Tosi raskas mieli, pojan puolesta :(

[Darwinin leski]

Meidän esikoisella, 2v6kk oli tänään kiva päivä, ensin hän oli mukana lenkillä, katsomassa kun meidän Eevi-haukku pääsi telmimään siskonsa kanssa. Pojat istuivat molemmat rattaissa... Jäivät vielä hetkeksi hiekkalaatikolle kun tultiin kotiin. Yhteensä pihalla tuolloin n.2h, joista ehkä 45min jalkojen päällä (hiekkalaatikolla).

Päikkäreiden jälkeen tuli kaverit pihalle, vanhempi pojista saman ikäinen kuin tämä meidän esikoisemme. Parisen tuntia meni, ja poikamme alkoi itkeä jalkoja. Kun sattuu. Sitten ne jalat eivät enää kantaneetkaan. Poika alkoi kompuroimaan. Rupesin keräämään leluja omalle pihalle, ja sitten poika lyyhistyi :'(
No, äkkiä sisälle, villasukat jalkaan, suppo peppuun ja jalat ylös & lämpöiseen peittokääreeseen.
Poika itki ja kirkui kun SATTUI

Tätä tämä nyt on. Kun vauvana veri ei ole kiertänyt jalkoihin (pojalla on synnynnäinen sydänvika, aortan koarktaatio, aortta oli niin tukossa että jalkoihin ei päässyt veri), niin leikkauksen jälkeenkään tuo verenkierto ei ainakaan vielä ole palautunut... Jalat menevät maitohapoille, jostain hapenpuutteesta se johtuu

Ihan itkettää kun tosta tuo pojan kaveri lähti vielä polkemaan fillarilla useamman kilometrin matkan mummolle, ja meidän poika tuli kotiin makaamaan kun jalat eivät enää jaksa... :'(
No, pieni ei vielä kai itse ihan ymmärrä... Mutta 100% varmasti tulevaisuus tuo tämän asian tiimoilta vielä useita harmin hetkiä pojalle. Kun ei jaksa kuten muut. Kun kaverit voi tehdä yhtä ja toista, mutta itse ei jaksa. Kun ei jaksa polkea pyörällä, vaikka niin kovin haluaisi... :'(

Tämä on tosi raskas taakka mulle nyt, myöhemmin pienellekin. Pitää koittaa keventää hänen taakkaansa sitten tulevaisuudessa, ja toivottavasti löytyy jotain juttuja, missä hän saa tuntea olevansa tasavertainen toisten kanssa...

 

[Malviina]

no voi itku, eikö sille sitten mitään ole tehtävissä isompanakaan?

 

[Suzytte]

:hug:

 

[Huopatossu]

:hug:

 

[salsai]

Ikävää luettavaa.
Ja lapsi kun tahtois mennä, kuten mieliki lentää.
Kyllähän useimmat oppii elämään elämäänsä, vaikka onkin erilaisia "vikoja".
Mutta ei se poista sitä harmia, ja takaiskuja kummaltakaan; itseltä tai lähimmäisiltä.
Elettävä niiden kanssa kuitenkin on.
Voimia teille ja paljon mielikuvitusta.

 

[Darwinin leski]

no voi itku, eikö sille sitten mitään ole tehtävissä isompanakaan?

No kun sanotaan että se vielä normalisoituu... Toivottavasti Mutta ei varmaan tässä leikki-iässä vielä
Ei sitä oikein voi tietää, kun kaikki on niin erilaisia tapauksia.

 

[gallup]

Voi että Onko teidän esikoinen noin pienenä jo yksin ulkona(näin asiasta poiketen,anteeksi uteliaisuus)?

 

[Tallu -]

Voi kun surullista, olen niin pahoillani pienen puolesta.. :hug:

 

[Darwinin leski]

Ikävää luettavaa.
Ja lapsi kun tahtois mennä, kuten mieliki lentää.
Kyllähän useimmat oppii elämään elämäänsä, vaikka onkin erilaisia "vikoja".
Mutta ei se poista sitä harmia, ja takaiskuja kummaltakaan; itseltä tai lähimmäisiltä.
Elettävä niiden kanssa kuitenkin on.
Voimia teille ja paljon mielikuvitusta.

Näinhän se on. Pitää korostaa niitä hyviä puolia, jospa ne erilaisuudet tuntuisivat sitten vähemmän kurjilta...

Kai poika ajan kanssa sitten oppii omat rajansakin, että tietää koska on aika huilata, eikä vedä itseään ihan noin piippuun. Sitä on munkin kauhean vaikea tietää, kun "rajat" vaihtelevat ihan päivittäin. Kun on parempia päiviä, ja sitten näitä huonompia..

