Tottuuko elämään ilman erotiikkaa?

[torjuttu]

Hei,

kertokaa, miltä teistä tuntuisi elää liitossa, josta erotiikka puuttuu lähes täysin?

Jossa kumppani tuntuu välttävän kosketusta eikä lähesty oma-aloitteisesti kuin aivan poikkeustilanteissa? Meillä ei suudella. (No, joskus kyllä kevyesti pussataan ja halitaan.)

Jossa viimeisen 7 vuoden aikana aloite rakasteluun on tullut kumppaniltanne ehkä kaksi kertaa (paitsi silloin kun yritettiin tehdä lasta)?

Jossa seksiä on kyllä kerran-pari kuukaudessa, mutta siinäkin on säälistä antamisen ja virkavelvollisuuden sivumaku?

Jossa ei saa minkäänlaista seksuaalisen onnistumisen tunnetta; tunnetta siitä, että minua halutaan? Liitossa, jossa torjutuksi tuleminen on vakio?


Voisitteko tottua tällaiseen? Pysyisikö itsetunto terveenä ja hyvänä? Voiko tämmöinen olla tilapäistä ja korjaantua itsestään? Auttaako terapiat?

Vai onko ongelma vain minun ongelmani? Lakkaanko mä joskus haluamasta puolisoani ja totun tilanteeseen? Ainakaan puolisoni ei ymmärrä tai tunne tarvetta olla haluttu, sen hän on sanonut suoraan.

 

[Leena]

Hys hys...tällä palstalla ei saa puhua seksistä...varoitan vain, tulevat kritiikkeineen vielä kimpuusi!

 

[Isi-72]

Hei,

kertokaa, miltä teistä tuntuisi elää liitossa, josta erotiikka puuttuu lähes täysin?

Jossa kumppani tuntuu välttävän kosketusta eikä lähesty oma-aloitteisesti kuin aivan poikkeustilanteissa? Meillä ei suudella. (No, joskus kyllä kevyesti pussataan ja halitaan.)

Jossa viimeisen 7 vuoden aikana aloite rakasteluun on tullut kumppaniltanne ehkä kaksi kertaa (paitsi silloin kun yritettiin tehdä lasta)?

Jossa seksiä on kyllä kerran-pari kuukaudessa, mutta siinäkin on säälistä antamisen ja virkavelvollisuuden sivumaku?

Jossa ei saa minkäänlaista seksuaalisen onnistumisen tunnetta; tunnetta siitä, että minua halutaan? Liitossa, jossa torjutuksi tuleminen on vakio?


Voisitteko tottua tällaiseen? Pysyisikö itsetunto terveenä ja hyvänä? Voiko tämmöinen olla tilapäistä ja korjaantua itsestään? Auttaako terapiat?

Vai onko ongelma vain minun ongelmani? Lakkaanko mä joskus haluamasta puolisoani ja totun tilanteeseen? Ainakaan puolisoni ei ymmärrä tai tunne tarvetta olla haluttu, sen hän on sanonut suoraan.

Kirjoitit melkein kuin suoraan minun elämästäni! Meillä on vain erona että meillä kyllä rakastellaan sentään joka viikko mutta kyllä aika lailla velvollisuudesta. Vain joskus harvoin vaimo syttyy oikeasti mukaan. Todellisia aloitteita ei ole paljon nähty, vain noita "pakollisiin" kertoihin valmistautumisia. Ei seksi vaimolle vastenmielistä ole, vain melko lailla yhdentekevää. Ymmärtää kyllä minun tarpeeni ja haluni. Samoin on muun hellittelyn ja läheisyyden kanssa.
Minulla asia on vaikuttanut niin että omat halut vaimon huomioimiseen ovat vähitellen aika lailla vähentyneet. Ei jatksa enää yrittää hellitellä toista kun se ei tunnu vaikuttavan mihinkään mitenkään. Tietty katkeruus on myös tullut kuvaan vaikka yritän sitä kyllä torjua sillä liitossa on paljon hyvää, välittämistä ja huolenpitoa molemmin puolin. Pakko on kuitenkin vain jaksaa eteenpäin sillä mitä muutakaan tässä oikein voi. En voi edes kuvitella jättäväni vaimoani vaikka moni sitä tässä tilanteessa ehdottaisikin. Se vain on vastoin periaatteitani ja myös sydäntäni. Tulevaisuutta en edes paljon ajattele, menköön omalla painollaan...

 

[painolasti]

Minusta tuollaisessa suhteessa on aikamoinen painolasti. Tarkoittaako vähäseksisyys/seksittömyys sitä, että vaimo ei rakasta vai sitä, että vaimolla ei ole seksuaalisia tarpeita? Onko hän aina ollut noin nihkeä harrastamaan seksiä? Pystytteko keskustelemaan seksistä ja erilaisista tarpeistanne?

Tiedän omasta kokemuksestani, että vähäseksisyyteen voi myös ajautua. Omalla kohdallani syynä oli se, että silloinen mieheni ei kuunnellut toiveitani eikä hän välittänyt siitä, nautinko minä kunhan hän vain itse sai tyydytyksensä. Sellaisessa tilanteessa sitä vain ajautuu eteenpäin. Jos velvollisuuden vuoksi tekee jotakin vain miehen vuoksi, niin siitä voi tulla hyväksikäytetty olo ja ajan myötä seksi rupeaa yököttämään. Minulla oli seksuaalisia tarpeita, jotka hoidin itse, yksin. Miehelle vain toimin ikään kuin "pumpattavana Barbarana", johon hän tyhjentäytyi. Ymmärrät varmaankin, että kun itse ei saa seksistä mitään ja mies nauttii, niin ristiriita on melkoinen.

En väitä, ettetkö sinä osaisi seksiä, mutta kannattaa ainakin miettiä sitä rehellisesti, että oletko tarjoutunut sängyssä tekemään asioita naisen mieliksi, vaikket itse jostakin asiasta välittäisikään?

