tosi tarina elämästä(toivoa on aina,varsinkin yh:t)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Vieras
jouduin yh:ksi 3v sitten, silloin kävi vielä niin että kaveritkin väheni siihen 2kpl joista toinen asui niin kaukana että nähtiin kaks kertaa vuodessa toinen taas asui samalla paikkakunnalla ja kävi kerran viikossa kahvilla(joskus kaksi).

siinä oli mun aikuiskontaktit lapsen ensimmäisen 1v aikana 1tunti per viikko.
oli kyllä silloin tosi paha olla,ihan vaan yksinäisyyden takia.

sitten lapsen ollessa vähän päälle vuoden tutustuin naapurin äitiin ja yhteen toiseen äitiin joka sitten raahasi minut mll:n perhekahvilaan. siellä oli aika vaki porukka ja pitkään tunsin itseni ulkopuoliseksi,kunnes tutuistuin yhteen äitiin(josta on sittenmin tullut sydänystäväni).

silti näin aikuisia ehkä sen pari kertaa viikossa. lapsen kanssa olin täysin yksin,lapsen isää ei kiinnostanut pätkääkään,hän tai hänen sisaruksensa haki poitsun ehkä 1kerran/kk pariksi tuntii mummolaan,joskus oli 2,5kk väliä.

lapsi valvotti öisin 1v 10kk,päivätkin roikku tissillä tai sylissä,kun en halunnut yhtään yksin huudattaa.ja tosiaan sen 2v hoidin hänta, 24/7. ja oli paha olla kun odotin niin kovin perheen yhteistä elämää,mutta jäinkin yksin.poitsu ku lähti liikkeelle niin selvisi että hän onkin melko villi tapaus,uhmakaan ei ole ollut helppo eikä laimea.

sitten isä alkoi osoittaa kiinnostuksen merkkejä lasta(kun laps oli 2v) kohtaan ja alkoi pian ottaa sen joka toisen viikonlopun. jolloin alkoi olee aikaa kavereillekkin,matkalla olin tullut uskoonkin mikä toi lohtua. pian sain uusia kavereita,uusia ystäviä monta!! ja nyt on löytynyt uusi rakaskin joka kovin olisi valmis jopa kosimaan!!! poitsu sanoo häntä isiksi(ihan omasta aloitteestaan),

enpä ole enään yksinäinen. vaan hyvin hyvin onnellinen=).

minulla on ystäviä,rakas, perhe,ja lapsen isäkin on lopettanut mun haukkumisen. asiat menee joskus eritavalla kin itse suunnittelee,mutta onni löytyy kyllä näköjään=)
 
Hienoa että olet onnellinen! Hieman vain kritisoin sitä yleistä käsitystä, ettei yh-äiti ole onnellinen ennenkuin on löytänyt uuden miehen rinnalleen. Uusioperheellisenä olen onnellinen, mutta niin olin yksin ollessanikin =) Ja onnihan löytyy omien korvien välistä, ei toisista ihmisistä eikä heidän teoistaan =)
 
kiitos!! niin eihän vääränlainen mies toisikaan kuin lisää tuskaa, mutta oikeanlainen kyllä,ihanaa kun joku jakaa vanhemmuuden ilot ja surut,kun on hellyyttä ja rakkautta elämässä. ja ihanaa että on ystäviä!
 
minusta on hyvä asia jos joku osaa ola onnellinen yksin/yksinäinen ollessaan,minä en kuulu heihin. ennen lasta toki asia oli eri silloin elin vauhdikasta sinkkuelämää ystävien kanssa. toiset ihmiset nauttii enemmän rauhasta ja itsekseen olemisesta,minä taas siitä että on ihmisiä ympärillä.

muoks,se saattaapi johtua siitä että olen suurperheen vanhin,ja tottunut siihen että on niitä tärkeitä ihmisiä ympärillä=).
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
mä olen ollut jo 10 vuotta yh kolmelle lapselleni ja olen onnellinen näin!Mulle ei onnea tuo mies (eikä nainen;))Näin on hyvä!:)