Molemmat pojat aloittavat elokuussa päiväkodissa. Huolettaa sekin, kun sielläkin ulkoillaan paljon... No, kaipa se jotenkin järjestyy...

 

[sarbba]

:hug:

 

[Darwinin leski]

Voi että Onko teidän esikoinen noin pienenä jo yksin ulkona(näin asiasta poiketen,anteeksi uteliaisuus)?

Ei tietenkään. Saiko tosta semmosen kuvan? Kyllä mä siellä olin toki koko ulkoilun ajan mukana.

 

[Darwinin leski]

Voi kun surullista, olen niin pahoillani pienen puolesta.. :hug:

Voit uskoa että niin olen minäkin Se on niin riipivää katsoa kun toinen haluaisi ja mieli jaksaisi vaikka mitä, mutta kroppa on vastahankaan

 

[gallup]

Voi että Onko teidän esikoinen noin pienenä jo yksin ulkona(näin asiasta poiketen,anteeksi uteliaisuus)?

Ei tietenkään. Saiko tosta semmosen kuvan? Kyllä mä siellä olin toki koko ulkoilun ajan mukana.

Anteeksi Voi olla, että luin nopeasti ja sain sen kuvan, että lapsi yksin pihalla ja se jotenkin jäi vain mieleen. En siis pahalla tätä tarkoittanut
Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin isompana.Voisiko jotenkin kuumuuskin tuohon vaikuttaa? tai pitäisikö hänen välillä lepuuttaa jalkoja jotenkin?Vaikka heittäisi itsensä pihalla hetkeksi selälleen ja jalat kohti taivasta?(leikin varjolla)

 

[Darwinin leski]

Voi että Onko teidän esikoinen noin pienenä jo yksin ulkona(näin asiasta poiketen,anteeksi uteliaisuus)?

Ei tietenkään. Saiko tosta semmosen kuvan? Kyllä mä siellä olin toki koko ulkoilun ajan mukana.

Anteeksi Voi olla, että luin nopeasti ja sain sen kuvan, että lapsi yksin pihalla ja se jotenkin jäi vain mieleen. En siis pahalla tätä tarkoittanut
Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin isompana.Voisiko jotenkin kuumuuskin tuohon vaikuttaa? tai pitäisikö hänen välillä lepuuttaa jalkoja jotenkin?Vaikka heittäisi itsensä pihalla hetkeksi selälleen ja jalat kohti taivasta?(leikin varjolla)

Ei mitään, en mä pahalla sanonut.

Kyllähän hellekin vaikuttaa jaksamiseen, ihan taatusti. Mutta pihalla on ihan kivasti varjoakin tarjolla. Muistutan aina (no varmaan liiankin tiuhaan), että heti pitää sanoa jos ei jaksa, ja tulla istumaan ja juomaan. Ja aika nätisti poika kyllä tuleekin aina. Tota makuuasentoa ei kyllä olla kokeiltu vielä, pitää koittaa

 

[gallup]

Voi että Onko teidän esikoinen noin pienenä jo yksin ulkona(näin asiasta poiketen,anteeksi uteliaisuus)?

Ei tietenkään. Saiko tosta semmosen kuvan? Kyllä mä siellä olin toki koko ulkoilun ajan mukana.

Anteeksi Voi olla, että luin nopeasti ja sain sen kuvan, että lapsi yksin pihalla ja se jotenkin jäi vain mieleen. En siis pahalla tätä tarkoittanut
Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin isompana.Voisiko jotenkin kuumuuskin tuohon vaikuttaa? tai pitäisikö hänen välillä lepuuttaa jalkoja jotenkin?Vaikka heittäisi itsensä pihalla hetkeksi selälleen ja jalat kohti taivasta?(leikin varjolla)

keksikää yhdessä joku leikki/salakieli(loitsu yms.) ja kun sanot sen, niin hän menisi selälleen ja jalat nostaisi taivasta kohden. Ja kun hänestä itsestä tuntuisi siltä, että jalat väsyyn, niin käske sanoa se "loitsu" ja menevän itse makuu asentoon(varmasti ajan kanssa menisi/oppisi nopeasti). Tästä kun tulisi leikki, pian kaikki kaveritkin selällään makaamassa Jalkojen polkeminen taivasta kohden voisi olla mieluinen leikki kohta pihassanne.

Ei mitään, en mä pahalla sanonut.

