Ekaa odotellessa en pelännyt synnytykseen menoa mutta sitten ennen h-hetkeä jouduin naikkarille kivuliaiden suppareiden takia osastolle missä ne ei antanu mun synnyttää koska olin nuori.
viisi päivää kärvistelin olin ihan lääkkeissä ja oksentelin kunnes oma äitini tuli vihaisesti sanomaan että vaihdetaan sairaalaan jos vielä rääkkäävät (kalvot puhki ja vihreetä se olikin jo).
Synnytys käynnistyi ja supparit oli niitä samoja ainut että aloin olemaan niin väsynyt että ehdottivat epiduraalia jota sitten tungettiin kolmeen kerttaan ja huusin kun sattu niin paljon, spinaali kokeiltiin kaksikerttaa ja se onnistui.
9,5h jälkeen ponnistus vaihe tuli ja kaikki oli helppoa eikä sattunut ollenkaan, ainut että kun tytär tuli maailmaan ja pääsin suihkuun iski kamala päänsärky.
spinaalin ja epin takia mulla tuli joku jälki komplikaatio koska neula oli mennyt hermoihin ja lääkäri oli unohtanut katsoa paperista että mulla on skolioosi kuulema pienen ylipainon takia oli vaikeaa havaita selkärankaa.
Päänsärky oli niin kamalaa etten voinut kuin maata ja mies hoiti esikoista, koitetiin paikata omalla verellä (sama periaate kuin epissä eli neulaa sisään vaan) yhtä kamalaa ja kivuliasta kun sen laittaminen. epäonnistui sekin ja viikon jälkeen päänsärky hävisi, maito ei koskaan noussut ja en saanut esikkoon sitä ihanaa kontaktia mitä odotin ensin.
nyt on laskettu aika elokuun lopussa ja mua pelottaa aivan sairaasti että miten pärjään ilman puudutusta jos kivut on taas samaa luokkaa, mutta jos siinä sitten hädissään ottaakin epin tai spinaalin meneekö se taas ihan vituiks suomeksisanottuna.
mitä oiken teen, tämä alkaa painamaan jo aika paljon tämä asia.
Mies on tukena mutta ei tietenkään voi samalla tavalla ymmärtää kuin te jotka olette samassa tilanteessa, onko muilla mitään kokemuksia tai oikeasti jotain lohdutuksen sanoja/veuvoja tulevaan?
viisi päivää kärvistelin olin ihan lääkkeissä ja oksentelin kunnes oma äitini tuli vihaisesti sanomaan että vaihdetaan sairaalaan jos vielä rääkkäävät (kalvot puhki ja vihreetä se olikin jo).
Synnytys käynnistyi ja supparit oli niitä samoja ainut että aloin olemaan niin väsynyt että ehdottivat epiduraalia jota sitten tungettiin kolmeen kerttaan ja huusin kun sattu niin paljon, spinaali kokeiltiin kaksikerttaa ja se onnistui.
9,5h jälkeen ponnistus vaihe tuli ja kaikki oli helppoa eikä sattunut ollenkaan, ainut että kun tytär tuli maailmaan ja pääsin suihkuun iski kamala päänsärky.
spinaalin ja epin takia mulla tuli joku jälki komplikaatio koska neula oli mennyt hermoihin ja lääkäri oli unohtanut katsoa paperista että mulla on skolioosi kuulema pienen ylipainon takia oli vaikeaa havaita selkärankaa.
Päänsärky oli niin kamalaa etten voinut kuin maata ja mies hoiti esikoista, koitetiin paikata omalla verellä (sama periaate kuin epissä eli neulaa sisään vaan) yhtä kamalaa ja kivuliasta kun sen laittaminen. epäonnistui sekin ja viikon jälkeen päänsärky hävisi, maito ei koskaan noussut ja en saanut esikkoon sitä ihanaa kontaktia mitä odotin ensin.
nyt on laskettu aika elokuun lopussa ja mua pelottaa aivan sairaasti että miten pärjään ilman puudutusta jos kivut on taas samaa luokkaa, mutta jos siinä sitten hädissään ottaakin epin tai spinaalin meneekö se taas ihan vituiks suomeksisanottuna.
mitä oiken teen, tämä alkaa painamaan jo aika paljon tämä asia.
Mies on tukena mutta ei tietenkään voi samalla tavalla ymmärtää kuin te jotka olette samassa tilanteessa, onko muilla mitään kokemuksia tai oikeasti jotain lohdutuksen sanoja/veuvoja tulevaan?
Synnytykset on harvoin samanlaisia, toivottavasti tällä kertaa asiat sujuvat paremmin ja vauva syntyy suht nopeasti ja helposti. Tsemppiä!!
Oli ollu ahdingossa ja kakannut lapsiveteen (oli vihreetä) niin veivät sitten pojan imettäväksi. Mies ei saanut napanuoraa leikata.