Tottuuko tällaiseen suhteeseen ikinä? Toinen ei halua naimisiin ja toinen tahtoo...

[tahtoisin</3]

Minä tahdon, mies ei.. Tottuuko tällaiseen ikinä? Miksi minusta joskus tuntuu turhalta haaskata aikaa tällaiseen suhteeseen, mutta se rakkaus on kuitenkin niin luja etä ilman toista ei pärjäisi. Rakkaus ei missään vaiheessa ole hiipunut kummallakaan. Miksi se joka tahtoo naimisiin joutuu taipumaan, eikä se toinen joka ei tahdo!? Miksi se menee niin..?

 

[Peppari]

Onko teillä lapsia? Onko ne laitettu "miehen nimelle"?
Jos on, niin tuskin mies haluaa mennä naimisiin, joillekin se on kovempi paikka mennä avioon kuin tehdä lapsi.

 

["vieras"]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 10 vuotta ja siinä ajassa olemme saaneet lapsen, mutta naimisiin ei mies halunnut. Luovutin parisen vuotta sitten, mutta kyllä se vielä aiheuttaa katkeruutta minun puoleltani. En minäkään ymmärrä sitä, että minä jouduin taipumaan, ei mies.

 

["NellaLinnea"]

Täällä kans melkein 10-vuotta yhteiseloa takana ja mies ei halua naimisiin.Joskus aina lupaa ja sitten syökin sanansa Mut aattelinpa minä tässä vielä tahtoni saada läpi,kuitenkin ihan hyvä ois olla naimisissa,kun 2 lastakin on!

 

[tahtoisin</3]

Onko teillä lapsia? Onko ne laitettu "miehen nimelle"?
Jos on, niin tuskin mies haluaa mennä naimisiin, joillekin se on kovempi paikka mennä avioon kuin tehdä lapsi.

Lapsi on minun nimelläni. On niin harvinainen tämä minun sukunimi, että haluan säilyttää ja sen mies ymmärtää, ei käynyt taistelemaan oman sukunimensä puolesta joka on yhtä tavallinen ja yleinen kuin virtanen... Mies ei ole antanut oikeaa ja kunnon vastausta että miksi ei halua naimisiin. Minä olen antanut oikean ja kunnon vastaukseni ja perusteluni sille että miksi haluan mennä naimisiin.

 

[teisu]

meillä kans sama tilanne.. tahtoisin naimisiin, mutta mies ei.. olen kuitenkin oppinut elämään ajatuksen kanssa, että en tule saamaan minkäänlaisia häitä.. meillä on yksi lapsi ja toinen suunnitelmissa ens vuonna.. yhdessä ollaan oltu 7 vuotta.. kuitenkin joskus ajattelen, että ehkä joskus kaunis päivä pääsen naimisiin.. mutta en anna tämän kaataa muuten hyvää suhdetta.. ei se sormus ole mikään ehto meidän suhteessa...

 

[ärsypilämi]

Me ei tahdota koskaan samaan aikaan naimisiin
Ensin oli vääntöä kirkkohäistä kun minä en sellaisia halua... Sitten kun toinen myöntyi maistraattivihkimiseen, minä lämpenin jo kirkkohäille. Sitten kun mennään varaamaan kirkkoa, ei se taas innosta tai miettii kuinka kalliit häät siitä saa aikaan... Sitten on kaikkia elämän projekteja joita käydään läpi tyyliin, jos tämä yhdessä kestetään niin kestetään mitä vain, mennään sitten naimisiin. Vieläkään ei olla menty Mies ehdotti taas maistraattia pari kuukautta sitten, asia jäi ilmaan. Vois ottaa puheeksi nyt vuorostaan itse, jos keväällä mentäis... tai joskus...

 

[tahtoisin</3]

meillä kans sama tilanne.. tahtoisin naimisiin, mutta mies ei.. olen kuitenkin oppinut elämään ajatuksen kanssa, että en tule saamaan minkäänlaisia häitä.. meillä on yksi lapsi ja toinen suunnitelmissa ens vuonna.. yhdessä ollaan oltu 7 vuotta.. kuitenkin joskus ajattelen, että ehkä joskus kaunis päivä pääsen naimisiin.. mutta en anna tämän kaataa muuten hyvää suhdetta.. ei se sormus ole mikään ehto meidän suhteessa...

Mä en siitä sormuksesta edes välitä, mä haluan olla naimisissa! Meillä on talo ja auto, lapsi ja avopuolisolla kun ei ole mitään oikeutta toiseen.. Jos tästä nyt toinen kuolla kupsahtaa niin sit lähtee talo alta kun ei ole yksinään varaa edes maksella. Siis jo ihan pelkästään lapsen takia haluaisin olla naimisissa...

 

[tahtoisin</3]

Me ei tahdota koskaan samaan aikaan naimisiin
Ensin oli vääntöä kirkkohäistä kun minä en sellaisia halua... Sitten kun toinen myöntyi maistraattivihkimiseen, minä lämpenin jo kirkkohäille. Sitten kun mennään varaamaan kirkkoa, ei se taas innosta tai miettii kuinka kalliit häät siitä saa aikaan... Sitten on kaikkia elämän projekteja joita käydään läpi tyyliin, jos tämä yhdessä kestetään niin kestetään mitä vain, mennään sitten naimisiin. Vieläkään ei olla menty Mies ehdotti taas maistraattia pari kuukautta sitten, asia jäi ilmaan. Vois ottaa puheeksi nyt vuorostaan itse, jos keväällä mentäis... tai joskus...

