Toukokuiset 2025

Onko monella ollut vielä kuorsausta öisin tai muuta hengitysvaikeutta? Minusta tuntui hetken aikaa, että sain tukkoista nenää helpotettua allergiasumutteella, mutta nyt olen taas heräillyt tukkoiseen nenään / tunteeseen etten saa henkeä. Kuorsaus häiritsi jo miestä aiemmin, joten siirryin kotona eri huoneeseen nukkumaan, mutta nyt viikonlopun kyläilyissä häiriintyivät jo viereisenkin huoneen asukkaat. Näiden pelottelu uniapnealla ja minun sekä vauvan hapen puutteella ei varsinaisesti parantanut oloa, kun muutenkin väsyttää ja viimeiset työt stressaa Pitänee varmaan kysyä lääkäriltä, onko mitään tehtävissä, ehkä jos koittaisi korottaa pääpuolta ylemmäksi sängyssä?

Ensi viikolla on melko kiirettä töissä, viimeisiä rutistuksia pitäisi jaksaa. Onneksi vapaat jo häämöttää ja tämä viikonloppu oli varmasti viimeinen kun mihinkään kyläilemään lähden, nyt yritän vain rauhoittua ja keskittyä kotoiluun.

Täällä ei oo ainakaan valitettu että kuorsaisin, mutta kroonisista poskiontelovaivoista kärsivänä nukun korkealla tyynyllä melkein aina muutenkin eli suosittelen kokeilemaan kun auttaa pitämään ilmatiet auki paremmin.

Täällä tänään 35 viikkoa täynnä ja viimeinen työviikko lähdössä käyntiin! Kiinnostus on kyllä huipussaan, mutta onneksi on melkein kaikki taskit paketissa ja lähinnä enää konsultoin ja autan jatkon suunnittelussa.

Maha on pinkeä ja hengittäminen on vaikeaa kun itsellä lyhyt selkä eikä enää mahdu olemaan. Alkaa jo ehkä hieman kyllästyttää tämä, vähiin toki käy. Jaksamisia kaikille!

 

Moikka kaikille!
Mullekaan ei ole mies ainakaan sanonut kuorsaamisesta
Iskias sen sijaan alkoi vaivata eilen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toivon, et saisin sen vielä taltutettua kuriin jollain lantion venytyksillä.

Mulla ois vielä kaksi viikkoa (onneksi pääsiäisen takia lyhyet, nelipäiväiset työviikot) jäljellä ja sitten alkais raskausvapaa. Toivon, että iskias antaa nyt periksi viimeiset työpäivät olla töissä, vaikka olen kyllä jo henkisesti ihan valmis jäämään kotiin. Kiva ois kuitenkin jaksaa loppuun asti kun kerta näin pitkälle oon jaksanut.

Viime viikolla mulla oli lääkärineuvola ja siellä olikin yllärinä ultra. Painoarvio oli 2470g (edelleen siro vauveli, arvio, että lasketun ajan tienoilla kolmikiloinen) ja raivotarjonnassa hän siellä oleili. Kiinnittynyt ei vielä ole ja sen kyllä huomaa, koska liikkuu vielä asentoa vaihtaen aika paljon. Pyörii ja hyörii, onneksi ei kuitenkin enää kuperkeikkaa. Mut vasemmalta oikealle vaihtaa pään paikkaa. Aika metkalta tuntuu jo liikkeet mahassa ja toisinaan ihan selvästi vois napata jalasta kiinni Mut kaikki oli siis neuvolassa hyvin ja seuraava käynti on sit parin viikon päästä mun ekana mammalomapäivänä.

