Toggle sidebar

*TOUKOKUU2006*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja osa18
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mymmeli - Tuossa Cuplaton-pakkauksessa sanotaan, että parisen tippaa veteen sekoitettuna ennen ruokailuja. Mutta sairaalassa pudottivat pari tippaa ihan vaan suuhun tai laittoivat tuttiin ja tutti suuhun. Että noin käytettynä ainakin vaivatonta. En sitten tiedä onko yhtä tehokasta?!? Mutta en ole ruvennut pelleilemään veden kanssa vaan antanut suoraan nuo tipat tutin kanssa tai ilman. Mihinköhän tuo Distafylin vaikutus perustuu tai miten sitä annetaan? Vaikuttaako tehokkaalta?
 
No hitsit, kylläpä täällä ollaan tosiaan oltu ahkerasti. Ja lähes kaikki maholliset ovat ehtineet kuulumisiaan kertomaan. Hieno juttu! Onnea Kaklille!

Meillä oli tänään se perätilakontrolli. En ole auennut yhtään enempää kahdessa viikossa. Mutta kylläpä tuon melkein arvasikin, sillä supistuksia ei ole enää ollut juuri minkäänlaisia ei ennakoiviakaan. Vauvalle oli tullut painoa puoli kiloa lisää eli arvio oli 3333 g.

Joten sektiolla ei ollut suurempaa kiirettä. Se määrättiin ensi tiistaille. Perjantaina pitäisi käydä paikallisessa labrassa, maanantaina synnärillä keskustelemassa lääkäreiden kanssa ja tiistaina sitten aamusta leikataan. Maanantaina saisi jäädä jo osastolle, mutta kyllä minä saan siellä varmasti ihan tarpeeksi maata jälkikäteenkin, joten eiköhän sitä tulla kotiin viettämään viimeinen yö.
 
Huomenta ketjuun.
Yksi yö olisi laskettuun aikaan. Eilen oli neuvola ja uutta aikaa ei enää tullut, katsotaan nyt kuis käy. Seuraavaksi mennään sitten äitipolille, jos ei ala kuulumaan.
Kyllä välillä on supistellut ihan hikeen asti, mutta siihen sitten jäänytkin.
Neuvolassa kaikki ihan reilassa.
Onnittelut jo vauvan saaneille ja kärsivällisyyttä meille vielä odottaville.
 
On täällä Kaklia (ja tyttöä) ootettukin! Onnea!!! Jännä, ettei supparit välttämättä satu heti. En varmaan reagoi mitenkään ennen kipua, kun mun menoa ei pahimmatkaan supistukset ole hidastaneet. Parempi ehkä niin. Mitäpä sitä liian aikaisin laskemaan ja miettimään. Varsinkin kun mies on sellainen, että on heti kärräämässä laitokselle.

Lähestyy, lähestyy... Mummu tuossa pari päivää sitten rauhoitteli, ettei sitten tartte jännittää. Kyllä luonto hoitaa. Ei mua jännitä, mutta vähän malttamaton oon. Yleensä tämmöiset ""jännitettävät"" asiat lukee tulikirjaimin kalenterissa ja tietää etukäteen asioiden kulun edes suurin piirtein. Nyt pitää vain yrittää elää ihan normaalisti, vaikka lähtö voi tulla milloin vain ja sattuakin voi vaikka mitä ja aikaa mennä tosiaan vuorokausikaupalla. Huh!

Pitänee käyttää hurtat pissareissulla. Eilen sain toisenkin epelin trimmattua. Onhan se mukavampi kesähelteillä olla kesäturkissa. Varsinkin tuo paksumpikarvainen on aina lätäköissä lillumassa kesäkuumalla.

 
huomenia täälä myös yhtenä kappaleena edelleen! viime yönä näin unta että olin jo synnyttänyt ja vatsa oli ihan litteä ja oli ihanaa kun sai helposti ilman äheltelyjä kengät jalkaan:) taitaa olla toive ajattelua
 
4 päivää. Vatsaan tuli eilen kadulla jokin ihme pistävä kipu kuin olisi ammuttu, mutta se meni varttitunnissa ohi. Yöllä särki päätä, ja särkee yhä. Jalat turpoavat ja ovat niin hirveän näköiset, että niitä ei huvita itsekään katsella.