Kyllähän hellekin vaikuttaa jaksamiseen, ihan taatusti. Mutta pihalla on ihan kivasti varjoakin tarjolla. Muistutan aina (no varmaan liiankin tiuhaan), että heti pitää sanoa jos ei jaksa, ja tulla istumaan ja juomaan. Ja aika nätisti poika kyllä tuleekin aina. Tota makuuasentoa ei kyllä olla kokeiltu vielä, pitää koittaa

 

[Darwinin leski]

Toihan oli ihan mahtava idea, kiitos sulle!! :flower: =)

 

[XXS]

Lapset onneksi osaavat todella hyvin suhtautua omiin sairauksiinsa jo melko pieninä ja uskon, että sinunkin pikkuisesi oppii tiedostamaan omat rajansa ja jaksamisensa ja elämään sen mukaan.Tietysti monta kertaa tekisi mieli mennä ja touhuta enemmän kuin jaksaisikaan, mutta lapset ovat onneksi niin paljon soputuvaisempia kuin me aikuiset.
:hug: pikkuisellesi ja toinen :hug: sinulle.

 

[loru]

Voi toista. Jotenkin niin aina tulee itselle paha mieli kun ajattelee pikkuista joka haluaisi mennä, muttei jaksa. Elämä ei ole reilua.

 

[muhvi]

Voi että kun tulee surku pientä

 

[Darwinin leski]

Lapset onneksi osaavat todella hyvin suhtautua omiin sairauksiinsa jo melko pieninä ja uskon, että sinunkin pikkuisesi oppii tiedostamaan omat rajansa ja jaksamisensa ja elämään sen mukaan.Tietysti monta kertaa tekisi mieli mennä ja touhuta enemmän kuin jaksaisikaan, mutta lapset ovat onneksi niin paljon soputuvaisempia kuin me aikuiset.
:hug: pikkuisellesi ja toinen :hug: sinulle.

Niin varmaankin. Kun sen kanssa tässä kuitenkin kasvetaan, ja se on tavallaan läsnä jatkuvasti se sairaus.
Ehkä sekin helpottaa, kun pikkuveikalla on sama vika. Ei pääse ainakaan oman perheen sisällä syntymään sitä tunnetta että toinen jaksaa ja toinen ei (vaikka nuo jaksamiset on kyllä aina ihan tapauskohtaisia). Että jos jotain positiivista pitää löytää siitä, että molemmilla on sydänvika, niin ehkä se on tämä sitten... Tasavertaisuus. Ehkä.

Sekin voi helpottaa, kun poika oppii ne omat rajansa... Ja oppii tunnistamaan sen että pitää levätä, ettei paina itseään ihan noin piippuun että lakoaa maahan. Siihen tosin saattaa mennä vielä tovi.

Kiitämme haleista =)

 

[vatruska]

Voi kun tuli surullinen olo. Haleja pojalle ja teille kaikille. :hug:

 

[Darwinin leski]

Voi toista. Jotenkin niin aina tulee itselle paha mieli kun ajattelee pikkuista joka haluaisi mennä, muttei jaksa. Elämä ei ole reilua.

Ei kyllä aina tunnu reilulta.

Vaikka tähänkin oli toki varautunut, että se vika alkaa konkreettisesti näkyä, niin kyllä se silti vähän nujertavalta tuntuu, kun se nyt alkaa tosissaan konkreettisesti näkyä... Vaikkakin itse vika on periaatteessa korjattuna.

 

[vieras]

siis ihan itku tuli silmään kun luin.toivotaan että joskus jotain pystytään tekemään.tytöllä on harvinainen sairaus ja tiedän kuin se äitiä joskus surettaa ja sattuu kun näkee että lapsella on paha olla.kyllä kaiken ottaisi itselleen jos voisi.

 

[Darwinin leski]

siis ihan itku tuli silmään kun luin.toivotaan että joskus jotain pystytään tekemään.tytöllä on harvinainen sairaus ja tiedän kuin se äitiä joskus surettaa ja sattuu kun näkee että lapsella on paha olla.kyllä kaiken ottaisi itselleen jos voisi.

Niin ottais :'(

Ei tuolle oikein voida tehdä mitään, se joko normalisoituu se verenkierto ajan kanssa, tai sitten ei :/

 

[Rodeoraattori]

siis ihan itku tuli silmään kun luin.toivotaan että joskus jotain pystytään tekemään.tytöllä on harvinainen sairaus ja tiedän kuin se äitiä joskus surettaa ja sattuu kun näkee että lapsella on paha olla.kyllä kaiken ottaisi itselleen jos voisi.

Niin ottais :'(

Ei tuolle oikein voida tehdä mitään, se joko normalisoituu se verenkierto ajan kanssa, tai sitten ei :/

'

Toivotaan, että ajan kanssa normalisoituu. Ja tottahan se on, lapsi oppii sopeutumaan monesti paremmin kuin aikuisen yllättäen sairastunut. Hän oppii tuntemaan ja tietämään rajansa.

:hug: Jaksamista koko perheelle