Sänky on edelleen kasaamatta, tällä viikolla iltapäiviin on töiden jälkeen se projektina, et saatais laitettua valmiiksi. Eilen kirjasin itselleni ylös neuvolakortin väliin synnytystoiveita.
Hoitopöytä on jo vessassa kasattuna ja pienimmät vaatekoot pestynä. Pikkuista lakanapyykkiä ym. ois vielä ja apteekkiin vois tehdä täsmäiskun ja ostaa varuille cuplatonia ja d-tippoja. Ehkä nestemäistä kipulääkettäkin varuiksi, vaikka sitä ei toivottavasti pitkään aikaan tarvita.

Raskausvapaalla haaveilen et ehtisin vielä kiertää museoita, laittaa parveketta kesäkuntoon ja rentoutua ennen h-hetkeä. Katsotaan, toteutuuko vai ei

Terkuin #12 ja vauveli 35+5

 

Sama täällä, sänky kasaamatta ja vaatteet käymättä läpi. Tänään työn alla saada niitä pestyä, jotta näkis mitä nyt vielä puuttuu. Toinen äippäloman viikko menossa. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että periaatteessa vauva vois alkaa syntyä melkeen milloin

Oltiin viime viikko reissussa ja saatiin samalla haettua loput puuttuvat tavarat Ikeasta. Itselle pitäis käydä hakemassa imetysliivejä, toppeja ja jotain paitoja. Muistan, että mulla oli alkuun koko ajan ihan hirveän kuuma.

Herään aamulla edelleen klo 6, mutta onneks on mahdollisuus nukkua päikkärit. Iltaa kohti kyllä sit alkaa väsy painaa. Koko keho tuntuu melkoisen tönköltä ja sukkien ja kenkien kanssa saa kyllä jo taiteilla ja ähistä.

Vaunuverhon hankkimista tässä vielä pohdin. Olin näköjään myynyt sen eteenpäin. Noissa Emmaljungan vaunuissa oli nyt kyllä tosi paljon huonompi kiinnitys/käyttö tuo hyttys/uv-suojus, mitä niissä ennen oli. Tykkäsin kun sen sai sinne kuomun alle sisään siistiin vetskaripussiin ja oli sieltä nopeasti rullattavissa esiin.

Nyt noissa NXT-malleissa se on siinä joko koko ajan edessä tai sitten typerästi kuomun päällä. En usko, että jaksan joka väli tehdä kiinnitystä vetoketjulla, kun ei se ihan näppärästi mennyt. Vai enkö vain nyt saa sitä laitettua hyvin.

 

Ei ne alushousut kiristä, mutta tuntuisiko se vähän sit siltä et side ois ollu housuissa ja alkanut ''hiertämään'', mut tuntuu vain paljon pahemmalta. Siirtynyt toisinaan olemaan sit ilman alkkareita helpottaakseni tilannetta. Nyt on myönnettävä jääside on uusi tuttavuus, koskaan en oo moisista kuulut. Sellainen voisi olla aika kätevä.

En usko et kuorsaan, ei kuulu tapoihin ja puolisokaan kun ei siitä valita. Sen sijaan puoliso kuorsaa ja huomauttelen siitä toisinaan kun valvon öitä kun en saa unta ja hengitystiet tukkoisena. Yhä edelleen kärsin iltaisin ja etenkin öisin siitä et tuntuu ettei henkee saa ja ilma ei kulje. Öisin niistelen kellertävän vihreää räkää, mitä ei päivisin erity. Toisinaan pelkään yhä käydä nukkumaan entä jos en saakkaa yöllä henkee. Puoliso yrittää lohduttaa vieressä. Korotettu tyyny ei ole auttanut. Nukkuisin niin mielelläni selälleni jota ei tietenkään suositella, toivon vilpittömästi et jää synnytyksen myötä ongelma pois. Niin ja siis mulla tulee niistämisen mukana monesti verta. Harvemmin kärsin verenvuodosta nenästä, mut sekin on ongelmana.