Kävin kremppailun takia taas neuvolassa, muksu on tosiaan niin alhaalla, että voi syntyä milloin vain.

Tajusin muuten, että jos joudun sektioon, en pääse vauvan kanssa yksin ulos lainkaan. Sen verran hankalat taloyhtiön portaat ovat vaunujen kanssa. Kiva sitten olla ukkonsa menemisistä ja tulemisista riippuvainen.

Ahdistaa (ja ihmekö se, kun elämä on kutistunut tällaiseksi, täällä ei varmaan tarvitse kuvailla, miten ahtaaksi).

Sorry valitusvirttä, yritän keksiä jotakin myönteisempää huomiseen mennessä (tai sitten menen synnyttämään, mikä olisi ihan hyvä vaihtoehto).
 
Saa valittaa. Ei tämä yhtä onnea ole. Tulin juuri peilin edestä ihailemasta raskausarpiani. Ei todellakaan mikään ihana näky! Kaikkeen sitä kroppansa haastaa, kun nahkakin loppuu kesken. Väsymys painaa ja joka päivä on pakko nukkua päikkärit. Töitä teen enää pari tuntia päivässä, mikä on ihan sopiva tahti. En osaa toimeettomanakaan olla, silloin ei tuu hoidettua edes pakollisia kotitöitä.

Huomasin tuossa, että lähtiköhän se Lilli eilen? Ilmoittaudu nyt ihmeessä, jos olet vielä yhtenä kappaleena.

Nyt sitten päikkäreille. Mulla on joku kamala puheripuli, kun pitää pari kertaa päivässä kirjoittaa...
 
tänne ei mitään erikoista.

tänään siis la ja juuri sain ensimmäisen ""vieläkö oot kotona"" puhelun tädiltäni. Kun sanoin että olen niin sanoi vaan että niin, voihan se alkaa vasta illallakin :-) ... hmmm... toivossa on hyvä elää

vähän samanlainen olo kuin silloin jännäysviikolla että kaikista maha yms. tuntemuksista yrittää hakea jotain merkkejä... suurin osa osoittautunut kuitenkin ilmavaivoiksi tms. vauva liikkuu vielä aika paljon. en tiedä onko se vauvan hijentyminen välttämätön edellytys synnytyksen alkamiselle mutta monilla se ennakoi sitä. Vähän alkaa olemaan tympeä olo vaikka kuinka tietää sen +/- 2 viikkoa jutun. Ei oikein viitsi tehdä mitään eikä yksin jaksais lähteä lenkillekään vaikka se varmaan tekis hyvää ja saattais jopa edistää asioita. Ajattelin kyllä että miehen kans tehtäis pitkiä lenkkejä viikonloppuna jos ei mitään sitä ennen tapahdu...

pitää hoitaa muutama asia netissä ja sit ajattelin kuunnella äitini ostamaa ""synnytä rentoutuneena"" CD:tä... :-)
 
1.5. Eeva, esikoinen, Helsinki
4.5. *E*, 29v, esikoinen, Uusimaa
*26.4 tyttö, 44.5cm ja 2550g
4.5. Mymmeli, 23, toinen, Keski-Uusimaa
* 8.5 poika, 50cm ja 3500g
7.5. Lilli, 20v,esikoinen
7.5. Antsukka, 20v, esikoinen
7.5. Nanna -77, esikoinen, pks
10.5. Kakli, 29v, esikoinen Itä-Uusimaa
11.5. Tinnu, 25, esikoinen, Oulu
*5.5. poika, 2960 g/47 cm
13.5. Miia, 26, esikoinen, Espoo
15.5. Ritu, 29, esikoinen
16.5. Miira, 29, Porvoo
16.5. sinttu, 31v, esikoinen, satks
17.5. kevätkukkanen (ex-f), 24v, esikoinen, länsi-uusimaa
17.5. macadamia, 27v, eka lapsi
20.5. Kata, 28v, ensimmäinen, pks
20.5. Anzzu, 29v, toinen, Lahti
21.5. Siruli, 30v., eka, HKI
*15.5. poika, 3465g/50cm
22.5. Julietta, 38 v, eka, HKI/ulkomaa
26.5. VP, 26v, esikoinen, Oulu
27.5. Satu, 30v, esikoinen, KPKS

Heippa kaikille,

ja onnittelut kaikille tuoreille äideille ja myöskin iseille. Meillä ainakin poika on lumonnut isänsä aivan täysin.

