Heippa vaan, päätin huudella sekaan minäkin, kun vaikuttaa olevan kivaa porukkaa täällä. Eli meillä odotellaan pikkukakkosta syntyväksi toukokuun alussa, esikoinen 09/08. Sekä minä että mies tänä syksynä 37-v. Ollaan onnemme kukkuloilla - oisittepa nähneet miehen naaman kun kerroin uutisen - ja samalla halolla päähän lyötyjä. Tämä tapahtui ennen kuin oikeastaan ehdittiin mitään kauheasti yrittääkään, ja kun minäkin jo livon neljääkymppiä, niin ajateltiin, että ihan helposti ei käy. Mutta hyvä näin. Samalla kyllä vähän hirvittääkin. Esikoisen synnytyksessä ja vauva-aikana meni aika moni asia aika pieleen, eikä sen soisi ihan sellaisenaan toistuvan - mutta kaipa sitä on jotain oppinutkin, sikäli kuin oppimisesta on tässä apua.
Raskausoireiden osalta tämä raskaus on alkanut aika samalla tavalla kuin edellinenkin. Pahoinvointia on joo, mutta varsin vähän (itse asiassa tänään ei ole ollut vielä ollenkaan, vaikka aamuihin se on mulla muuten painottunut), ja väsyttää ja turvottaa (töissä ovat jo ruvenneet vähän vilkuilemaan meikäläisen vatsanseutua). Ja kahvi ei maistu.
Kenellekään ei ole vielä kerrottu, paitsi mä yhdelle kaverille, joka oli just hetkeä aikaisemmin paukauttanut oman raskausuutisensa rv:llä 8. Mutta töissä en kyllä kertoisi kenellekään suin surminkaan! Läheltä piti -tilanne oli jo männä viikolla, ja luultavasti ainakin yksi työkaveri on tehnyt johtopäätökset. Oltiin nimittäin työpaikan juhlissa, ja mä vesilinjalla ainoana. Siihen sitten vierustoveri (mies): "Mä en nyt taida kysyä sulta sitä mitä ei saisi kysyä...", siihen minä: "Joo, sellaista ei saisi koskaan kysyä keneltäkään", ja sitten edettiin sujuvasti puhumaan muiden ihmisten raskauksista.
No, ehkäpä se työkaveri tajuaa olla levittämättä sanaa. Ainakaan ei tarvinnut valehdella...:saint: Eikähän tässä ole enää montaa viikkoa siihen kun voi ja käytännössä joutuukin jo julkistamaan asian. En tarkkaan muista, koska esikoisen kanssa alkoi maha näkyä, mutta luultavasti joskus rv 17+. Nyt varmaan aikaisemmin.
Ainara: tsemppiä sulle! Toivottavasti tuleva isäkin innostuu pian. Mulla on yksi kaveri (mies), joka sai lapsen samoihin aikoihin kuin meidän esikoinen syntyi, ja joka ei ole koskaan oikein tykännyt lapsista, eikä olisi silloinkaan itse halunnut lasta. Mutta niin vain kävi, että vaimo tuli raskaaksi ja halusi pitää lapsen. Tulokas kuitenkin hurmasi kaverin kerta heitolla, ja tähän mennessä hän (joka siis on mies) on mm. viettänyt vuoden kotona perhevapaalla lapsen kanssa! Eli kaikella todennäköisyydellä: kyllä se siitä!
t. Jupeksi rv 7+0