Kerrottiin äidilleni aprilli päivänä ilouutinen, toki reippaasti hän kysyikin onko aprilli pila. Totesin ettei ole leikin asia. Mutta kuinka ollakkaan, miten toiset voivat nähdä raskauden toisista niin vain. Totesi et on jo tiennyt viime syksystä mut ollut vain hiljaa ja ootellut koska kerromme. Miten pettynyt olo itselläni. Osasi myös tietää sukupuolenkin vaikka sen olisin halunnut pitää loppuu saakka salassa. Onne äidit ihmeellisiä. Hän kysyikin sen silloin syksyllä erikoisella tavalla, oltiin keretty juuri laittaa asunto myyntiin ennen kuin tiedettiin mitää et ois tärpännyt. Hän totesi et ootteko laittaneet asunnon myyntiin ja etsittekö lapsi ystävällisempää vaihtoehtoa et teille on pienokainen tulossa, tyyliin näin. Todettiin et joo laitettiin myyntiin, mut ei olla raskaana. Tästä hetkestä tein viikkoa myöhemmin positiivisen raskaustestin. Puoliso ei uskaltanut omille vanhemmilleen laittaa viestiä samana päivänä vaan seuraavana. Sielä puolella sit tuntuukin kaikki asiat leviävän kulovalkean tavoin. Äitinsä otti oikeuden ja kertoi aivan jokaiselle et meille on tulossa vaavi ja sielä tietää serkuksiin saakka kaikki ja entiselle lastenhoitajalle hän ei ollut vielä kerennyt kertomaan. Ihan vain parin päivän sisään höläytti kaikille. Mulle kyseinen henkilö ei luo kovinkaan vahvaa pohjaa et asiat pysyisivät salassa, päinvastoin varmasti kertoo kaiken kaikille jatkossakin. Nyt sielä puolella sukua on polttava aihe et miksi en ole sosiaalisessa mediassa, ei voi seurata ja kytätä meidän tekemisiä. Onneksi välillämme on matkaa reilut 50km niin ehkä eivät tuppaannu joka päivä kylään. Mua muutenkin pelottaa ja ahdistaa synnytys niin puolison äiti jakoi kuvia hänen omasta synnytyksestään. Ensimmäisen kuvan kun näin sanoin etten halua muita nähdä et mua käy vain ahdistamaan. Sit hän jo ottikin oikeudekseen pelotella mut heidän suvun isopäisistä lapsista, miten heitä on vaikea synnyttää. Jos ei oo mitää hyvää sanottavaa niin onko pakko toista pelotella viimeiseen saakka.

 

Mulle ainakin fyssari ja neuvolasta th sanoi et nuku siinä asennossa mikä hyvältä tuntuu ja se on mulle useimmiten selälteen. Niin kauan ku ei mihinkään tunnu ikävästi niin oon nukkunut vaihdellen selälteen/kyljelteen.

Nenä on kans ollut syksystä asti kuiva ja kostuttelen vedellä öisin edelleen. Satunnaisesti oon kuulemma kuorsannut.

Unirytmi on muuttunut sellaiseksi, että herään aika usein 3 maissa puoleksi tunniksi ja 5-6 maissa ilman herätystä. Kroppa valmistautuu vauvaan.

 

Ei ne alushousut kiristä, mutta tuntuisiko se vähän sit siltä et side ois ollu housuissa ja alkanut ''hiertämään'', mut tuntuu vain paljon pahemmalta. Siirtynyt toisinaan olemaan sit ilman alkkareita helpottaakseni tilannetta. Nyt on myönnettävä jääside on uusi tuttavuus, koskaan en oo moisista kuulut. Sellainen voisi olla aika kätevä.