Mulla on ystävä, joka myös jäi vauvan kanssa yksin. Nyt se "vauva" on 16-vuotias, eikä ystävälläni ole edelleenkään muuta elämää kuin lapsensa. Tuntuu niin pahalta hänen puolestaan, että toivoisin kyllä, että hän löytäisi ihan rehellisesti miehen rinnalleen, kun tyttökin kohta lentää pesästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
mä olen ollut jo 10 vuotta yh kolmelle lapselleni ja olen onnellinen näin!Mulle ei onnea tuo mies (eikä nainen;))Näin on hyvä!:)

Mulla on ystävä, joka myös jäi vauvan kanssa yksin. Nyt se "vauva" on 16-vuotias, eikä ystävälläni ole edelleenkään muuta elämää kuin lapsensa. Tuntuu niin pahalta hänen puolestaan, että toivoisin kyllä, että hän löytäisi ihan rehellisesti miehen rinnalleen, kun tyttökin kohta lentää pesästä.

Pahalta? tai siis jos kaipaa kumppania eikä oo löytänyt niin tokihan varmasti tunntuu pahalta, mut muuten... Jos joku sanois et tuntuu pahalta mun puolesta kun oon yh niin pitäisin tuota henkilöä vähintäänkin outona ja miehestään riippuvaisena. En mä ainakaan tartte ketään toista ihmistä tekemään mun elämästä onnellista. Kaikki säpinät ja ystävät on tietty mukava maustetta elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja online:
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
mä olen ollut jo 10 vuotta yh kolmelle lapselleni ja olen onnellinen näin!Mulle ei onnea tuo mies (eikä nainen;))Näin on hyvä!:)

Mulla on ystävä, joka myös jäi vauvan kanssa yksin. Nyt se "vauva" on 16-vuotias, eikä ystävälläni ole edelleenkään muuta elämää kuin lapsensa. Tuntuu niin pahalta hänen puolestaan, että toivoisin kyllä, että hän löytäisi ihan rehellisesti miehen rinnalleen, kun tyttökin kohta lentää pesästä.

Pahalta? tai siis jos kaipaa kumppania eikä oo löytänyt niin tokihan varmasti tunntuu pahalta, mut muuten... Jos joku sanois et tuntuu pahalta mun puolesta kun oon yh niin pitäisin tuota henkilöä vähintäänkin outona ja miehestään riippuvaisena. En mä ainakaan tartte ketään toista ihmistä tekemään mun elämästä onnellista. Kaikki säpinät ja ystävät on tietty mukava maustetta elämään.

Ymmärrän kyllä ajatuksesi, mutta tämä minun ystäväni on niin omistautunut lapselleen (ja pakkohan hänen oli ollakin), että jotenkin oma elämä meni häneltä ohi. Ei ole ystäviä muita kuin minä, ja minäkin asun kaukana, ja hän pelkää jo nyt, mitä sitten tekee, kun lapsi muuttaa.

Olen itse yh:n lapsi, joten en todellakaan kategorisesti sääli yksinhuoltajia, mutta tämä tietty ihminen vaan surettaa.
 
Mukava kuulla, että olet löytänyt onnen uudelleen =) Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka viihtyvät oikein hyvin itsekseen. Rehellisesti sanottuna olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että en ole vuosikausiin haikaillut puolisoa...parisuhteessa kun aina tulee ongelmia ja pitää tehdä kompromisseja, vaikka olisi miten hyvä mies tahansa. Yh:na mun elämäni on henkisesti helppoa, kun ei tarvitse perheen sisällä huomioida muita kuin itsensä ja lapsensa. Eikä mun aikani oikeastaan edes riittäisi jaettavaksi vielä puolisollekin. Merimies tai elinkautisvanki voisivat olla mulle sopivia puolisoita :D Lapset, lähisukulaiset ja ystävät riittävät siihen, että en tunne itseäni yksinäiseksi vaikka yh olenkin.
 

Similar threads

D
Viestiä
10
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
L
Viestiä
2
Luettu
976
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
N
Viestiä
119
Luettu
4K
Aihe vapaa
.,.,.,.,.,.,
?

Yhteistyössä