Mutta olette sentääs luvanneet toisillenne että haluatte viettää elämänne yhdessä ja olisitte valmiita menemään naimisiin Mies kun ei ole koskaan moisesta edes puhunut, haluaako olla mun kans aina vaan.. Nyt nous jo raivo! Miksi olen tällaisessa suhteessa joka ei johda mihinkään vaikka haluaisin sen johtavan...

 

[vastakohdat]

Meillä tilanne oli aikanaan toisin päin, mies halusi naimisiin ja minä en. Kyse oli mulla lähinnä siitä, että en nähnyt avioliitossa mitään hyvää tai mitään, joka muuttaisi meidän suhdetta. Ajattelin vain, että mahdollisessa erotilanteessa on vain byrokraattisesti vaikeampi homma erota. Minulle avioliitto ei merkannut/edustanut siis mitään johtuen omien vanhempieni riitaisasta avioelämästä ja vielä riitaisemmasta avioerosta. Mieheni ei tätä ymmärtänyt vaikka sitä hänelle selvitin. Hänellä tilanne taas oli toinen, että hänen vanhempansa eivät ole naimisissa ja hän on siitä "kärsinyt" ulkopuolisten taholta.

No, nyt ollaan naimisissa oltu jo 10 vuotta, että miehen sitkeys viimein palkittiin. Eihän naimisiinmeno mitään muuta suhteessa, suhde vain "virallistuu". Lasten takia oikeastaan sitten suostuin naimisiin ja kyllä tietysti miehenikin tunteita ajattelin asiassa. En voinut olla niin itsekäs, että mieheltäni riistäisin asian, jota hän haluaa vaikka asialla ei minulle olekaan niin suurta merkitystä.

Käyttäkää miehiinne "väsytystaktiikkaa" asian suhteen, jospa pääsette sitten naimisiin!

 

[Sapfo]

Voi tuo tulla kynnyskysymykseksi. Jotkut eivät varmaan piittaa mutta minua alkaisi korveta jos mies ei haluaisi naimisiin vaikka sanoisi haluavansa viettää lopun elämäänsä kanssani. Voihan sitä todellakin käydä vaikka maistraatissa. Kysymys on myös taloudellinen vaikka ennen kaikkea kyse on rakkauden määrästä ja sitoutumisesta.

Avioliitto osoittaa ennen kaikkea sitoutumista toiseen.

 

[ärsypilämi]

No se on totta, että nyt kun on talo ja lapsia niin tuntuu väistämättömästi paremmalle se naimisiinmeno ajatuskin. Luulisi miehesikin tajuavan, että entä jos jotain tapahtuu jommalle kummalle? "Haluatko sä olla minun kanssani koko loppuelämän vai kuinka monta vuotta meinasit vielä mietiskellä?"

 

["mie"]

Ex ei halunnut naimisiin ja onneks ei mentykään.
Kyllä mulle olis ollut syy eroon se ettei toinen halua naimisiin... meillä tosin se eron syy oli ihan muu.

 

[tahtoisin</3]

No se on totta, että nyt kun on talo ja lapsia niin tuntuu väistämättömästi paremmalle se naimisiinmeno ajatuskin. Luulisi miehesikin tajuavan, että entä jos jotain tapahtuu jommalle kummalle? "Haluatko sä olla minun kanssani koko loppuelämän vai kuinka monta vuotta meinasit vielä mietiskellä?"

Toisaalta voisin kysyä mieheltäni noin, mutta mä olen oikeasti päättänyt että minä en enää kosi enkä puhu edellisistä kosimis kerroistani! Olen kaksi kertaa kosassut ja saanut rukkaset.. Olis sillon varmaan pitänyt jo tajuta että ei se mieltään muuta ja häipyä haaveilemasta. Mutta kun vaan rakastaa toista niin paljon!!

 

[näin hyvä]

Kerran naimisissa oleena ja eronneena voin sanoa että ei se papin aamen mitään todista, nyt kun tapailen erästä miestä on päinvastoin kiva olla samalla "suhteessa" mutta vapaa tekemään ja menemään miten haluaa... ihanne tilanne ja tässä aion pysyä tulevaisuudessakin. Toivon melkein ettei kukaan enää kosi eikä ehdota vakavaa seurustelua...

 

["vieras"]

[QUOTE="mie";22146572]Ex ei halunnut naimisiin ja onneks ei mentykään.
Kyllä mulle olis ollut syy eroon se ettei toinen halua naimisiin... meillä tosin se eron syy oli ihan muu.[/QUOTE]

Tätä mä en yksinkertaisesti voi ymmärtää. Jos se, ettei toinen halua naimisiin riittää eroon, niin onkohan siinä jo lähtökohtaisesti valittu väärä ihminen, jonka kanssa naimisiin haluaa? Mä ainakin rakastan miestäni paaaaaaaaljooooooon enemmän kuin avioliittoa, joten yhdessä pysytään ilman papin aamentakin.