En usko et kuorsaan, ei kuulu tapoihin ja puolisokaan kun ei siitä valita. Sen sijaan puoliso kuorsaa ja huomauttelen siitä toisinaan kun valvon öitä kun en saa unta ja hengitystiet tukkoisena. Yhä edelleen kärsin iltaisin ja etenkin öisin siitä et tuntuu ettei henkee saa ja ilma ei kulje. Öisin niistelen kellertävän vihreää räkää, mitä ei päivisin erity. Toisinaan pelkään yhä käydä nukkumaan entä jos en saakkaa yöllä henkee. Puoliso yrittää lohduttaa vieressä. Korotettu tyyny ei ole auttanut. Nukkuisin niin mielelläni selälleni jota ei tietenkään suositella, toivon vilpittömästi et jää synnytyksen myötä ongelma pois. Niin ja siis mulla tulee niistämisen mukana monesti verta. Harvemmin kärsin verenvuodosta nenästä, mut sekin on ongelmana.

Kerrottiin äidilleni aprilli päivänä ilouutinen, toki reippaasti hän kysyikin onko aprilli pila. Totesin ettei ole leikin asia. Mutta kuinka ollakkaan, miten toiset voivat nähdä raskauden toisista niin vain. Totesi et on jo tiennyt viime syksystä mut ollut vain hiljaa ja ootellut koska kerromme. Miten pettynyt olo itselläni. Osasi myös tietää sukupuolenkin vaikka sen olisin halunnut pitää loppuu saakka salassa. Onne äidit ihmeellisiä. Hän kysyikin sen silloin syksyllä erikoisella tavalla, oltiin keretty juuri laittaa asunto myyntiin ennen kuin tiedettiin mitää et ois tärpännyt. Hän totesi et ootteko laittaneet asunnon myyntiin ja etsittekö lapsi ystävällisempää vaihtoehtoa et teille on pienokainen tulossa, tyyliin näin. Todettiin et joo laitettiin myyntiin, mut ei olla raskaana. Tästä hetkestä tein viikkoa myöhemmin positiivisen raskaustestin. Puoliso ei uskaltanut omille vanhemmilleen laittaa viestiä samana päivänä vaan seuraavana. Sielä puolella sit tuntuukin kaikki asiat leviävän kulovalkean tavoin. Äitinsä otti oikeuden ja kertoi aivan jokaiselle et meille on tulossa vaavi ja sielä tietää serkuksiin saakka kaikki ja entiselle lastenhoitajalle hän ei ollut vielä kerennyt kertomaan. Ihan vain parin päivän sisään höläytti kaikille. Mulle kyseinen henkilö ei luo kovinkaan vahvaa pohjaa et asiat pysyisivät salassa, päinvastoin varmasti kertoo kaiken kaikille jatkossakin. Nyt sielä puolella sukua on polttava aihe et miksi en ole sosiaalisessa mediassa, ei voi seurata ja kytätä meidän tekemisiä. Onneksi välillämme on matkaa reilut 50km niin ehkä eivät tuppaannu joka päivä kylään. Mua muutenkin pelottaa ja ahdistaa synnytys niin puolison äiti jakoi kuvia hänen omasta synnytyksestään. Ensimmäisen kuvan kun näin sanoin etten halua muita nähdä et mua käy vain ahdistamaan. Sit hän jo ottikin oikeudekseen pelotella mut heidän suvun isopäisistä lapsista, miten heitä on vaikea synnyttää. Jos ei oo mitää hyvää sanottavaa niin onko pakko toista pelotella viimeiseen saakka.

Käyppäs Heltsuli lääkärissä ton limanerityksen takia! Kortisonisuihke viimeistään kuivattaa liman pois mut hyvä tsekata että ei oo tulehdusta! Kuulostaa vähän poskiontelontulehdukselta - punkteeraus auttaa siihen heti. Multa piti syksyllä punkteerata kun oli ihan hirveä flunssa ja vaikka pelkäsin etukäteen, se oli tosi iisi ja helppo toimenpide josta sai kyllä heti helpotuksen. Eli nyt lääkäriin mars

Ja tsemppiä noihin perhepiireihin, ei oo kiva kun on tommosta et pelotellaan! Lue se Peloton synnytys-kirja!

