Tässä googletettu kopio:
Arno Forsius
Toksoplasmoosi
Kirjoittajan huomautus: Tämä kirjoitus on laadittu historiallisena katsauksena. Siinä mainitut tutkimukset ja hoitomenetelmät ovat esimerkkejä vallinneesta käytännöstä, eikä niitä saa toteuttaa omaehtoisesti ilman laillistetun ammatinharjoittajan potilaskohtaiseen harkintaan perustuvaa määräystä ja ohjetta.
Toksoplasmoosi on tauti, joka tunnetaan parhaiten niistä vaaroista, joita se aiheuttaa sikiön kehitykselle raskauden aikana. Asia on ollut tiedossa jo pitkään, mutta se on noussut jälleen viime aikoina keskustelujen kohteeksi sekä Suomessa että muualla. Matkailun vilkastuminen maihin, joissa toksoplasmoosi on yleisempää kuin meillä, on myös lisännyt asian ajankohtaisuutta. Keskusteluihin on tuonut oman lisänsä se, että lemmikkieläiminä pidettävät kotikissat kuuluvat olennaisena osana taudin tartuntaketjuun
Toksoplasmoosi on suoritettujen vasta-ainetutkimusten mukaan ilmeisesti varsin yleinen kaikkialla maailmassa. Vasta-aineiden esiintymistiheyden perusteella on arvioitu, että 3060 % maailman väestöstä on sairastanut toksoplasmoosin. Sairastettu tauti antaa vastustuskyvyn uutta tartuntaa vastaan. Taudin oireet ovat tavallisesti vähäisiä ja samantapaisia kuin monissa yleisissä kuumetaudeissa. Niinpä sitä on vaikeata erottaa esim. mononukleoosista eli rauhaskuumeesta.
Toksoplasmoosi paranee tavallisesti itsekseen melko lyhyessä ajassa eikä siitä yleensä jää mitään pysyvää haittaa. Osassa tapauksia voi esiintyä pitempään yleistä sairauden tunnetta, väsymystä, kuumetta ja lihassärkyjä. Usein todetaan suurentuneita imusolmukkeita erityisesti kaulan alueella, joskus myös niskassa, kainaloissa ja nivustaipeissa. Imusolmukkeet saattavat olla suurentuneita ja aristavia useita viikkoja, joskus jopa kuukausia. Harvinaisempia oireita ovat ihottumat sekä eriasteiset tulehdukset silmissä, maksassa, lihaksissa, sydämessä, keuhkoissa, munuaisissa sekä keskushermostossa. Aikuisella ihmisellä aikaisemmin sairastettu toksoplasmoosi voi puhjeta esiin uudelleen, jos vastustuskyky vakavasti heikentyy, esim. HIV-tartunnan aiheuttaman AIDSin seurauksena.
Raskaana olevan naisen sairastuessa toksoplasmoosiin taudinaiheuttajat pääsevät tavallisesti myös istukkaan ja voivat sitä kautta siirtyä kehittyvään sikiöön. Vaikeissa tapauksissa seurauksena voi olla keskenmeno tai sikiön kuolema, kasvun hidastuminen, epämuodostumat tai näkökykyä vaurioittava verkko-suonikalvontulehdus. Suurin osa sikiökaudella toksoplasmoosin saaneista lapsista on syntyessään vähäoireisia. Heillä voi tosin esiintyä maksan suurenemista, verenvuotoja ja keltaisuutta. Hoitamattomana lähes kaikille kehittyy kuitenkin varhaislapsuudessa tai nuoruudessa aivo- ja silmäoireita, pahimmillaan henkisen kehityksen hidastumista ja sokeutta.
