Minulla on melkoiset ahdistuksen tunteet, en oikein siedä tätä epävarmuutta ja pelkään niin paljon tulevaa. Meillä siis taustalla pitkä toive, valtavat ulkopuoliset paineet perheenlisäyksen suhteen ja keskenmeno tammikuussa. Kävin kevään psykologilla purkamassa ajatuksia, kun tunsin niin valtavaa syyllisyyttä tapahtuneesta ja tunnetta, että olen pettänyt kaikkien toiveet keskenmenolla. Ahdistus helpotti käyntien myötä ja lopetin hoitosuhteen kesän alussa. Nyt uuden raskauden myötä huomaan, että ahdistus ja pelot alkavat taas olla tosi voimakkaat.
Olen tehnyt todella paljon raskaustestejä, siis oikeasti todella paljon. Vertailen niiden vahvuuksia pakonomaisella tavalla ja ahdistun, jos mielestäni viivat eivät ole tarpeeksi vahvoja. Tänään heitin kaikki muut testit roskiin ja säästin vain kaksi päivää sitten tehdyn himmeän pregcheckin ja rfsu:n ja tänään tehdyt samat. Vertasin niitä ja kyllähän niissä selkeästi näkyy vahvistuminen.
https://ibb.co/dbjrH9Q En kuitenkaan ollut tähän tyytyväinen, mielestäni viivat ovat edelleen liian himmeät ja tässä ei vaan voi käydä hyvin.
Olisiko hyviä ideoita (tai mitä tahansa ideoita), millä saisin rauhoitettua itseäni? Tätä epävarmuutta on alkuraskaudessa vain pakko sietää, ei mistään voi koko ajan tietää, että kaikki on hyvin, saati sitten, että kaikki on hyvin vielä huomenna. Se on vaan kestettävä.
En ole uskaltanut vielä soittaa neuvolaan. Ajattelin odotella vielä viikon verran ja jos kaikki näyttää silloin vielä hyvältä, soitan ajan ja varaan varhaisultran edeltävälle päivälle. Aion pyytää myös lähetettä neuvolapsykologille, mutta en tiedä, milloin sinne pääsee.
Onko muita, joilla on isoja pelkoja? Varmaan tietynlainen epävarmuus ja pelko on tässä vaiheessa jokaisella, mutta koen, että minulla tämä ahdistus ja käyttäytyminen menee jo normaalin yli.