Täälä nyt ollaan kotona ja harjotellaan vauva-arkea. Kotiuduttiin tänään Kättäriltä maanantaisen sektion jäljiltä. Sektio ja kaikki muukin meni ihan hyvin, joskin epiduraali-puudutuksen laitto sattu ihan julmetusti.

Meillähän siis tehtiin suunniteltu sektio vaavin täydellisen perätilan takia.

Kaikki meni tosissaan ihan hyvin, joskin tuo liikkuminen on vielä aikas lailla hankalaa, kun haava tuolla alhaalla on tosi kipeä, mutta päivä päivältä helpottaa. Myöskin vaavin painon kanssa on ollut hiukan ongelmia. Syntymäpaino oli siis 3465g ja tänään kun päästiin kotiin, niin painoa oli 3105g. Joudutaan lauantaina menemään tarkistuspunnitukseen, koska maito lähti nousemaan vasta eilen illalla ja nyt sitten toivotaan ja luotetaan siihen, että vaavin paino nousee, ainakin on hanakka syömään:)

Eipä kummempia, tuo pikkumies alkaa ilmoittelemaan itsestään, joten täytyy joutua.

Tsemppiä kaikille, niin jalkautuneille kuin vielä odottaville!

 
Huomenta! Huomenna pääsen sitten aloittamaan varmaan taas uuden viikon, toivottavasti viimeisen :) En kyllä osannut kuvitellakaan että tämä lasketun ajan ylittäminen olisi näin ärsyttävää, mutta onneksi viikonloppu on ovella ja mieskin on kotona niin on enemmn tekemistä. Sen pomo oli eilen todennut sille että toivottavasti ei nähdä enää maanantaina :) Mutta nyt aamupalalle ja särkylääkkeelle (5. päivää koskee päähän...)! Tsemppiä muille odottelijoille!
 
täälä myös vielä kärvistellään ja todellakin on ärsyttävää lasketunajan ylitys varsinkin ku joko joko puheluita on tullu jo rv 38 asti toivottavasti päästäis oikeen porukalla synnyttämään v loppuna ja saatais omat nyytit sylkkyy:)
tsemppiä,tuskaisia suppareit,vesien menoja jne kaikille kanssa kärvistelijöille
 
Hiphei!

Taas parin tunnin työrupeama takana. Onnittelut Sirulille! Eipä yhtään haittaisi, jos pääsisin minäkin jo pian synnyttämään. Tänään on vähän lämpimämpi päivä ja heti turvottaa ihan eri tavalla. Pitää taas ruokaostoksilla muistaa, ettei ota mitään suolaista kärryyn. Enimmäkseen kasviksilla ja hedelmillä tässä mennään, niin olo pysyy hyvänä. Maha on tosin ollut jo viikkokaupalla sekaisin. Oikeastaan siitä lähtien, kun vauva kiinnittyi, joten en ole ollut huolissani, vaan epäilen suoliston oireilevan tilanpuutteesta.

Kävin myös sillä työpaikalla, mistä olen virallisesti äippälomalla ja pomo sanoi ekaa kertaa ihan selvin sanoin, että mulla on työ, mihin palata ensi vuonna :) Kivakiva. Yksi stressi vähemmän, mutta edellyttää tietysti, että saan paperit vuoden päästä. Toivomuslistalla edelleen rauhallinen ja terve lapsi.

Nyt ruuanlaittoon. Elänhän syödäkseni...
 
Kolme päivää jäljellä, noin teoriassa.

Eilen illalla tuli oikein huono omatunto siitä, miten vähän olen onnistunut nauttimaan raskaudesta. Parhaimmillaan olen ajatellut, että ihan kiva, mutta enemmän kirskutellut väsymystä, pahoinvointia, paksuutta, jatkuvaa varomista ja kaikkea muuta. Ja tietysti stressannut, että kaikki sujuisi hyvin.