 

Suosittelut myös kirjalle ”Hyvien synnytystarinoiden kirja”

 

Kuulostaa @heltsuli tutulta, että uutiset halutaan levittää maailmalle saman tien ja vielä pelotellaan kaikenlaisilla jutuilla. Minä kerroin vanhemmille silloin vko 12 tienoilla ultran jälkeen ja kielsin heitä kertomasta raskaudesta muille kuin ihan lähipiirille, ihme kyllä taisi toimia. Mutta huomaan kyllä, että äitipuolella varsinkin on kova tarve juoruta, esim viimeksi otti minusta ja mahastani salaa kuvan ja lähetti pojalleen, jonka kanssa en ole mitenkään läheinen…

Tänään oli meilläkin neuvolan lääkäriaika, oli tosi mukava lääkäri ja vauveli oli kiltisti pää alaspäin ja kasvanut normaalisti. Lääkäri katsoi myös, että allergialääkkeeni ovat ok käyttää paitsi silmätipoille suositteli toista tuotetta ja lisäksi sanoi, ettei siitä kuorsauksesta haittaa ole kun on niin yleistä.

Nyt alkaa olla vain muutama helpompi ja kevyempi työhomma jäljellä, niin jaksaa varmaan ihan hyvin hoitaa ne pääsiäisen jälkeen! Aamuisin väsyttää mutta sitten sujuu ihan hyvin, kun pääsee jossain tehtävässä vauhtiin.

 

Suosittelut myös kirjalle ”Hyvien synnytystarinoiden kirja”

Suosittelen tätä myös vaikka oli ehkä enemmän sellainen ”luomusynnytysmeininki” mut sai paljon hyviä ajatuksia ja uskoa tulevaan

 

Toivottavasti kaikki on päässeet nyt pääsiäisen aikaan rentoutumaan ja lepäämään! Itsellä ainakin tuli tarpeeseen tämä tauko, että jaksan ne viimeiset neljä päivää töissä. Jos olis yhtään enempää, niin ehkäpä luovuttaisin ja hakisin saikkua, sen verran tuo iskias edelleen vaivaa. Välillä se on helpompi, välillä todella kipeä, mutta kävelyasentoon se vaikuttaa vaikka ei kivulias olisikaan. Huojun puolelta toiselle ja hidasta on meno. Hassua on, että pyöräily ei satu yhtään Oon kuitenkin pakottanut itseäni kävelylynkeille ja kotona kotitöihin, koska selkeästi monipuolinen liike tekee hyvää. Pahinta on jos jumahtaa pitkään paikoilleen, silloin alkaa kolottaa ja pahasti. Mut siis kaikenlainen kyykkyyn-ylös ja kurkotus -tyyppinen aktiviteetti esim. keittiössä tuntuu tekevän tosi hyvää ja avaavan paikkoja. Toki päivittäin venyttelen myös ja availen lantiota.

En tiedä onko noi lantion avaamiseen tarkoitetut liikkeet vaikuttaneet, vai onko sattumaa, mutta luulen, että vauva on nyt kiinnittynyt. Kohdunsuulla tuntuu paljon vihlaisuja, mikä viittais mun mielestä siihen, että siellä on nyt enemmän painetta.

Vauva myös "huvittelee" napsuttelemalla kalvoja. Iltaisin usein sitä kuuntelen hetken kun hän rupeaa touhuamaan kun asetun sänkyyn. Ois kiva nähdä millaisella liikkeellä hän saa sen napsahduksen aikaan 🥲 Joka tapauksessa se kuulostaa jotenkin tosi hurjalta, ilmeisesti kalvo on kuitenkin kestävää tekoa

Sänky on muuten nyt kasattu valmiiksi ja melkein kaikki pyykki pesty! Juuri kun ajattelin olevani voiton puolella, niin äitini antoi kassillisen lakanoita ja harasoja, joita oli ostanut. Vielä pitäisi ne sitten pyykätä. Yllättävän paljon sitä pyykkiä tulee kun kaikki pitää kerralla saada puhtaaksi.