On myös mahdollista, että vaimosi on kokenut lapsuudessaan tai nuoruudessaan jotakin, joka on häirinnyt hänen seksuaalista kehitystään (raiskaus, kiinnijääminen masturboinnista) tai että hänen käsityksensä seksistä haavetasolla ja käytännössä ei ole ollenkaan sama asia.

Uutisissa oli alkuviikosta juttua, että Väestöliiton tutkimuksen mukaan nuorten naisten halukkuus seksiin on vähentynyt roimasti kun taas miesten halukkuus on pysynyt ennallaan. Naisten haluttomuuteen vaikuttaa eniten kiire. On siis mahdollista, että pienet lapset, kodin ja ehkä työnkin asettamat vaatimukset painavat niin paljon, että ei enää riitä voimia heittäytyä seksiin.

Osittain kyse on myös ajattelumaailmasta. Ehkä vieläkin naiset jaotellaan huoriin ja madonniin. Harvapa haluaa olla huorahtavaa pohjasakkaa, vaan mieluummin siveellinen ja arvostettu. Ehkä vaimosi haluaisi seksistä tuhmaa, rajua ja pornahtavaa, mutta hän ei uskalla, vaan pysyttelee siveänä ja kilttinä, vaikkei sellainen seksi häntä tyydytäkään? Tällöin arvot ja asenteet ovat niin lujassa, että sinä et voi tilannetta muuttaa, vaan muutoksen pitää lähteä hänestä itsestään.

Tässä yllä on joitakin ajatuksia tilanteesta. Ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa asiaan. Enitenhän tilanteeseen vaikuttaa se, että kokeeko vaimosi tilanteen ongelmaksi? Jos hänestä tilanne on OK, niin silloin vastuu tilanteesta siirtyy ikäänkuin sinulle. Varsinkin jos vaimosi on aina ollut tuollainen seksin suhteen, niin et voi vaatia häntä muuttumaan. Silloin ainoa keino on hyväksyä tilanne, jos haluat jatkaa suhdettanne.

Yhtälö on kieltämättä vaikea. Ehkä ulkopuolinen keskusteluapu tai lääkäri tms. voisi ohjata eteenpäin. Silti semmoisestakaan ei ole apua, jos vaimosi ei halua mennä sellaiseen tai ei halua muutosta tilanteeseen.

Näyttäisi siltä, että saat vaimoltasi seksiä juuri sen verran, että et ole "oikeutettu" hankkimaan liiton ulkopuolista seksiä. Jos suhde on kokonaan seksitön toisen yksipuolisella päätöksellä, niin silloinhan sellaisessa tilanteessa sivusuhteen hankkiminen on oikeutetumpaa.

Ehkä keskustelua voisi yhä yrittää. Olisi myös mielenkiintoista tietää, että jos sama meno jatkuu, niin kuinka kauan vaimo olettaa, että hänen pitää jatkaa "antamista" eli päättyvätkö hänen aviovaimolliset velvollisuutensa jossakin vaiheessa kokonaan.

Tuo päivä kerrallaan eteneminen taitaa olla viisain neuvo toistaiseksi. Sinun itsesi on mietittävä, että jos keskustelut eivät tuota tulosta, niin tyydytkö tilanteeseen toistaiseksi vai alatko jo henkisesti valmistautumaan siihen, että ero tulee jossakin vaiheessa. Valitettavasti vain jokaisessa suhteessa on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Mahdollisessa tulevassa liitossasi voi olla, että seksi toimisi upeasti, mutta muissa asioissa (esim. lapsen hoito ja kasvatus) riitoja olisi senkin edestä.

 

[Isi-72]

Minusta tuollaisessa suhteessa on aikamoinen painolasti. Tarkoittaako vähäseksisyys/seksittömyys sitä, että vaimo ei rakasta vai sitä, että vaimolla ei ole seksuaalisia tarpeita? Onko hän aina ollut noin nihkeä harrastamaan seksiä? Pystytteko keskustelemaan seksistä ja erilaisista tarpeistanne?

Tiedän omasta kokemuksestani, että vähäseksisyyteen voi myös ajautua. Omalla kohdallani syynä oli se, että silloinen mieheni ei kuunnellut toiveitani eikä hän välittänyt siitä, nautinko minä kunhan hän vain itse sai tyydytyksensä. Sellaisessa tilanteessa sitä vain ajautuu eteenpäin. Jos velvollisuuden vuoksi tekee jotakin vain miehen vuoksi, niin siitä voi tulla hyväksikäytetty olo ja ajan myötä seksi rupeaa yököttämään. Minulla oli seksuaalisia tarpeita, jotka hoidin itse, yksin. Miehelle vain toimin ikään kuin "pumpattavana Barbarana", johon hän tyhjentäytyi. Ymmärrät varmaankin, että kun itse ei saa seksistä mitään ja mies nauttii, niin ristiriita on melkoinen.

En väitä, ettetkö sinä osaisi seksiä, mutta kannattaa ainakin miettiä sitä rehellisesti, että oletko tarjoutunut sängyssä tekemään asioita naisen mieliksi, vaikket itse jostakin asiasta välittäisikään?

On myös mahdollista, että vaimosi on kokenut lapsuudessaan tai nuoruudessaan jotakin, joka on häirinnyt hänen seksuaalista kehitystään (raiskaus, kiinnijääminen masturboinnista) tai että hänen käsityksensä seksistä haavetasolla ja käytännössä ei ole ollenkaan sama asia.

Uutisissa oli alkuviikosta juttua, että Väestöliiton tutkimuksen mukaan nuorten naisten halukkuus seksiin on vähentynyt roimasti kun taas miesten halukkuus on pysynyt ennallaan. Naisten haluttomuuteen vaikuttaa eniten kiire. On siis mahdollista, että pienet lapset, kodin ja ehkä työnkin asettamat vaatimukset painavat niin paljon, että ei enää riitä voimia heittäytyä seksiin.

