Tokaluokkalainen pelkää olla yksin kotona, miten auttaisin?

[rouvaliini]

[QUOTE="vieras";24590442]osittainen hoitovapaa[/QUOTE]

Ei ole mahdollista

 

["vieras"]

Ei ole mahdollista

oletko siis yrittäjä/ uudessa työssä tms? Onko isä kuvioissa?

 

[rouvaliini]

[QUOTE="vieras";24590468]oletko siis yrittäjä/ uudessa työssä tms? Onko isä kuvioissa?[/QUOTE]

Olen osa-aikaisessa työsuhteessa josta ei enää voi tunteja kiristää pois. Isä on kuvioissa. Tekee pitkää työpäivää (parhaimmillaan ollu 11,5 tuntia) ja alotti vasta toukokuun alussa uudessa työssään.

 

["vieras"]

Pitäiskö alkaa opettelemaan sitä hiljaisuutta noin muutenkin? Kotona, metsässä jne.

 

["vieras"]

Miten se kaverin tuominen aiheuttaa kissan kiusaamisen? Tarkoitan, voihan se tyttö yksinäänkin kiusata kissaa...
Jutelkaa asiasta ja anna kavereiden tulla teille.

 

["Sofia"]

Voit tehdä niin, että sanot tytölle että voi olla vaikka pihalla, potkia palloa yms. Siinä aika kuluu mukavasti Eikä siihen tarvita mitään kaveriakaan Ja varmaan kakkosluokkalainen osaa jo lukea(?), sitä voi tehdä myös pihalla, vaikka penkillä Ja piirtäminenkin on hauskaa, värikynät vaan mukaan Kesällä voi ottaa aurinkoa, ja talvella tehdä lumiukkoja Toivottavasti oli apua..

 

[tokaluokkalaisen äiti]

Ei oikein ole kun kaikki on töissä. ENkä tiedä kehtaanko häiritä kavereiden perheitä sillä et tyttö olis joka päivä siellä. Oon kyllä sanonu et saa kysyä kavereita ulos leikkimään tai mennä kavereiden luokse, meille kun ei saa tulla jos on yksin kotona.

MIKSI IHMEESSÄ TEILLE EI SAA TULLA?????
Olen törmännyt tähän joidenkin oman lapseni kavereidenkin kanssa. Mutta en kertakaikkiaan ymmärrä tällaista säänötöä. Kai se nyt on parempi, että lapsi on kotona kavereidensa kanssa kuin yksinään (peloissaan) tai että hengaa jossain läheisellä ostarilla.

Meillä on joka päivä oman tytön lisäksi 1-4 kaveria ja mitään luvatonta ei ole kertaakaan tapahtunut.

 

["vieras"]

Vähän outoa, että tuon ikäinen kiusaa omaa lemmikkiään. Ehkä hän ei ole kypsä olemaan yksinään? Voisitko yhdessä tytön ja kaverin kanssa opetella kissan hoitamista ja näyttää, mitä saa tehdä? Tai yksinkertaisesti kieltää kajoamasta kissaan ollenkaan kun on yksinään.

Meillä ramppaa 7v pojan kavereita ja olen kiinnittänyt huomiota, miten hienosti kohtelevat eläimiä. Juttelevat nätisti ja silittävät. Toivottavasti ei mitään kiusaamisvaihetta tulekaan.

 

[sikinsokin]

Se hiljaisuus voi tosiaan olla outoa. Poikani sanoo usein, että "miks on näin hiljaista?"; jos radio, tv ovat kiinni ja kukin touhuaa hissukseen omia hommia?
Maalla asuessa kaverit sanoi, että hiljaisuus ottaa korviin ja on epämiellyttävää. Totta tuo, luonnon keskellä oli todella hiljaista.
Mutta voisiko teidän perhe opetella olemaan yhdessä hiljaa siis että lapsi ei oudoksuisi sitä "äänettömyyttä"? Tai jos ei vaan totu, niin voisiko joku naapureista olla avuksi?

 

["effemia harmeil"]

Mun mielestä siinä ei ole mitään outoa että kaverit ei tule silloin kun vanhemmat ei ole kotona. Kavereiden kanssa voi toki olla omalla pihalla, kaverin luona jos siellä on vanhemmat kotona tai kaverin pihalla tai vaikka puistossa. Yleensä kuitenkin on niin että yksin ollessa säännöt muistetaan kavereiden kesken ne helpommin unohtuu. Ja kotona on paljon houkuttimia silloin kun vanhemmat ei ole näkemässä..

 

[sisii]

Siis miten ihmeessä tuon ikäinen kiusaa omaa lemmikkiään??

 

[Keittiönoita]

Mä yrittäisin lapsen kanssa selvittää, miksi hiljaisuus pelottaa. Mitä lapsesi pelkää, että hiljaisuus tekee tai hiljaisuudessa voi tapahtua? Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsi pelkää koiria, niin luultavasti hän oikeastaan pelkää sitä, että koira puree tai muutoin satuttaa. Tai että koirasta lähtee kova ääni, jota lapsi säikähtää tai joka sattuu korviin. Sen jälkeen, kun "mörkö" hiljaisuudesta on selvitetty, voitte miettiä, mitä asialle voisi tehdä.

 

[Selittäjä]

Lapsen mielipidettä on minun mielestäni aina hyvä kysyä tällaisissa asioissa. Aikuiset voivat tehdä lapsen ympäristöstä liiankin turvallisen, ja unelman.. Milloin lapsi ei koskaan ole kiinnostunut kurjuudesta, tms.. Tosi elämästä.. Elää unelmassa, se ei ole hyvä asia.. Se, että lapsi ei saa kaikkea, joskus joutuu venymään, joskus itkemään, se on oikein, ja se ei ole huono asia. Lapseni pelkäsi 1 lk olla yksin kotona, ja sanoin "Täällä ei ole mitään vaarallista. Yrität vain vahingossa kuvitella tänne kaikenlaista pelottavaa. Aina kun teet niin, ajattele nykyään "Tuokin on minun mielikuvitukseni tuotetta". Syynä oli vain vilkas mielikuvitus.. Hän on nyt 9 lk ja ei mikään hemmoteltu kakara.. Järkevä, ja fiksu, rohkea tyttö. Voit myös sanoa, että tekisi oman "hahmon" jonnekin virtuaalipeli paikkaan, esim Panfu ja Stardoll ovat pikku-lapsille sopivia. Siellä hän voi jutella "ystävien" kanssa, jos pelottaa. Itse olin kerran pelännyt yksin olemista, ja kuljin aina kännykkä kädessä. Ajattelin, että "jos jotain pelottavaa tapahtuu, voin heti soittaa apua.". Kadun sitä, koska siitä tuli pakkomielle. Jos kädet on käynnä tavaraa, kännykkä oli suussa.