihen omaan nyyttiin oikeasti rakastuu. Kukapa ei siitä tunteesta tykkäisi :) Vaan vähiin käy porukka. Miian ja Miiran kanssa mennään päivä kerrallaan. Mullahan ei vielä ole laskettukaan mennyt, eikä toivon mukaan ehdi mennäkään.

Nyt pitää saada hetki levätä ja sitten aamupäivän kahvit. Rauhallisissa merkeissä nämä viimeiset päivät.
 
Tänään on sitten la. Olen huudellut vauvalle 'hyvää syntymäpäivää' - mahaan.

Supisteluja on aika paljon, valitettavasti vain kivuttomia:) Painoa on tullut viikossa kilo. Sportti ei tosiaankaan huvita, kun vauva poraa päätään jo kävellessä ulos. Hengittäminen tuntuu tukalalta, ja vatsalihakset venyvät tai repeilevät.

Koko Euroviisujen pistelaskun ajan muksu muuten hakkasi nyrkillä.
 
Heipä hei. Saatiin vihdoinkin nettiyhteys kotiin, joten ajattelin heti ilmoittaa, että tuskaista on täälläkin. Olen seurannut myötätuntoisena ja joskus kateellisena tätä teidän keskustelua. Onnea vain kovasti kaikille jo mukulan saaneille.
Itselläni oli la siis viime torstaina. Mutta ei vieläkään ole mitään merkkejä; kipeitä suppareita, limatulppaa tms. Alkaa jo tuntua, että onkohan mun mahassa sittenkään ketään... Kenen sydänäänet olen kuullut ja entäs ne ultrakuvat sitten? Vauvan pitäisi kait kaiken järjen mukaan alkaa jo rauhoittua, mutta tämä vain jumppaa edelleen ahkeraan, tai mitä nyt sitten puuhasteleekaan.
Mies on päivät pitkät töissä ja itse en oikein jaksa tehdä mitään. Joskus tosin saan sellaisia energiapiikkejä, mutta kyllä nämä päivät ovat lähinnä aika laiskaa velttoilua.
Tsemiä vain kaikille! Hengessä mukana!
 
luultavasti Vp.llä lähtö lähellä tai ainakin kuulostaa lupaavalta:) toivottavasti kukaan ei joudu liittymään käärvistelijöiden klubiin paitsi Eppu tervetuloa joukkoomme ""hilpeään"" heheheh:) Juulietalle tsemiä jos vaikka se vaavi seurais laulun ääntä ja tulis täsmällisesti ajallaan:)Sadulle myös tsemppiä! huomenna olis vika neuvola jonka jälkeen käynnit siirtyy äippäpolille
 
Täällä nostellaan ketjua. Onko kaikki jo synnärillä??
Täällä mennään yliajalla, eikä merkkiäkään alkavasta synnytyksestä.
Kärvistelyä???? Tunnistaako joku itsensä samasta tilasta??
 
Ehei, en mä ainakaan ole synnärillä... Mikähän Miirun tilanne? Olen juuri Naistenklinikalle yliaikaisuuskontrolliin lähdössä, mutta kotiinhan ne vielä lähettäävät kuitenkin. Tervetuloa Iltatähti joukkoon kärvistelemään... mitkä viikot sulla on?
 
Ei tässä auta kuin odottaa. Viime yönä tuli kipeitäkin suppareita jo melko tiuhaan. Nyt väsyttää, kun en saanut oikein nukuttua kipujen kanssa. Mutta ei ne sitten mihinkään johtaneet, enkä edes miestä herättänyt, kun se on sellainen hätähousu. Sen verran selvästi kuitenkin tuntui, että eiköhän tämä jotakin ennakoi. Jospa tämän viikon aikana pääsisi laitokselle.

Taidan mennä vielä joksikin aikaa vaakatasoon ihmettelemään. Ihanaa, kun tulee helatorstai ja mies aikoi pitää perjantainkin vapaata :) Päästään yhdessä neuvolaan, jos vielä tarttee mennä ja onpahan ukkeli koko ajan lähtövalmiina, jos vaikka...
 

Yhteistyössä