Tsemppiä kaikille viimeisiin viikkoihin! Ihan kohta on meidän kuukausi

#12 ja vauveli 36+4

 

Tsemppiä #12 viimeisiin työpäiviin. Kuulostaa ikävältä tuon Iskias-vaivan kanssa. Onneksi liike ja venyttelyt auttaa.

Minäkin oon yrittänyt pysyä kotona liikkeellä, huomaan, että ummetus alkoi heti vaivata kunnolla kun jäin pois töistä.

Täällä myös saatu sänky kasaan ja pedattua. Lajiteltiin vaatteet valmiiksi ja käytiin sen jälkeen kaupoilla ostamassa vielä muutama vastasyntyneen yöpuku ja pipoja sekä sukkia. Samalla otettiin hoitoal, amme ja tutteja. Pari purkkia Nan-maitoa varuiksi kaappiin.

Tänään ajattelin pakata sairaalakassia, arvon vain kovasti kuinka paljon vaatetta vauvalle pitäis pukea. Edelliset kun on talven ja syksyn lapsia.

Välillä on vieläkin olo, että synnytys ja vauva-arki on tosi kaukana edessä. Todellisuudessa se voi alkaa ihan milloin vain. Toivoisin silti, että ehdin käydä synnytystapa-arviossa.

Lääkäri totesi 35 viikon neuvolassa, että ei vaikuta mitenkään suurelta, mutta että ei nyt kannata liikaa syödä suklaamunia. Kiva kun tässä on just nämä pääsiäiset ja vaput ennen synnytystä.

Oletteko muut kuinka tarkkoina sokerin syömisen suhteen? Mä en oo kieltäytynyt pääsiäisen jälkkäristä, leivonnaisista, kun niitä nyt tarjolla on ollu ja pari suklaamunaakin söin.

 

Toivottavasti kaikki on päässeet nyt pääsiäisen aikaan rentoutumaan ja lepäämään! Itsellä ainakin tuli tarpeeseen tämä tauko, että jaksan ne viimeiset neljä päivää töissä. Jos olis yhtään enempää, niin ehkäpä luovuttaisin ja hakisin saikkua, sen verran tuo iskias edelleen vaivaa. Välillä se on helpompi, välillä todella kipeä, mutta kävelyasentoon se vaikuttaa vaikka ei kivulias olisikaan. Huojun puolelta toiselle ja hidasta on meno. Hassua on, että pyöräily ei satu yhtään Oon kuitenkin pakottanut itseäni kävelylynkeille ja kotona kotitöihin, koska selkeästi monipuolinen liike tekee hyvää. Pahinta on jos jumahtaa pitkään paikoilleen, silloin alkaa kolottaa ja pahasti. Mut siis kaikenlainen kyykkyyn-ylös ja kurkotus -tyyppinen aktiviteetti esim. keittiössä tuntuu tekevän tosi hyvää ja avaavan paikkoja. Toki päivittäin venyttelen myös ja availen lantiota.

En tiedä onko noi lantion avaamiseen tarkoitetut liikkeet vaikuttaneet, vai onko sattumaa, mutta luulen, että vauva on nyt kiinnittynyt. Kohdunsuulla tuntuu paljon vihlaisuja, mikä viittais mun mielestä siihen, että siellä on nyt enemmän painetta.

Vauva myös "huvittelee" napsuttelemalla kalvoja. Iltaisin usein sitä kuuntelen hetken kun hän rupeaa touhuamaan kun asetun sänkyyn. Ois kiva nähdä millaisella liikkeellä hän saa sen napsahduksen aikaan 🥲 Joka tapauksessa se kuulostaa jotenkin tosi hurjalta, ilmeisesti kalvo on kuitenkin kestävää tekoa

Sänky on muuten nyt kasattu valmiiksi ja melkein kaikki pyykki pesty! Juuri kun ajattelin olevani voiton puolella, niin äitini antoi kassillisen lakanoita ja harasoja, joita oli ostanut. Vielä pitäisi ne sitten pyykätä. Yllättävän paljon sitä pyykkiä tulee kun kaikki pitää kerralla saada puhtaaksi.