Osittain kyse on myös ajattelumaailmasta. Ehkä vieläkin naiset jaotellaan huoriin ja madonniin. Harvapa haluaa olla huorahtavaa pohjasakkaa, vaan mieluummin siveellinen ja arvostettu. Ehkä vaimosi haluaisi seksistä tuhmaa, rajua ja pornahtavaa, mutta hän ei uskalla, vaan pysyttelee siveänä ja kilttinä, vaikkei sellainen seksi häntä tyydytäkään? Tällöin arvot ja asenteet ovat niin lujassa, että sinä et voi tilannetta muuttaa, vaan muutoksen pitää lähteä hänestä itsestään.

Tässä yllä on joitakin ajatuksia tilanteesta. Ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa asiaan. Enitenhän tilanteeseen vaikuttaa se, että kokeeko vaimosi tilanteen ongelmaksi? Jos hänestä tilanne on OK, niin silloin vastuu tilanteesta siirtyy ikäänkuin sinulle. Varsinkin jos vaimosi on aina ollut tuollainen seksin suhteen, niin et voi vaatia häntä muuttumaan. Silloin ainoa keino on hyväksyä tilanne, jos haluat jatkaa suhdettanne.

Yhtälö on kieltämättä vaikea. Ehkä ulkopuolinen keskusteluapu tai lääkäri tms. voisi ohjata eteenpäin. Silti semmoisestakaan ei ole apua, jos vaimosi ei halua mennä sellaiseen tai ei halua muutosta tilanteeseen.

Näyttäisi siltä, että saat vaimoltasi seksiä juuri sen verran, että et ole "oikeutettu" hankkimaan liiton ulkopuolista seksiä. Jos suhde on kokonaan seksitön toisen yksipuolisella päätöksellä, niin silloinhan sellaisessa tilanteessa sivusuhteen hankkiminen on oikeutetumpaa.

Ehkä keskustelua voisi yhä yrittää. Olisi myös mielenkiintoista tietää, että jos sama meno jatkuu, niin kuinka kauan vaimo olettaa, että hänen pitää jatkaa "antamista" eli päättyvätkö hänen aviovaimolliset velvollisuutensa jossakin vaiheessa kokonaan.

Tuo päivä kerrallaan eteneminen taitaa olla viisain neuvo toistaiseksi. Sinun itsesi on mietittävä, että jos keskustelut eivät tuota tulosta, niin tyydytkö tilanteeseen toistaiseksi vai alatko jo henkisesti valmistautumaan siihen, että ero tulee jossakin vaiheessa. Valitettavasti vain jokaisessa suhteessa on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Mahdollisessa tulevassa liitossasi voi olla, että seksi toimisi upeasti, mutta muissa asioissa (esim. lapsen hoito ja kasvatus) riitoja olisi senkin edestä.

Hieno vastaus, kiitos siitä! Vaikka en siis ole alkuperäinen kysyjä niin kommenttisi osuivat hyvin omaan tilanteeseenikin. Minulla itselläni ei ole mitää epäilyksiä siitä, etteikö vaimoni minua rakastaisi. Osoittaa sen kyllä monin tavoin. On kyllä siinäkin suhteessa pidättyväisempi kuin minä olen, ei siis ole myöskään kovin romattinen tyyppi.
En itse usko että voisin tehdä kovin paljon muuttaakseni asiaa (voin kyllä olla väärässä). Olen aina välillä yrittänyt kysyä vaimoltani mitä hän haluaisi tai kaipaisiko jotain lisää. Koskaan hän ei kuitenkaan osaa sanoa mitää, kaikki on kuulemma ihan hyvin näin. On ehkä liian ujo sanomaan tai sitten ei ihan oikeasti ole mitää erityisiä toiveita kun seksi ei muutenkaan kiinnosta niin paljon. Muuten kyllä ilmaiseen halunsa ja toiveensa muussa elämässä ihan selvästi, joten ei se siitä ole kiinni. Harmittaa kun itse hakisin vaikka "kuun taivaalta" jos vaimo vain olisi hieman innostuneempi sen ansioista. En siis ole se tyypillinen omaa napaansa tuijottava tyyppi joka hakisi vain omaa nautintoaan. Ennemminkin uskon että vaimo on niin urautunut vain antamaan minulle nautintoa että ei itse osaa enää ajatella itseään tai vaatimaan mitään. Keskustelu asiasta on myös yleensä hankalaa eikä johda oikein mihinkään. Enemmänkin vaimo vaan menee heti puolustuskannalle ja sanoo että onhan meillä sentään seksiä aika usein ja että eikö se minulle riitä. Vaikka kyse olisi oikeasti siitä että haluaisin hänen jakavan tämänkin osan elämästämme kanssani niin että molemmat saisivat siitä mahdollisimman paljon.

 

[naisen kannalta]