No keskityin sitten oikein NAUTTIMAAN, ja ehkä sitä onnistui sellaisen puolen tunnin verran. Sitten aloinkin jo taas miettiä synnytystä...
 
eipä kummempia tänne, neuvolassa kaikki ok ja paino tippunut 100g vaikka oon viimeisen viikon syönyt hirveästi (herkkujakin) ja koko ajan on nälkä. Kuulema painon tippuminen ennakoi synnytystä mutten sit tiedä millä aikataululla. Eilen kun menin nukkumaan niin vauveli rymysi hulluna ja alamahaan ja selkään sattui. terkka epäili että se siellä asetteli itseään ""lähtövalmiiksi"" tai jotain.

pari sukulaista on vähän yli-innokkaita kun sain tänään paketin jossa tätini tekemä vauvan huopa ja toisen tätini ostama vauvan vaate ja molempien mukana onnittelukortit että onnea poikavauvan johdosta... hmmm... itse en kyllä menisi moisia lähettelemään kenellekään ennen kuin vauva oikeasti maailmassa ja sukupuoli lopullisesti selvillä. No, kukin tyylillään... onneksi en oo kauhean taikauskoinen.

Seuraava neuvola olis ens keskiviikkona ja jos sinne vielä ""pääsen"" niin sit täti varaa mulle yliaikakontrollin äippäpolille 29.5. Onneksi siihen on vielä aikaa että kerkeää tässä paljon tapahtua sitä ennen... olis se aika kypsää ravata jossain yliaikakontrolleissa jne...

niin ja neuvolan täti sanoi että ei kaikki vauvat välttämättä hiljennä möyrimistään enne syntymää, riippuu ihan siitä miten on tilaa jne.

pitäis vähän siivoilla ja tiskata mutta ei oikein innosta vaikka siitä saisi yhden S:n, illemmalla vois sitten harkita niitä kahta muuta jos jaksaa. Mies oli jostain kuullu että suklaan syöminenkin vois auttaa... no eipä oo mitään sitäkään vastaan :-)

ei kai tässä auta kuin odotella... tsemppiä kaikille muille tuskastuneille...

olen tässä pohdiskellut että uskaltaisko/jaksaisko huomenna lähteä ostoksille... mies tarttis vähän vaatteita ja ois ihan kiva päästä makutuomariksi vaikka osaa se itekin ostaa ihan ok vaatteita. Toisaalta tympeää istua kotona kun sitä on koko viikon jo tehnyt mutta toisaalta hirvittää et jos vedet menee vaikka jossain kaupassa tms. kaupoissa kävely (tosin miehen ostosreissulla ei monessa tarvi käydä) vois toisaalta taas edistää asioita ja kun on vielä luvattu sadetta niin ei välttämättä pääse ulos käppäilemään... no, pitää katsoa miltä aamulla tuntuu...
 
Huomenta! Täällä siis alkoi TAAS uusi viikko, eiiiiiiiiiii.... Alkaa jo mennä usko koko projektiin ja varsinkin siihen että synnytys käynnistyisi itsestään.

Kevätkukkanen: jos jaksat niin lähde ilman muuta mukaan shoppailemaan! Jos en itse olisi viime viikolla päässyt joka ilta jonnekin käymään niin olisin henkisesti vieläkin enemmän loppu kuin nyt. Tänäänkin on suunnitelmissa kunnon shoppailukierros! Ja jos vedet menisi, mitä epäilen, niin innosta hihkuen lähtisin synnyttämään :)
 
Huomenta kaikki!

Täällä alkaa kirjoittelu hiljentyä, kun niin moni on jo jakaantunut. Jospa nyt kuitenkin tämän kuun loppuun asti kirjoitellaan täällä ja pinoudutaan vaikka sitten tuonne Vauvan hoito -palstalle?

Mies nukkuu vielä ja olen kantapään kautta oppinut, ettei sitä kannata vapaapäivinä yrittää herätellä. Alkaa vain päivä huonosti molemmilla. Nautiskelen siis omasta ja koirien seurasta ja saan oikein ihanan rauhallisen aamun lehden ja kahvikupin äärellä.

Nyt on tullut jo todella monena yönä peräkkäin synnytysunia. Supisteleekin ilmeisesti välillä, kun herään mahakipuihin. Jospa tämä ennakoisi jotain, haluaisin jo niin kovasti hoitamaan omaa vauvaa.