Tsemppiä kaikille viimeisiin viikkoihin! Ihan kohta on meidän kuukausi

#12 ja vauveli 36+4

Naurattaa tuo kalvojen napsuttelu onko siis tylsyys hänellä iskenyt?
Ja hei issias vaivaan, tee 3krt viikossa sitä ”osteriliikettä” - googlettamalla löytyy ohjeita mulla sillä liikkeellä harjoittelu vei issiaskivun pois (sain ohjeen fyssarilta)!

 

Tsemppiä #12 viimeisiin työpäiviin. Kuulostaa ikävältä tuon Iskias-vaivan kanssa. Onneksi liike ja venyttelyt auttaa.

Minäkin oon yrittänyt pysyä kotona liikkeellä, huomaan, että ummetus alkoi heti vaivata kunnolla kun jäin pois töistä.

Täällä myös saatu sänky kasaan ja pedattua. Lajiteltiin vaatteet valmiiksi ja käytiin sen jälkeen kaupoilla ostamassa vielä muutama vastasyntyneen yöpuku ja pipoja sekä sukkia. Samalla otettiin hoitoal, amme ja tutteja. Pari purkkia Nan-maitoa varuiksi kaappiin.

Tänään ajattelin pakata sairaalakassia, arvon vain kovasti kuinka paljon vaatetta vauvalle pitäis pukea. Edelliset kun on talven ja syksyn lapsia.

Välillä on vieläkin olo, että synnytys ja vauva-arki on tosi kaukana edessä. Todellisuudessa se voi alkaa ihan milloin vain. Toivoisin silti, että ehdin käydä synnytystapa-arviossa.

Lääkäri totesi 35 viikon neuvolassa, että ei vaikuta mitenkään suurelta, mutta että ei nyt kannata liikaa syödä suklaamunia. Kiva kun tässä on just nämä pääsiäiset ja vaput ennen synnytystä.

Oletteko muut kuinka tarkkoina sokerin syömisen suhteen? Mä en oo kieltäytynyt pääsiäisen jälkkäristä, leivonnaisista, kun niitä nyt tarjolla on ollu ja pari suklaamunaakin söin.

Minä en ole ollut tarkka sokerin kanssa kun koko raskausaikana ei ole hirveästi tehnyt mieli sokeria, enemmän suolaista. Mutta nyt viime viikkoina on ollut kaikenlaisia tapahtumia niin olen vähän enemän sokeria syönyt kuin normaalisti

 

En ole ollut tarkkana sokerin kanssa enkä pikaruuan. Himoja on ollut ja joka toinen päivä on ainakin mennyt jotain herkkuja pitkin raskauden. Syön myös toki terveellisiä aterioita herkkujen ohella.

Oon niin innoissani jo siitä, että toukokuu on ensi viikolla! Sieltä he tulevat! 🥹

Itselläni parhaillaan countdownit seuraaviin:
Neuvolalääkäritapaamiseen 7 päivää.
Muuttoon 12 päivää.
Viimeiseen työpäivään 16 päivää.
Laskettuun aikaan 33 päivää.

Odotettavaa on! Jotenkin on sellainen tuntuma, että siinä muuton ohella menisi lapsivedet

 

Minä en ole rajoittanut syömisiä enkä herkkuja, varmaan joulusta asti mennyt melkein joka päivä jotain pientä hyvää, kuten vähän keksejä tai suklaata. Mutta tuntuu että energiantarve on niin kova ettei nuo ylimääräiset herkut näy eikä tunnu missään. Muuten syön ihan perus kotiruokaa, ei oikeastaan koskaan tilailla mitään mättöä tai syödä pikaruokaa, joten ihan tasapainossa varmasti ruokailut on olleet.