Toksoplasman tartuntatiet
Kissa ja muut kissaeläimet ovat toksoplasman suvullisen lisääntymisen isäntäeläimiä. Kissa saa taudinaiheuttajia itseensä niitä levittävien toisten kissojen ulosteista tai syödessään taudin tartuttamia hiiriä, muita jyrsijöitä tai lintuja. Kissan suolistossa toksoplasman taudinaiheuttajista kehittyy ookystoja, joita se erittää ulosteissaan 23 viikon ajan. Ookystat kypsyvät luontoon päästyään noin vuorokaudessa tartuttaviksi. Kiertokulku jatkuu, kun taudinaiheuttajat joutuvat kissan ulosteiden tahrimien ravintoaineiden tai saastuneen veden mukana uusiin jyrsijöihin ja lintuihin tai toisiin kissoihin. Ensimmäisellä kerralla tartunnan saadessaan kissa sairastuu toksoplasmoosiin, mutta kiusallista on se, että kissa voi toimia tartunnan levittäjänä toistuvasti, vaikka ei enää sairastukaan tautiin. Siistinä pidetty kissa saattaa tartuttaa itsensäkin nuollessaan peräaukkonsa ympäristöä.
Ihminen voi saada toksoplasmatartunnan kahdella tavalla, suoraan tai välillisesti. Hän voi sairastua toksoplasmoosiin suoraan saatuaan ookystoista kehittyneitä taudinaiheuttajia suolistoonsa saastuneen ravinnon mukana. Myös kärpäset ja hyttyset voivat kuljettaa näitä taudinaiheuttajia ympäristöstä ruokatarpeiden ja hedelmien pinnalle. Ihminen voi saada toksoplasmoosin myös välillisesti käyttämistään ravintoeläimistä, jotka ovat sairastuneet tautiin kissan ulosteiden saastuttamista rehuista tai vieläpä rehun joukkoon joutuneista jyrsijöistä. Eräiden tutkimusten mukaan nautakarjasta 12 %, sioista 24 % ja lampaista 910 % on ollut toksoplasman tartuttamia. Sen lisäksi myös vuohen liha ja maito voivat sisältää toksoplasmoosin taudinaiheuttajia. Taudinaiheuttajat säilyvät eläinten kudoksissa pseudokystoina vuosikausia elossa ja tartuttamiskykyisinä. Sen vuoksi ihminen voi saada toksoplasmoosin syödessään raakana tai huonosti kypsennettynä lehmän, sian, vuohen tai lampaan lihaa, jossa on taudinaiheuttajia, tai niiden lihasta kuumentamatta valmistettuja lihajalosteita.
Raskaana olevien seulonnan tarpeellisuus
Monessa Keski-Euroopan maassa on jo usean vuoden ajan ollut käytössä raskaana olevien toksoplasmoosiseulonta verikokeiden avulla. Asiaa on harkittu myös Suomessa ja eräitä seulontoja on tehty tutkimusmielessä. Niissä on pyritty selvittämään seulonnan tarkoituksenmukaisuutta ja kustannusvaikutuksia. Ainakin siinä tapauksessa, että toksoplasmoosi raskaana olevien keskuudessa yleistyy, on yleisen seulonnan aloittaminen meilläkin aiheellista. Yleisen käsityksen mukaan seulonnasta johtuvat kustannukset säästettäisiin lasten sairastamisesta aiheutuvien hoitokustannusten vähenemisenä. Nykyään neuvoloissa pyritään ottamaan tarvittavat kokeet aina silloin, kun raskaana olevan tai sikiön tilassa ilmenee tai epäillään muutoksia, jotka saattaisivat olla toksoplasmoosin aiheuttamia. Tämä edellyttää, että raskaana olevat ovat havainneet itsessään mahdolliseen tartuntaan viittaavia oireita.
Julkaistu aikaisemmin: Etelä-Suomen Sanomat 11.7.1993, s. 2. Tarkistettu tammikuussa 2003.
Kirjallisuutta:
Cecil, R. L. (ed.): A Texbook of Medicine. Seventh Edition, Illustrated. W. B. Saunders Company. Philadelphia 1949.
Maxcy, K. F.: Rosenau Preventive Medicine and Hygiene. Seventh Edition. USA 1951
Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage, Urban & Schwarzenberg, BerlinMünchen 1950
Tässä taas popsi popsi:lle illanviihdykettä.