Hieno vastaus, kiitos siitä! Vaikka en siis ole alkuperäinen kysyjä niin kommenttisi osuivat hyvin omaan tilanteeseenikin. Minulla itselläni ei ole mitää epäilyksiä siitä, etteikö vaimoni minua rakastaisi. Osoittaa sen kyllä monin tavoin. On kyllä siinäkin suhteessa pidättyväisempi kuin minä olen, ei siis ole myöskään kovin romattinen tyyppi.
En itse usko että voisin tehdä kovin paljon muuttaakseni asiaa (voin kyllä olla väärässä). Olen aina välillä yrittänyt kysyä vaimoltani mitä hän haluaisi tai kaipaisiko jotain lisää. Koskaan hän ei kuitenkaan osaa sanoa mitää, kaikki on kuulemma ihan hyvin näin. On ehkä liian ujo sanomaan tai sitten ei ihan oikeasti ole mitää erityisiä toiveita kun seksi ei muutenkaan kiinnosta niin paljon. Muuten kyllä ilmaiseen halunsa ja toiveensa muussa elämässä ihan selvästi, joten ei se siitä ole kiinni. Harmittaa kun itse hakisin vaikka "kuun taivaalta" jos vaimo vain olisi hieman innostuneempi sen ansioista. En siis ole se tyypillinen omaa napaansa tuijottava tyyppi joka hakisi vain omaa nautintoaan. Ennemminkin uskon että vaimo on niin urautunut vain antamaan minulle nautintoa että ei itse osaa enää ajatella itseään tai vaatimaan mitään. Keskustelu asiasta on myös yleensä hankalaa eikä johda oikein mihinkään. Enemmänkin vaimo vaan menee heti puolustuskannalle ja sanoo että onhan meillä sentään seksiä aika usein ja että eikö se minulle riitä. Vaikka kyse olisi oikeasti siitä että haluaisin hänen jakavan tämänkin osan elämästämme kanssani niin että molemmat saisivat siitä mahdollisimman paljon.

Vaimosi kuulostaa ihan minulta. Minulla on mies joka haluaisi seksiä usein, minä taas en ole kovin kiinnostunut seksistä. Syitä on varmaankin useita. Kiire ja stressi tekevät minut ärtyneeksi ja väsyneeksi jolloin seksiä ei huvita edes ajatella. Seksi ei myöskään ole minulle kovin tärkeää, voin hyvin elää ilman sitä.

Minä olen hidas syttymään, ja myös arempi ja sulkeutuneempi kuin mieheni. Mieheni on koko yhdessäolomme ajan yrittänyt saada minua nauttimaan, hän kysyy mm. mistä pidän ja mitä haluaisin tehdä, hän kun on valmis kokeilemaan kaikkea, mutta minä en osaa vastata tuohon. En ole koskaan saanut orgasmia miehen kanssa joten sekin turhauttaa, jos minua haluttaa niin mieluummin hoidan itse itselleni orgasmin. Hoituu helpommin ja nopeammin. Olen kuitenkin liian ujo masturboimaan mieheni nähden (hän on tätäkin ehdottanut jotta hän oppisi antamaan minulle orgasmin). Nautin toki seksistä joskus, mutta usein se on yhdentekevää. Liikaa vaivaa siihen nähden mitä siitä saan. Harrastan siis seksiä vain joskus mieheni mieliksi, oman tyydytyksen hoidan itse. Enkä muuten pidä kontrollin luovuttamisesta jollekin muulle, tulee helposti haavoittuva olo. En siis välttämättä edes halua saada orgasmia miehen läsnäollessa.

Tilanne on tietysti johtanut siihen että mies on väsynyt yrittämään. Minä en innostu kokeilemaan uusia asioita, en halua lähteä terapeutille keskustelemaan asiasta, orgasmittomuus turhauttaa mutta sen liika yrittäminen johtaa suorittamiseen joka taas estää orgasmin saamisen jne. Työnnän miehen helposti pois, niin ettei hän edes hali tai tule lähelle koska se voisi johtaa seksiin. Oikeasti kyllä pidän halailusta ja läheisyydestä. En ole kovin hyvä ilmaisemaan tunteitani ja mieluummin annankin itsestäni hieman kylmän, etäisen ja itsenäisen kuvan. Keskustelu on muuten minullekin vaikeaa, helposti olen puolustuskannalla ja sanon että onhan meillä seksiä.

Neuvoja en siis osaa antaa kun painiskelen saman ongelman kanssa, tosin olen vastakkaisella puolella alkuperäiseen isi-72:een nähden. Ehkä kuitenkin vaimosi on samanlainen kuin minä ja miettii sekä painii samojen ongelmien kanssa. Itse haluan toisinaan ratkaista ongelman, toisinaan taas vain luovuttaa koska tiedän sen vaativan paljon työtä.

 

[Kuivia kausia]

Kyllä elämään ilman erotiikaa tottuu, siihen puutuu ja turtuu. Minä elin pitkään liitossa, jossa kyllästyin seksiin hyvin varhain. en saanutkaan odottamaani orgasmia (itse tehden saan aina ja nopeasti) koskaan ja viilenin hiljalleen. Mieheni oli myös tosi tylsä rakastaja, homma oli pelkkää rutiinia joka kerta. Lopulta seksiä oli noin neljä kertaa vuodessa, ja sekin pelkkää tuskaa, kun en pystynyt mitenkään kiihottumaan.

Tämän jälkeen minulla oli suhde todella intohimoiseen mieheen joka halusi myös antaa eikä vain ottaa ja opin nauttimaan erotiikasta, vaikken orgasmia saanut edelleenkään. Mutta silti se oli mukavaa, innostuin aina kovasti, koska tämä mies osasi sytyttää minut!

Nyt olen suhteessa, joka on jotain puolivälistä. Mies on joskus intohimoinen, mutta aika usein seksimme on vain melko leppoisaa. Valitettavasti oma intonikin on nyt laskenut; kaipaan että mies vauhdittaa! Toivon, ettei tämäkin suhde kuivu kokoon erotiikan alalla. Pitää yrittää pitää pannua kuumana edes vähän.

Mutta, kuten sanottu, ilman erotiikkaakin elää. Mutta jos suhde on muutenkin vain harmaata arkea, huonolta näyttää tulevaisuus. Edes jotain iloa suhteesta on saatava, eihän siinä muuten ole järkeä. Ei parisuhde saa olla vain bisnestä.

 

[kol]

Kyllä elämään ilman erotiikaa tottuu, siihen puutuu ja turtuu. Minä elin pitkään liitossa, jossa kyllästyin seksiin hyvin varhain. en saanutkaan odottamaani orgasmia (itse tehden saan aina ja nopeasti) koskaan ja viilenin hiljalleen. Mieheni oli myös tosi tylsä rakastaja, homma oli pelkkää rutiinia joka kerta. Lopulta seksiä oli noin neljä kertaa vuodessa, ja sekin pelkkää tuskaa, kun en pystynyt mitenkään kiihottumaan.