Voih, kun olisi ihana lähteä shoppailemaan, mutta kyllä meni taas Prismaan tämän rouvan rahat. Ensi viikolla tulee ensimmäinen äippäraha, joten saanpahan laskuja maksettua. Sen verran olen kuitenkin shoppaillut, että ostin muutaman vaipan lisää ja eilen aloitin harsojen ompelun. Mukavaa ja helppoa hommaa.

Nyt koirat pissalle ja aamupalalle. Ihanaa viikonloppua!
 
Mites Tinnu ja Siruli, ootteko pärjänny kotona ihan issekseen vauvan kans näin leikkauksen jälkeen? Vai onko miehenne tai joku muu ollut apunanne? Tai kyllähän sitä varmaan vauvan kans pärjää, mutta entäs ne muut kotityöt, ootteko pystyny niitä tekemään ihan entiseen malliin? Kaikki mattojen kantamiset ym. joutuu varmaan unohtamaan. Mitenkäs lähinnä Tinnu, kun olet ollut jo kotona pidempään, oletko pystynyt jo käymään kävelyllä?

Täällä ei mitään uutta. Eilen käytiin siellä labrassa ja kolme vuorokautta pitäisi vielä kärvistellä, niin sitten pääsisi leikkauspöydälle. Minkäänlaisia tuntemuksia ei ole ollut, joten eiköhän sitä päästä rauhallisesti tiistaihin asti. Tila meinaa vauvalla vaan käydä ahtaaksi. Pää tuntuu inhottavasti tuossa oikean rinnan alla. Mutta kyllähän sitä jaksaa, kun ajattelee vaan lopputulosta.
 
Hei vaan! Vauva-arkea täällä elellään. Kaveri on nyt jaksanut mahansa kanssa paremmin ja pääosin on ollut kuin enkeli - ja ainahan vauvat itkevät. Eilen oli neuvolatädin kotikäynti ja hyvin olivat vauvan asiat. Vauva painoi syntyessään 3970g ja sairaalasta kotiin lähdettäessä paino oli pudonnut parisen sataa grammaa. Nyt paino oli 3850 g eli nousussa on. Hyvä juttu! Viikon päästä käydään sitten taas tsekkaamassa tilanne. Kellertävä vauva vielä on jonkin verran mutta meidän tapauksessa se voi johtua siitä että minä olen veriryhmältäni rh- ja vauva rh+.

Hyvin on muuten jakseltu. Töissä olen ollut nyt joka päivä parisen tuntia vauvan kanssa ja vaunujen kanssa ollaan tuo vajaan kilometrin matka kävelty. Vielä ei oikein tuo käveleminen ole kivaa - eilen tuli viikko synnytyksestä. Nuo alapään tikit hieman hiertävät ja iskias vaivaa yhä sen verran, että vasen jalka on yhäkin puutunut. Mutta ehkä se siitä vielä itsekseen palautuu - toivottavasti!!! Jotenkin itsellä on kova himo olla hetken aikaa päivässä jossakin muualla kuin kotona vaikka sinänsä olen aina ollut kovin kotikissa. Väsymys on jokapäiväinen seuralainen. Vielä ei ole oikein tottunut tähän uuteen elämänrytmiin jota itse ei oikein voi säädellä...

Että semmoista tänne. Ilmoitelkaa sitten, jos ja kun perustatte uuden ketjun tuonne vauvan hoito -palstalle. Ja kovasti kärsivällisyyttä niille jotka vielä odottelevat kääröjään. Yksikään lapsi ei ole vielä mahaan jäänyt, eikä enää ole paljon odottelua kenelläkään jäljellä! Odottavan aika vaan on pitkä - tiedän. Lohduttavaa on ehkä se, että ikinä et tiedä milloin se lähtö tulee - sehän voi olla ihan milloin vaan!
 
Huomenta!

Tai päivähän se jo oikeastaan on. Pitihän se yö valvoa ja ihmetellä, miten Suomi voitti Euroviisut. Eihän tämä ole todellista, että meidän lapset pääsi syntymään näin legendaarisena vuonna :)

Muistathan Kakli nukkua?! Tunnut oevan sellainen duracell, että piiputat itsesi. Lepää ja elä vain itseäsi ja vauvaa varten, jookos. Pitkään väsyneenä porskuttaminen kostautuu elämässä typeryyksinä. Kokemusta on.