Viime päivinä on taas väsyttänyt kovasti, heräilen yöllä käsien puutumiseen ja toki vessaan myös. Minullakin tämä viikko on töissä viimeinen, mutta voisin kyllä jäädä sairaslomalle heti mikä päivä vaan, kun saan vikat jutut pakettiin voi kyllä olla, että niissä sitten kumminkin vierähtää koko viikko.

Puoliso kokosi toissa päivänä pinnasängyn ja petasin siihen sekä äitiyspakkaukseen jo lakanat ompelin äitiyspakkaukseen kirppikseltä löytynyttä vauvan petaria vähän pienemmäksi, niin on kivempi kuin pelkkä patja ja voi vaikka alakerrassa käyttää toisena sänkynä. Samoin ompelin pimentävästä verhokankaasta verhot vauvan huoneeseen. Itselle olisi ostoslistalla imetysliivit, kunhan jaksaisi raahautua kaupoille täytyy pitää joku hemmottelu- ja ostospäivä kunhan pääsee vapaalle, haluaisin vielä kampaajallakin käydä ennen kuin vauva syntyy

 

Tänään oli mahdollisesti viimeinen neuvola. Seuraava on sitten vasta laskettuna päivänä. Vauva oli laskeutunut, mutta pää ei ollut vielä ihan kiinni. Kätilö sai sitä vielä pyöräytettyä. Olo on kyllä ollut sen mukainen, että osasin vähän tätä odottaa.

Mulla on ollut pari viime viikkoa välillä järkkyä kutinaa, selässä, mahassa, säärissä. Rauhottuu kosteusvoiteella hetkeksi. Huomenna labraan, tsekataan maksa-ja sappiarvot. Mikäli ne on hälyttävät, niin kätilön sanoin raskaus puretaan eli käynnistykseen.

Verenpainettakin täytyy nyt mitata kotona päivittäin ja soittoa neuvolaan/synnärille, jos alapaine nousee sinne 90. Oon sitä kotona mittaillut välillä ja selvästi nyt osoittaa nousun merkkejä.

Tässä alkaa itsellekin konkretisoitua, että ihan kohta meillä on vauva. Ajattelin kaivaa isosisarusten synnytyskertomukset ja muut paperit lukaista ne läpi. En vielä osaa yhtään pelätä tai jännittää koko synnytystä, mikä tuntuu jotenkin oudolta.

 

Tänään oli mahdollisesti viimeinen neuvola. Seuraava on sitten vasta laskettuna päivänä. Vauva oli laskeutunut, mutta pää ei ollut vielä ihan kiinni. Kätilö sai sitä vielä pyöräytettyä. Olo on kyllä ollut sen mukainen, että osasin vähän tätä odottaa.

Mulla on ollut pari viime viikkoa välillä järkkyä kutinaa, selässä, mahassa, säärissä. Rauhottuu kosteusvoiteella hetkeksi. Huomenna labraan, tsekataan maksa-ja sappiarvot. Mikäli ne on hälyttävät, niin kätilön sanoin raskaus puretaan eli käynnistykseen.

Verenpainettakin täytyy nyt mitata kotona päivittäin ja soittoa neuvolaan/synnärille, jos alapaine nousee sinne 90. Oon sitä kotona mittaillut välillä ja selvästi nyt osoittaa nousun merkkejä.

Tässä alkaa itsellekin konkretisoitua, että ihan kohta meillä on vauva. Ajattelin kaivaa isosisarusten synnytyskertomukset ja muut paperit lukaista ne läpi. En vielä osaa yhtään pelätä tai jännittää koko synnytystä, mikä tuntuu jotenkin oudolta.

Toivotaan että arvot ok! Kutina ei kuulosta kivalta! Mulla myös verenpaineet vähän nousseet, vielä normit mutta täytyy varmaan töissä nyt joka viikko mitata ja seurata ettei nouse liikaa tietämättä.