Olipa kamala kokemus. Jouduin siivoamaan lähiomaisen kämpän jonne hän oli yllättäen kuollut!

[Clovis]

Hän oli kuollut jo montakin vrk aikaisemmin ja ehkä siksi oli helpompaa siivota?

Vainajan veri oli jo kuivunut lattialle ja se oli helppo raaputtaa irti ja imuroida.

Mutta silti traumoja jäi….

Muilla vastaavia kauhukokemuksia?

 

[vierailija]

Eipä oo.

 

[Clovis]

Eipä oo.

Ole onnellinen siitä

 

[Johnny Appleseed]

Hän oli kuollut jo montakin vrk aikaisemmin ja ehkä siksi oli helpompaa siivota?

Vainajan veri oli jo kuivunut lattialle ja se oli helppo raaputtaa irti ja imuroida.

Mutta silti traumoja jäi….

Muilla vastaavia kauhukokemuksia?

Aikoinaan opiskeluaikoina siivosin ensiapuosastolla. Joskus näki jonkun kuolevan, välillä taas mopattiin lattialta verta ja riekaleita. Kaikkeen tottuu, mutta toivottavasti ei seuraava omaisesi poistu pikaisesti.

 

[vierailija]

Asiaan "erikoistuneita" kalmasiivoajiakin on olemassa. Ei tarvitse itse siivota, jos tuntuu pahalta.

 

[Clovis]

Aikoinaan opiskeluaikoina siivosin ensiapuosastolla. Joskus näki jonkun kuolevan, välillä taas mopattiin lattialta verta ja riekaleita. Kaikkeen tottuu, mutta toivottavasti ei seuraava omaisesi poistu pikaisesti.

Kiitos toivotuksesta. Kyseinen lähti tosiaan yllättäen ja ennen aikojaan. Ihan lähimmässä suvussa ei pitäisi olla lähtijöitä moniin vuosiin.

Nyt on traumatkin poistuneet kun on kulunut jo yli viikko tapahtumasta.

 

[Clovis]

Asiaan "erikoistuneita" kalmasiivoajiakin on olemassa. Ei tarvitse itse siivota, jos tuntuu pahalta.

Juu olen kuullut mutta kun lähin omaisensa pyysi apua niin tietysti menin auttamaan.

Hän ei itse ymmärrettävästi pystynyt tuohon pahimpaan hommaan, olen tyytyväinen kun itse pystyin ja säästin hänet pahimmalta.

 

[vierailija]

Meille kaikille sattuu elämässä karmeita tapauksia. Joitakin auttaa kirjoittaminen, puhuminen, terapia tai jonkun mukavan asian harrastaminen.
Muistot haalistuvat ja asettuvat omaan lokeroonsa ajan kuluessa.
Yritän pitää kotini siinä kunnossa, että omaisilleni ei ole järkytys siivota sitä. Kaikki joutavat kirjat, paperit, vaatteet ym. olen laittanut roskiin ja kiertoon.
Eilen otin yhden korin esille, jossa oli lapseni babyshower-namupussi. En ole aiemmin hennonut syödä niitä. Karkit olivat osin jo kovia, mutta syötäviä. Keittiön kaapista tyhjensin kikhernepakkauksen, jonka parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo vuosi sitten. Päiväkirjoihini kirjoitan vain arkisia asioita ettei kukaan saa niitä myöhemmin käsiinsä ja revittele lukemaansa somepalstoilla.
Kuoleman paikkaa ja aikaa emme voi valita. Minulle sattui viime vuonna ulkomailla sairastapaus. Jos olisin kuollut, se olisi ollut maailman hauskin ja kaunein lähtö. Olen miettinyt millaiseen ruukkuun tuhkani olisi laitettu ja olisiko se heitetty mereen vai luontoon.
Minule kuolema on kuin Wilhelmi Malmivaaran sanoittama virsi Oi jo mä Herra matkamies maan. Kuolema on kuin kotiinpaluu ja jo edeltä menneiden läheisten iloinen jälleennäkeminen. Virttä eilen laulaessani tuli tunne, että olen kotikörttiseuroissa jossain lapsuuspitäjäni isossa maalaistalon tuvassa. Hyvin lämmin, tuttu ja turvallinen olo.