Törmäsinpä outoon kommenttiin

[vieras]

Olen menossa luovuttamaan munasoluja ja olen saanut asiasta todella kannustavaa ja positiivista palautetta kaikilta.

Kaikilta paitsi yhdeltä ja hän on aikoinaan lapsettomuudesta kärsinyt kaverini. Ei ole luovutettuja sukusoluja tarvinnut, mutta hoitojen avulla saanut ensimmäisen lapsena. Hän ei osannut sanoa mitään positiivista. AInoastaan puhui siitä miten järkyttävää se oli ja vertasi siis siihen, että ei tule sitten minullakaan helppoa olemaan, jos kerran aion niitä luovuttaa.

Miten sitä luulisi, että olisi kannustava? Etenkin, jos se oma kokemus munasolujen ottamisesta on ollut rankka niin olisi sitäkin kannustavampi, että joku tekee sen toisen puolesta epäitsekkäästi.

 

[ap]

nosto

 

[Kowalski]

Hänelle se ehkä oli rankkaa; se on henkisesti moninverroin rankempaa niille, jotka itse yrittävät tulla raskaaksi näiden hoitojen avulla, ja koska ihmisen psyyke ja kroppa kulkevat käsi kädessä niin kivut yms voivat myös olla kovempia.

Mä luovutin viidesti. Ei se ollut rankkaa, en kai muuten olisi tehnyt sitä viidesti . Turvotusta oli kyllä, ja hassuja hormonioireita (mm. itkuherkkyys), kipuja ei ollut kuin viidennen punktion jälkeen 1-2 päivän ajan ja niidenkin kanssa pärjäsi hyvin.

 

[de]

kaverillesi on tainnut olla hoidot raskaat

 

[ap]

Hänelle se ehkä oli rankkaa; se on henkisesti moninverroin rankempaa niille, jotka itse yrittävät tulla raskaaksi näiden hoitojen avulla, ja koska ihmisen psyyke ja kroppa kulkevat käsi kädessä niin kivut yms voivat myös olla kovempia.

Mä luovutin viidesti. Ei se ollut rankkaa, en kai muuten olisi tehnyt sitä viidesti . Turvotusta oli kyllä, ja hassuja hormonioireita (mm. itkuherkkyys), kipuja ei ollut kuin viidennen punktion jälkeen 1-2 päivän ajan ja niidenkin kanssa pärjäsi hyvin.

Siis minä ymmärrän ja uskon täysin että kokemus on ollut hänelle rankka. Jo siis tuonkin takia, että seon henkisesti eri asia. Mutta sitä en käsittänyt, ettämiksi hän ei osannut kannustaa minua, kun tosiaan luulisi että tuon oman kokemuksen pohjalta olisi vilpittömän iloinen, että joku niitä luovuttaa epäitsekkäästi.

 

[ap]

kaverillesi on tainnut olla hoidot raskaat

No selittääkö se jotenkin sen, että ei osaa olla kannustava minulle? Etenkin, kun niistä hänen hoidoistaan on pian 10 vuotta.

 

[vieras]

kaverillesi on tainnut olla hoidot raskaat

No selittääkö se jotenkin sen, että ei osaa olla kannustava minulle? Etenkin, kun niistä hänen hoidoistaan on pian 10 vuotta.

Mitä sä nyt ajat takaa? Jos tuo ihminen ei osaa kannustaa niin mitä sitten? Täytyykö sinua koko maailman olla kannustamassa. Miksi sä et ymmärrä että hän nyt vaan ajattelee jotenkin toisin kuin sinä.

 

[Kowalski]

Siis minä ymmärrän ja uskon täysin että kokemus on ollut hänelle rankka. Jo siis tuonkin takia, että seon henkisesti eri asia. Mutta sitä en käsittänyt, ettämiksi hän ei osannut kannustaa minua, kun tosiaan luulisi että tuon oman kokemuksen pohjalta olisi vilpittömän iloinen, että joku niitä luovuttaa epäitsekkäästi.

Joidenkin käsitys "kannustamisesta" on tuollainen . Ajattelepa vaikka synnytysjuttuja: kun toinen sanoo synnyttämään menossa olevalle ystävälleen että "tsemppiä, varmasti se menee hyvin!" niin toinen kertoo miten kamalaa se oli ja että oikein hätäsektioonkin jouduttiin, huh huh onneksi ei enää koskaan joudu sitä kokemaan.