Tämän jälkeen minulla oli suhde todella intohimoiseen mieheen joka halusi myös antaa eikä vain ottaa ja opin nauttimaan erotiikasta, vaikken orgasmia saanut edelleenkään. Mutta silti se oli mukavaa, innostuin aina kovasti, koska tämä mies osasi sytyttää minut!

Nyt olen suhteessa, joka on jotain puolivälistä. Mies on joskus intohimoinen, mutta aika usein seksimme on vain melko leppoisaa. Valitettavasti oma intonikin on nyt laskenut; kaipaan että mies vauhdittaa! Toivon, ettei tämäkin suhde kuivu kokoon erotiikan alalla. Pitää yrittää pitää pannua kuumana edes vähän.

Mutta, kuten sanottu, ilman erotiikkaakin elää. Mutta jos suhde on muutenkin vain harmaata arkea, huonolta näyttää tulevaisuus. Edes jotain iloa suhteesta on saatava, eihän siinä muuten ole järkeä. Ei parisuhde saa olla vain bisnestä.

^Ihan kuin minun elämästäni!!

Nykyinen suhde oli alussa erittäin kiihkeä, mutta jostain syystä sen on latistunut. Mieheltä kysyin miksei halua seksiä, niin vastaus oli ettei häntäkään aina haluta. Ongelma on siinä, että mies odottaa minun kiihottavan hänet valmiiksi, mutta jos aina teen niin en itse ehdi hommaan mukaan. Harvoin mies innostuu edes yrittämään minun kiihottamistani. Ja minulle kun riittäisi vaan pienet hyväilyt ja hellyydenosoitukset... Ja miestä kiinnostaa vain tietokone vuorokauden ympäri.

Haluaisin seksiä usein, mutta en osaa enää tehdä aloitetta kun touhu on kuitenkin niin jyystämistä eikä tunnu miltään, kun ei ehdi mukaan. Olen yrittänyt kysellä millaista mies haluaisi, mutta kuulemma hyvä näin. En itsekkään toivo mitään roolileikkejä tai ihmeellisyyksiä, mutta seksiä kuitenkin...

Mutta sen verran miehille vinkiksi, että ne pienet hyväilyt ja hellyydenosoitukset päivän aikana on ihan parasta esileikkiä. Jos toista ei huomioi päivän tai illan aikana muuten, turha odottaa että hetkessä on sopivassa fiiliksessä sitten kun mies osoittaa kiinnostusta. Kun osoittaa naiselle usein, että nainen on ihana ja haluttava, niin mieskin tuntuu silloin paljon houkuttelevammalta.

Jos nyt joku voisi kertoa vinkkiä siihen, miten mieheltä saa huomiota ja miten uskaltaa sen ehdotuksen tehdä? Olisi kiva saada mies tietokoneelta takaisin makuuhuoneen puolelle... Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhde ei tule toimimaan jos sängyssä ei toimi, enkä vielä haluaisi menettää toivoani nykyisen suhteen...

 

[Dellidelli]

Kyllä se taitaa niin olla, että monta hyvää miestä on mennyt täysin piloille sen jälkeen kun tietokoneet yleistyivät huusholleissa. Mitä naisten kanssa on puhuttu, niin aivan yleistä näyttää olevan, että miesten mielenkiinnon kohde no. 1 on tietokone ja netissä surffailu. Ja jos nettiyhteyteen tulee lyhytkin katkos niin mies on kärttyinen ja kiukutteleva. Kai tuo jokapäiväinen ruudun vahtaaminen ja näppäimistön näpelöinti vie seksihalut mieheltä. Vaihtoon tuollaiset miehet joiden elämä pyörii vain tietokoneen ympärillä!

 

[tiedän!]

Kyllä se taitaa niin olla, että monta hyvää miestä on mennyt täysin piloille sen jälkeen kun tietokoneet yleistyivät huusholleissa. Mitä naisten kanssa on puhuttu, niin aivan yleistä näyttää olevan, että miesten mielenkiinnon kohde no. 1 on tietokone ja netissä surffailu. Ja jos nettiyhteyteen tulee lyhytkin katkos niin mies on kärttyinen ja kiukutteleva. Kai tuo jokapäiväinen ruudun vahtaaminen ja näppäimistön näpelöinti vie seksihalut mieheltä. Vaihtoon tuollaiset miehet joiden elämä pyörii vain tietokoneen ympärillä!

Tiedän liiankin hyvin tuon tyyppisen miehen, koska meillä asuu sellainen. Tietokone, pelit ja surffailu on koko miehen elämä nykyään. Nyhvää koneella kaiket illat ja viikonloput ja jos joskus siitä jotain sanon, niin heti suututaan ja sanotaan että turhaa mäkätystä. Heti aamulla kone auki ja iltaisin kerkeän mennä tunteja ennen miestä nukkumaan ja olen arvellut että välillä pelailee ja surffaa aamuyöhön saakka. Ollaan kuin kämppäkaverit nykyään, tai ei edes kaverit oikeastaan koska juurikaan yhteistä ei enää ole. Minua kun ei surffailu ja pelien pelluu kiinnosta. Olisiko tosiaan aika laittaa mies vaihtoon???