Vauva on nyt niin älyttömän alhaalla, että sängystä nouseminen pistää älähtämään ihan tahattomasti. Mies parka herää varmasti aina, kun lähden yöllisille vessareissuilleni. Väänsin myös sormuksen eilen työllä ja tuskalla sormesta. Ihan varalta, kun oli jo niin tiukassa, että piti käyttää kaikki keinot irrottamiseen. Jospa sitä synnytyksen jälkeen sen verran palautuu, että voin laittaa takaisin.

Ensi viikolla varmaan tulee lisää vauvauutisia, kun Satu lähtee ja Lillikin taitaa olla laitoksella jo. Minä sitten viimeisenä... Yrittäkää siihen asti sinnitellä tällä puolella.
 
Satu kyseli vointeja: hyvin olen voinut ja varmaan olotilan puolesta tekisin jo kaikkea, mutta olen silti jättänyt imuroinnit, kauppakassien kannot ym miehen kontolle ja kannellut vaan vauvaa ja roskapusseja. Lääkäri sanoi että vaikkei kipuja oliskaan niin silti hyvä muistaa että sektio on iso leikkaus ja vatsa on leikattu monessa kerroksessa, joten toipuminen vie aikaa. Kävelyllä ollaan käyty joka päivä äitienpäivästä lähtien, eilen kävin jopa yksin. Meillä on tommoset pienet rappuset/luiska mitä pitkin pitää noi vaunut hiissata ylös/alas mut hyvinhän tuota jaksoi, eikä toivon mukaan tehnyt hallaa haavallekaan vaikka painoa noilla vaunuilla onkin.

Vaavi on tosi rauhallinen, tosin rytmit menee miten sattuu. Eilen ei nukahtanut missään vaiheessa päivällä puolta tuntia pidemmäksi aikaa ja olin jo hätää kärsimässä että mikä pojalla on (ei siis itkenyt mutta ei vaan nukkunutkaan) ja nyt taas poika on nukkunut eilisillasta kahdeksasta tähän asti, herännyt vaan syömään muutaman kerran mut jatkanu sit aina unia....On tää kummallista!=O

Tinnu ja ""Viltsu"" 16 vrk
 
41+1 ja aamulla olin jo niin tuskastunut et piti itkeä ja purkaa tätä tuskastumista... niin uskomattomalta kun kuulostaakin niin alan olla jo epätoivoinen ja menettää uskoni koko syntymään :/
 
VP kirjoitteli kuinka hän joutui irrottamaan sormuksensa sormestaan. Minä olen joutunut tekemään sen jo pari kuukautta sitten terveydenhoitajan suosituksesta. Ja silloin jo oli vaikea sitä saada turvotuksen vuoksi pois. Toivottavasti sen tosiaan saisi viikon päästä taas laittaa sormeensa. Eilen mun turvotukset meni jo aivan älyttömiin mittasuhteisiin. Jalkapöydät olivat aivan muodottomat. Anoppi jo pelotteli, etteivät pian päästäkään minua huomenna enää viimeiseksi yöksi kotia. No, saa nyt nähdä. Verenpaine ja pissa kun on kuitenkin ollut niin hyvissä lukemissa. Eipä tuo nyt toisaalta niin haittaisikaan vaikka sinne sairaalaan jo jäisinkin, kyllähän kätilö sitä suosittelikin. Mutta tuntuu vaan, että olisi toisin kiva tulla kotiin.

Oli tuo Lordin voitto Euroviisuissa vaan aikamoinen paukku. Kyllä sitä meikäläinenkin joutui kärvistelemään television ääressä, vaikka normaalisti tulee mentyä kymmeneltä jo nukkumaan. Mutta kylläpä se kärvistely myös kannatti. Olisihan se harmittanut, jos nukkumaan olisi tullut mentyä näin ratkaisevana päivänä. Mutta ei se minun musiikkimaku kyllä oikein ymmärrä kuinka se Lordi pystyi pärjäämään noin hyvin. Ja lähes joka maa vielä äänestikin sitä, vaikka koko osallistumisesta on tullut niin iso haloo. Mutta on se vaan kuitenkin hienoa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa