Meidän esikoisella, 2v6kk oli tänään kiva päivä, ensin hän oli mukana lenkillä, katsomassa kun meidän Eevi-haukku pääsi telmimään siskonsa kanssa. Pojat istuivat molemmat rattaissa... Jäivät vielä hetkeksi hiekkalaatikolle kun tultiin kotiin. Yhteensä pihalla tuolloin n.2h, joista ehkä 45min jalkojen päällä (hiekkalaatikolla).
Päikkäreiden jälkeen tuli kaverit pihalle, vanhempi pojista saman ikäinen kuin tämä meidän esikoisemme. Parisen tuntia meni, ja poikamme alkoi itkeä jalkoja. Kun sattuu. Sitten ne jalat eivät enää kantaneetkaan. Poika alkoi kompuroimaan. Rupesin keräämään leluja omalle pihalle, ja sitten poika lyyhistyi :'(
No, äkkiä sisälle, villasukat jalkaan, suppo peppuun ja jalat ylös & lämpöiseen peittokääreeseen.
Poika itki ja kirkui kun SATTUI
Tätä tämä nyt on. Kun vauvana veri ei ole kiertänyt jalkoihin (pojalla on synnynnäinen sydänvika, aortan koarktaatio, aortta oli niin tukossa että jalkoihin ei päässyt veri), niin leikkauksen jälkeenkään tuo verenkierto ei ainakaan vielä ole palautunut... Jalat menevät maitohapoille, jostain hapenpuutteesta se johtuu
Ihan itkettää kun tosta tuo pojan kaveri lähti vielä polkemaan fillarilla useamman kilometrin matkan mummolle, ja meidän poika tuli kotiin makaamaan kun jalat eivät enää jaksa... :'(
No, pieni ei vielä kai itse ihan ymmärrä... Mutta 100% varmasti tulevaisuus tuo tämän asian tiimoilta vielä useita harmin hetkiä pojalle. Kun ei jaksa kuten muut. Kun kaverit voi tehdä yhtä ja toista, mutta itse ei jaksa. Kun ei jaksa polkea pyörällä, vaikka niin kovin haluaisi... :'(
Tämä on tosi raskas taakka mulle nyt, myöhemmin pienellekin. Pitää koittaa keventää hänen taakkaansa sitten tulevaisuudessa, ja toivottavasti löytyy jotain juttuja, missä hän saa tuntea olevansa tasavertainen toisten kanssa...
Päikkäreiden jälkeen tuli kaverit pihalle, vanhempi pojista saman ikäinen kuin tämä meidän esikoisemme. Parisen tuntia meni, ja poikamme alkoi itkeä jalkoja. Kun sattuu. Sitten ne jalat eivät enää kantaneetkaan. Poika alkoi kompuroimaan. Rupesin keräämään leluja omalle pihalle, ja sitten poika lyyhistyi :'(
No, äkkiä sisälle, villasukat jalkaan, suppo peppuun ja jalat ylös & lämpöiseen peittokääreeseen.
Poika itki ja kirkui kun SATTUI
Tätä tämä nyt on. Kun vauvana veri ei ole kiertänyt jalkoihin (pojalla on synnynnäinen sydänvika, aortan koarktaatio, aortta oli niin tukossa että jalkoihin ei päässyt veri), niin leikkauksen jälkeenkään tuo verenkierto ei ainakaan vielä ole palautunut... Jalat menevät maitohapoille, jostain hapenpuutteesta se johtuu
Ihan itkettää kun tosta tuo pojan kaveri lähti vielä polkemaan fillarilla useamman kilometrin matkan mummolle, ja meidän poika tuli kotiin makaamaan kun jalat eivät enää jaksa... :'(
No, pieni ei vielä kai itse ihan ymmärrä... Mutta 100% varmasti tulevaisuus tuo tämän asian tiimoilta vielä useita harmin hetkiä pojalle. Kun ei jaksa kuten muut. Kun kaverit voi tehdä yhtä ja toista, mutta itse ei jaksa. Kun ei jaksa polkea pyörällä, vaikka niin kovin haluaisi... :'(
Tämä on tosi raskas taakka mulle nyt, myöhemmin pienellekin. Pitää koittaa keventää hänen taakkaansa sitten tulevaisuudessa, ja toivottavasti löytyy jotain juttuja, missä hän saa tuntea olevansa tasavertainen toisten kanssa...