 

[Isi-72]

Hieno vastaus, kiitos siitä! Vaikka en siis ole alkuperäinen kysyjä niin kommenttisi osuivat hyvin omaan tilanteeseenikin. Minulla itselläni ei ole mitää epäilyksiä siitä, etteikö vaimoni minua rakastaisi. Osoittaa sen kyllä monin tavoin. On kyllä siinäkin suhteessa pidättyväisempi kuin minä olen, ei siis ole myöskään kovin romattinen tyyppi.
En itse usko että voisin tehdä kovin paljon muuttaakseni asiaa (voin kyllä olla väärässä). Olen aina välillä yrittänyt kysyä vaimoltani mitä hän haluaisi tai kaipaisiko jotain lisää. Koskaan hän ei kuitenkaan osaa sanoa mitää, kaikki on kuulemma ihan hyvin näin. On ehkä liian ujo sanomaan tai sitten ei ihan oikeasti ole mitää erityisiä toiveita kun seksi ei muutenkaan kiinnosta niin paljon. Muuten kyllä ilmaiseen halunsa ja toiveensa muussa elämässä ihan selvästi, joten ei se siitä ole kiinni. Harmittaa kun itse hakisin vaikka "kuun taivaalta" jos vaimo vain olisi hieman innostuneempi sen ansioista. En siis ole se tyypillinen omaa napaansa tuijottava tyyppi joka hakisi vain omaa nautintoaan. Ennemminkin uskon että vaimo on niin urautunut vain antamaan minulle nautintoa että ei itse osaa enää ajatella itseään tai vaatimaan mitään. Keskustelu asiasta on myös yleensä hankalaa eikä johda oikein mihinkään. Enemmänkin vaimo vaan menee heti puolustuskannalle ja sanoo että onhan meillä sentään seksiä aika usein ja että eikö se minulle riitä. Vaikka kyse olisi oikeasti siitä että haluaisin hänen jakavan tämänkin osan elämästämme kanssani niin että molemmat saisivat siitä mahdollisimman paljon.

Vaimosi kuulostaa ihan minulta. Minulla on mies joka haluaisi seksiä usein, minä taas en ole kovin kiinnostunut seksistä. Syitä on varmaankin useita. Kiire ja stressi tekevät minut ärtyneeksi ja väsyneeksi jolloin seksiä ei huvita edes ajatella. Seksi ei myöskään ole minulle kovin tärkeää, voin hyvin elää ilman sitä.

Minä olen hidas syttymään, ja myös arempi ja sulkeutuneempi kuin mieheni. Mieheni on koko yhdessäolomme ajan yrittänyt saada minua nauttimaan, hän kysyy mm. mistä pidän ja mitä haluaisin tehdä, hän kun on valmis kokeilemaan kaikkea, mutta minä en osaa vastata tuohon. En ole koskaan saanut orgasmia miehen kanssa joten sekin turhauttaa, jos minua haluttaa niin mieluummin hoidan itse itselleni orgasmin. Hoituu helpommin ja nopeammin. Olen kuitenkin liian ujo masturboimaan mieheni nähden (hän on tätäkin ehdottanut jotta hän oppisi antamaan minulle orgasmin). Nautin toki seksistä joskus, mutta usein se on yhdentekevää. Liikaa vaivaa siihen nähden mitä siitä saan. Harrastan siis seksiä vain joskus mieheni mieliksi, oman tyydytyksen hoidan itse. Enkä muuten pidä kontrollin luovuttamisesta jollekin muulle, tulee helposti haavoittuva olo. En siis välttämättä edes halua saada orgasmia miehen läsnäollessa.

Tilanne on tietysti johtanut siihen että mies on väsynyt yrittämään. Minä en innostu kokeilemaan uusia asioita, en halua lähteä terapeutille keskustelemaan asiasta, orgasmittomuus turhauttaa mutta sen liika yrittäminen johtaa suorittamiseen joka taas estää orgasmin saamisen jne. Työnnän miehen helposti pois, niin ettei hän edes hali tai tule lähelle koska se voisi johtaa seksiin. Oikeasti kyllä pidän halailusta ja läheisyydestä. En ole kovin hyvä ilmaisemaan tunteitani ja mieluummin annankin itsestäni hieman kylmän, etäisen ja itsenäisen kuvan. Keskustelu on muuten minullekin vaikeaa, helposti olen puolustuskannalla ja sanon että onhan meillä seksiä.

Neuvoja en siis osaa antaa kun painiskelen saman ongelman kanssa, tosin olen vastakkaisella puolella alkuperäiseen isi-72:een nähden. Ehkä kuitenkin vaimosi on samanlainen kuin minä ja miettii sekä painii samojen ongelmien kanssa. Itse haluan toisinaan ratkaista ongelman, toisinaan taas vain luovuttaa koska tiedän sen vaativan paljon työtä.

Kuulostat todella ihan minun vaimoltani! Onneksi muutama asia ei täsmää joten en nyt sentään ihan pelkää viestitteleväni hänen kanssaan

Meillä tilanne eroaa sikäli että vaimoni kyllä saa orgasmin minun kanssani yleensä aina silloin kun oikeasti innostuu rakastelusta, yleensä noin kerran kuussa. Tuo olisikin ilmeisesti se "luonnollinen" tahti hänelle. Muuten en usko hänen itseään tydyttävän (voi kyllä olla että en vain tiedä...) koska tarpeet eivät yleensäkään ole sen kovemmat. Mutta muuten tilanne on aika sama. Vaimo on itsenäinen eikä kovinkaan läheisyydenkipeä. Itse halailisin ja makoilisin kainalossa vaikka joka päivä. Muuten kaikki suhteessamme kohtaa tosi hyvin, meillä on antoisia keskusteluja ja meillä on oikeasti hauskaa yhdessä. Mielipiteemme, kiinnostuksemme yms. menevät hyvin yhteen ja lapset ja koti ovat meille tärkeitä. Meillä on myös upea yhteinen ystäväpiiri ja kiinteät sukulaisuussuhteet molempiin suuntiin.
Itse luulen että jos yhden kerran saisimme aikaan todella avoimen ja rehellisen keskustelun asiasta niin monet solmut aukeaisivat. Olen kyllä usein yrittänyt aloittaa mutta kertaakaan se ei ole onnistunut haluamallani tavalla. Ehkä on jo vähän liikaa painolastia. Toisaalta tuntuisi hassulta mennä keskustelemaan kenenkään ammattiauttajan kanssa (varmaan omaa enneakkoluuloisuuttani). Pitäisi tämä onnistua hoitamaan ihan kahden kesken. Ehkäpä jonain päivänä...

 

[halukas nainen]

Itse luulen että jos yhden kerran saisimme aikaan todella avoimen ja rehellisen keskustelun asiasta niin monet solmut aukeaisivat. Olen kyllä usein yrittänyt aloittaa mutta kertaakaan se ei ole onnistunut haluamallani tavalla. Ehkä on jo vähän liikaa painolastia. Toisaalta tuntuisi hassulta mennä keskustelemaan kenenkään ammattiauttajan kanssa (varmaan omaa enneakkoluuloisuuttani). Pitäisi tämä onnistua hoitamaan ihan kahden kesken. Ehkäpä jonain päivänä...

Kokeile kirjeenvaihtoa vaimosi kanssa. Voi olla paljon helpompaa kuin puhuminen. Voit kirjoittaa hänelle ajatuksesi ja sopia, että asiaa ei oteta puheeksi jos hän ei halua, mutta toivot kuitenkin hänen vastaavan sinulle edes kirjeitse.

 

[katkera ja kyllästynyt]

Koko liittomme ajan olen kuullut jatkuvaa kritisointia ihan kaikesta, syyttelyä, huumoria tyyliin "vittuhan se on porollakin, vaa eri telineessä", "mukana kulkeva pillunkantoteline", "eihän toi nyt ruusu oo, mut kukkiihan se perunakin"...

Kaikki ongelmamme on mieheni mielestä minun syytä. Olen kuulemma masentunutkin ihan vain ilkeyttäni ja vaikeuttaakseeni hänen elämätään.

No seksi ei suju sekään. Hänen ei tee minua mieli, kun olen kaikin puolin niin epäkelpo. Minut torjutaan aina ja sanotaan suoraan "Luuletsä tosiaan, että tän kaiken jälkeen mä vielä haluaisin sua?" Mieheni luulee kiusaavansa siinä kovastikin, ettei suostu seksiin kanssani. Vaan, kun ei tee minunkaa mieli...

Tai oikeastaan seksiä minun tekee mieli (joskus hyvin harvoin)... vaan ei jatkuvasti kaikessa minua alistavaa, haukkuvaa, kaljamahaista kusipää miestäni, joka illat örveltää kännissä!!!

Kyllä. Näiden helvetillisten 6 vuoden aikana olen katkeroitunut ja jäänyt jumiin tähän suhteeseen. Olen menettänyt täysin naiseuden tunteen, itseluottamuksen, itsearvostuksen ja sitä myötä arvostuksen miestäni kohtaan (no, se meni kyllä siinä, kun hän hakkasi minut pariin otteesee)...

Tunnen olevani vanha ja elämäni elänyt... 23 VUOTIAANA!

En halua valittaa vaan olla varottavana esimerkkinä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun menee yhtee alkoholistin, jolla on taipumus alistaa muita, kanssa.

 

[Kuvituskalle]

Hys hys...tällä palstalla ei saa puhua seksistä...varoitan vain, tulevat kritiikkeineen vielä kimpuusi!

Olen lukenut juttujasi ja haluaisin vaihtaa muutaman sanan privaatisti. Jos se käy, voin laittaa sp-osoitteen tuonne NETTIKAVERIT palstalle?

 

[Kuvotuskalle paremminkin]

Älä vaan Leena anna mitään tietoja itsestäsi tälle tyypille!

[viestiä moderoitu]

 

[Naisen vinkki]

Miehille vinkiksi: Kokeileppa että vaan hyväilet vaimosi/naisesi vartaloa pitkään, hellästi kaikkialta ja etkä edes odota itse saavasi mitään vastineeksi. Sen jälkeen otat naisesi kainaloosi ja nukutte hyvin aamuun asti. Yllätä hänet näin. Seuraavan kerran teet saman ja tällä kertaa masturboit hänet suulla ja sormin ilman että yritätkään penetraatiota. Osta hyvä liukuvoide tai käytä sylkeä sormissasi, koska liukkaat sormet klitoriksessa todellakin tuntuu taivaalliselta. Ja keskity koko vartaloon, äläkä vain sukuelimiin. Herätä naisesi seksuaalisuus näin.

Itse olen 36 vuotias nainen ja olen ollut pitkässä suhteessa jossa en koskaan halunnut seksiä, koska mies ei ollut mielestäni eroottinen eikä osannut, enkä osannut minäkään vielä tuossa vaiheessa. Nyt minulla on toinen pitkä suhde ja seksiä on lähes joka päivä ja viikonloppuisin 2-3 kertaa päivässä. Nautin itsekin lähes aina tämän mieheni kanssa, joka jaksaa hyväillä ja välittää myös minun nautinnostani. Ja silloinkin kun en jaksaisi niin ryhdyn pelkästään sen vuoksi, etten halua kieltää häneltä nautintoa ja useimmiten huomaan aloitettuani haluavani itsekin.

 

[tässä vain ihmettelen]

Olen ollut yli viisi (5) vuotta ilman seksiä miehen kanssa ja kohtalaisesti on mennyt. En kyllä saa miehiltä koskaan mitään kiinnostavia aloitteita siihen suuntaan tai yhtään mihinkään suuntaan. Olen siis täysin yhdentekevä vain ihminen en nainen. Olen hoikka ja hyvinsäilynyt harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti en polta enkä käytä alkoholia. Pukeudun urheilullisesti en teinimäisesti (olen 53 v.). Joskus nuorempana mietin missä vika mutta olen jo tottunut tähän. Tansseissa ei käy flaksi vaikka menisin eturiviin. Olen vähentänyt sielläkin käyntiä. En enää odota mitään miehetkin ovat tässä ajan vieriessä jo "vanhentuneet", ihmettelen vain.

