Moi!
Natalle: juu. ei suostu syömään kerralla enempää nykyisin. Pienempänä kyllä kiskaisi sen 150 ml vähintään päivisin syöttökerroilla, mutta silloin nukkuikin pitempiä unia. Nykyisin alkaa jo vajaan kahen tunnin päästä huuto, mikä ei lakkaa kuin ruualla, joten mitenkähän sais noita syöttövälejä pitennettyä...
Viime yö oli taas levoton. Pikkumies heräili vähän väliä, kävin tuttia nostamassa ja silittämässä, kun itkeskeli, en tiiä miksi nyt taas näin yö meni. Itellä nyt ihan tautisen väsy olo.
Taidan olla aika poikkeus tässä ketjussa, kun lueskelin noita vauvakuumejuttuja. Mua ihan suoraan sanottuna puistattaa ajatus uudesta vauvasta vuosiin, tosin vielähän mieli kerkee muuttumaan. Oon vaan niin väsynyt koko ajan, ei kai meidän vauva mikään poikkeuksellisen ""hankalakaan"" ole, mutta kait se on sit niin, että en ole luotu äidiksi tai jotain, mutta olen tosi stressaantunut, vaikka vauvaani yli kaiken rakastan ja antaisin kaikkeni hänen eteen. En tiiä onko tää jo jotain masennusta, kun olen oottanut et milloin tää alkais helpottaan, mutta koko ajan tuntuu et päivät on vaan taistelua eteenpäin, seassa pikku valopilkkuja, mut tuntuu tosiaaan et päivät on vaan yhtä nukuttamista ja nukuttamista ja yöt aina pelottaa iltaisin, kun ei tiedä mikä on taas edessä.
No, olihan vuodatus...
Ehkä kaikki alkais helpottaan, jos sais yöt nukuttua. Menen yleensä melkeinpä silloin jo sänkyyn kun saadaan poika nukkuun,, mutta mun uni on niin pinnallista. Herään joka inahdukseen, vaikka vauva nukkuu omassa huoneessaan.
Mies osallistuu ihanasti vauvan hoitoon, alussa hoisi enemmän kuin minä, olin VIELÄ väsyneempi ja kaikki itketti ja oma vauvakin tuntui vieraalta. Mut mies päivät töissä, joutuu herään viideltä töihin ja sit kun tulee iltapäivällä kotiin, ottaa yleensä päikkärit vaikka olen oottanut koko päivän, että hän tulis kotiin. Tietty häntä väsyttää, mutta niin väsyttää muakin.Annan hänen tottakai yöt nukkua ja sellaset unenlahjat onkin,että ei herää vaikka korvan juuressa vauva huutaisi eli viikonloppuna ihan turha jakaa yösyöttöjä, kun mun on mies herätettävä kuitenkin!
Sori valitukseni, tämä on TAAS niitä päiviä. Menkat alkoi muuten eilen, eli aika kauan meni vaikken ole pariin kuukauteen imettänytkään. Mulla ei ole ollut varsinaista kiertoa ennen raskauttakaan ja hormooniavusteisesti raskaaksi pitkän yrittämisen jälkeen vihdoin tulin. Vauvamme siis erityisen toivottu ja siksi nää mun tunteet on tosi ristiriitaisia.
Mutta nyt täytyy lopettaa, sateista päivän jatkoa!
Nasu ja poika 3 kk ja risat