Uusin tutkimus Torinon käärinliinasta musertaa epäilijöiden teesit
Torinon käärinliina on skeptikoille ja ateisteille yhä vaikeampi pala nieltäväksi. Tähän saakka kriittinen epäily sen aitousväitteitä kohtaan on voinut valjastaa argumentaatio-perusteekseen käärinliinalle vuonna 1988 tehdyn radiohiiliajoituksen, jonka tulos ilmoitti ajanmääreen 1260 - 1390. Tähän tieteelliseen tukipylvääseen onkin tukeuduttu lisääntyvän aitoutta tukevan aineiston ristiaallokossa suorastaan 'rystyset valkoisina' - etenkin internetin keskustelupalstoilla. Sen osviittaa on haluttu noudattaa laput silmillä samalla kun kategorisesti on pitäydytty hyväksymästä uusia tieteellisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat käärinliinan aitoutta. Miksi radiohiiliajoitus ei enää olekaan pätevä?
Lyhyestä virsi kaunis: useat testit ovat osoittaneet, että näytepala leikattiin kohdasta, jota oltiin keskiajalla paikattu. Jokainen käärinliinan kuvankin nähnyt voi ensisilmäyksellä todeta, että tuo kulmaus on paitsi tahraantunein myös eniten leikelty koko liinalla. Miksi juuri tuosta kohdasta leikattiin näytepala radiohiiliajoitusta varten on erittäin hyvä kysymys, vaikkakaan siihen ei ole olemassa hyvää vastausta. Asian tekee entistäkin arvoituk-sellisemmaksi se, että kun näytepala leikattiin, paikalla olleiden tekstiilieksperttien protestia ei otettu huomioon, vaikka he suoraan kertoivat epäilevänsä, että tuota kohtaa olisi mahdollisesti paikattu keskiajalla ja että se on hyvin kontaminoitunut. Bingo!
Tämä on jo useammassa vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa todeksi hyväksytty tieto. Lopullisen niitin epäilijöille toi yhdeksän kyseisten radiohiiliajoituslaboratorioiden eläkkeelle jäänyttä tutkijaa, jotka Ohion Columbuksen kansainvälisen sindonologiakonferenssin lehdistötilaisuudessa elokuussa 2008 kuuluttivat maailmalle, että vuoden 1988 radiohiiliajoitus ei ollut tieteellisesti pätevä ja että sen tulos ei indikoinut käärinliinan oikeaa ikää.
Toinen, joskin vähemmän yleisesti tunnettu, tukijalka aitousväitteiden kumoamiseksi on ollut ns. piispa Pierre d'Arcisin muistio (Memorandum) vuodelta 1389, jossa hän väittää Lireyn kollegiaattikoirkossa (Ranskassa) esiintuotua käärinliinaa maalatuksi väären-nökseksi [historiallinen "Torinon käärinliina" voidaan johtaa varmuudella tähän saakka]. Pari vuotta sitten kävi ilmi, että kyseinen Memorandum onkin osittain moderni kompositio, joka "editoitiin" 1900-luvun alussa tutkijapappi Ulysse Chevalierin ja jesuiitta Herbert Thurstonin toimesta. Muokkauksen tarkoituksena oli tuottaa dokumentti, jolla kyettäisiin tehokkaasti torpedoimaan tuona aikana voimakkaasti esiin noussut kiinnostus Torinon käärinliinaa kohtaan ja etenkin väitteet sen aitoudesta. Siinä onnistuttiinkin niin tehokkaasti, että piispan Memorandum esiintyy edelleen ainakin ateistien ja vapaa-ajattelijoiden palstoilla miltei yhtä usein kuin radiohiiliajoituskin torjumassa väitteitä käärinliinan aitoudesta.
Kolmas sinnikkäästi ylläpidetty idea käärinliinasta väärennöksenä nojautuu hypoteesiin siitä keskiaikaisena maalauksena. Viimeisin yritys markkinoida tätä teesiä julkituotiin lokakuussa 2009 kun italialainen tutkijaryhmä - jonka sponsoreina oli Italian ateistien liitto - teki kokeen tuottaa käärinliinan vastine kuvajaisineen maalauksena, joka oli käväissyt pesukone- ja lämpökäsittelyn. Tulos oli omalla tavallaan vaikuttava, mutta tosiasiassa yhtä kaukana alkuperäisestä kuin karikatyyri Mona Lisasta. Tämä koe oli tietyssä mielessä turha, koska eri tieteenalojen lahjomattomat testit ovat viime vuosina tyystin sulkeneet pois idean Torinon käärinliinan kuvahahmon tuottamisesta millään tunnetulla menetelmällä keinotekoisesti. Maalijäljistä ei ole kerrassaan mitään merkkejä ja liinalla olevan piinatun vainajahahmon veri on oikeaa vanhaa verta, joka kuuluu ryhmään AB ja siinä on hyvin voimakas bilirubiini-indeksi, mikä kertoo kidutuksesta. Siitä on kyetty erottamaan jopa DNA:ta.
Viime vuosina on esiin nostettu myös neljäskin idea käärinliinahahmon mahdollisesta tuottamisesta tarkoitushakuisena väärennöksenä. Kyseessä on ns. Leonardo da Vinci teoria, jossa tämän kuuluisan renessanssineron väitetään kehittäneet camera obscura - menetelmällä kyseisen hahmon liinaan. Vaikka ajatus voikin kuulostaa monista uskottavalta, täytyy ensiksikin todeta, että tämän hypoteesin tukeminen edellyttää Prokustreen vuoteen rakentamista. Toisin sanoen, kun todisteet eivät kaikilta osin tue haluttua teoriaa, muutetaan todisteita. Tässä tapauksessa on tyrmätty se hankala historiallinen tosiasia, että Leonardo ei vielä ollut syntynytkään kun käärinliina esim. radiohiilitestien mukaan synnyttettiin. Useat muutkin seikat ovat tätä ideaa vastaan, joihin ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä tilaa puuttua.
Summa summarum. Viime vuosina on yksi toisensa jälkeen onnistuttu ampumaan alas oikeastaan kaikki skeptikkojen ohjukset, joita on suunnattu Torinon käärinliinaa kohtaan. Mitä jää jäljelle? Vain yksi tosiasia: SE ON AITO. Mitä tämä merkitsee on ajatus, jota monikaan ei uskalla edes nostaa esiin. Skeptikoille, ateisteille ja vapaa-ajattelijoille tuo ajatus on pelottava, luultavasti myös monille muille aikamme ihmisille. Sen edessä voi pistää päänsä pensaaseen ja torjua järjestelmällisesti kaikki siitä kertova uusin tieto, tai ottaa vastaan avoimella ihmetyksellä yksi historian merkillisimmistä esineistä ja asioista mitä meillä on olemassa. Eli että meillä on yhä olemassa fyysisiä (arkeologisia) todisteita Jeesus Nasaretilaisesta, Yves Delagen sanoja lainataksemme.