 

[Ellonen]

Olen aina pitänyt seksistä...mutta vähän yli nelikymppisenä hankin rakastajan, jonka kanssa huomasin että on erilaisia lämmittelytapoja; hän osasi kielellään tehdä orgasmin yms. mitä emme olleet mieheni kanssa ikinä tehneet.

Olen siis kiitollinen että opin "vanhoilla" päivillä uusia nautintoja, joita mieheni nyt neuvostani minun käyttää joka kerta.

Miehet, opetelkaa nuolemaan vaimonne onneen, takaan että saatte seksiä niin usein kuin vain haluatte. Tai tietysti siinä pitää olla muutakin hyväilyä päivän mittaan, eikä tuosta vain hyökätä naisen kimppuun.

Kerran olin miehen kanssa, joka ei osannut tehdä yhtään mitään, ihmetteli miksei vaimonsa ollut pitänyt seksistä. Vaikka kuinka häntä neuvoin, mikään ei mennyt perille...esim. nuoleminen oli kauhistus, ei tiennyt mikä on klitoris, yms.

 

[Erilainen nainen]

^Monikin puhuu tässä nyt nuoluorgasmeista ja siitä, miten pitää olla märät sormet, jotta tuntuu hyvältä klitoriksessa. No, kyllä tuo mullakin kiihotusvaiheessa toimii, mutta jotta todella saisin orgasmin, pitäisi miehen painaa kielellään niin lujaa, että siihen ei takuulla kukaan pysy. Siis minä vaadin tosi kovan paineen ja kitkaa väliin, että laukean. Pelkkä kepeä lipominen on yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa siis kokeilla sitä sun tätä, eikä vain aina tuota ylimainostettua "mahdollisimman märkää" pientä lirpsutusta. Ei toimi kaikilla, ei.

 

[Keskustelupalstojen Columbo]

Älä vaan Leena anna mitään tietoja itsestäsi tälle tyypille!

[viestiä moderoitu]

Älkää puuttuko, minä hoidan nämä salapoliisin jutut täällä.

 

[huh huh h]

Olen aina pitänyt seksistä...mutta vähän yli nelikymppisenä hankin rakastajan, jonka kanssa huomasin että on erilaisia lämmittelytapoja; hän osasi kielellään tehdä orgasmin yms. mitä emme olleet mieheni kanssa ikinä tehneet.

Olen siis kiitollinen että opin "vanhoilla" päivillä uusia nautintoja, joita mieheni nyt neuvostani minun käyttää joka kerta.

Miehet, opetelkaa nuolemaan vaimonne onneen, takaan että saatte seksiä niin usein kuin vain haluatte. Tai tietysti siinä pitää olla muutakin hyväilyä päivän mittaan, eikä tuosta vain hyökätä naisen kimppuun.

Kerran olin miehen kanssa, joka ei osannut tehdä yhtään mitään, ihmetteli miksei vaimonsa ollut pitänyt seksistä. Vaikka kuinka häntä neuvoin, mikään ei mennyt perille...esim. nuoleminen oli kauhistus, ei tiennyt mikä on klitoris, yms.

Vaikutat ihan poliisilta.

 

[alati puutteessa!]

Meillä taas on avomieheni se joka ei syty enää, ei sitten millään. Enkä ikinä totu tähän!

Kyllä suhde on henkisesti syvä ja kiinteä, mutta hyvin vähän on erotiikkaa ja seksiä. Hellyyttä kyllä miehen taholta kovastikin. Mutta kaipaan seksiä!

Alkuun suhteessa oli aika harvoin erotiikkaa, mutta ajattelin että miehellä stressiä ja on väsynyt(kuten sanoi) ja yks sun toinen juttu vaikutti halukkuuteen. Mutta nyt on mennyt 9 vuotta ja rakastelukertoja on aina vaan harvemmin. Viimeksi taisi olla juhannuksen paikkeilla.

Tuntuu kuin energiani menisi hukkaan. Joudun masturboimaan yksikseni purkaakseni seksuaalienergiani jotenkin. Aiemmin itkin turhautuneena, ensin miehelle ja sitten yksikseni, mutta nyt on kyyneleetkin kuivahtaneet.

Tilanne on se että en enää edes yritä. Silmät on auki ja on sellainen carpe diem- olo, eli jos tulee tilaisuus lähden mukaan. Kuka ikinä sitten sattuisikin kiinnostumaan meikläläisestä.

 

[MODERAATTORILLE]

Vai onko ellitformaatti antanut kytän oikeudet tyypille joka niitä(kin) käyttää väärin?

KUVAT EI KOSKAAN LIITY MITENKÄÄN AIHEESEEN VAAN SOTKEE PALSTAN HENGEN!

[viestiä moderoitu]

 

[Kivat kuvat]

Vai onko ellitformaatti antanut kytän oikeudet tyypille joka niitä(kin) käyttää väärin?

KUVAT EI KOSKAAN LIITY MITENKÄÄN AIHEESEEN VAAN SOTKEE PALSTAN HENGEN!

[viestiä moderoitu]

Kuvat piristää ja niillä, kuten yllä, voidaan ilmentää keskusteluun liittyvää, sanomatta yhtään mitään. Tekstisi ei näköjään ollut tänne sopivaa, mutta kuva kylläkin, kuten näet, ei moderoitu.

 

[vaimo?]

Kolmekymmenvuotinen sota takana.Mieheni ei ole koskenut minuun 10-vuoteen fyysisesti.Ei halauksia,ei suudelmia,puhumattakaan seksistä.On impotentti,sen ymmärrän.Ei mene lääkäriin.Hellyys ei vaadi paljon.Minä kuihdun.